Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vatsamakkaroissa
Nykyään juuri niin päin että köyhät läskimpiä
Itse olen poikkeus, olen hyvätuloinen läski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista.
Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.
Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.
Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.
Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.
Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.
Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.
Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.
Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.
No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?
Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.
Kiinnostava ajatus teoriassa. Mutta kauanko ketju pysyy täällä, jos alamme pohtia sosiologisia syitä muualta tulleiden ongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos on korkein mahdollinen koulutus, sikakorkea palkka ja vaikutusvaltainen työ, mutta olemus on homssuinen ja vaatteet/kengät ihan normitavaraa. Onko silloin alakastin jäsen?
Jos oot tarpeeksi turvallisessa asemassa, esim. tosi rikas tai ammattilainen jonka osaamiselle on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, ei ole väliä miltä näyttää ja voi pukeutua "alaspäin".
Jos taas oot kilpailullisella alalla ja haluat ylemmäs, pitää yrittää näyttää siltä ylemmän luokan edustajalta jo valmiiksi. Suomessa tää ei ole niin räikeää kuin isompien väestömäärien kilpailullisemmissa maissa.
Se voi olla jopa kerskailua. Näytetään, ettei tarvitse pukeutua siististi, tai ei tarvitse välittää, mitä muut ajattelevat.
Sosialisti erottuu oikeata tuottavaa työtä tekevästä ihmisestä röyhkeänä hyväksikäyttäjänä, suoja työpaikkansa maksattajana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista.
Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.
Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.
Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.
Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.
Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.
Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.
Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.
Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.
No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?
Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.
Kiinnostava ajatus teoriassa. Mutta kauanko ketju pysyy täällä, jos alamme pohtia sosiologisia syitä muualta tulleiden ongelmiin?
Syrjäytymistähän tutkitaan valtavasti niin sosiologiassa kuin etenkin yhteiskuntapolitiikassa ja sosiaalityössä. En ymmärrä miksi yhteiskuntaluokista ei voisi puhua sen ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti tapaa alemman sosiaaliluokan ihmisillä karua käytöstä esim kiroilu, tupakointi, kaljoittelu, tatuoinnit yms semmoinen.
Erityisesti alemman sosiaaliluokan naiset tunnistaa mauttomista tatuoinneista joita on mauttoman runsaasti höystettynä vastenmielisen näköisillä lävistyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittää kun näkee miten ihminen syö (pöytätavat) ja toiseksi vapaa-ajalla sattumalta tavatessa, kun henkilö ei olettanut tulevansa nähdyksi.
Molemmissa tilanteissa käytös paljastaa itsestä ja luonteestaan paljon enemmän kuin moni osaa arvata.
Mitä tuolla tarkoitat? Tarkoitatko, sitä, että ihminen teeskentelee olevansa jotain muuta mitä on, jolloin se paljastuu sattumalta? Mikä siinä tapauksessa on ratkaiseva tekijä yhteiskuntaluokan kannalta? Kuka tahansahan voi käyttäytyä huonosti aika ajoin tai olla epävakaa, rikas voi olla pihi, alkoholisti voi olla minkä yhteiskuntaluokan jäsen tahansa tai mt-ongelmainen. Vai millaisia asioita tarkoitat?
Yhtenä esimerkkinä voi olla tapa, jolla kohtelee vaikkapa kaupan myyjiä. Hävettää seurata kun osa luulee, että he voivat nöyryyttää asiakaspalvelijaa maksavana asiakkaana aivan kuten huvittaa. Satuin kerran tavaratalossa samalle osastolle, missä paremmissa piireissä hienona naisena esiintyvä nainen asioi tai pikemminkin räyhäsi ja haukkui myyjiä. Aivan sama, että kuinka paljon asiakkaalla on rahaa jos hänellä ei ole käytöstapoja niin hän ei todellakaan ole oikeassa.
Minä en ole tavannut ainuttakaan ylemmän keskiluokan edustajaa joka käyttäytyisi noin. Se asioiden hoitaminen huutamalla ja ilkeilemällä on tyypillisesti sellaisen ihmisen käytöstä, joka kokee, että ei saa sanaa kuuluviin olemalla ihan normaalisti ystävällinen. Se on sellaisen ihmisen käytöstä, joka ikänsä on ottanut muilta turpaan eri tavoin eikä kotona ole opetettu minkäänlaisia käytöstapoja. Se on hyvin alaluokkaista käytöstä. Olen myös itse ollut asiakaspalvelutöissä ja täytyy sanoa, että ilkeimmät asiakkaat olivat asiakkaita, jotka olivat kotoisen työväenluokasta tai alimmasta köyhyydestä, mutta onnistuneet koulutuksen kautta pääsemään omasta mielestään vahvasti keskiluokkaan. Käytöstavoista se syntymäluokka kuitenkin paistoi kuin aurinko Karibialla.
Kummallista, olen aina luullut, että hallitsen käytöstavat aivan 1950 -luvun oppaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites jos on korkein mahdollinen koulutus, sikakorkea palkka ja vaikutusvaltainen työ, mutta olemus on homssuinen ja vaatteet/kengät ihan normitavaraa. Onko silloin alakastin jäsen?
Niin, "ei ole koiraa karvoihin katsomista".
Sosialistit tunnistaa siitä että ne on markkina ehtoisen duunarin taskuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista vanhemmistani huomaan, kumpi on lähtöisin köyhästä moniongelmaisesta kodista ja kumpi akateemisesta sivistyneestä perheestä. Molemmat ovat yliopiston käyneitä ja samalla alalla töissä, mutta erityisesti kotioloissa isä ja äiti käyttäytyvät aika eri tyylisesti. Huonoista oloista tuleva on sotkuinen hamstraaja, joka ei pysty luottamaan siihen, että mikään on pysyvää tai että paha päivä ei ole ihan kohta nurkan takana. Elämänasenne on pessimistinen ja epäluuloinen. Hyvistä oloista tuleva taas pitää sellaista keskiluokkaista perusmukavuutta itsestäänselvyytenä, voi huoletta luopua tavarastoistaan vaikka ilmaiseksi ja kodin siisteys on ehdottoman tärkeää.
Erityisen paljon vanhemmilla on siis kinaa tavaramäärästä ja tavaran pois antamisesta. Toinen ei halua luopua mistään koska "tätähän saattaa vielä tarvita, kun paha päivä tulee", ja toinen ei halua kotiin mitään ylimääräistä. Samoin palveluiden, kuten kotisiivouksen ostaminen on köyhistä oloista tulevalle "elitististä" ja "tuhlausta", toiselle aivan normaalia rahan kiertoon laittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti tapaa alemman sosiaaliluokan ihmisillä karua käytöstä esim kiroilu, tupakointi, kaljoittelu, tatuoinnit yms semmoinen.
Erityisesti alemman sosiaaliluokan naiset tunnistaa mauttomista tatuoinneista joita on mauttoman runsaasti höystettynä vastenmielisen näköisillä lävistyksillä.
Liiat adjektiivit saavat havaintosi vaikuttamaan vähemmän objektiiviselta.
Suomessa on oikeasti melko vaikeaa havainnoida eri sosiaaliluokkien tatuointeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omista vanhemmistani huomaan, kumpi on lähtöisin köyhästä moniongelmaisesta kodista ja kumpi akateemisesta sivistyneestä perheestä. Molemmat ovat yliopiston käyneitä ja samalla alalla töissä, mutta erityisesti kotioloissa isä ja äiti käyttäytyvät aika eri tyylisesti. Huonoista oloista tuleva on sotkuinen hamstraaja, joka ei pysty luottamaan siihen, että mikään on pysyvää tai että paha päivä ei ole ihan kohta nurkan takana. Elämänasenne on pessimistinen ja epäluuloinen. Hyvistä oloista tuleva taas pitää sellaista keskiluokkaista perusmukavuutta itsestäänselvyytenä, voi huoletta luopua tavarastoistaan vaikka ilmaiseksi ja kodin siisteys on ehdottoman tärkeää.
Erityisen paljon vanhemmilla on siis kinaa tavaramäärästä ja tavaran pois antamisesta. Toinen ei halua luopua mistään koska "tätähän saattaa vielä tarvita, kun paha päivä tulee", ja toinen ei halua kotiin mitään ylimääräistä. Samoin palveluiden, kuten kotisiivouksen ostaminen on köyhistä oloista tulevalle "elitististä" ja "tuhlausta", toiselle aivan normaalia rahan kiertoon laittamista.
Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole luokkaerosta vaan siitä että toinen on kasvanut dysfunktionaalisessa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:
Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.
Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.
Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.
Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.
Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.
Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.
Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.
Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.
On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".
Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.
Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?
Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta.
Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.
Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin.
Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).
Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.
Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.
Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.
Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.
Kuten aiemmin sanoin, niin taiteen tekemisellä ei pysty muuttamaan omaa yhteiskuntaluokkaa ylemmäs, koska taiteilija on yleensä taloudellisesti riippuvainen muista. Mutta sitten ovat ne taiteilijat, jotka ovat varakkaita valmiiksi (tässäkin ketjussa yksi sellainen kuvailtiin) eli poikkeukset sääntöön. Heidänkään yhteiskunnallinen statuksensa ei muutu (ainakaan alemmas) taiteilijan ammatin johdosta, mutta taloudellisella riippumattomuudella on parhaimmillaan myönteisiä seurauksia myös heidän taiteelleen, jos taiteilija on lahjakas. Menestystaiteilijat voivat tietysti myös rikastua tai vähintään vaurastua taiteellaan. Ei kuitenkaan Suomessa, ellei tee kansainvälistä läpimurtoa. Meillä ei taida sellaisia olla muualla kuin musiikin parissa (Sibelius).
No onhan Suomessa jo pelkästään säveltäjissä muitakin kansainvälisen läpimurron tehneitä taiteilijoita kuin Sibelius.
On, ja kapellimestareina ja laulajina, kuvataiteilijoinakin.
Tyypillisempää tietenkin on, että taiteella ei rikastu, usein hädin tuskin pärjäilee.
Taidealan ammatteja ei kyllä yleensä rikastumisen toivossa valitakaan, vaan ihan muista syistä.
Moni myös aidosti pitää taidealansa opettamisesta.
Pieni alaviite tähän keskustelunaiheeseen eli kansainvälinen läpimurto ja rikastuminen tai vaurastuminen ovat kaksi eri asiaa. Läpimurto ei vielä tarkoita rikastumista, koska kilpailu on niin kovaa maailmalla.
Suomen osalta rikastumiseen vaikuttaa se, että taiteen kuluttajia on niin vähän ja kielialue on niin pieni. Esimerkiksi parhaiten myyvät kirjailijat eivät myy miljoonia ja siitäkin vähästä kustantaja tietenkin vie osan. Se mikä on marginaalia taiteessa globaalisti, voi talouden osalta onnistua täällä joko apurahojen tai vapaaehtoistyön ansiosta siinä missä maailmalla maksava yleisö on suurempi marginaalissakin.
Suomalaiset näyttelijät, jotka osaavat ruotsia, kuten esimerkiksi Ville Virtanen, työllistyvät kahdessa maassa: Suomessa ja Ruotsissa. On selvää, että kielitaidosta on paljon hyötyä jos aikoo esimerkiksi näyttelijäksi.
Itseäni huvitti kun aikoinaan yksi alan oppilaitoksessa opiskeleva hankki jonkun todistuksen lukihäiriöstä, ettei joutuisi suorittamaan ruotsin kursseja. Muuten luki kyllä suomea ja englantia ihan normaalisti. Hän ei kielivihassaan tajunnut sitä, että rajasi tuossa samalla puolet työmarkkinoista pois. Kukaan ei jaksanut alkaa hänen päätään kääntämään.
Oma sukulaiseni on työskennellyt sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa produktioissa siksi, että hänestä oli helpompaa suorittaa opinnot kuin alkaa poliittinen kohkaaminen ja vihata ihmisiä äidinkielen perusteella.
Pienellä kielialueella viittasin kirjallisuuteen, sillä kirjailija kirjoittaa omalla äidinkielellään. Englanniksi kirjoittava tavoittaa huikean potentiaalisen lukijakunnan, koska lähes kaikki kaunokirjallisuutta lukevat osaavat englantia. Aiemmin tuollainen kieli oli länsimaissa saksa ja ranska, jotka englanti kukisti toisen maailmansodan jälkeen.
Suomenkielisen kirjallisuuden potentiaalinen lukijakunta on hyvin pieni, suomenruotsalaisen jo hiukan suurempi. Mitä enemmän kieliä osaa sitä paremmin pärjää maailmalla. On jotenkin kummallista vieroksua ruotsin kieltä. En vain käsitä sitä. Ellei sitten ole toivottoman heikko kielipää niin, etteivät sanat ja kielen rakenteen idea vain jää päähän.
Jostain olen lukenut, että musikaaliset ihmiset oppivat kieliä helposti. Asenne kieliin on varmasti erilainen, jos niiden opiskelu vaatii paljon vaivannäköä aivan kuten on matematiikankin kohdalla. Toisille matikka on helppoa, jolloin on mielekästä koettaa ratkaista vähän vaativampiakin tehtäviä. Samoin jos kielten kanssa ei ole vaikeuksia, niitä on palkitsevaa opiskella enemmän ja pitemmälle kuin koulunkäynti vaatii.
Oma mieheni aina sanoo, että ranska ei ole kieli, vaan salakieli. Hän ei ole musikaalinen, mutta on sen sijaan matemaattisesti huippulahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista vanhemmistani huomaan, kumpi on lähtöisin köyhästä moniongelmaisesta kodista ja kumpi akateemisesta sivistyneestä perheestä. Molemmat ovat yliopiston käyneitä ja samalla alalla töissä, mutta erityisesti kotioloissa isä ja äiti käyttäytyvät aika eri tyylisesti. Huonoista oloista tuleva on sotkuinen hamstraaja, joka ei pysty luottamaan siihen, että mikään on pysyvää tai että paha päivä ei ole ihan kohta nurkan takana. Elämänasenne on pessimistinen ja epäluuloinen. Hyvistä oloista tuleva taas pitää sellaista keskiluokkaista perusmukavuutta itsestäänselvyytenä, voi huoletta luopua tavarastoistaan vaikka ilmaiseksi ja kodin siisteys on ehdottoman tärkeää.
Erityisen paljon vanhemmilla on siis kinaa tavaramäärästä ja tavaran pois antamisesta. Toinen ei halua luopua mistään koska "tätähän saattaa vielä tarvita, kun paha päivä tulee", ja toinen ei halua kotiin mitään ylimääräistä. Samoin palveluiden, kuten kotisiivouksen ostaminen on köyhistä oloista tulevalle "elitististä" ja "tuhlausta", toiselle aivan normaalia rahan kiertoon laittamista.
Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole luokkaerosta vaan siitä että toinen on kasvanut dysfunktionaalisessa kodissa.
Näinpä. Samalla lailla olen pohtinut sen yhden "luokkakirjailijan", Katariina Järvisen, omakohtaista kokemusta ja innostusta luokkiin. Kokee työväenluokan ja luokkanousun itseään määrittäväksi jutuksi - no se hänen työväen perheensä oli fundamentaalinen helluntailainen, tuossa nyt luulisi olevan huomattavan paljon enemmän jälkiä jättäviä asioita kuin mitä perusduunariperhe ihmiseen jättää.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on paljon köyhistä ja epävakaista lähtökohdista peräisin olevia, ei välttämättä korkeasti koulutettuja mutta silti hyvän yleissivistyksen, älyn ja kehittyneen moraaliin ja etiikan ihmisiä. Se on pitänyt ja pitää Suomea pinnalla. Millään sosiaaliluokilla ei tässä ole merkitystä.
Välttelevä kiintymyssuhde on yleisin suomalaisissa perheissä. Jos jokin asia pitäisi korjata niin tuosta voisi aloittaa. Välttelevä kiintymyssuhdetta esiintyy jokaisessa yhteiskuntaluokassa. Onnekas on se, joka on tuolta välttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vatsamakkaroissa
Nykyään juuri niin päin että köyhät läskimpiä
Itse olen poikkeus, olen hyvätuloinen läski
Stressi kohottaa kortisolitasoja. Korkeat kortilosolitasot aiheuttavat jo sikiölle vyötärölihavuutta. Ei mikään ihme, että stressin aiheuttamat korkeat kortisolitasot lihottavat ihmisiä vyötäröstä yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
Tosi rikkaus näkyy käytöstavoissa eikä niinkään ulkonäössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista.
Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.
Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.
Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.
Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.
Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.
Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.
Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.
Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.
No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?
Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.
Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.
Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.
Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos on korkein mahdollinen koulutus, sikakorkea palkka ja vaikutusvaltainen työ, mutta olemus on homssuinen ja vaatteet/kengät ihan normitavaraa. Onko silloin alakastin jäsen?
Jos oot tarpeeksi turvallisessa asemassa, esim. tosi rikas tai ammattilainen jonka osaamiselle on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, ei ole väliä miltä näyttää ja voi pukeutua "alaspäin".
Jos taas oot kilpailullisella alalla ja haluat ylemmäs, pitää yrittää näyttää siltä ylemmän luokan edustajalta jo valmiiksi. Suomessa tää ei ole niin räikeää kuin isompien väestömäärien kilpailullisemmissa maissa.
Se voi olla jopa kerskailua. Näytetään, ettei tarvitse pukeutua siististi, tai ei tarvitse välittää, mitä muut ajattelevat.
Aivan taatusti on pitää olla puhtaat vaatteet. Farkkumuotihan on ollut kulutuksia ja repaleita vuoteen 2021 saakka.
Jos oot tarpeeksi turvallisessa asemassa, esim. tosi rikas tai ammattilainen jonka osaamiselle on enemmän kysyntää kuin tarjontaa, ei ole väliä miltä näyttää ja voi pukeutua "alaspäin".
Jos taas oot kilpailullisella alalla ja haluat ylemmäs, pitää yrittää näyttää siltä ylemmän luokan edustajalta jo valmiiksi. Suomessa tää ei ole niin räikeää kuin isompien väestömäärien kilpailullisemmissa maissa.