Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Sanavarastosta. 

Pudokkailla on kuitenkin perittyä kulttuurista pääomaa sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta. Se antaa eri lähtökohdat kuin tilanne, jossa on eletty niukoissa kulttuurisissa oloissa koko elämän. Tällainen henkilö pystyy kyllä luovimaan molemmissa viitekehyksissä varmaankin melko sujuvasti. Hän on "kahden maan kansalainen" tavallaan tai häntä voisi ajatella myös "kaksikielisenä". 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 60- ja 70- luvulla oli tällainen ilmiö, että monet porvarisperheiden lapset kapinoivat omien sukujensa sovinnaisia ja keskiluokkaisia arvoja vastaan ja hylkäsivät niiden tunnusmerkit. Pukeuduttiin tietoisesti "boheemisti" tms. Tuli vaan mieleen.

Juu, yliopistojen vihervassarit. Niihin kuului sekä maalta tulleita ensimmäisen polven akateemisia että keskiluokasta tulleita porvariskotien nuoria ja ihan kulttuurisuvuistakin tulleita tohtorisperheiden nuoria, ovat vieläkin olemassa, mutta ovat nykyään jo vähän varttuneempaa ikäluokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja pienituloinen mutta kukaan ei sitä uskoisi ulkoisen olemuksen perusteella. Aina huoliteltu olemus ja työn puolesta vaate-etu. Olen ystävällinenja kohtelias sekä hyväkäytöksinen,ei kovin korkeasti koulutettu. Ihmiset luulevat että olen hyvinkin varakkaasta perheestä. Eli ei se aina ulkoisesti näy.

Työn puolesta vaate-etu viittaa työvaatteisiin, ja niitä käyttävät yleensä pienipalkkaiset. Harvoina poikkeuksina ehkä jotkut lentokapteenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Ei vedä koska tiedän, että näitä on paljon suomessa. Kunnia suomen alemmalle keskiluokalle. Monilla näistä ei ole juuri ylimääräistä rahaa, mutta tosiaan silmiinpistävää ero on, että koti on yleensä puhdas ja lapsista huolehdittu hyvin ja lapsuus turvallinen. Moni varakkaampi ei itse edes siivoa ja koti voi olla todella sotkuinen ja saastainen esim. jääkaappi. Yleensä tästä alemmasta keskiluokasta kasvaa työmoraaliltaan aivan ylivoimaisia kansalaisia nk. joka paikan selviytyjiä. Varakkaamman perheen lapsi pärjää niin kauan kunnes tulee jotain esteitä ja sitten pudotetaan korkealta. Toki sukuvarallisuus (vanhemmat) pelastaa tiukan paikan tullen. Köyhemmästä perheestä tuleva ei voi tämän varaan laskea.

No mutta nyt, minusta tuo oli syyllistävää.

Ei kai se, että vanhempani  ja isovanhempani olivat pystyneet opiskelemaan ja pääsemään hyviin asemiin, tee minusta tai lapsistani työmoraaliltani huonompia kuin alemmasta keskiluokasta ponnistaneet kollegat? 

Esimiehenä kun nyt mietin tätä asiaa, niin työmoraalilta kovimpia ovat tosiaan työväenluokkaiset. Se on ainoa kunnia, maine ja pääoma mitä heillä on, ja he ottavat sen vakavissaan. Heille hyvän työihmisen maine on kuin akateemiselle cv, sitä vaalitaan ja sen on tärkeä arvo.

Akateemiset shoppailevat töitä, tekevät sen verran kuin katsovat olevan tarpeen. He kyllä tekevät työnsä perusteellisesti, mutta kuitenkin valikoiden, mitä katsovat olevan heidän asiantuntemuksen arvoisia. He pitävät huolen urastaan, joka on heille taas tärkeä arvo ja pääoma.

Asiantuntijat ovat sitoutuneita omaan alaansa ja omaan uraansa ja maineeseensa asiantuntijoina. Joillakin voi olla aivan armoton työoraali, mutta se ei ole välttämättä siksi, että haluaisivat tehdä töitä työnantajan eteen, vaan siksi, että se oma ala voi olla suuri intohimo, joka menee kaiken muun edelle. Hyvässä työpaikassa pitää olla työn imua ja tuntua flow-ilmiöitä. Jos työnantaja kohtelee asiantuntijaa hyvin, työnantaja voi hyötyä tästä sitoutumisesta, mutta pitää myös ymmärtää, että jos kohtelee tylysti, niin että työssä ei tunnu enää imua ja flowta, hyvät asiantuntijat lähtevät helposti muualle, sillä he ovat kysyttyjä ja löytävät helposti uuden työnantajan. 

Työläiset ovat sitoutuneita työnantajaansa ja omaan maineeseensa hyvinä työntekijöinä. Mutta nykymaailmassa kun työnantajat eivät enää samalla tavalla sitoudu työntekijöihin kuin esimerkiksi vanhan maailman tehdasyhteisöissä, tämä työntekijäpuolen sitoutuminenkin on murenemassa. Eikä työläisten sitoutuminen parhaimmillaankaan ole samaa tasoa kuin niillä asiantuntijoilla, joille oma työ on intohimo. Suurimmalla osalla työläisistä tippuu hanskat kun kello tulee kolme. Jos haluaa vähän ylimääräistä työpanosta, siitä pitää maksaa lisää. 

Noitten duunareitten ja huippuasiantuntijoitten väliin mahtuu myös leveä rivi tavallisia akateemisia rivityöntekijöitä: peruskoulun luokanopettajia, lastentarhanopettajia, amiksen opettajia, sosiaalityöntekijöitä ... Eivät kaikki tee työtään intohimoisesti ja antaumuksella, vaan kyllä "hanskat tippuu kun kello tulee kolme ja ylimääräisestä pitää maksaa lisää" -asenne on heilläkin suurimmalla osalla.  

Ihan tosissaanko näitä asioita vielä pohditaan vuonna 2023? Hyvinvointia ollaan tasaamassa joka puolelle ja pidetään niin mahdotonta meteliä sen kanssa että kaikki olisimme yhdenvertaisia ja samat oikeudet mutta ehei, vauva-palstalla vielä mietitään luokkajakoa :D

Suomessakin luokka kuuluu heti, kun ihminen avaa suunsa. Sivistynyt ihminen ei käytä kirosanoja välimerkkeinä.

Tatuoinnit ja naisilla vielä punainen tai violetti tukka.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit ja naisilla vielä punainen tai violetti tukka.

Tunnen ihan monta tatuoitua, väritukkaista ja vieläpä lihavaa ihmistä, jotka ovat sivistyneitä ja älykkäitä. Näyttävät alaluokkaisilta, mutta eivätpä ole.

Morjestelen narkeille. Peruskauraa meidän hoodeilla.

Nyt on alkanut tulemaan myyntiin ulosotto asuntoja eli ei ollutkaan monella rahaa omistusasuntoon.

Vierailija kirjoitti:

miten sosiaaliluokka näkyy kirjahyllystä? Siis kuuluu ylempään sosluokkaan jos on kirjahylly vai?

Jos siellä alkaa olla Nietscheä ja ammatillisia tieteellisiä julkaisuja, ollaan sivistyneistössä. Jos kirjahylly on kartanossa, ja siellä on nahkaselkäisiä tilikirjoja 1700-luvulta lähtien, aletaan olla yläluokassa. Samoin jos hyllyt ja kirjat alkaa olla suvun perittyä antiikkia.

Jos Ikean hyllyssä on muutama dekkari, ei kauhean korkeassa luokassa vielä olla.

Luokkapudokkaana olo on ihan hirveää. Pitää kuunnella työpaikalla, miten juntit puhuu jostain seiskan juoruista ja ties mistä temptation islandista sun muista roskasarjoista, vaikka itse kuuluu sivistysperheeseen.

Masked kirjoitti:

Kyllä se on se mitä suusta tulee. Ei juuriaan voi paeta. Punikki on aina punikki eikä siitä verenperinnöstä pääse irti. Kommunistinen ajattelu on alemman työväenluokan juttu. Ei arvosteta koulutusta yhtään. Viikonloppuisin juodaan kossua ja ulvotaan Irvinin tahtiin että paska on koko valtiovalta. Naisilla on usein vihainen katse, kiroilu, kotkan kuva kaulassa ja katkeraa, kateellista ja pahasuopaa puhetta kaikesta -ihan kaikesta.

Nykyään tuo kansanosa äänestää persuja ja pitää (olemattomia) kommunisteja eliittinä.

Varakkailla tai keskiluokalla on varaa ostaa terveellistä ruokaa. Ja se terveellinen ravinto ei yleensä lihota. Varakas tai keskiluokkainen ei yleensä ole erityisen ylipainoinen.

Kyllähän kansallissosialistit on jämäkämpiä sosiaalidamokraatit.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tosissaanko näitä asioita vielä pohditaan vuonna 2023? Hyvinvointia ollaan tasaamassa joka puolelle ja pidetään niin mahdotonta meteliä sen kanssa että kaikki olisimme yhdenvertaisia ja samat oikeudet mutta ehei, vauva-palstalla vielä mietitään luokkajakoa :D

Tottakai kaikki ovat yhdenvertaisia ja heillä on samat oikeudet lain edessä ja kansalaisina. Heillä ei kuitenkaan ole samaa kotitaustaa, koulutustasoa ja käyttövarallisuutta, ja se näkyy usein käytöksessä. Olet vähän eri keskustelussa kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Varakkailla tai keskiluokalla on varaa ostaa terveellistä ruokaa. Ja se terveellinen ravinto ei yleensä lihota. Varakas tai keskiluokkainen ei yleensä ole erityisen ylipainoinen.

Minulla on ollut opiskelijanakin varaa terveelliseen ruokaan, kun olen vähän käyttänyt aivojani ja syönyt perinteisesti. 

Sosiaaliluokka eli sivistyksen taso näkyy hyvin vaikka tuossa keskustelussa, jota juuri lueskelin: joku ottaa kaupan salaattibuffassa rasiaansa vain kalliit lohenpalat ja täyttää niillä rasiansa, niin että lohi loppuu salaatista ja muut jäävät ilman. White trash -ilmiö parhaimmillaan. Sivistynyt ihminen ottaa kokonaistilanteen huomioon eikä ahnehdi pelkkiä sattumia itselleen. Ehkä juuri tuo muiden ihmisten huomioonotto on se, minkä oppii, kun kouluttaa itseään mahdollisimman pitkälle ja korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit ja naisilla vielä punainen tai violetti tukka.

Itse en kyllä harvoja tatuointeja ottaessasi ajatellut näitä luokkajuttuja ollenkaan.

Olin Suomea kiertävä muusikko, keskiluokkaisesta hyvin toimeentulevasta perheestä.

En nähnyt rokkenrollia luokkajuttuna. Itselle se oli sellainen musajuttu.

Jännä juttu että Suomessa puhutaan sosiaaliluokasta paljon ja usein paheksuen, mutta yhteiskuntaluokka on lähes tabu eikä siitä puhu lähes kukaan. Suunnilleen sama asia.