Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Joku sanoi, että kyllä sen näkee. Taitaa pitää tämä väite paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Alempaan sosiaaliluokkaan kuuluu usein naamalävistykset, shokkiväritukka, tekokynsiä, tekoripsiä, tatuointeja ja äänekäs junttimainen käytös. Vaatteet voi olla laadukkaitakin, jos on löytynyt kirpparilta tai saatu lahjaksi, usein kuitenkin tissit tursuaa henkkamaukan topista ja rööki palaa...

Olipa osuva kuvaus! Etenkin tatuoinnit, ylipaino ja lävistykset 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä Nata Kalliota, jotka pokkkana väittävät tehneensä luokkahypyn, kun muutti säälipisteillä Vantaalta Helsinkiin. Runoilija ja aktivisti. Hieno ihminen.  On töissä, se oli hänen pointtinsa. 

Mulle luokkahyppy tarkoittaa sivistystä. Siis, että oikeasti lukee. 

Ryyzzzzzä se on! Viron venäläinen

Eli hyvin todennäköisesti kannattaa sotaa, myös meitä suomalaisia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että kyllä sen näkee. Taitaa pitää tämä väite paikkansa.

Esimerkiksi siitä huomaa helposti ettei pidä ravintolassa tai kahvilassa lippalakkia päässään.

Hyvin käyttäytyvä ottaa yleensä lakin kun tulee sisälle ja varsinkin kun istuu pöytään.

Kyllähän noita vanhan rahan perijöitä näkee muodikkaasti kuluneissa ja reikäisissä vaatteissa kyttäämässä päiväyksiä kaupoissa ja dyykkaamassa roskiksia. Sitten kuitenkin löytyy applen läppärit sun muut kikottimet, totta kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

No ei välttämättä. Ne tosi rikkaat ovat kyllä ihan taviksen näköisiä.

Kun on tarpeeksi varakas ja itsetunto kunnossa, ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. 

Kun on tarpeeksi varakas, ei tarvitse enää esittää mitään.

Itsetunto hoituu siinä samalla kaikkien mahdollisuuksien myötä.

Aika heikoilla jäillä ollaan jos itsetunto pohjautuu rahalle. Mites kun menettää rahansa tai yhteyden sukuun? Kyllä pitää olla joku muu voima mikä kantaa itsetuntoa.

Oletko koskaan ollut työttömänä? Minä olen ja se tuntui todella pahalle kuulla joka tuutista olla olevansa aivan ö-luokan kansalainen (ja myös tuntea olevansa sellainen, kun työttömyyteen vaikutti mm. sosiaaliset pelot ja muut ongelmat). Nyt kun olen elämässä kiinni, koen itseni kyvykkäämmäksi. Aika poikkeuksellisen kovanahkainen saa olla kestääkseen yhteisön syrjintää.

Olen, siksi tiedän mistä puhun. Tuo mitä kerroit vain vahvistaa sen mitä sanoin: itsetunto pitää luoda muulle kuin pelkälle rahalle ja rapujuhlille. Statuksensa kun menettää ja jää tyhjän päälle, siinä katsotaan onko mies vai hiiri.

Ymmärtäisin sosiaaliluokan mieluummin sivistyksen määränä ja siinä ei todellakaan rahan määrä auta.

En oikein tiedä miten suhtautua aiheeseen....

Kuulun Suomen 0,1% vähemmistöön omaisuuden kannalta, mutta en kulje puku päällä, kuin ihan pakosta.

Pidän mieluummin verkkarit jalassa ja flanelipaidan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Lähes 100000 vuositulot. Ei näy mitenkään erityisesti.

Hmm, kysymys kuului "miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä". Vastaat:"Lähes 100000 vuositulot"? Eli, me muut emme kuulu sosiaaliluokkaan, emme mihinkään niistä? Ookei.

Miten te määrittelette luokan nykyään?

Tunnen vegaanin suutarin , joka on hemmetin älykäs ja kandeja/maistereita, jotka menevät suoraa kotoa yo-todistuksella, eivät lukeneet ennen, eivätkä lue jälkeen. Ihan vaan lyhyt putkitutkinto. 

Juntit tunnistaa tai haistaa hajusteellisten pyykinpesu aineiden käytöstä.Omo haisee kauas.Peittäävät hien ja tupakan hajun.En ikinä käyttäisi.Varmaan autossakin roikkuu wunderbaum.😣

Työväenluokasta keskiluokkaan "nousu" liittyy usein koulutukseen, koska on selkeitä duunariammatteja. Mutta sekä sivistystaso että tulotaso ei aina korreloi näitä luokkia. Duunarikodissa on voitu olla yhteiskunnallisesti tiedostavia ja ammattiylpeitä. Duunari voi päätyä oman alansa yrittäjäksi ja tienata hyvin. Ylioppilastutkinto ei ole enää edellytys korkeakoulutukseen pääsylle ja tämä näkyy erityisen hyvin SOTE-alan AMK-tutkinnon suorittaneissa. Ns. amismentaliteetti, huono yleissivistys ja taipumus suhtautua ihmisiin joko mielistellen tai vihamielisesti. Jonkinlainen luokittelukone päässä niin kuin katujen kasvateilla. Tulotaso on huono, siihen saa pientä parannusta etenemällä uralla esimiesasemaan, mutta alemman keskiluokan duunariviba ei pienillä palkankorotuksilla katoa.

Keskikeskiluokassa ollaan yleensä akateemisia, omistetaan suht. hyvät autot ja talot. Laatutietoisuus näkyy pukeutumisessa ja sisustuksessa, matkakohteissa ja harrastuksissa. Sivistys taas... sitä joko on tai ei. Perhetausta vaikuttaa paljon. Keskiluokkaisuus voi olla peritty mutkaton elämäntapa johon liittyy kulttuuriharrastuksia. Ylemmän keskiluokan elämänpiiriin tästä kuitenkin on vielä matkaa. Lisäksi tämän tason keskiluokkaisuus voi olla luokkanousun seurausta ja päälleliimatun oloista. Tällaisen nousija-keskiluokkaisen käytöstavat rakoilevat helposti ja he ajautuvat helposti riitoihin ohittamansa luokan eli yleensä alemman keskiluokan edustajien kanssa.

Ylempi keskiluokka on edelleen keskiluokkaa, mutta tulotaso ja omaisuus huomattavasti korkeammat. Talot ja autot ovat isompia ja parempia. Autot aina uusia, lomakohteet ja harrastukset melko exkluuvisia. Näitä ei kuitenkaan hirveästi mainosteta. Tähän on yleensä synnytty, mutta perhe on voinut myös parissa sukupolvessa edetä tänne (äkkirikastuneet miljonäärit eivät yleensä sopeudu tänne). Alempia luokkia kohtaan käyttäydytään joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Lapset saavat seurustella myös alempien luokkien kanssa, mutta avioliitto solmitaan yleensä oman luokan edustajan kanssa ja vain akateemiset tutkinnot ovat ok. Sivistystä yleensä on, tietty taiteellinen vapaus on mahdollista eikä tähän maailmaan kasvaneet yleensä koe stressiä. Niinpä tästä taustasta ponnistetaankin usein pitkille, menestyksekkäille akateemisille, tieteellisille tai taiteellisille urille. Politiikka ja liike-elämä ovat vaihtoehtoja. Keskiluokan tavoin myös ylempi keskiluokka tekee töitä.

Tulo-, koulutus-tai sivistystasoa nostamalla ei siirrytä yläluokkaan. Ainoa tie on yleensä naimakauppa eikä sekään muuta muiden kuin sen yläluokkaan naidun statusta. Yläluokka edustaa usein perinnöllisesti hallitsevia piirejä - oli nimike mikä tahansa. Tämä on se real old money. Yläluokka elää perityn omaisuuden ja aseman varassa. Yläluokan työtä on hyväntekeväisyys, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttaminen sekä tieteiden ja taiteiden tukeminen, ei varsinainen palkkatyö. Erityisesti hyväntekeväisyys on kunnia-asia. Yläluokka muodostaa sisäpiirin, jonka jäsenet tunnistavat toisensa.

Ihmisen ulkoiseen olemukseen kuuluu paljon muutakin kuin vaatteet, asusteet ja kampaukset ja käytöstavat. Ulkoinen olemus voi olla täysin hoidettu hampaita, hiuksia ja mittatilausvaatteita myöten. Käytöstavat voi olla sivistyneet. Silti jäljelle jää jotain, joka paljastaa syntyperän. Eleet, liikkeet, tavat reagoida, tilannetulkinnat, hiuksenhienot vivahteet paljastavat aina ihmisen, joka on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut stressaamaan rahan vuoksi, mielistelemään epätoivoisesti niitä, joista on riippuvainen tai käyttämään kyynärpäätaktiikkaa leipäjonossa.

Mä pidän Anna Kontulan ajattelusta. Mitä jos tuntee kaikki säännöt ja etiketit, on ns. sivistynyt, mutta haluaa tietoisesti rikkoa sääntöjä?

Ei olla pikkuporvarillinen konformisti. Itse hengailin aikoinaan ( nykyään free-hommia ) yolla rikkinäisissä villatakeissa ja farkuissa ( tiedätte kyllä keneltä sain tyylini ) ,  vähemmän yllättäen tutustuin irokeesipäiseen huippututkijaan. hän oli oikeasti mua paljon älykkäämpi - olen cain lukenut, en älykäs. 

Miräs siitäkin nyt olisi tullut, jos Picasso olisi jumittanut traditionaalisessa taiteessa - hän kyllä tiesi säännöt ennen kubismia. Joyce, King Krimson?

Edelleenkin se on kiinni lukemisesta, ei kiinnosta lainkaan joku tradenomi bullshit työ. Lähihoitaja päiväkodissa tekee hyvää duunia. 

luokkatietoinen kirjoitti:

Työväenluokasta keskiluokkaan "nousu" liittyy usein koulutukseen, koska on selkeitä duunariammatteja. Mutta sekä sivistystaso että tulotaso ei aina korreloi näitä luokkia. Duunarikodissa on voitu olla yhteiskunnallisesti tiedostavia ja ammattiylpeitä. Duunari voi päätyä oman alansa yrittäjäksi ja tienata hyvin. Ylioppilastutkinto ei ole enää edellytys korkeakoulutukseen pääsylle ja tämä näkyy erityisen hyvin SOTE-alan AMK-tutkinnon suorittaneissa. Ns. amismentaliteetti, huono yleissivistys ja taipumus suhtautua ihmisiin joko mielistellen tai vihamielisesti. Jonkinlainen luokittelukone päässä niin kuin katujen kasvateilla. Tulotaso on huono, siihen saa pientä parannusta etenemällä uralla esimiesasemaan, mutta alemman keskiluokan duunariviba ei pienillä palkankorotuksilla katoa.

Keskikeskiluokassa ollaan yleensä akateemisia, omistetaan suht. hyvät autot ja talot. Laatutietoisuus näkyy pukeutumisessa ja sisustuksessa, matkakohteissa ja harrastuksissa. Sivistys taas... sitä joko on tai ei. Perhetausta vaikuttaa paljon. Keskiluokkaisuus voi olla peritty mutkaton elämäntapa johon liittyy kulttuuriharrastuksia. Ylemmän keskiluokan elämänpiiriin tästä kuitenkin on vielä matkaa. Lisäksi tämän tason keskiluokkaisuus voi olla luokkanousun seurausta ja päälleliimatun oloista. Tällaisen nousija-keskiluokkaisen käytöstavat rakoilevat helposti ja he ajautuvat helposti riitoihin ohittamansa luokan eli yleensä alemman keskiluokan edustajien kanssa.

Ylempi keskiluokka on edelleen keskiluokkaa, mutta tulotaso ja omaisuus huomattavasti korkeammat. Talot ja autot ovat isompia ja parempia. Autot aina uusia, lomakohteet ja harrastukset melko exkluuvisia. Näitä ei kuitenkaan hirveästi mainosteta. Tähän on yleensä synnytty, mutta perhe on voinut myös parissa sukupolvessa edetä tänne (äkkirikastuneet miljonäärit eivät yleensä sopeudu tänne). Alempia luokkia kohtaan käyttäydytään joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Lapset saavat seurustella myös alempien luokkien kanssa, mutta avioliitto solmitaan yleensä oman luokan edustajan kanssa ja vain akateemiset tutkinnot ovat ok. Sivistystä yleensä on, tietty taiteellinen vapaus on mahdollista eikä tähän maailmaan kasvaneet yleensä koe stressiä. Niinpä tästä taustasta ponnistetaankin usein pitkille, menestyksekkäille akateemisille, tieteellisille tai taiteellisille urille. Politiikka ja liike-elämä ovat vaihtoehtoja. Keskiluokan tavoin myös ylempi keskiluokka tekee töitä.

Tulo-, koulutus-tai sivistystasoa nostamalla ei siirrytä yläluokkaan. Ainoa tie on yleensä naimakauppa eikä sekään muuta muiden kuin sen yläluokkaan naidun statusta. Yläluokka edustaa usein perinnöllisesti hallitsevia piirejä - oli nimike mikä tahansa. Tämä on se real old money. Yläluokka elää perityn omaisuuden ja aseman varassa. Yläluokan työtä on hyväntekeväisyys, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttaminen sekä tieteiden ja taiteiden tukeminen, ei varsinainen palkkatyö. Erityisesti hyväntekeväisyys on kunnia-asia. Yläluokka muodostaa sisäpiirin, jonka jäsenet tunnistavat toisensa.

Ihmisen ulkoiseen olemukseen kuuluu paljon muutakin kuin vaatteet, asusteet ja kampaukset ja käytöstavat. Ulkoinen olemus voi olla täysin hoidettu hampaita, hiuksia ja mittatilausvaatteita myöten. Käytöstavat voi olla sivistyneet. Silti jäljelle jää jotain, joka paljastaa syntyperän. Eleet, liikkeet, tavat reagoida, tilannetulkinnat, hiuksenhienot vivahteet paljastavat aina ihmisen, joka on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut stressaamaan rahan vuoksi, mielistelemään epätoivoisesti niitä, joista on riippuvainen tai käyttämään kyynärpäätaktiikkaa leipäjonossa.

Paljon on ajatuksia ja aikaa selvästi aiheeseen käytetty.

Kiinnitin huomiota tuohon leipäjonoon. Siellä ei nk kyynärpäätaktiikkaa käytetä. Ihmiset ovat monesti hyvin hauraita ja väsyneitä sairauksista, suruista ja murheista johtuen, joten eivät he todellakaan jaksa ikävää asennetta. Kauniisti käyttäytyen hakevat leipänsä.

Leipäjonot on pitkiä kirjoitti:

luokkatietoinen kirjoitti:

Työväenluokasta keskiluokkaan "nousu" liittyy usein koulutukseen, koska on selkeitä duunariammatteja. Mutta sekä sivistystaso että tulotaso ei aina korreloi näitä luokkia. Duunarikodissa on voitu olla yhteiskunnallisesti tiedostavia ja ammattiylpeitä. Duunari voi päätyä oman alansa yrittäjäksi ja tienata hyvin. Ylioppilastutkinto ei ole enää edellytys korkeakoulutukseen pääsylle ja tämä näkyy erityisen hyvin SOTE-alan AMK-tutkinnon suorittaneissa. Ns. amismentaliteetti, huono yleissivistys ja taipumus suhtautua ihmisiin joko mielistellen tai vihamielisesti. Jonkinlainen luokittelukone päässä niin kuin katujen kasvateilla. Tulotaso on huono, siihen saa pientä parannusta etenemällä uralla esimiesasemaan, mutta alemman keskiluokan duunariviba ei pienillä palkankorotuksilla katoa.

Keskikeskiluokassa ollaan yleensä akateemisia, omistetaan suht. hyvät autot ja talot. Laatutietoisuus näkyy pukeutumisessa ja sisustuksessa, matkakohteissa ja harrastuksissa. Sivistys taas... sitä joko on tai ei. Perhetausta vaikuttaa paljon. Keskiluokkaisuus voi olla peritty mutkaton elämäntapa johon liittyy kulttuuriharrastuksia. Ylemmän keskiluokan elämänpiiriin tästä kuitenkin on vielä matkaa. Lisäksi tämän tason keskiluokkaisuus voi olla luokkanousun seurausta ja päälleliimatun oloista. Tällaisen nousija-keskiluokkaisen käytöstavat rakoilevat helposti ja he ajautuvat helposti riitoihin ohittamansa luokan eli yleensä alemman keskiluokan edustajien kanssa.

Ylempi keskiluokka on edelleen keskiluokkaa, mutta tulotaso ja omaisuus huomattavasti korkeammat. Talot ja autot ovat isompia ja parempia. Autot aina uusia, lomakohteet ja harrastukset melko exkluuvisia. Näitä ei kuitenkaan hirveästi mainosteta. Tähän on yleensä synnytty, mutta perhe on voinut myös parissa sukupolvessa edetä tänne (äkkirikastuneet miljonäärit eivät yleensä sopeudu tänne). Alempia luokkia kohtaan käyttäydytään joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Lapset saavat seurustella myös alempien luokkien kanssa, mutta avioliitto solmitaan yleensä oman luokan edustajan kanssa ja vain akateemiset tutkinnot ovat ok. Sivistystä yleensä on, tietty taiteellinen vapaus on mahdollista eikä tähän maailmaan kasvaneet yleensä koe stressiä. Niinpä tästä taustasta ponnistetaankin usein pitkille, menestyksekkäille akateemisille, tieteellisille tai taiteellisille urille. Politiikka ja liike-elämä ovat vaihtoehtoja. Keskiluokan tavoin myös ylempi keskiluokka tekee töitä.

Tulo-, koulutus-tai sivistystasoa nostamalla ei siirrytä yläluokkaan. Ainoa tie on yleensä naimakauppa eikä sekään muuta muiden kuin sen yläluokkaan naidun statusta. Yläluokka edustaa usein perinnöllisesti hallitsevia piirejä - oli nimike mikä tahansa. Tämä on se real old money. Yläluokka elää perityn omaisuuden ja aseman varassa. Yläluokan työtä on hyväntekeväisyys, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttaminen sekä tieteiden ja taiteiden tukeminen, ei varsinainen palkkatyö. Erityisesti hyväntekeväisyys on kunnia-asia. Yläluokka muodostaa sisäpiirin, jonka jäsenet tunnistavat toisensa.

Ihmisen ulkoiseen olemukseen kuuluu paljon muutakin kuin vaatteet, asusteet ja kampaukset ja käytöstavat. Ulkoinen olemus voi olla täysin hoidettu hampaita, hiuksia ja mittatilausvaatteita myöten. Käytöstavat voi olla sivistyneet. Silti jäljelle jää jotain, joka paljastaa syntyperän. Eleet, liikkeet, tavat reagoida, tilannetulkinnat, hiuksenhienot vivahteet paljastavat aina ihmisen, joka on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut stressaamaan rahan vuoksi, mielistelemään epätoivoisesti niitä, joista on riippuvainen tai käyttämään kyynärpäätaktiikkaa leipäjonossa.

Paljon on ajatuksia ja aikaa selvästi aiheeseen käytetty.

Kiinnitin huomiota tuohon leipäjonoon. Siellä ei nk kyynärpäätaktiikkaa käytetä. Ihmiset ovat monesti hyvin hauraita ja väsyneitä sairauksista, suruista ja murheista johtuen, joten eivät he todellakaan jaksa ikävää asennetta. Kauniisti käyttäytyen hakevat leipänsä.

Kiitos kommentista. Itse asiassa jouduin lyhentelemään aika tavalla alkuperäistä kommenttiani, koska se oli liian pitkä. Olet tietenkin täysin oikeassa leipäjonojen suhteen. Termiä käyttäessäni oli mielessäni ehkä vähän symbolisempi "leipäjono", tilanteet, joissa on jotain rajoitetusti saatavilla. Ei ehkä ihan konkreettinen leipäjono.

Sivistyneen käytös ei provosoi eikä mene överiksi. Hillitty ja huomioiva.

Käyttää hyvää kieltä ja puhuu viisaasti.

Miten näkyy? Kirjaimellisesti näkyy: alemman sosiaaliluokan kyvyttömyydessä pukeutua siististi ja juhlavasti. Tämä on kaikkein selkein merkki, ja se todellakin näkyy. Eikä tässä ole merkitystä sen hetkisellä taloudellisella tilanteella, vaan tavoilla.

luokkatietoinen kirjoitti:

Leipäjonot on pitkiä kirjoitti:

luokkatietoinen kirjoitti:

Työväenluokasta keskiluokkaan "nousu" liittyy usein koulutukseen, koska on selkeitä duunariammatteja. Mutta sekä sivistystaso että tulotaso ei aina korreloi näitä luokkia. Duunarikodissa on voitu olla yhteiskunnallisesti tiedostavia ja ammattiylpeitä. Duunari voi päätyä oman alansa yrittäjäksi ja tienata hyvin. Ylioppilastutkinto ei ole enää edellytys korkeakoulutukseen pääsylle ja tämä näkyy erityisen hyvin SOTE-alan AMK-tutkinnon suorittaneissa. Ns. amismentaliteetti, huono yleissivistys ja taipumus suhtautua ihmisiin joko mielistellen tai vihamielisesti. Jonkinlainen luokittelukone päässä niin kuin katujen kasvateilla. Tulotaso on huono, siihen saa pientä parannusta etenemällä uralla esimiesasemaan, mutta alemman keskiluokan duunariviba ei pienillä palkankorotuksilla katoa.

Keskikeskiluokassa ollaan yleensä akateemisia, omistetaan suht. hyvät autot ja talot. Laatutietoisuus näkyy pukeutumisessa ja sisustuksessa, matkakohteissa ja harrastuksissa. Sivistys taas... sitä joko on tai ei. Perhetausta vaikuttaa paljon. Keskiluokkaisuus voi olla peritty mutkaton elämäntapa johon liittyy kulttuuriharrastuksia. Ylemmän keskiluokan elämänpiiriin tästä kuitenkin on vielä matkaa. Lisäksi tämän tason keskiluokkaisuus voi olla luokkanousun seurausta ja päälleliimatun oloista. Tällaisen nousija-keskiluokkaisen käytöstavat rakoilevat helposti ja he ajautuvat helposti riitoihin ohittamansa luokan eli yleensä alemman keskiluokan edustajien kanssa.

Ylempi keskiluokka on edelleen keskiluokkaa, mutta tulotaso ja omaisuus huomattavasti korkeammat. Talot ja autot ovat isompia ja parempia. Autot aina uusia, lomakohteet ja harrastukset melko exkluuvisia. Näitä ei kuitenkaan hirveästi mainosteta. Tähän on yleensä synnytty, mutta perhe on voinut myös parissa sukupolvessa edetä tänne (äkkirikastuneet miljonäärit eivät yleensä sopeudu tänne). Alempia luokkia kohtaan käyttäydytään joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Lapset saavat seurustella myös alempien luokkien kanssa, mutta avioliitto solmitaan yleensä oman luokan edustajan kanssa ja vain akateemiset tutkinnot ovat ok. Sivistystä yleensä on, tietty taiteellinen vapaus on mahdollista eikä tähän maailmaan kasvaneet yleensä koe stressiä. Niinpä tästä taustasta ponnistetaankin usein pitkille, menestyksekkäille akateemisille, tieteellisille tai taiteellisille urille. Politiikka ja liike-elämä ovat vaihtoehtoja. Keskiluokan tavoin myös ylempi keskiluokka tekee töitä.

Tulo-, koulutus-tai sivistystasoa nostamalla ei siirrytä yläluokkaan. Ainoa tie on yleensä naimakauppa eikä sekään muuta muiden kuin sen yläluokkaan naidun statusta. Yläluokka edustaa usein perinnöllisesti hallitsevia piirejä - oli nimike mikä tahansa. Tämä on se real old money. Yläluokka elää perityn omaisuuden ja aseman varassa. Yläluokan työtä on hyväntekeväisyys, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttaminen sekä tieteiden ja taiteiden tukeminen, ei varsinainen palkkatyö. Erityisesti hyväntekeväisyys on kunnia-asia. Yläluokka muodostaa sisäpiirin, jonka jäsenet tunnistavat toisensa.

Ihmisen ulkoiseen olemukseen kuuluu paljon muutakin kuin vaatteet, asusteet ja kampaukset ja käytöstavat. Ulkoinen olemus voi olla täysin hoidettu hampaita, hiuksia ja mittatilausvaatteita myöten. Käytöstavat voi olla sivistyneet. Silti jäljelle jää jotain, joka paljastaa syntyperän. Eleet, liikkeet, tavat reagoida, tilannetulkinnat, hiuksenhienot vivahteet paljastavat aina ihmisen, joka on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut stressaamaan rahan vuoksi, mielistelemään epätoivoisesti niitä, joista on riippuvainen tai käyttämään kyynärpäätaktiikkaa leipäjonossa.

Paljon on ajatuksia ja aikaa selvästi aiheeseen käytetty.

Kiinnitin huomiota tuohon leipäjonoon. Siellä ei nk kyynärpäätaktiikkaa käytetä. Ihmiset ovat monesti hyvin hauraita ja väsyneitä sairauksista, suruista ja murheista johtuen, joten eivät he todellakaan jaksa ikävää asennetta. Kauniisti käyttäytyen hakevat leipänsä.

Kiitos kommentista. Itse asiassa jouduin lyhentelemään aika tavalla alkuperäistä kommenttiani, koska se oli liian pitkä. Olet tietenkin täysin oikeassa leipäjonojen suhteen. Termiä käyttäessäni oli mielessäni ehkä vähän symbolisempi "leipäjono", tilanteet, joissa on jotain rajoitetusti saatavilla. Ei ehkä ihan konkreettinen leipäjono.[/quot

Asia selvä. :)

luokkatietoinen kirjoitti:

Työväenluokasta keskiluokkaan "nousu" liittyy usein koulutukseen, koska on selkeitä duunariammatteja. Mutta sekä sivistystaso että tulotaso ei aina korreloi näitä luokkia. Duunarikodissa on voitu olla yhteiskunnallisesti tiedostavia ja ammattiylpeitä. Duunari voi päätyä oman alansa yrittäjäksi ja tienata hyvin. Ylioppilastutkinto ei ole enää edellytys korkeakoulutukseen pääsylle ja tämä näkyy erityisen hyvin SOTE-alan AMK-tutkinnon suorittaneissa. Ns. amismentaliteetti, huono yleissivistys ja taipumus suhtautua ihmisiin joko mielistellen tai vihamielisesti. Jonkinlainen luokittelukone päässä niin kuin katujen kasvateilla. Tulotaso on huono, siihen saa pientä parannusta etenemällä uralla esimiesasemaan, mutta alemman keskiluokan duunariviba ei pienillä palkankorotuksilla katoa.

Keskikeskiluokassa ollaan yleensä akateemisia, omistetaan suht. hyvät autot ja talot. Laatutietoisuus näkyy pukeutumisessa ja sisustuksessa, matkakohteissa ja harrastuksissa. Sivistys taas... sitä joko on tai ei. Perhetausta vaikuttaa paljon. Keskiluokkaisuus voi olla peritty mutkaton elämäntapa johon liittyy kulttuuriharrastuksia. Ylemmän keskiluokan elämänpiiriin tästä kuitenkin on vielä matkaa. Lisäksi tämän tason keskiluokkaisuus voi olla luokkanousun seurausta ja päälleliimatun oloista. Tällaisen nousija-keskiluokkaisen käytöstavat rakoilevat helposti ja he ajautuvat helposti riitoihin ohittamansa luokan eli yleensä alemman keskiluokan edustajien kanssa.

Ylempi keskiluokka on edelleen keskiluokkaa, mutta tulotaso ja omaisuus huomattavasti korkeammat. Talot ja autot ovat isompia ja parempia. Autot aina uusia, lomakohteet ja harrastukset melko exkluuvisia. Näitä ei kuitenkaan hirveästi mainosteta. Tähän on yleensä synnytty, mutta perhe on voinut myös parissa sukupolvessa edetä tänne (äkkirikastuneet miljonäärit eivät yleensä sopeudu tänne). Alempia luokkia kohtaan käyttäydytään joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Lapset saavat seurustella myös alempien luokkien kanssa, mutta avioliitto solmitaan yleensä oman luokan edustajan kanssa ja vain akateemiset tutkinnot ovat ok. Sivistystä yleensä on, tietty taiteellinen vapaus on mahdollista eikä tähän maailmaan kasvaneet yleensä koe stressiä. Niinpä tästä taustasta ponnistetaankin usein pitkille, menestyksekkäille akateemisille, tieteellisille tai taiteellisille urille. Politiikka ja liike-elämä ovat vaihtoehtoja. Keskiluokan tavoin myös ylempi keskiluokka tekee töitä.

Tulo-, koulutus-tai sivistystasoa nostamalla ei siirrytä yläluokkaan. Ainoa tie on yleensä naimakauppa eikä sekään muuta muiden kuin sen yläluokkaan naidun statusta. Yläluokka edustaa usein perinnöllisesti hallitsevia piirejä - oli nimike mikä tahansa. Tämä on se real old money. Yläluokka elää perityn omaisuuden ja aseman varassa. Yläluokan työtä on hyväntekeväisyys, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttaminen sekä tieteiden ja taiteiden tukeminen, ei varsinainen palkkatyö. Erityisesti hyväntekeväisyys on kunnia-asia. Yläluokka muodostaa sisäpiirin, jonka jäsenet tunnistavat toisensa.

Ihmisen ulkoiseen olemukseen kuuluu paljon muutakin kuin vaatteet, asusteet ja kampaukset ja käytöstavat. Ulkoinen olemus voi olla täysin hoidettu hampaita, hiuksia ja mittatilausvaatteita myöten. Käytöstavat voi olla sivistyneet. Silti jäljelle jää jotain, joka paljastaa syntyperän. Eleet, liikkeet, tavat reagoida, tilannetulkinnat, hiuksenhienot vivahteet paljastavat aina ihmisen, joka on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut stressaamaan rahan vuoksi, mielistelemään epätoivoisesti niitä, joista on riippuvainen tai käyttämään kyynärpäätaktiikkaa leipäjonossa.

Huikeaa settiä, mutta huomaa ettet ole käynyt leipäjonossa. Siellä ei käytetä kyynärpäätaktiikkaa, ihmiset ovat samiksia.

Vierailija kirjoitti:

Sivistyneen käytös ei provosoi eikä mene överiksi. Hillitty ja huomioiva.

Käyttää hyvää kieltä ja puhuu viisaasti.

Lue pari vastausta ylempää pikkuporvallisuudesta. Juuri tuollainen käytös kertoo ehkä hyvin keskuluokkaisesta perusajattelusta.

luokkatietoinen kirjoitti:

Työväenluokasta keskiluokkaan "nousu" liittyy usein koulutukseen, koska on selkeitä duunariammatteja. Mutta sekä sivistystaso että tulotaso ei aina korreloi näitä luokkia. Duunarikodissa on voitu olla yhteiskunnallisesti tiedostavia ja ammattiylpeitä. Duunari voi päätyä oman alansa yrittäjäksi ja tienata hyvin. Ylioppilastutkinto ei ole enää edellytys korkeakoulutukseen pääsylle ja tämä näkyy erityisen hyvin SOTE-alan AMK-tutkinnon suorittaneissa. Ns. amismentaliteetti, huono yleissivistys ja taipumus suhtautua ihmisiin joko mielistellen tai vihamielisesti. Jonkinlainen luokittelukone päässä niin kuin katujen kasvateilla. Tulotaso on huono, siihen saa pientä parannusta etenemällä uralla esimiesasemaan, mutta alemman keskiluokan duunariviba ei pienillä palkankorotuksilla katoa.

Keskikeskiluokassa ollaan yleensä akateemisia, omistetaan suht. hyvät autot ja talot. Laatutietoisuus näkyy pukeutumisessa ja sisustuksessa, matkakohteissa ja harrastuksissa. Sivistys taas... sitä joko on tai ei. Perhetausta vaikuttaa paljon. Keskiluokkaisuus voi olla peritty mutkaton elämäntapa johon liittyy kulttuuriharrastuksia. Ylemmän keskiluokan elämänpiiriin tästä kuitenkin on vielä matkaa. Lisäksi tämän tason keskiluokkaisuus voi olla luokkanousun seurausta ja päälleliimatun oloista. Tällaisen nousija-keskiluokkaisen käytöstavat rakoilevat helposti ja he ajautuvat helposti riitoihin ohittamansa luokan eli yleensä alemman keskiluokan edustajien kanssa.

Ylempi keskiluokka on edelleen keskiluokkaa, mutta tulotaso ja omaisuus huomattavasti korkeammat. Talot ja autot ovat isompia ja parempia. Autot aina uusia, lomakohteet ja harrastukset melko exkluuvisia. Näitä ei kuitenkaan hirveästi mainosteta. Tähän on yleensä synnytty, mutta perhe on voinut myös parissa sukupolvessa edetä tänne (äkkirikastuneet miljonäärit eivät yleensä sopeudu tänne). Alempia luokkia kohtaan käyttäydytään joko ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Lapset saavat seurustella myös alempien luokkien kanssa, mutta avioliitto solmitaan yleensä oman luokan edustajan kanssa ja vain akateemiset tutkinnot ovat ok. Sivistystä yleensä on, tietty taiteellinen vapaus on mahdollista eikä tähän maailmaan kasvaneet yleensä koe stressiä. Niinpä tästä taustasta ponnistetaankin usein pitkille, menestyksekkäille akateemisille, tieteellisille tai taiteellisille urille. Politiikka ja liike-elämä ovat vaihtoehtoja. Keskiluokan tavoin myös ylempi keskiluokka tekee töitä.

Tulo-, koulutus-tai sivistystasoa nostamalla ei siirrytä yläluokkaan. Ainoa tie on yleensä naimakauppa eikä sekään muuta muiden kuin sen yläluokkaan naidun statusta. Yläluokka edustaa usein perinnöllisesti hallitsevia piirejä - oli nimike mikä tahansa. Tämä on se real old money. Yläluokka elää perityn omaisuuden ja aseman varassa. Yläluokan työtä on hyväntekeväisyys, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttaminen sekä tieteiden ja taiteiden tukeminen, ei varsinainen palkkatyö. Erityisesti hyväntekeväisyys on kunnia-asia. Yläluokka muodostaa sisäpiirin, jonka jäsenet tunnistavat toisensa.

Ihmisen ulkoiseen olemukseen kuuluu paljon muutakin kuin vaatteet, asusteet ja kampaukset ja käytöstavat. Ulkoinen olemus voi olla täysin hoidettu hampaita, hiuksia ja mittatilausvaatteita myöten. Käytöstavat voi olla sivistyneet. Silti jäljelle jää jotain, joka paljastaa syntyperän. Eleet, liikkeet, tavat reagoida, tilannetulkinnat, hiuksenhienot vivahteet paljastavat aina ihmisen, joka on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut stressaamaan rahan vuoksi, mielistelemään epätoivoisesti niitä, joista on riippuvainen tai käyttämään kyynärpäätaktiikkaa leipäjonossa.

Höpö, höpö. Että sellaisia höpinöitä tänä iltana.