Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Itse kuulun ns. rikkaisiin, asutaan miljoonakämpässä ja hyvät vuositulot molemmilla. Kukaan ei kyllä ulkonäöstä tai mistään voisi arvata. Käytän hm alennusvaatteita, eli nyppystyy iso osa jo tunnissa parissa. Kengät

vuosien takaa. Yleensä en edes harjaa pitkiä hiuksiani. Sutasen meikkipuuteria ja ripsaria aamulla. Kynsiä en huolla tai tee mitään muutakaan sellaista. Baariin kun mennään niin kyllä se on lähimpänä oleva räkälä valintana jne. Autokin viime vuoskymmenen alusta jne. Eli mistään ei tulotasoa voi ihmisessä nähdä. Yleensä köyhät koreilee, viimeisen päälle kynnet on yleensä lähiömuijilla ja hiukset värjätyt ja paidassa lukee joku clavin klein tms. No taksilla kyllä painellaan räkälään yms eli sellaisesta voisi huomata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Vastaan vielä tähän toisen kerran eli sekoitat varmaan minut johonkin toiseen keskustelijaan, koska en ole kiistellyt mistään. Muutenkin tuntuu, että minulla on erilainen näkemys sosiaaliluokista yleensä kuin suurimmalla osalla keskustelijoista. Johtunee siitä, että olen päässyt tai joutunut havainnoimaan niitä myös maissa, jossa luokkaerot ovat huomattavan suuria toisin kuin Suomessa. Täällä kaikki ovat kaikkien kanssa tekemisissä ihan vain kanssaihmisinä päivittän, käydään koulua yhdessä, on asevelvollisuus, matalat hierarkiat. Näin ei ole suurimmassa osassa maailmaa.

Aika hämmentävää, että koet luokat niin tärkeiksi Suomessa kun olet elänyt oikeissa luokkayhteiskunnissa. Olen itsekin elänyt maissa joissa luokat ovat paljon selvemmät kuin meillä: mm. USAssa, jossa raha on se suurin luokkia muodostava tekijä (poissulkien rikollisuudella rikastuneet) ja Ruotsissa, jossa vanhat kulttuurisuvut ja raha näkyvät voimallisesti. Noihin verratessa on hyvin hankalaa kokea luokkia kovinkaan tärkeinä Suomessa, jossa yhteiskunta mahdollistaa koulutuksen sitä haluaville ilman vanhempien rahaa ja sivistys on vielä suhteellisen nuori, harvassa on suvut, joissa ei olisi luokkanousuja kolmen-neljän viimeisen sukupolven aikana - ja jonkinlaisia "luokkalaskuja" jo nykyisissä nuorissa. Suuremmat erot kuin arvoissa taitaa olla kuitenkin maan eri osien välillä: kaupunkilaiselämä ja maalaiselämä, kuinka kiinni on vielä maalaisjuurissaan.

Tätä kommentoin vielä toiseen kertaan eli Suomi (ja varmaan moni muukin pohjoinen eurooppalainen maa)  poikkeaa vanhoista luokkayhteiskunnista siten, että yhden pykälän sosiaalinen nousu on helpompaa, joten sitä tapahtuu paljon. Nythän tutkijat ovat antaneet aihetta uutisiin luokkalaskujen havainnoinnissa, kun nuorten ihmisten koulutustaso laskee.

Monissa viesteissä on mainittu kirjat ja lukeminen ylemmän yhteiskuntaluokan merkkinä. Tässä kohtaa on mainittava, että esimerkiksi lattarimaissa lukemisen merkitys ei ole niin suuri, ihmiset eivät aiemminkaan ole lukeneet sen enempää kuin opintoihin kuuluu, vaan siellä perustan muodostaa sosiaalinen piiri erilaisine velvoitteineen samaan tapaan kuin vaikkapa 1600-luvun Ranskan aatelistossa. Eli korkea yhteiskuntaluokka liittyy sukutaustaan ja eurooppalaisuuteen eikä niinkään lukeneisuuteen. Afrikasta minulla ei ole kokemusta, mutta siellä lienee samoin. USA on myös minulle vieras, olen siellä käynyt vain turistina, koska en yksinkertaisesti pidä kovin paljon jenkkien tapakulttuurista yms. Sain sinne aikoinaan opiskelustipendinkin, mutta jätin sen lopulta käyttämättä, eikä edes kaduta. Nykyisin USA:n tilanne on kyllä todella huolestuttava.

Hmmm kirjoitti:

Kirjahylly. Keskiluokalla, varsinkin vanhemman rahan tai sivistyssuvusta tulevalla, on kirjahyllyjä ja niissä paljon kirjoja. Alemmilla sosiaaliluokilla ei ole kirjahyllyä tai jos on, siinä on jotain suvun valokuvia ja kuppanen matkamuisto Mallorcalta. 

Mun kirjahyllyssä on yhden aikakauden tiuhojen muuttojen vuoksi enää muutama rakkain opus. Oletko kuullut kindlestä? Kirjahylly ei enää ole mikään oletusarvo akateemisessakaan ihmisten kodissa.

Äkkinousukkaan kyllä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Sekä lionseissa että rotareissa liikutaan miehet ja naiset yhdessä paitsi kokoukset. Naisilla on omansa ja miehillä omansa, talous, avustuskohteet jne. Mutta matkat ja vapaa-aika yhdessä.

Tämä pitää paikkansa. Nämä molemmathan järjestöthän ovat amerikkalaisia hyväntekeväisyyteen keskittyviä järjestöjä, jotka toimivat monilla mantereilla amerikkalaiseen tapaan eli varakkaat auttavat köyhiä. Asetelma on tiukasti juntattu toimintaperiaatteisiin eli avustettavan hyvä maine ja kunniallisuus kyllä syynätään. Olen itse ollut Lions Ladyjen puheenjohtajakin pari kertaa (vuoro on kiertävä) ja huvittava yksityiskohta on se, että kokouspöytäkirjat lähetetään kaikki USA:n pääkallopaikalle kääntämättä niitä englanniksi. Näin ainakin vielä 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Sekä lionseissa että rotareissa liikutaan miehet ja naiset yhdessä paitsi kokoukset. Naisilla on omansa ja miehillä omansa, talous, avustuskohteet jne. Mutta matkat ja vapaa-aika yhdessä.

Tämä pitää paikkansa. Nämä molemmathan järjestöthän ovat amerikkalaisia hyväntekeväisyyteen keskittyviä järjestöjä, jotka toimivat monilla mantereilla amerikkalaiseen tapaan eli varakkaat auttavat köyhiä. Asetelma on tiukasti juntattu toimintaperiaatteisiin eli avustettavan hyvä maine ja kunniallisuus kyllä syynätään. Olen itse ollut Lions Ladyjen puheenjohtajakin pari kertaa (vuoro on kiertävä) ja huvittava yksityiskohta on se, että kokouspöytäkirjat lähetetään kaikki USA:n pääkallopaikalle kääntämättä niitä englanniksi. Näin ainakin vielä 2000-luvun alussa.

ps. Ja tuossa viestissä missä lionsit mainitaan, yhdistettiin se alkoholinkäyttöön ja miesten keskinäiseen vapaa-ajan viettoon. Ikävä kyllä toiminta on kokouspainotteista ja tylsää, varsinkin, jos klubiin ei osu mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä. Siellä ei ryypätä ruokajuomia enempää ja toiminta on muutenkin suht muodollista. Sen vuoksi monet klubit ovat henkitoreissaan, koska ihmiset eivät enää täällä Suomessa ainakaan jaksa kokouksia ja velvollisuuksia töidensä lisäksi. Avustusmatkat ovat kyllä mielenkiintoisia.

Puheesta.

Yläluokkaisuus näkyy siinä, mitä ihminen syö. Yläluokkaiset ihmiset syövät luxuskaviaaria, valkoisia tryffeleitä, hanhenmaksaa, ostereita, merisiilin mätiä, viiriäisen munia, sinievätonnikalaa yms. ruokaa. joka maksaa todella paljon. Juomaksi kelpaa vain aito shamppanja. 

Yläluokkaisella ihmisellä on hovimestari, lukuisia palvelijoita, autokuski, sekä useampi huippukokki palkkalistoillaan. 

Yläluokkaiset ihmiset eivät tee pieniä ostoksia, vaan ostavat kerralla aina jotain suurta, kuten Elon Musk osti juuri Twitterin 44 mrd dollarilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Aihe kiinnostaa minua, koska olen "kiihkeä käännynnäinen" eli nuorempana olin sitä mieltä, ettei yhteiskuntaluokilla ole eikä pitäisi olla mitään merkitystä. Nyt vanhemmiten olen tullut lähes päinvastaiseen kantaan ja katson monia menneitä tapahtumia sen valossa jälkiviisaana.

Sekä Ruotsin että vanhan Venäjän ajat oli säätykeskeisiä ja hierarkisia.  Modernin ajan sotien jälkeen piti hävittää tämän perinteen luokat ja luokka-ajattelu. Koska väestö oli pieni ja kaikkia tarvittiin. Mutta eihän vanha tai uusi raha, kunnianhimot ja vertailut mihinkään häviä.  Toiset ovat vielä tarkempia kuin toiset ottamaan kunkin luokkastatus huomioon.  Säätysukuja ei niinkään ole, mutta koulutus ja raha ratkaisee. Muuten ei olisi tätätään avausta palstalla.  Itselleni luokka on vain eräs ihmistä määrittävistä tekijöistä, ei kaikki. 

Eihän yhteiskuntaluokka käsitteenäkään ole muuta kuin yksi ihmistä määrittävistä tekijöistä. 

Täällä palstalla ymmärsin, että samankaltaista alaluokkaisuutta mihin olen törmännyt kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on Suomessakin, vaikka suurin osa kuuluukin ylempään tai alempaan keskiluokkaan. Ja huomaan itsessäni silloin ylemmyydentunnetta, vaikka olemme kaikki suomalaisia eikä meitä periaatteessa erota mikään kuten kehitysmaassa, missä edustan työnantajaa, eurooppalaisuutta ja hyväosaisuutta. 

Hyvä, kun joku keskustelija mainitsi ylemmyydentunnon (en olisi sitä itse älynnyt), koska siitä todella on kyse, kun yhteiskuntaluokat ovat riittävän kaukana toisistaan (tunnekin riittää, kuten itse olen Ruotsissa suomalaisena kokenut). Olen nimittänyt sitä "hämmennykseksi", että koen suomalaisen alaluokkaisen maailman kuin teini-ikäisen maailmana. On julkkiksia, vastakkaisen sukupuolen pohdintaa, valtavasti painoon liittyvää asiaa, viikonloppuryyppäämistä (mitä on lasissa - toistuva aloitus), pukeutumisen ja seurustelun kuvioiden säpinää niin kuin nuorilla ihmisillä. Kuitenkin esimerkiksi noissa vastakkaisen sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä miehiä. Ja pohdinnat ovat kuin suoraan Cosmopolitanista (jos niitä tehtäisiin miehille). 

Joku mainitsi, että duunarimiesten vapaa-ajan viettoa halvennetaan tässä ketjussa. Ehkä niinkin, mutta minä en yksinkertaisesti tunne aikuisia miehiä, jotka käyttäytyvät noin. Kuin "nainen" olisi äiti ja mies teini-ikäinen, joka häntä rajoittaa. Tuo on jonkinlainen kehikko, joka parisuhdepulmien päälle asetetaan, että nainen on kontrolloija. Mies on vapaa (kuten teini) ja tahtoo kulkea omia polkujaan (kuten muinaisessa Malboro-mainoksessa), mutta nainen kotkottaa siellä taustalla närkästyneenä. Minun näkökulmastani tuo on aivan outoa, mutta monille muille siis aivan tavanomainen kuvio, josta ilmaistaan närkästystä myös naisten puolelta. Se on selkeästi yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia.

Sama muuten otettiin esille myös aiemmassa keskustelussa, missä sekä naiset että miehet ottivat osaa saman aiheen käsittelyyn - miehet valittivat naisen kontrollista, naiset miesten vastuuttomuudesta. Aivan kuten on kehitysmaissa alaluokan sukupuolijärjestelmässä on sukupuolilla tietyt roolit, missä toinen kontrolloi ja toinen pakenee naisen kontrollia "miesten maailmaan". Tuossa yksi selkeä merkki yhteiskuntaluokkien olemassaolosta Suomessa.

Naisen asema  ja rooli noin yleisemminkin on yhteiskuntaluokissa eroavaa. Helsingin Sanomilla oli joku vuosi sitten ansiokas artikkeli lasten nimivalintojen eroavaisuuksista sen mukaan mistä yhteiskuntaluokasta lapsi tuli. Keskiluokan korkeakoulutettujen tytöt nimetään perinteisin nimin, on Annaa ja Marttaa. Näistä tytöistä jo syntymässä ajatellaan, että ihan hyvin tässä voi olla tuleva pääministeri tai tiedenainen, joka tarvitsee vakuuttavan arvokkaan nimen. Sen sijaan työväenluokka lähiöissä nimeää tyttäriään toisin. Sieltä tulee Jadessaa, Jessicaa, Tiaraa ja Zeldaa. Prinsessanimiä, joiden merkitys on paljastaa, että tyttöjä prinsessoina, joilla ei kuitenkaan ole valtaa, perheen valtaa käyttävät miehet eikä oleteta, että tytöstä kasvaisi esim sitä vakavasti otettavaa poliitikkoa tai tiedenaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Aihe kiinnostaa minua, koska olen "kiihkeä käännynnäinen" eli nuorempana olin sitä mieltä, ettei yhteiskuntaluokilla ole eikä pitäisi olla mitään merkitystä. Nyt vanhemmiten olen tullut lähes päinvastaiseen kantaan ja katson monia menneitä tapahtumia sen valossa jälkiviisaana.

Sekä Ruotsin että vanhan Venäjän ajat oli säätykeskeisiä ja hierarkisia.  Modernin ajan sotien jälkeen piti hävittää tämän perinteen luokat ja luokka-ajattelu. Koska väestö oli pieni ja kaikkia tarvittiin. Mutta eihän vanha tai uusi raha, kunnianhimot ja vertailut mihinkään häviä.  Toiset ovat vielä tarkempia kuin toiset ottamaan kunkin luokkastatus huomioon.  Säätysukuja ei niinkään ole, mutta koulutus ja raha ratkaisee. Muuten ei olisi tätätään avausta palstalla.  Itselleni luokka on vain eräs ihmistä määrittävistä tekijöistä, ei kaikki. 

Eihän yhteiskuntaluokka käsitteenäkään ole muuta kuin yksi ihmistä määrittävistä tekijöistä. 

Täällä palstalla ymmärsin, että samankaltaista alaluokkaisuutta mihin olen törmännyt kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on Suomessakin, vaikka suurin osa kuuluukin ylempään tai alempaan keskiluokkaan. Ja huomaan itsessäni silloin ylemmyydentunnetta, vaikka olemme kaikki suomalaisia eikä meitä periaatteessa erota mikään kuten kehitysmaassa, missä edustan työnantajaa, eurooppalaisuutta ja hyväosaisuutta. 

Hyvä, kun joku keskustelija mainitsi ylemmyydentunnon (en olisi sitä itse älynnyt), koska siitä todella on kyse, kun yhteiskuntaluokat ovat riittävän kaukana toisistaan (tunnekin riittää, kuten itse olen Ruotsissa suomalaisena kokenut). Olen nimittänyt sitä "hämmennykseksi", että koen suomalaisen alaluokkaisen maailman kuin teini-ikäisen maailmana. On julkkiksia, vastakkaisen sukupuolen pohdintaa, valtavasti painoon liittyvää asiaa, viikonloppuryyppäämistä (mitä on lasissa - toistuva aloitus), pukeutumisen ja seurustelun kuvioiden säpinää niin kuin nuorilla ihmisillä. Kuitenkin esimerkiksi noissa vastakkaisen sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä miehiä. Ja pohdinnat ovat kuin suoraan Cosmopolitanista (jos niitä tehtäisiin miehille). 

Joku mainitsi, että duunarimiesten vapaa-ajan viettoa halvennetaan tässä ketjussa. Ehkä niinkin, mutta minä en yksinkertaisesti tunne aikuisia miehiä, jotka käyttäytyvät noin. Kuin "nainen" olisi äiti ja mies teini-ikäinen, joka häntä rajoittaa. Tuo on jonkinlainen kehikko, joka parisuhdepulmien päälle asetetaan, että nainen on kontrolloija. Mies on vapaa (kuten teini) ja tahtoo kulkea omia polkujaan (kuten muinaisessa Malboro-mainoksessa), mutta nainen kotkottaa siellä taustalla närkästyneenä. Minun näkökulmastani tuo on aivan outoa, mutta monille muille siis aivan tavanomainen kuvio, josta ilmaistaan närkästystä myös naisten puolelta. Se on selkeästi yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia.

Sama muuten otettiin esille myös aiemmassa keskustelussa, missä sekä naiset että miehet ottivat osaa saman aiheen käsittelyyn - miehet valittivat naisen kontrollista, naiset miesten vastuuttomuudesta. Aivan kuten on kehitysmaissa alaluokan sukupuolijärjestelmässä on sukupuolilla tietyt roolit, missä toinen kontrolloi ja toinen pakenee naisen kontrollia "miesten maailmaan". Tuossa yksi selkeä merkki yhteiskuntaluokkien olemassaolosta Suomessa.

Naisen asema  ja rooli noin yleisemminkin on yhteiskuntaluokissa eroavaa. Helsingin Sanomilla oli joku vuosi sitten ansiokas artikkeli lasten nimivalintojen eroavaisuuksista sen mukaan mistä yhteiskuntaluokasta lapsi tuli. Keskiluokan korkeakoulutettujen tytöt nimetään perinteisin nimin, on Annaa ja Marttaa. Näistä tytöistä jo syntymässä ajatellaan, että ihan hyvin tässä voi olla tuleva pääministeri tai tiedenainen, joka tarvitsee vakuuttavan arvokkaan nimen. Sen sijaan työväenluokka lähiöissä nimeää tyttäriään toisin. Sieltä tulee Jadessaa, Jessicaa, Tiaraa ja Zeldaa. Prinsessanimiä, joiden merkitys on paljastaa, että tyttöjä prinsessoina, joilla ei kuitenkaan ole valtaa, perheen valtaa käyttävät miehet eikä oleteta, että tytöstä kasvaisi esim sitä vakavasti otettavaa poliitikkoa tai tiedenaista. 

Luultavasti on niin, että alaluokka on globalisoitunut, sillä myös muualla maailmassa alaluokan lapset saavat julkkisten nimiä. Monissa maissa ajatellaan, että lapsen nimi on enne (kuten sinunkin viestisi antaa ymmärtää). Siinä missä vielä 80-luvulla miehet saivat jalkapallomestarin nimen, saavat tytöt nykyisin pyhimyksen nimen sijaan prinsessan nimen.

Kamala lukea tällaista nousukkaiden ja työväenluokkaisten halveksuntaa.

Ei muka ole yksi toista huonompi, mutta silti puhutaan ylemmista ja alemmista luokista ja siitä, kuinka alempien luokkien tyyli ja käytös on huonoa. Jos yrität päästä eroon noista "huonoista" tavoista ja onnistut nostamaan tulo- ja sivistystasoasi korkeakoulutuksen ansiosta, olet vain halveksittava nousukas.

Yläluokkaan synnytään ja jatketaan vuosisatojen suvun perinteitä, kulttuuria, sivistystä, käytöstapoja, kunnioitusta jne. ja ne imetään jo äidinmaidossa ja siirretään tuleville sukupolville.

Ja se näkyy kodissa esim. esivanhempien muotokuvissa kodin seinillä tai vanhojen valokuvien arvostuksessa, esivanhemmolta perityissä huonekaluissa, rakennuksissa, sivistyksessä, puhekielessä, käytöstavoissa, perinteissä jne.

Katukuvassa yläluokka ei erotu millään tavalla, eikä sillä ole mitään tekemistä merkkivaatteilla ja ulkoisella hapetuksella tai mikä auto tai käsilaukku. Korkeintaan erotutaan henkilön hyvällä ryhdillä, itsevarmuudella ja puhetavalla.

Suomessa yläluokkaan kuuluu vain pieni määrä ja muutamia sukuja.

Joo.. No onhan niitä alkoholisoituneita, mielensä menettäneitä ja myös menestyneitä professoreita et kannattaako ihmisiä loppujen lopuksi lokeroida kun koskaan ei tiedä miten elämässä käy?

Mietin, että moni on hanakka tekemään päätelmiä ulkonäön perusteella, mutta harvemmin ihminen pääsee tarkistamaan, menikö päätelmä oikein.

Eli maastohousut, villapoolo, fleece ja haltitakki herättävät kai mielikuvan alemmasta sosiaaliluokasta. Kuvaan tässä omaa eilistä asukokonaisuuttani. Kuitenkaan en koulutuksen, sukutaustan tai tulojen puolesta millään asetu alempiin sosiaaliluokkiin. Vastaavasti, mistä minä tiedän, onko huolitellun näköinen vastaantulija kosmetologi vai kirurgi? Luultavammin tosin on kosmetologi, kirurgeilla kuten lääkäreillä yleensäkin on usein hyvin rento tyyli.

Tietysti jos mennään yksityiskohtiin, niin alkaa rahatilanne näkyä. Minunkin pooloni oli kashmiria ja lenkkarit goretexit. Mutta eihän rahatilanne ole sama asia kuin yhteiskuntaluokka. En koe olleeni eri yhteiskuntaluokkaa, kun olin köyhä yliopistotutkija, verrattuna nykyiseen asiantuntijahommaan, jolla paikka tulolistoilla on taattu. Aika moni hyvätuloinen on ollut jossain kohtaa elämäänsä pienituloinen, mutta eihän se ihmisen yhteiskuntaluokkaa heiluttele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Aihe kiinnostaa minua, koska olen "kiihkeä käännynnäinen" eli nuorempana olin sitä mieltä, ettei yhteiskuntaluokilla ole eikä pitäisi olla mitään merkitystä. Nyt vanhemmiten olen tullut lähes päinvastaiseen kantaan ja katson monia menneitä tapahtumia sen valossa jälkiviisaana.

Sekä Ruotsin että vanhan Venäjän ajat oli säätykeskeisiä ja hierarkisia.  Modernin ajan sotien jälkeen piti hävittää tämän perinteen luokat ja luokka-ajattelu. Koska väestö oli pieni ja kaikkia tarvittiin. Mutta eihän vanha tai uusi raha, kunnianhimot ja vertailut mihinkään häviä.  Toiset ovat vielä tarkempia kuin toiset ottamaan kunkin luokkastatus huomioon.  Säätysukuja ei niinkään ole, mutta koulutus ja raha ratkaisee. Muuten ei olisi tätätään avausta palstalla.  Itselleni luokka on vain eräs ihmistä määrittävistä tekijöistä, ei kaikki. 

Eihän yhteiskuntaluokka käsitteenäkään ole muuta kuin yksi ihmistä määrittävistä tekijöistä. 

Täällä palstalla ymmärsin, että samankaltaista alaluokkaisuutta mihin olen törmännyt kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on Suomessakin, vaikka suurin osa kuuluukin ylempään tai alempaan keskiluokkaan. Ja huomaan itsessäni silloin ylemmyydentunnetta, vaikka olemme kaikki suomalaisia eikä meitä periaatteessa erota mikään kuten kehitysmaassa, missä edustan työnantajaa, eurooppalaisuutta ja hyväosaisuutta. 

Hyvä, kun joku keskustelija mainitsi ylemmyydentunnon (en olisi sitä itse älynnyt), koska siitä todella on kyse, kun yhteiskuntaluokat ovat riittävän kaukana toisistaan (tunnekin riittää, kuten itse olen Ruotsissa suomalaisena kokenut). Olen nimittänyt sitä "hämmennykseksi", että koen suomalaisen alaluokkaisen maailman kuin teini-ikäisen maailmana. On julkkiksia, vastakkaisen sukupuolen pohdintaa, valtavasti painoon liittyvää asiaa, viikonloppuryyppäämistä (mitä on lasissa - toistuva aloitus), pukeutumisen ja seurustelun kuvioiden säpinää niin kuin nuorilla ihmisillä. Kuitenkin esimerkiksi noissa vastakkaisen sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä miehiä. Ja pohdinnat ovat kuin suoraan Cosmopolitanista (jos niitä tehtäisiin miehille). 

Joku mainitsi, että duunarimiesten vapaa-ajan viettoa halvennetaan tässä ketjussa. Ehkä niinkin, mutta minä en yksinkertaisesti tunne aikuisia miehiä, jotka käyttäytyvät noin. Kuin "nainen" olisi äiti ja mies teini-ikäinen, joka häntä rajoittaa. Tuo on jonkinlainen kehikko, joka parisuhdepulmien päälle asetetaan, että nainen on kontrolloija. Mies on vapaa (kuten teini) ja tahtoo kulkea omia polkujaan (kuten muinaisessa Malboro-mainoksessa), mutta nainen kotkottaa siellä taustalla närkästyneenä. Minun näkökulmastani tuo on aivan outoa, mutta monille muille siis aivan tavanomainen kuvio, josta ilmaistaan närkästystä myös naisten puolelta. Se on selkeästi yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia.

Sama muuten otettiin esille myös aiemmassa keskustelussa, missä sekä naiset että miehet ottivat osaa saman aiheen käsittelyyn - miehet valittivat naisen kontrollista, naiset miesten vastuuttomuudesta. Aivan kuten on kehitysmaissa alaluokan sukupuolijärjestelmässä on sukupuolilla tietyt roolit, missä toinen kontrolloi ja toinen pakenee naisen kontrollia "miesten maailmaan". Tuossa yksi selkeä merkki yhteiskuntaluokkien olemassaolosta Suomessa.

Naisen asema  ja rooli noin yleisemminkin on yhteiskuntaluokissa eroavaa. Helsingin Sanomilla oli joku vuosi sitten ansiokas artikkeli lasten nimivalintojen eroavaisuuksista sen mukaan mistä yhteiskuntaluokasta lapsi tuli. Keskiluokan korkeakoulutettujen tytöt nimetään perinteisin nimin, on Annaa ja Marttaa. Näistä tytöistä jo syntymässä ajatellaan, että ihan hyvin tässä voi olla tuleva pääministeri tai tiedenainen, joka tarvitsee vakuuttavan arvokkaan nimen. Sen sijaan työväenluokka lähiöissä nimeää tyttäriään toisin. Sieltä tulee Jadessaa, Jessicaa, Tiaraa ja Zeldaa. Prinsessanimiä, joiden merkitys on paljastaa, että tyttöjä prinsessoina, joilla ei kuitenkaan ole valtaa, perheen valtaa käyttävät miehet eikä oleteta, että tytöstä kasvaisi esim sitä vakavasti otettavaa poliitikkoa tai tiedenaista. 

Luultavasti on niin, että alaluokka on globalisoitunut, sillä myös muualla maailmassa alaluokan lapset saavat julkkisten nimiä. Monissa maissa ajatellaan, että lapsen nimi on enne (kuten sinunkin viestisi antaa ymmärtää). Siinä missä vielä 80-luvulla miehet saivat jalkapallomestarin nimen, saavat tytöt nykyisin pyhimyksen nimen sijaan prinsessan nimen.

Keskiluokka saa myös lapsensa vanhempana kuin työväenluokka. Nelikymppiset ensisynnyttäjät ovat akateemisia naisia. Nimimakukin muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaisuus näkyy siinä, mitä ihminen syö. Yläluokkaiset ihmiset syövät luxuskaviaaria, valkoisia tryffeleitä, hanhenmaksaa, ostereita, merisiilin mätiä, viiriäisen munia, sinievätonnikalaa yms. ruokaa. joka maksaa todella paljon. Juomaksi kelpaa vain aito shamppanja. 

Yläluokkaisella ihmisellä on hovimestari, lukuisia palvelijoita, autokuski, sekä useampi huippukokki palkkalistoillaan. 

Yläluokkaiset ihmiset eivät tee pieniä ostoksia, vaan ostavat kerralla aina jotain suurta, kuten Elon Musk osti juuri Twitterin 44 mrd dollarilla. 

Elon Musk on rikas ja varakas, mutta hänen sukunsa ei koskaan ole kuulunut yläluokkaan..

Yläluokkaan synnytään, eikä raha ole se mittari, vaan muut esim. sivistys, kulttuuri, perinteet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Sekä lionseissa että rotareissa liikutaan miehet ja naiset yhdessä paitsi kokoukset. Naisilla on omansa ja miehillä omansa, talous, avustuskohteet jne. Mutta matkat ja vapaa-aika yhdessä.

Tämä pitää paikkansa. Nämä molemmathan järjestöthän ovat amerikkalaisia hyväntekeväisyyteen keskittyviä järjestöjä, jotka toimivat monilla mantereilla amerikkalaiseen tapaan eli varakkaat auttavat köyhiä. Asetelma on tiukasti juntattu toimintaperiaatteisiin eli avustettavan hyvä maine ja kunniallisuus kyllä syynätään. Olen itse ollut Lions Ladyjen puheenjohtajakin pari kertaa (vuoro on kiertävä) ja huvittava yksityiskohta on se, että kokouspöytäkirjat lähetetään kaikki USA:n pääkallopaikalle kääntämättä niitä englanniksi. Näin ainakin vielä 2000-luvun alussa.

ps. Ja tuossa viestissä missä lionsit mainitaan, yhdistettiin se alkoholinkäyttöön ja miesten keskinäiseen vapaa-ajan viettoon. Ikävä kyllä toiminta on kokouspainotteista ja tylsää, varsinkin, jos klubiin ei osu mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä. Siellä ei ryypätä ruokajuomia enempää ja toiminta on muutenkin suht muodollista. Sen vuoksi monet klubit ovat henkitoreissaan, koska ihmiset eivät enää täällä Suomessa ainakaan jaksa kokouksia ja velvollisuuksia töidensä lisäksi. Avustusmatkat ovat kyllä mielenkiintoisia.

ps2. Unohdin vielä sen, että eivät lionsit ole mikään yläluokan juttu myöskään niin kuin kommentoitavasta viestissä oletettiin. Sinnehän tullaan pariskunnittain kutsuttuna ja itse asiassa juuri lionsit ovat paikka, missä olen tavannut hyvin monenlaisista ympyröistä olevia ihmisiä, tosin en alaluokkaisia sielläkään. Ratkaisevaa on jonkun tunteminen, joka kuuluu lionseihin ja halu osallistua avustustoimintaan. Meidänkin klubilla oli yksi suuren putkimiesfirman omistaja, joka oli selkeästi duunari ja mukava ihminen vaimoineen olikin. Lady-toiminnassa moni oli kotiäiti tai -rouva, mutta mukana oli myös paljon virkanaisia ja silmäätekeviä kuten poliitikkoja (koska lionsit ovat hyvä paikka verkostoitua). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna. 

Niin kuvitelkaa lääkäri, jolla on käsivarret täynnä tatuointeja tai lääkäri, joka on niin lihava, ettei meinaa istumaan mahtua tai lääkäri, joka yleisessä taukotilassa istuu jalat nostettuja pöydälle tai lääkäri, joka ei osaa puhua asiakkaalle - tosiaankin ylempää keskiluokkaa, hah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna. 

Niin kuvitelkaa lääkäri, jolla on käsivarret täynnä tatuointeja tai lääkäri, joka on niin lihava, ettei meinaa istumaan mahtua tai lääkäri, joka yleisessä taukotilassa istuu jalat nostettuja pöydälle tai lääkäri, joka ei osaa puhua asiakkaalle - tosiaankin ylempää keskiluokkaa, hah.

Ja kaikkia näitä näkee ihan tosielämässä.

Yleensä köyhillä on paljon tatuointeja ja tukka värjätty pinkiksi, vihreäksi tai siniseksi.