Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Ammatti vaikuttaa siihen, miltä ihminen näyttää. Mä olen töissä alalla, jolla ihmisillä on keskimääräistä paremmat palkat. Meillä on töissä ihmisiä, joista ei päälle kyllä arvaisi, että kk-tulot on kahdeksan tonnia. Sitten talon sisällä on myös porukkaa, joka näyttää siltä, että ne tienaa sen 8tonnia, mutta oikeesti eivät tienaa, vaan vähemmän, mutta pukeutuvat konservatiivisemmin. Mä en siis ulkonäön perusteella tätä nykyä pahemmin uskalla kenenkään yhteiskuntaluokkaa arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Tupakka, viina, likaiset hiukset, rähjäiset kamppeet....  syrjäytynyt alkoholisti

Lävistykset, tatuoinnit, räikeä pukeutuminen tai hiustyyli.... alinta sosiaaliluokkaa

Monet muusikot ja taiteilijat näyttävät aika rähjäisiltä vaikka tulevat akateemisista suvuista.

Entä jos pariskunnasta toinen on akateemisesta ja korkeastikoulutusta perheestä ja käynyt itsekin korkeakoulun ja toinen taas on peruskoulupohjaisesta työväenluokkaisesta perheestä amispohjalla, eikä eroavaisuuksia huomaa (edes palkassa)? Mites lapset, kumpaa he sitten edustavat? Tuntuu, että tällaiset rajat ovat aika mahdottomia vetää, eikä ihmisestä voi siis ulkoisesti nähdä taustaa.

Ainakin 60- ja 70- luvulla oli tällainen ilmiö, että monet porvarisperheiden lapset kapinoivat omien sukujensa sovinnaisia ja keskiluokkaisia arvoja vastaan ja hylkäsivät niiden tunnusmerkit. Pukeuduttiin tietoisesti "boheemisti" tms. Tuli vaan mieleen.

Kyllä se vaan näkyy henkilöstä jollakin tavalla, mihin sosiaaliseen luokkaan ihminen kuuluu.

Ensinäkin yleisimmät käytöstavat saattavat olla hyvinkin hakusessa alemman luokan miehillä. Akateemisesti koulutettu mieshenkilö ja etenkin RUK:n sotilaskoulutuksen läpi käynyt mies osaa kohdella naisia kohteliaasti. Tervehtii jopa hattua nostaen ja availee oven naiselle, antaa istumapaikan naisille ja etenkin vanhoille ja huonokuntoisille esim. jossakin tilaisuudessa jne. Sivistynyt ihminen ei kiroile, eikä kerro härskejä alapäävitsejä missään perhejuhlissakaan. Korkeasti koulutetut ihmiset eivät myöskään pilkkaa vammaisia tai mielisairaita ihmisiä.

Alempaa yhteiskuntaluokkaa edustaville on ominaista mm. runsaat tatuoinnit, lävistykset, naisilla räväkkä tukka, runsaat meikit ja irtoripsiä, hiuslisäkkeitä, silikonit, ankkahuulet ym. Puhutaan kovaa ja ronskilla kielellä, tupakoidaan ja juodaan halvinta keskikaljaa ja siideriä. Tykätään toiminta- ja räiskintäleffoista, ajankohtaiset asiaohjelmat ei juurikaan kiinnosta eikä kulttuuria harrasteta jotain karaokeiltaa tai leffassa käyntiä enempää.

Ylemmissä sosiaaliluokissa naisilla hillitty meikki tai meikkiä ei juuri lainkaan, hiukset (kampaus) yksinkertaiset ja luonnolliset. Luetaan, käydään konserteissa (esim. kaupunginorkesteri yms), teatterissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Jos lapsia niin harrastavat jotain soittimen soittoa ja ovat yleensä rauhallisempia ja hyväkäytöksisempiä kuin alemmissa luokissa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunnasta toinen on akateemisesta ja korkeastikoulutusta perheestä ja käynyt itsekin korkeakoulun ja toinen taas on peruskoulupohjaisesta työväenluokkaisesta perheestä amispohjalla, eikä eroavaisuuksia huomaa (edes palkassa)? Mites lapset, kumpaa he sitten edustavat? Tuntuu, että tällaiset rajat ovat aika mahdottomia vetää, eikä ihmisestä voi siis ulkoisesti nähdä taustaa.

Mä luulen, että tuolloin tuo työväentaustainen on sellainen sydämen sivistynyt, vaikka olisikin esim. vain itsekin amiksen käynyt. Voi lukea paljon, sivistää itseään esim. avoimen opinnoilla tai juuri lukemalla yms. Että ei ehkä ole sellainen prototyyppi amiksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Ei vedä koska tiedän, että näitä on paljon suomessa. Kunnia suomen alemmalle keskiluokalle. Monilla näistä ei ole juuri ylimääräistä rahaa, mutta tosiaan silmiinpistävää ero on, että koti on yleensä puhdas ja lapsista huolehdittu hyvin ja lapsuus turvallinen. Moni varakkaampi ei itse edes siivoa ja koti voi olla todella sotkuinen ja saastainen esim. jääkaappi. Yleensä tästä alemmasta keskiluokasta kasvaa työmoraaliltaan aivan ylivoimaisia kansalaisia nk. joka paikan selviytyjiä. Varakkaamman perheen lapsi pärjää niin kauan kunnes tulee jotain esteitä ja sitten pudotetaan korkealta. Toki sukuvarallisuus (vanhemmat) pelastaa tiukan paikan tullen. Köyhemmästä perheestä tuleva ei voi tämän varaan laskea.

No mutta nyt, minusta tuo oli syyllistävää.

Ei kai se, että vanhempani  ja isovanhempani olivat pystyneet opiskelemaan ja pääsemään hyviin asemiin, tee minusta tai lapsistani työmoraaliltani huonompia kuin alemmasta keskiluokasta ponnistaneet kollegat? 

Esimiehenä kun nyt mietin tätä asiaa, niin työmoraalilta kovimpia ovat tosiaan työväenluokkaiset. Se on ainoa kunnia, maine ja pääoma mitä heillä on, ja he ottavat sen vakavissaan. Heille hyvän työihmisen maine on kuin akateemiselle cv, sitä vaalitaan ja sen on tärkeä arvo.

Akateemiset shoppailevat töitä, tekevät sen verran kuin katsovat olevan tarpeen. He kyllä tekevät työnsä perusteellisesti, mutta kuitenkin valikoiden, mitä katsovat olevan heidän asiantuntemuksen arvoisia. He pitävät huolen urastaan, joka on heille taas tärkeä arvo ja pääoma.

Asiantuntijat ovat sitoutuneita omaan alaansa ja omaan uraansa ja maineeseensa asiantuntijoina. Joillakin voi olla aivan armoton työoraali, mutta se ei ole välttämättä siksi, että haluaisivat tehdä töitä työnantajan eteen, vaan siksi, että se oma ala voi olla suuri intohimo, joka menee kaiken muun edelle. Hyvässä työpaikassa pitää olla työn imua ja tuntua flow-ilmiöitä. Jos työnantaja kohtelee asiantuntijaa hyvin, työnantaja voi hyötyä tästä sitoutumisesta, mutta pitää myös ymmärtää, että jos kohtelee tylysti, niin että työssä ei tunnu enää imua ja flowta, hyvät asiantuntijat lähtevät helposti muualle, sillä he ovat kysyttyjä ja löytävät helposti uuden työnantajan. 

Työläiset ovat sitoutuneita työnantajaansa ja omaan maineeseensa hyvinä työntekijöinä. Mutta nykymaailmassa kun työnantajat eivät enää samalla tavalla sitoudu työntekijöihin kuin esimerkiksi vanhan maailman tehdasyhteisöissä, tämä työntekijäpuolen sitoutuminenkin on murenemassa. Eikä työläisten sitoutuminen parhaimmillaankaan ole samaa tasoa kuin niillä asiantuntijoilla, joille oma työ on intohimo. Suurimmalla osalla työläisistä tippuu hanskat kun kello tulee kolme. Jos haluaa vähän ylimääräistä työpanosta, siitä pitää maksaa lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaekonomi kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaatteet kerro sosiaaliluokasta kovinkaan paljon. No, tietty pukeutumistyyli on kyllä selvästi ominaisempaa alemmilla sosiaaliluokille kuin ylemmille, mutta mitään selkeää "yläluokan tyyliä" ei mielestäni ole. Siellä on aika monenlaista. Ja se on myös kokonaisuus, pukeutuminen tilanteen mukaan, puhetapa, käytöstavat jne. mitkä erottaa, ei mikään yksittäinen asia niinkään. Niitä tatuointejakin on kyllä ihan joka yhteiskuntaluokassa nykyään.

Suomessa on vähäinen yläluokka, etupäässä  vanhan rahan ansiosta.  Suomessa myös yhteiskuntaluokkaa on  äärettömän  vaikea nostaa. Lähinnä perinnöllä, säkällä  tai isolla lottovoitolla.

Työllä ei voi mitenkään. joskus sodan jälk. saattoi.

Ihan mielenkiinnosta, paljonko rahaa pitäisi tienata, että nousisi yhteiskuntaluokasta toiseen? Ymmärrän toki, että yhteiskuntaluokkaan kuuluminen on muutakin kuin rahaa mutta jos nyt puhutaan rahasta. 

Nykyisinhän on mahdollista sijoittaa rahat, jotka olisi ennen säästänyt. Näin on myöhemmin ainakin varakas henkilö korkoa korolle -ilmiön ansiosta, ellei nyt arpomalla valitse sijoituksiaan.

Olen eri. Mutta minusta yhteiskuntaluokkaa ei ole mahdollista nostaa pelkällä rahalla, kuten lottovoitolla.

Jos työväenluokkainen ihminen voittaa lotossa jättipotin, miljoonia tai jopa yli kymmenen miljoonaa, niin ei hänestä tule yläluokkaista. Hän on sen jälkeen rikastunut työväenluokan edustaja. Mutta ei siinä työväenluokkaisudessa pitäisi olla mitään häpeämistä. Hän varmaan lomailisi jossain aiempaa kalliimmissa kohteissa ja voisi lomailla tutuissakin kohteissa, jos on niissä viihtynyt, mutta voisi valita kalliimman hotellin, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, missä olisi pukukoodi, koska olisi epämukavaa joutua "pönöttämään" tai siis vaihtamaan shortsit pitkiin housuihin kun menee esim. illalliselle. Ja ihan varmaan rouva postailisi sieltä samanlaisia lomakuvia kuin aikaisemminkin. 

Enemmänkin työväenluokkaisuus näkyisi siinä, että arvoina pysyy ahkeruus, rehellisyys jne. Ei työväenluokkaisuus tarkoita junttiutta. Kyllä ainakin minun työväenluokkaisessa sukuhaarassani pukeudutaan hyvin ja käyttäydytään kunnolla. Tuntuu että siellä se hyvinpukeutuminen on itseasiassa paljon tärkeämpi arvo, kenties halutaan korostaa nimenomaan sitä, että työväenluokka on kunnioitettavaa väkeä.

Luulen, että työväenluokkaisuus näkyisi siinä, että kohdellaan asiakaspalvelijoita hyvin, ei valiteta turhasta, valitaan ehkä kalliimmat huvit, mutta järkevästi. Kenties keskimääräistä enemmän harrastetaan kaikenlaista sellaista, mihin ei normaalisti olisi varaa, osalla voisi painottua ulkoiluun (sukellusta, kiipeilyä jne.) sillä työväenluokka on reipasta porukkaa.

Hienoon ravintolaan mennessä pukeudutaan ja käyttäydytään täsmälleen etiketin mukaan, kun ei vielä olla siinä maailmassa niin sulavia että uskaltaisi soveltaa sääntöjä.

Totta tuokin. Hyvä pukeutuminen on yksi keino ansaita arvostusta. Jostain ne huonosti pukeutuvat uusrikkaat kuitenkin tulee, ja mistäpä muualtakaan kuin työväenluokasta? - Ehkä he eivät enää lottovoiton jälkeen koe tarvitsevansa tuota hyvän pukeutumisen avulla saatavaa arvostusta, koska heillä on rahaa, nääs.

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset, joiden älykkyysosamäärä on 130 tai enemmän?

Miksi professorit, tohtorit ja muut korkeasti koulutetut kulkevat kuluneissa samettitakeissa ja housuissa, jotka nippanappa mahtuvat päälle.

Sivistyneistöksi noita monessa maassa kutsutaan. Suomessa tuo sana tuntuu vähän vieraalta, kun ei meillä, hys, hys, ole tapana puhua eri luokista. Mutta joskus sanotaan, että semmosia kaikenmaailman dosentteja tai että älykköjä. Akateeminen sivistyneistö ei useinkaan välttämättä ole kovin hyväpalkkaista, lukuun ottamatta harvoja virassa olevia proffia, joilla on ihan ookoo palkat. Mutta ei tuo kulahtanut pukeutumistyyli silti suoraan rahan puutteesta kerro vaan arvoista: pukeutumisella halutaan osoittaa, että tärkeitä ovat henkiset arvot ja tiede, ei maallinen kuluttaminen, kuten vaatteet. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunnasta toinen on akateemisesta ja korkeastikoulutusta perheestä ja käynyt itsekin korkeakoulun ja toinen taas on peruskoulupohjaisesta työväenluokkaisesta perheestä amispohjalla, eikä eroavaisuuksia huomaa (edes palkassa)? Mites lapset, kumpaa he sitten edustavat? Tuntuu, että tällaiset rajat ovat aika mahdottomia vetää, eikä ihmisestä voi siis ulkoisesti nähdä taustaa.

Kyllä sen vaan näkee ja kuulee.

Olen köyhä ja pienituloinen mutta kukaan ei sitä uskoisi ulkoisen olemuksen perusteella. Aina huoliteltu olemus ja työn puolesta vaate-etu. Olen ystävällinenja kohtelias sekä hyväkäytöksinen,ei kovin korkeasti koulutettu. Ihmiset luulevat että olen hyvinkin varakkaasta perheestä. Eli ei se aina ulkoisesti näy.

Vierailija kirjoitti:

Alempaa yhteiskuntaluokkaa edustaville on ominaista mm. runsaat tatuoinnit, lävistykset, naisilla räväkkä tukka, runsaat meikit ja irtoripsiä, hiuslisäkkeitä, silikonit, ankkahuulet ym. Puhutaan kovaa ja ronskilla kielellä, tupakoidaan ja juodaan halvinta keskikaljaa ja siideriä. Tykätään toiminta- ja räiskintäleffoista, ajankohtaiset asiaohjelmat ei juurikaan kiinnosta eikä kulttuuria harrasteta jotain karaokeiltaa tai leffassa käyntiä enempää.

Ylemmissä sosiaaliluokissa naisilla hillitty meikki tai meikkiä ei juuri lainkaan, hiukset (kampaus) yksinkertaiset ja luonnolliset. Luetaan, käydään konserteissa (esim. kaupunginorkesteri yms), teatterissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Jos lapsia niin harrastavat jotain soittimen soittoa ja ovat yleensä rauhallisempia ja hyväkäytöksisempiä kuin alemmissa luokissa.

Mites kun minä olen alempaa yhteiskuntaluokkaa edustava työtön, mutta en meikkaa, hiukset on omaa väriä ja usein nutturalla. Tautointeja ei ole. Juopottelen olutta tai siideriä juoden. Luen paljon, myös neulonta ja virkkaus kiinnostaa. Olen kohtelias, kiroilen todella harvoin. Osaan keskustella eri asioista erityyppisten ihmisten kanssa. Kulttuuritapahtumat ei kiinnosta paniikkihäiriön vuoksi, mutta olen perillä monista eri kulttuurin osa-alueista. Mutkia taas vedetään suoraksi näillä teidän yleistyksillänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos pariskunnasta toinen on akateemisesta ja korkeastikoulutusta perheestä ja käynyt itsekin korkeakoulun ja toinen taas on peruskoulupohjaisesta työväenluokkaisesta perheestä amispohjalla, eikä eroavaisuuksia huomaa (edes palkassa)? Mites lapset, kumpaa he sitten edustavat? Tuntuu, että tällaiset rajat ovat aika mahdottomia vetää, eikä ihmisestä voi siis ulkoisesti nähdä taustaa.

Mä luulen, että tuolloin tuo työväentaustainen on sellainen sydämen sivistynyt, vaikka olisikin esim. vain itsekin amiksen käynyt. Voi lukea paljon, sivistää itseään esim. avoimen opinnoilla tai juuri lukemalla yms. Että ei ehkä ole sellainen prototyyppi amiksesta.

Toisaalta tappelee kuitenkin neljän akateemisen edestä. Amikset tunnetaan miehinä sotureina.

Vierailija kirjoitti:

Alempaa yhteiskuntaluokkaa edustaville on ominaista mm. runsaat tatuoinnit, lävistykset, naisilla räväkkä tukka, runsaat meikit ja irtoripsiä, hiuslisäkkeitä, silikonit, ankkahuulet ym. Puhutaan kovaa ja ronskilla kielellä, tupakoidaan ja juodaan halvinta keskikaljaa ja siideriä. Tykätään toiminta- ja räiskintäleffoista, ajankohtaiset asiaohjelmat ei juurikaan kiinnosta eikä kulttuuria harrasteta jotain karaokeiltaa tai leffassa käyntiä enempää.

Ylemmissä sosiaaliluokissa naisilla hillitty meikki tai meikkiä ei juuri lainkaan, hiukset (kampaus) yksinkertaiset ja luonnolliset. Luetaan, käydään konserteissa (esim. kaupunginorkesteri yms), teatterissa ja muissa kulttuuritapahtumissa. Jos lapsia niin harrastavat jotain soittimen soittoa ja ovat yleensä rauhallisempia ja hyväkäytöksisempiä kuin alemmissa luokissa.

Tän perusteella olisin ylempää sosiaaliluokkaa, mutta ainakin palkan perusteella kuulun alempaan sosiaaliluokkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakka, viina, likaiset hiukset, rähjäiset kamppeet....  syrjäytynyt alkoholisti

Lävistykset, tatuoinnit, räikeä pukeutuminen tai hiustyyli.... alinta sosiaaliluokkaa

Monet muusikot ja taiteilijat näyttävät aika rähjäisiltä vaikka tulevat akateemisista suvuista.

Köyhäilyllä esim asumalla huonommassa osassa kaupunkia saa katu-uskottavuutta, tehdään eroa siihen varakkaaseen perheeseen näyttämällä kuinka tulee toimeen, sitten kun menee maku koko hommasta ja alkaa köyhäily kyllästyttämään pääsee vaivatta sinne pankkiin yms töihin.

Jenkeissäkin ns "gutten punk" rinkkareissaajat ovat useinkin varakkaista perheistä ja sen takia voivat huoletta köyhäillä rikkinäisissä vaatteissa ympäriinsä matkustaen. Homeisessa motellissa asuminen ei haittaa kun tietää että milloin tahansa voi mennä viiden tähden sviittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Ei vedä koska tiedän, että näitä on paljon suomessa. Kunnia suomen alemmalle keskiluokalle. Monilla näistä ei ole juuri ylimääräistä rahaa, mutta tosiaan silmiinpistävää ero on, että koti on yleensä puhdas ja lapsista huolehdittu hyvin ja lapsuus turvallinen. Moni varakkaampi ei itse edes siivoa ja koti voi olla todella sotkuinen ja saastainen esim. jääkaappi. Yleensä tästä alemmasta keskiluokasta kasvaa työmoraaliltaan aivan ylivoimaisia kansalaisia nk. joka paikan selviytyjiä. Varakkaamman perheen lapsi pärjää niin kauan kunnes tulee jotain esteitä ja sitten pudotetaan korkealta. Toki sukuvarallisuus (vanhemmat) pelastaa tiukan paikan tullen. Köyhemmästä perheestä tuleva ei voi tämän varaan laskea.

No mutta nyt, minusta tuo oli syyllistävää.

Ei kai se, että vanhempani  ja isovanhempani olivat pystyneet opiskelemaan ja pääsemään hyviin asemiin, tee minusta tai lapsistani työmoraaliltani huonompia kuin alemmasta keskiluokasta ponnistaneet kollegat? 

Esimiehenä kun nyt mietin tätä asiaa, niin työmoraalilta kovimpia ovat tosiaan työväenluokkaiset. Se on ainoa kunnia, maine ja pääoma mitä heillä on, ja he ottavat sen vakavissaan. Heille hyvän työihmisen maine on kuin akateemiselle cv, sitä vaalitaan ja sen on tärkeä arvo.

Akateemiset shoppailevat töitä, tekevät sen verran kuin katsovat olevan tarpeen. He kyllä tekevät työnsä perusteellisesti, mutta kuitenkin valikoiden, mitä katsovat olevan heidän asiantuntemuksen arvoisia. He pitävät huolen urastaan, joka on heille taas tärkeä arvo ja pääoma.

Eikö se nimenomaan kerro korkeasta työmoraalista, että tehdään perusteellisesti niitä töitä, joita se asiantuntija on sinne palkattu tekemään? Työnantajan puolestaan on pidettävä huoli, että työ ei ole jotain aivan muuta kuin mistä on alunperin sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Toteuttaako luokka itseään? Miksi työväenluokka itselle naisella pitää usein olla tatuointeja ja pää värjätty shokkiväreillä? Mitä olen seurannut on ammattikouluissa kehittynyt oma työväenluokkainen alakulttuuri. Olen nähnyt monia amis naisia joilla on käsivarret, rintakehä ja kaula tatuoitu.

Tuo kertoo lähinnä sivistyksen katoamisesta.

Ennen tiedettiin ettei köyhyys tee kenestäkään sivistymätöntä, mutta nykyään on alkanut sivistys katoamaan koko valtiosta, kuitenkin eniten työväenluokasta sillä sieltä tulee nykyään ne miehet ketkä ylpäesti ilmoittavat etteivät ole lukeneet yhtäkään kirjaa vapaa-ajallaan. Mikään muu ei kiinnosta kuin alkoholi ja urheilu... muusta ei halutakaan tietää.

Voiko taloudellisesti köyhä kuulua ylempään sosiaaliluokkaan muitten ominaisuuksien takia? Vai onko tässä nyt kyse vain tuloista ja materiasta?

Kyllä se on se mitä suusta tulee. Ei juuriaan voi paeta. Punikki on aina punikki eikä siitä verenperinnöstä pääse irti. Kommunistinen ajattelu on alemman työväenluokan juttu. Ei arvosteta koulutusta yhtään. Viikonloppuisin juodaan kossua ja ulvotaan Irvinin tahtiin että paska on koko valtiovalta. Naisilla on usein vihainen katse, kiroilu, kotkan kuva kaulassa ja katkeraa, kateellista ja pahasuopaa puhetta kaikesta -ihan kaikesta.