Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että sosiaaliluokka vaikuttaa eniten itsetuntoon ja siihen miten näkee omat mahdollisuutensa. Minä ja mies olemme molemmat perheistä, joissa kaikilla on yliopistokoulutus, myös mm. isoäideillä jo siltä ajalta kun se ei naisilla ollut kovin tavallista. Muutimme 15 v. sitten maalle pikkukylään vajaa 100 km päähän Helsingistä, ja vaikka tämä on ihan hyvinvoivaa aluetta, niin joissain asioissa kouluttamattomuus ja näköalattomuus tulee esiin.

Esimerkiki yhtenä päivänä juttelin koululla lapsen parhaan kaverin äidin kanssa siitä, että mihin yläasteelle kannattaisi hakea (asumme molemmat niin syrjässä, että naapurikunnan koulu on lähempänä). Oma lapsi on tosi hyvä koulussa, mutta niin on myös lapsen paras kaveri. Pohdin siinä jotain sellaista, että olisikohan se naapurikunnan yläaste kuitenkin viisaampi vaihtoehto, koska sen kunnan lukio on parempi, ja sitten olisi kaverit valmiina kun sinne menee. Hämmästyin todella, kun tämä äiti jutteli siihen, että niin, ei hän kyllä usko että lapsensa on edes mihinkään lukioon menossa. Ja siis joo, eihän sinne ole mikään pakko mennä, mutta ei kai vanhempi voi noin vain olettaa, että ei se lapsi varmaan mene kun itsekään ei olla käyty?? Nuo tytöt ovat ne luokan 2 kilttiä hijaista hikarityttöä, että varmasti pääsevät lukioon jos haluavat (tuossa "hyvässäkin" lukiossa on alle 8 keskiarvo rajana aina).

Tuossa esimerkki juuri siitä, miten eri yhteiskuntaluokkien arvostukset eroavat ja käsitys hyvästä elämästä. Eivät kaikki arvosta sivistystä ja koulutusta, vaan se on heille yhdentekevää. Mahdollisesti tuokin äiti ajatteli, ettei maisterin tutkinnolla saa hyväpalkkaista työtä, vaan sairaanhoitaja on parempi. (Sellaista ajattelua olen täällä usein huomannut eli sivistyksellä ja koulutuksella ei ole itseisarvoa, kuten sillä itselleni on.)

Samasta asiasta oli kyse silloinkin, kun aikoinaan yritimme auttaa perheen apulaista kouluttautumaan ja etenemään elämässä (tapahtumapaikkana kehitysmaa). Kun ihminen on ollut ikänsä köyhä, hänen koko elämänpiirissään ei ole luettu kirjoja, ei tehty mitään sellaista mitä kouluttautunut ja sivistyneeksi luettava keskiluokka tekee, hänen päämääränsä ulottuu vain taloudelliseen hyötyyn, joka usein on välitöntä ja naiivia. Se mistä ei ole kokemusta edes kauempaa sukulaisten tai tuttavien kautta (elämä slummissa) jää niin abstraktiksi, ettei siitä muodostu todellista vaihtoehtoa.

Totta kai se Suomessa on erilaista kuin kehitysmaassa, mutta silti. Suomessa voidaan ajatella, että hyvä kun lapsesta tulee sähkömies, ne ansaitsevat paljon ja töitä riittää. Kehitysmaassa tyttö ajattelee, että menen naimisiin tai ainakin sattuu vahinko korttelin kovimman miehen kanssa, jolla on paljon rahaa ja hieno auto. Se on paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin opinnot, joiden eteen joutuu tekemään paljon työtä pienellä palkalla eikä se tuleva palkkakaan takaa elämää, mikä gansteripomon apulaisen kanssa muhinoidessa olisi mahdollista. 

Ja mitäpä siihen on kukaan sanomaan mitään. Hän uskoo rakkauteen ja siihen, ettei juuri minusta tule pahoinpideltyä ja jätettyä teiniäitiä kuten omasta äidistäni. Se on elämää, jonka he tuntevat, missä vanhempana todetaan, että miehet ovat pahoja ja naisen osa on kärsiä. Todennäköisesti ihmiset ovat tyytyväisiä valintoihinsa, koska he ovat eri yhteiskuntaluokkaa, jolla on eri arvostukset ja ajatukset asioista. Jos mitään muuta ei ole kuin se välitön todellisuus, pysytään siinä missä muutkin ovat. Vain korkeampi älykkyysosamäärä voi pelastaa tuolta kohtalolta, siinä mielessä voidaan sanoa, että minusta on tullut fatalisti. Vain poikkeusyksilö nousee slummista enkä tarkoita nyt korruptoitunutta poliitikkoa tai gangsteripomoa.

Yhtiölainoihin tulee monella 1000 euroa lisää maksettavaa kuukaudessa ensi keväänä ja moni joutuu maksamaan myös naapurin yhtiölainoja, mutta se uusi kerrostaloasunto on ollut oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Yhtiölainoihin tulee monella 1000 euroa lisää maksettavaa kuukaudessa ensi keväänä ja moni joutuu maksamaan myös naapurin yhtiölainoja, mutta se uusi kerrostaloasunto on ollut oma valinta.

Samoin kuin 200 neliön sähkölämmitys talo, jos kaikilla on tulevaisuudessa pörssisähkö niinkuin on suunniteltu.

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtiölainoihin tulee monella 1000 euroa lisää maksettavaa kuukaudessa ensi keväänä ja moni joutuu maksamaan myös naapurin yhtiölainoja, mutta se uusi kerrostaloasunto on ollut oma valinta.

Samoin kuin 200 neliön sähkölämmitys talo, jos kaikilla on tulevaisuudessa pörssisähkö niinkuin on suunniteltu.

Ensi keväästä on tulossa todella mielenkiintoinen.

Myös talous on kyykkäämässä eli tietää irtisanomisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Olen hypännyt sellaisen harppauksen sosiaaliluokassa, että vertailu on helppoa.

Päällimmäisenä nousee esiin arkiset asiat, asuminen ja ruoka. Köyhänä jouduin asumaan paikoissa, joissa en olisi halunnut. Muuttaminen ei ollut aina oma valinta vaan joko vuokrasopimus irtisanottiin tai asumisesta tuli liian kallista. Ruokaan ei aina ollut rahaa ja se oli ihan normaalia. Kamalaa, mutta normaalia.

Nykyään voin valita asuinpaikkani. En ole tottunut siihen vieläkään, vaikka asun jo toisessa, itsevalitsemassani asunnossa. On tilaa ja on rauhallista. Olin myös edellisen muuton aikaan ns. kahden asunnon loukussa, mutta sillä ei ollut mitään väliä. En ollut taloudellisesti mitenkään ahdingossa. Sekin tuntui oudolta.

Ruokakaupassa ostan tasan sen, mitä haluan. Hinnannousut olen huomannut, mutta minun ei tarvitsisi välittää sellaisesta. (Välitän kuitenkin, koska sisäinen minäni muistaa vielä köyhyyden.)

Sitten eräs oleellinen asia eli terveys. Nyt minulla on varaa hoitaa terveyttäni. Aiemmin kitkutin niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten menin terveyskeskukseen. Nyt tk on kävelymatkan päässä, mutten käy siellä ikinä. Menen yksityiselle, ilman vakuutusta ja otan kaikki suositellut kokeet. Tämä on ollut todella erilaista aiempaan verrattuna. Silloin joku vaiva saattoi viedä vuosia hoituakseen. Nykyään voin marssia lääkärille huomenna ja viikon päästä tiedän, mitä seuraa.

Taidan kuulua "vain" keskiluokkaan, mutta väliäkö sillä. Tunnen pompsahtaneeni korkeimmalle pallille. Eihän se niin tietenkään ole enkä leuhki asioillani. En vaan lainkaan ymmärrä, mitä lisäarvoa korkeampaan sosiaaliluokkaan kuuluminen minulle toisi. Minulla on asiat enemmän kuin mallillaan. On jopa rakkautta!!

Vierailija kirjoitti:

Monesti tapaa alemman sosiaaliluokan ihmisillä karua käytöstä esim kiroilu, tupakointi, kaljoittelu, tatuoinnit yms semmoinen.

Samat vaatteet kotona, kursseilla, pätkäduuniin mennessä, kaupassa, kuppilassa, kioskilla, roskia viedessä, häissä, hautajaisissa ja kaikissa tilanteissa.

Mutta mitä on lusikalla annettu, ei voida kauhalla vaatia. Jos tulot ovat matalat, niin ei sitä kovin kalliisti pukeuduta. Köyhyys näkyy siinä missä varakkuuskin. Paitsi jos sitä varakkuutta piilottelee kateellisten pelossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.

Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.

Nykyaikana kaikilla köyhälistöä lukuun ottamatta on varaa ostaa vähän kalliimpiakin vaatteita. Todennäköisesti satunnaisesti valittu merkonomipankkineiti on käyttänyt vaatteisiin enemmän rahaa kuin matematiikan yliopistonlehtori.

Moni tyhjäpää laittaa koko palkkansa ulkonäköön ja ottaa vielä lainaa siihen. Olen töissä virastossa, jossa suurin osa on yliopiston käyneitä. Jos joku pelmahtaisi tänne juuri jossain huolitellussa pankkineitityylissä, niin aivan varmasti moni katsoisi kieroon. Täällä trendinä on siisti, tavallinen ja asiallinen pukeutuminen. Esimies ja johtajakin voi olla ihan vain hupparissa tai neuleessa, eikä haittaa vaikka ne olisivat vähän pesussa kuluneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtiölainoihin tulee monella 1000 euroa lisää maksettavaa kuukaudessa ensi keväänä ja moni joutuu maksamaan myös naapurin yhtiölainoja, mutta se uusi kerrostaloasunto on ollut oma valinta.

Samoin kuin 200 neliön sähkölämmitys talo, jos kaikilla on tulevaisuudessa pörssisähkö niinkuin on suunniteltu.

Ensi keväästä on tulossa todella mielenkiintoinen.

Myös talous on kyykkäämässä eli tietää irtisanomisia.

Se onny Helssinkin hinnat ihan koko maassa. Myös Puolassa Monacon menot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteessa. Katso missä joukossa ja paikassa ihminen vaikuttaa olevan kuin kotonaan niin tiedät samalla mihin sosiaaliluokkaan hän kuuluu.

Ketjun hyödyllisin vastaus. Voit pukea kaksi ihmistä täysin samalla tavalla ja sitten viedä heitä erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin katsomaan, miten käyttäytyvät, sulautuvat ja viihtyvät.

Mielestäni etiketin noudattaminen on yksi hyvä indikaatio. Jotkut kunnioittavat juhlan arvokkuutta, perinteitä ja luonnetta enemmän kuin tarvetta ilmaista itseään ulkoisesti juuri silloin (ja senkin voi tyylitaituri tehdä hienotunteisesti halutessaan). Toiset kokevat etiketin uhkaavan identiteettiään ja pukeutuvat juhlaan täysin oman mielensä mukaan, esim paljaat olkapäät kirkkoon ja stripparikengät arvokkaaseen juhlaan.

Keskiluokkaisten etikettien noudattaminen ei välttämättä kerro ihmisen omasta sosioekonomisesta "luokasta", enemmän konventionaalisuudesta. Tiedän useampia kaikilla mittareilla ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia jotka eivät etiketeistä juuri välitä, noudattavat vain pakollisimpia (professorina joskus on pakko laittaa frakki tai pitkä musta mekko jos väittelijä tuota haluaa). Ihmisten arvot hyvin erilaisia jokaisen "luokan" sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulla sosioekonominen asema näkyy siitä (köyhyys) ettei ole varaa asioida kampaajalla, ei varaa juuri kuin hm rytkyihin jotka on kuluneita. En ole millään mittapuulla muodin mukainen.

Sosioekonominen asema voi näkyä myös esim hoitamattomat hampaat ja jos joku poistetaan tilalle ei tule mitään. Rikas voi ottaa hammasimplantin. Itselläni poistettiin yksi joka ei edes näy kunnolla murta silti hävettää hymyillä.

Rikkaammalla on varaa mätsätä vaatteitaan esim värien mukaan. Minulla on yksi käsilaukku, eikä kenkiäkään ole monet. Talvikenkiä en tiedä raaskinko edes ostaa kun vanhat rikki. Minulla ne on käyttöön (lämpimät kengät) missä rikkaammalla on useampia pareja eri lookkeihin.

Masennukseni näkyy siitä kun en jaksa edes välittää. Monesti menen tuulitakki päällä lenkkarit jalassa. Toki köyhäkin voisi itselleen kirppareita kiertämällä tyylin löytää. Itse keksin elämälleni muutakin tarkoitusta ja tekemiatä. Hankala löytää kokoja kun mikään vaate ei istu monesti kirpparilla. Siellä hm on sentään vaatteita eri kokoisena josta valita oikea.

Johonkin olen köyjänäkin satsannut. Kiitos yhden tilapäisem rikastumisen ostin esim kunnon ulkoilukengät liikkumiseen, kunnon sade/kuorivaatteet ja kalliin toppatakin joka on kestänyt vuosia. Satsaan köyhänä johonkin. Esim kunnon sänky ja kunnon kengät ulkoiluun koiran kanssa.

Ihmettelen aina tätä vaatejuttua. Nykyisin alessa on tarjolla oikeasti aivan käsittämättömän halvalla vaatteita. Varsinkin näissä ketjuliikeissa ja Lidlissä, mutta loppualessa jopa ihan Stockmannilla. Kun ostaa yksivärisiä vaatteita, lähes aina ne sopii keskenään väreiltään.

Ymmärrän jos ei kiinnosta tai on sairas, mutta tyyli ja pukeutuminen ei ole rahakysymys enää. Kannattaa ostaa niitä kenkiä kun on ale. Useampia pareja. Silloin ne kaikki kestävät paremmin, kun jokaisessa tilanteessa on oikeat jalkineet. Kun koko vuoden kävelee samat kengät jalassa, niin tietenkin ne kuluvat nopeasti. Kesällä saa tennareita alesta alle 10€, lenkkareita 12€ Lidlistä lähes koko vuoden tasaisin välein. Jopa talvikenkiä saa 35€. Housuja alle 10€ ja teepaitoja jopa eurolla. Ihan uusina.

Olen sitä mieltä, että kannattaa satsata alennusmyynteihin ja varsinkin loppurysäykseen ja määrään kun on tilaisuus. Enemmän on enemmän ja ei tarvitse aina sitten olla etsimässä tilaisuuksia.

Olen näitä 10-20 e halppiskenkiä ostellut ja useat silkkaa kuraa jotka hajoaa ja yhden kesän yhden vuoden max on ollut käyttöaika.

Ostamani 120 goretexkengät (jotka oli myös alesta eli kyse hyvin laadukkaista ulkoilukengistä) on kestäneet monta vuotta vaikka käytetty jatkuvasti.

Niillä on mukava kävellä ulkona lenkeillä.

Toki aina se hintakaan ei takaa laatua.

Mielummin ostan yhdet kunnolliset kuin paljon halpiksia. Toki voi alesta löytää myös mutta kokoni on sellainen jota ei aina löydy edes naisten valikoimasta (iso jalka, leveä lesti) miksi esim urheilukengissä suosin tiettyjä merkkejä joissa lesti tietty. Löysin jonkin aikaa sitten netin poistomyynnistä puoleen hintaan laadukkaat vettä pitävät kävelylenkkarit jotka oli viimeisiä kappaleita myynnissä ja hinnaksi tuli 60, uskon että kestävät jopa pitkään. Eräs kalliimmanpuoleinen ulkoilutoppatakkini on kestänyt yli 10 vuotta jonka ostin kun oli enemmän varaa. Satsaan mielummin laatuun ja säästän yhteen hyvään. Toki alestakin voi löytää laatua. Yhdet Prismasta ostamani nilkkurit oli aitoa nahkaa ja löysin ne kolmellakympillä alesta mutta yleensä halvemmassa säästetään ja veikkaan että pohja tulee hajoamaan ensimmäisenä joka näyttää niin halpikselta vaikka onkin nahkakengät. Ne ei olleet lestiltään oikein mukavat mutta menevät jotenkin. Pidän mukavuudesta että on mukava kävellä. On tullut osteltua joskus kenkiä joita ei ole tullut pidettyä kun ei ne ole mukavat jalassa.

Useat halpisneuleet on akryylia. Ostin yhden alesta joka ei edes ollut akryyliä ja luulin että materiaali parempaa joka nyppyyntyi heti. No, ehkä se oli syystäkin alessa. Nyppyyntyvät sähköiset neuleet ei ole kyllä kovin tyylikkäitä. Halvat hm elastaanifarkut löpsähtää nopeaa polvista ja alkaa menettää muotoaan. Niitä minulla on useampi pari jotka tuntuu olevan kulmakivi siinä mihin pukeudun. Lidlistä ostamani liikuntavaatteet moni alkoi nyppyyntyä nopeaa. Toki lidlistä jotain löytöjä tehnyt esim halvat sukat ja topit.

Itse kun aleen menen en kyllä niistä löydä juuri mitään. Siellä on monesti vaan jämäpalat jäljellä omituisen näköisiä ja muotoisia vaatteita, mitkä eiole mennyt kaupaksi ja omaa kokoakaan ei löydä. Ehkä sitten olen ylikriitinen. Ja ehkä siinä on se että en jaksa nähdä niin paljon vaivaa että etsin halvalla jotain vaatteita aleista tai kirppikseltä tai metsästän nettialeja. Hankala löytää monesti istuvia paitoja muutenkin kropan muodon vuoksi(rintava).

Kuljen sitten tosi vanhoissa vaatteissa ja ehkä se on sitten viitsimisen puutetta hankkia itselleen kaunis tyyli. Ehkä vielä joskus. Osalla on enemmän tyylitajua ja viitsimistä ja osaavat hankkia itselleen tyylin edullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Ahdaskatseisia ihmisiä on kaikissa tulo- ja koulutusluokissa, kuten varmasti olet huomannut itsestäsi ja kaltaisistasi.

Vierailija kirjoitti:

Röökin vetäminen viimassa kerrostalon nurkalla on varma merkki siitä, että nyt on jäänyt koulunkäynti vähemmälle. Ja tupakointi ylipäätään.

No monet kuninkaallisetkin röökaavat, nuoretkin, toki julkisuudelta piilossa.

Eihän se asu kerro kaikkea. Eräänkin kerran kaksi nuorta miestä puhui yhdessä kahvilassa keskenään ja satuin kuulemaan, että ovat lääkäreitä ja matkustaneet ympäri maailmaa. Heillä todella kuluneet vaatteet ja hupparia yms vaan päällä. Toisaalta kuulin, että ainakin toinen teki vapaa-ehtoistyötä. Näin voi miettiä, että on nähnyt yhtä jo toista maailmalla ollessaan ja ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää ja ei ole materiaalisten juttujen perään. Näin ajattelen. Oma perheeni on myös työväenluokkaa, mutta olen silti harrastanut kaikkea ja soittanut soittimia yms. Samoin olen sivistänyt itseäni ja tykännyt aina tietää asiosta. Toisaalta en ole kuitenkaan ainakaan vielä opiskellut sen enempää. Tavat minulla myös hyvät. Itse en myöskään edes esim käytä alkoholia lainkaan. Jos miettii vaatteitani niin rahaa en voi niihin paljon käyttää. Näin hyvin perusvaatteita käytössä tai sitten kirppikseltä ostettuja laadukkaampia takkeja yms. Ovat ehjiä ja puhtaita, mutta turhaa ostamista vältän, joten sama vaate käytössä pitkään. Jotenkin ihmiset ovat minusta liikaa sen varassa miltä toinen näyttää ja nojaavat siihen. Ei se aina kerro toisesta kaikkea, vaikka niin "tyhmästi" luullaan.

Tuo ruokien kuvaaminen ravintolassa on mielestäni mielenkiintoinen, ja nähdäkseni tukevan keskiluokkainen ilmiö. Koska raha on niukka resurssi olisi tuhlausta käyttää sitä johonkin kalliiseen mitä ei pääsisi muille esittelemään. Toki monet annokset nykyään ovat niin suurta taidetta, että niistä haluaa jakaa kuvia niinkuin kaikesta muustakin kauniista somessa. Ohiksena kuitenkin en usko rikkaiden kuvauttavan ruokiaan ja jakavan kuvia niistä someen.

Luokkaa voi feikata vaatteilla ja käytöksellä suuntaan tai toiseen mutta yleisimmin lähtemättömin leima jää kasvoille keskittyneestä opiskelusta tai työstä. 

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Nuo kaikki on markkinarihkamaa jota oikeasti varakkaat pitää huvittavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaatteet kerro sosiaaliluokasta kovinkaan paljon. No, tietty pukeutumistyyli on kyllä selvästi ominaisempaa alemmilla sosiaaliluokille kuin ylemmille, mutta mitään selkeää "yläluokan tyyliä" ei mielestäni ole. Siellä on aika monenlaista. Ja se on myös kokonaisuus, pukeutuminen tilanteen mukaan, puhetapa, käytöstavat jne. mitkä erottaa, ei mikään yksittäinen asia niinkään. Niitä tatuointejakin on kyllä ihan joka yhteiskuntaluokassa nykyään.

Ei ole.