Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
On paljon kauniita vaatteita muualla kuin marimekolla. Unikkokuosi on jo menneen talven lumia, enkä ole koskaan siitä pitänyt edes. Joskus kävellessäni esim. Hämeentietä tai Hesaria, monissa ikunoissa roikkui tuo unikko. Kyllä ostan vaatteeni aivan muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon kauniita vaatteita muualla kuin marimekolla. Unikkokuosi on jo menneen talven lumia, enkä ole koskaan siitä pitänyt edes. Joskus kävellessäni esim. Hämeentietä tai Hesaria, monissa ikunoissa roikkui tuo unikko. Kyllä ostan vaatteeni aivan muualta.
Unikko on ruma. Eikö rikkaat itse näe sitä. Ihanko ne vaan hinnan mukaan, vailla omaa älliä sitä käyttää. Niin on vallilan kuositkin.
Alempi luokka Suomessa luulee kaikkien ja kaiken olevan tasa-arvoista.
Yleensä aika narsistisia ovat. Varsinkin duunariperhe taustasta nousseet akateemiset perheet. Yli arvostavat koulutusta ja halveksuvat muita. Pitävät esim. Laiskoina kouluttautumattomia. Rahanahneita ja mediahakuisia ovat.
Tällaiseen ketjuun osallistuminen erottaa ainakin typeryksen fiksuksta ihmisestä. Kuten minutkin.
Mitä väliä näillä asioilla on? Itsekin nuorempana larppasin jonkunlaista ylempää keskiluokkaa, mikä on kaikki kuitenkin harhaa loppupeleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa näin alaluokkaisena ja mahdollisesti työväenluokkaan (opiskelen uuden ammatin) pääsevänä, että Espresso Houset yms. ei vain nappaa. En halua antaa rahojani globaaleille firmoille, vaan nautin käydä paikallisissa kahviloissa. Täälläkin yksi ihana asemakahvila ihanalla tunnelmalla, josta saa laadukasta teetä ja pienpaahtimon kahvia. En halua olla mikään massa. Pikaruokakaan ei nappaa, että ei tuo yhtään haittaa, jos kesällä kerran elämässä tilaa lähituotantoa tehdyn hampurilaisaterian parillakympillä. Ehkä työkokemus laitoskeittiöllä on saanut minut tajuamaan hyvän päälle, vaikken nyt sentään käy missään fine dining-ravintoloissa. Kotonakin ihan lipitän Arvid Nordquistin Reko-kahvia tai Löfbergsia tai teekaupasta ostettua irtoteetä, jos kahvipakettiin ei olisi varaa.
Tämä makuni näkyy myös koruissa. Glitterin rihkama on kyllästyttänyt lähes kymmenessä vuodessa, kun löysin suomalaisten design-yrittäjien koivuvanerista tehtyjä koruja, jollaisia ei ihan jokaisella vastaantulevalla näe. Ei ole koruvalikoima täynnä krääsää, vaan vähemmän koruja, mutta laadukkaita ja ajattomia. Ja samalla tuen suomalaista työtä.
Ulospäin se ei näy mutta keskustelussa näkyy molemminpuolin. Itse olen yrittäjäperheestä ja itsekin yrittäjä, kohtuullisesti menestynytkin. Seurustelin kauan suomenruotsalaisen naisen kanssa. Suhde päättyi hänen alkoholismiinsa, joka valitettavasti jatkuu edelleen. Hän sanoi kerran miten voimme olla yhdessä kun olemme niin eri maailmoista. Sanoin että meistä vain sinä elät eri maailmassa. Hänen äitinsä on kotirouva, joka on perinyt isältään ison järvenrantatalon, Kummallakin on edelleen yhteinen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.
Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna.
Minä olen nähnyt parikin lääkäriä käsivarret tatuoituna. Molemmat nuorehkoja miehiä. Olin itse potilas.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa näin alaluokkaisena ja mahdollisesti työväenluokkaan (opiskelen uuden ammatin) pääsevänä, että Espresso Houset yms. ei vain nappaa. En halua antaa rahojani globaaleille firmoille, vaan nautin käydä paikallisissa kahviloissa. Täälläkin yksi ihana asemakahvila ihanalla tunnelmalla, josta saa laadukasta teetä ja pienpaahtimon kahvia. En halua olla mikään massa. Pikaruokakaan ei nappaa, että ei tuo yhtään haittaa, jos kesällä kerran elämässä tilaa lähituotantoa tehdyn hampurilaisaterian parillakympillä. Ehkä työkokemus laitoskeittiöllä on saanut minut tajuamaan hyvän päälle, vaikken nyt sentään käy missään fine dining-ravintoloissa. Kotonakin ihan lipitän Arvid Nordquistin Reko-kahvia tai Löfbergsia tai teekaupasta ostettua irtoteetä, jos kahvipakettiin ei olisi varaa.
Tämä makuni näkyy myös koruissa. Glitterin rihkama on kyllästyttänyt lähes kymmenessä vuodessa, kun löysin suomalaisten design-yrittäjien koiv
Pukeutumisestani vielä kommentoin. Olen nähnyt mm. ravintola-alalla työtovereilla Guessin laukkua, mutta sellaiset vain ei ole minun makuun. Jotenkin niin huomiota herättävät isot logot laukuissa. Palkallani jonkun Ted Bakerin laukun olen ostanut alennuksesta, eikä ole liian massa minun makuun. Vaatteita pääasiassa ostanut kirpputoreilta ja uusia välillä EMP:stä tai Zalandolta (paljon ainakin löytynyt kivoja alevaatteita) riippuen rahatilanteesta. Kyllähän tuota erottuu paljon omista sukulaisilla, joilla näkee päällä huumoripaitaa, kuunnellaan rap-musiikkia (nykyinen on mielestäni jotain ihan kamalaa, 90-luvulla oli vielä siedettävää, vaikka en ole rapin ystävä), otetaan aurinkoa ja rusketutaan, tupakoidaan, syödään epäterveellisesti, nuoremmilla liikaa lävistystä ja tissit paljastavaa paitaa, kun itse taas pukeudun A-linjaisiin mekkoihin/takkeihin ja suojaan itseäni auringolta ja alkoholiakin juon vähän, joskus maistuu hard seltzer saunan jälkeen tai punaviini hyvän aterian kanssa. Kasvisruokakakin maistuu, ja teen sitä usein itse kalaruokien lisäksi. Sitä tuntee välillä olevan ihan eri maailmasta verrattuna serkkuihini. On minullakin toki white trash-"tunnuksia": yksi nenäkoru, pieni timanttitatuointi ja selässä perhostatuointi ja hiukset ovat oranssinpunaiset, jotka on värjätty kasviväreillä. Sanotaan niin, että olen siinä välimaastossa maun suhteen: on jotakin Ikean tuotetta, jos se omiin silmiin näyttää hyvältä ja astiat ovat pääasiassa kirpputoreilta löydettyä Suomessa valmistettua Arabiaa ja Iittalaa sekä Pentikiä. Tässä on syynä ihan kauneuden ja myös kotimaisen työnjäljen näkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Näitä näkyy myös työttömillä.
Kaikki työttömät eivät ole varattomia. Monet ovat tehneet pitkän työuran ja joutuneet työttömäksi esim 55v. Heillä on usein talot ja tavarat ja autot ja mahdolliset säästöt.
Tämä on mielenkiintoinen aihe, koska esimerkiksi AMK-koulutetuilla sote-työntekijöillä on paljon tatuointeja. He ovat kuitenkin keskituloisia, mutta porukkaa on todella moneen lähtöön. Pelkät tulot ei ehkä tee ihmisestä kuitenkaan keskiluokkaista, sillä itse en tiedä mitään mikä olisi enemmän wt kuin tatuoinnit. Siihen vielä pari naamalävistystä, pinkki tukka juurikasvulla, tekokynnet ja -ripset niin avot. 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Tänä päivänä kaikki tuo hankitaan pikavipeillä. Eli se siitä "varallisuudesta". Jostain käsittämättömästä syystä myös kuvitellaan, että oopperassa tai vastaavassa käyminen osoittaa sivistyneisyyttä. Ja varallisuutta. Myös ne historian pahimmat psykopaatit ja massamurhaajat kävivät oopperassa ja vastaavissa. Ja palasivat sen jälkeen murhaamaan ja niin edelleen. Eli se siitä sivistyneisyydestä. Sääli, että ihmiset eivät vieläkään kykene muodostamaan omaa mielipidettä asioista, vaan se pitää aina kopioida joltain muulta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyy arvokkaasti kaikkia ihmisiä kohtaan eli on nöyrä, kohtelias, ystävällinen ja auttavainen.
Tämäntyyppinen käytös ei ole yhteiskuntaluokasta kiinni. Käytöstavat ym lähtevät kotikasvatuksesta ja luonteestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaluokka kai ajaa Ladalla ja yläluokka länsimaisella autolla.
En kyllä yhtään tiedä edes mitä kaikkia luokkia nykyään onkaan, kun sukupuoliakin on jo 57 erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Käytös, puheenaiheet, tilaanteen vaatima pukeutuminen.
No, minä olen duunari- virkamiesperheestä, ja nuo on olleet itsestäänselvyyksiä aina. Osasin lukea ja laskea jo ennen kouluun menoa, ja pelata shakkia yms. Lapsuusajasta asti olen sivistänyt itseäni. Ihan omaehtoisesti, ja edelleen. Juhlapyhinä katetaan pöytään myös kauniit astiat ja pöytähopeat. Lasken itseni alempaan keskiluokkaan.
Miksi tätä pitää kysyä? Mitä väliä sillä on?
Lisäksi koskaan, ei koskaan, pidä yleistää.
Kaikenlaiset naamalävistykset, nenäkoruista tulee mieleen härkä, karmeat tatuoinnit kasvoissa, käsissä ja missä vain on nahka näkyvissä. Nämä kaikki miellän alimpaan kastiin kuuluviksi, olisiko älykkyysosamäärällä jotain tekemistä asian kanssa, korreloiko se jotenkin tähän? Kaipa jokainen saa itseänsä ja nahkaansa sotata omalla tavallaan, kaiketi nuo tatuoinnit ovat näiden mielestä hienoja, itselleni se tuo mieleen alemman sosiaaliluokan.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa näin alaluokkaisena ja mahdollisesti työväenluokkaan (opiskelen uuden ammatin) pääsevänä, että Espresso Houset yms. ei vain nappaa. En halua antaa rahojani globaaleille firmoille, vaan nautin käydä paikallisissa kahviloissa. Täälläkin yksi ihana asemakahvila ihanalla tunnelmalla, josta saa laadukasta teetä ja pienpaahtimon kahvia. En halua olla mikään massa. Pikaruokakaan ei nappaa, että ei tuo yhtään haittaa, jos kesällä kerran elämässä tilaa lähituotantoa tehdyn hampurilaisaterian parillakympillä. Ehkä työkokemus laitoskeittiöllä on saanut minut tajuamaan hyvän päälle, vaikken nyt sentään käy missään fine dining-ravintoloissa. Kotonakin ihan lipitän Arvid Nordquistin Reko-kahvia tai Löfbergsia tai teekaupasta ostettua irtoteetä, jos kahvipakettiin ei olisi varaa.
Tämä makuni näkyy myös koruissa. Glitterin rihkama on kyllästyttänyt lähes kymmenessä vuodessa, kun löysin suomalaisten design-yrittäjien koiv
Pidän itseäni vähän ylempänä olevana kun en ole kofeiiniriippuvainen. Enkä riippuvainen mistään.
Ei ollenkaan niin kuin viisikymmentä vuotta sitten.
Peruskoulu takasi että köyhät mutta lahjakkaat saattavat käydä yläluokkaisesta. Kun olin nuori, niin vain me ylemmät sosiaaliluokan lapset olimme oikeutettuja ranskanopintoihin kotiopettajattaremme johdolla. Myös pianotunnit, balettitunnit, ratsastustunnit ja lausuntatunnit olivat vain yläluokan saatavissa.
Nykyään nuoripolvi opiskelee halutessaan ranskaa ja muita kieliä napinpainalluksella. Laadukkaat balettiopistot tarjoavat ilmaistunteja netin välityksellä. Entisen yläluokan jälkeläiset pukeutuvat rivoihin asuihin, käyttävät ylenmäärin alkoholia, ottavat tatuteerauksia ( un tatouage), mikä on alaluokkaista. He ylvästelevät perversioillaan kun moni alemman sosiaaliluokan henkilö arvostaa nöyryyttä ja on siivo.
Valitettavasti köyhät erottaa rikkaista vaatteet, kengät, hiusten hoito, yleinen hygieenisyys. Eivät käy koskaan ulkona syömässä ns. paremmissa ravintoloissa, teattereissa jne. Tunnen syvää myötätuntoa köyhiä kohtaan. Olemme itsekin pienituloisia eläkeläisiä, silti olen kiitollinen tästä elämänvaiheessa.