Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5364)
No eikös se ole ihan tieteellisesti todistettu, että mitä pienemmät tulot sitä
-sairaampia ihmiset ovat
-sitä lihavampia ihmiset ovat
-sitä enemmän mielenterveysongelmia heillä on
-sitä suurempi osa heistä on tupakoitsijoita
Lisäksi tietysti alemmalla sosiaaliluokalla ei ole varaa ostaa niin paljon/laadukkaita ulkoisia rahan tunnusmerkkä, kuten
-vaatteita
- autoja
- veneitä
-mökkejä
jne
Kohta joku vinkuu, että "ei välttämättä" "ei voi yleistää"
Voi yleistää, mutta poikkeuksiakin tietysti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti tapaa alemman sosiaaliluokan ihmisillä karua käytöstä esim kiroilu, tupakointi, kaljoittelu, tatuoinnit yms semmoinen.
😅 Ihanan rajoittunut, mutta stereotyyppinen listaus!
kiroilu - check
tupakointi - no sen olen lopettanut
kaljoittelu - check
tatuoinnit - check
T. Tukevasti ylempää keskiluokkaa
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kavereita monista taustoista. Ajattelen asiaa eniten silloin, kun nämä kaverit ovat samassa tilassa ja aistin tiettyä asennetta, kun joku täräyttää vaikkapa kirosanoja ahkerasti pilkkujen tilalle tai ei osaa kaikkia hienovaraisia käytössääntöjä. Kiinnostavaa seurata reaktioita, jotka valitettavasti ovat joskus jopa halveksuvia.
Itse olen saanut kasvatuksen, jossa kaikkia tulisi arvostaa, kunnioittaa ja kohdella yhtä kauniisti ketään halveksumatta. Ainoa asia, jota mielestäni hyväkäytöksinen ihminen halveksuu on se, jos joku on oikeasti ilkeä, julma tms.
Tämä. Itse olen junttitaustainen keskiluokkasivistynyt, ja viihdyn kaikenlaisten ihmisten seurassa, mutta sitä en kestä, miten erilaisuutta dissataan niin duunarien kuin 'sivistyneidenkin' parissa. On paljon käytöstä ja 'huonoa makua', joka saa keskiluokkaisissa piireissä aikaan ylemmyydentuntoista silmien pyörittelyä, ja se tuntuu itsestäni melkein raskaammalta kuin sellainen duunarityyppinen herraviha.
Huonompi ryhti, tupakan polttaminen, maakuntatukka, tilanteeseen / säähän sopimattomat vaatteet.
Näistä sen usein huomaa, mutta jokainenhan saa olla just sillai ku haluaa.
Ei rasita ainakaan mua.
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että itseluottamuksessa näkyy: korkeamman sosiaaliluokan omaava on kuin kotonaan eri paikoissa, hakee aktiivisesti palvelua jos sitä kaipaa jne. Alemman luokan ihminen kyräilee, ei uskalla kysyä neuvoja, ei koe olevansa ns. kotonaan.
Niin, hakee palvelua jos sitä kaipaa. Toivottavasti, et kuitenkaan ole erehtynyt luulemaan sellaista että jos: voitko auttaa kysymyksern vastaa, ei kiitos, on sama asia, kun olisi kyräilevä tai ei uskalla kysyä apua. Itse en erityisemmin tykkää kauppojen myyjien lässytyksistä, varsinkin jos ne tulevat siis kysymättä. Otetaan nyt tilanne vaikka apteekissa. Kysyn missä joku tuote on ja henkilö tulee näyttämään missä jokin on mutta jää vierelle ja alkaa kysymättäkin selittämään kaikkea tuotteesta. Jos tuon kokee turhaksi ja ärsyttäväksikin, ei se ole mielestäni sama, kun ei tuntisi oloaan kotoisaksi normitilanteissa tai ei uskalla kysyä. Itseasiassa vähän moukkamaista palvelya tuollainen. Jotkut fiksumpia eivätkä ala selittelemään kysymättä eli vastaavat vaan kysymykseen missä jokin on.
Eihän joku toinen voi päättää jonkun toisen puolesta, koska hänen pitäisi kysyä apua.
Uskokaas jo myyjät vaatekaupan tai apteekin. Kyllä se asiakas kysyy jos haluaa kysyä jotain eli "voinko auttaa" on kohteliasta kysyä, mutta siihen se voi jäädäkin, varsinkin jos asiakas vastaa ei kiitos tai vastaus vain kysyttyyn asiaan kiitos. En usko, että kukaan asiakas valittaisi, ettei palvella jos ei ole edes yrittänyt kysyä itse. Palvelukulttuuri, jossa palvellaan kysymättä, ja ei palvella kun kysytään, on huono.
Apteekissakin joskus mielelläni etsin itse hyllyn, missä sitä buranaa on mielummin kun kysyn, tai muuten saan seuralaisen kun takiaisen myyjästä, joka alkaa
valistamaan upealla ammatti tietämyksellään särkylääkkeistä, kysymättä. Ei niin kamalaa, mutta niin turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylempänä joku totesikin, parempi jaottelu menisikin enemmän henkisen pääoman kautta. Nykyään on naurettavaa puhua pelkästään sosioekonomisesta asemasta kuin taloudellinen menestys ja tai mahdollisimman suuri, jonkun katsoma hyvälaatuinen velkamäärä merkitsisi enemmän kun se pääkallon sisältö ja sisäinen rikkaus. Henkistä köyhyyttä on tyhjäpäisyys ja vietävissä oleminen, uhoaminen ilman keskustelutaitoja, huonot elintavat, ri kiinostunut yhteiskunnallisista ja maailmaa koskevista asioista, pinnallisuudet, kuten itsensä koristelu lisäkkeillä, huolimattomuus ja toisaalta liika pynttäytyminen kun tilanne ei vaadi, materian loputon hamuaminen, mahdollisimman kalliin ja hienon hankinta velasta viis, huonot käytöstavat.. Rikkautta on itsensä kehittämisen kyky, muiden huomioon ottaminen, kulttuuri, historia, kriittinen ajattelu ja argumentointitaidot, itsensä hillintä ja toisaalta vapautunut ajattelu. Omasta ja muiden hyvinvoinnista huolehtiminen ja hyvät käytöstavat.
Olen aivan samaa mieltä. Tuollainen ihminen on laadukas ja tuollaisia varmasti löytyy myös duunareista. En hirveästi heitä tunne, mutta jokusen sellaisen kuitenkin, joka lukee, on sivistynyt, ahkera, hyväkäytöksinen jne. En ole koskaan arvottanut ketään taustan perusteella, tämä on opetettu jo kotona. Ja sukuni on varmastikin Suomen mittapuulla aika yläluokkainen, vanha sivistys- ja taloussuku. Se kuuluu suomalaisuuteen, että kaikkia arvostetaan heidän taustastaan huolimatta. Ja se on ollut myös Suomen menestystekijä. Isovanhempieni vanhempien sukupolvesta asti on pyritty koko kansan hyvään, eräs sukuni jäsen oli tuosta työstään hyvin tunnettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun apteekin henkilökunta on siellä seisoskelemassa, jotta voivat auttaa valitsemaan sen sadannen burana paketin, eikä vain näyttämässä missä jokin on. Olet kummajainen jos et halua selostusta tutusta tuotteesta, vaikka kysyit vain missä se on. Eihän kaikki tajua kysyä, vaikka hyvä olisi. Ehkä sinä olet sellainen. Tai ehkä et ole lukutaitoinen jos haluat tietoa pakkausten määristä ja hinnoista, tai vaikuttavasta aineesta.
Mun vanhemmat on syntyneet melko pohjalle, kavunneet sieltä rankalla työnteolla keskiluokkaan ja itse kuulun korkeakoulutettuun, ehkä jopa ylempään keskiluokkaan. Olen huomannut että meillä on sama tyyli, vanhat kirpparivaatteet, lenkkarit joka kelissä jalassa, marimekkoa emme omista, ravintoloissa emme käy. Voisin kyllä ostaa marimekkoa, mutta jokin siinä tuntuu siltä kuin yrittäisin huijata... muistan kun olin lapsi ja silloin olimme vielä köyhiä, mulla oli aina lyhyet hiukset ja serkkupoikien vanhat vaatteet. Työpaikalla ja opinnoissa tuntui ja tuntuu yhä siltä etten kuulu joukkoon. En osaa olla nätti ja fiksunnäköinen, tuntuu että en koskaan oppinut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.
Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.
Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy.
Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.
Ai jätkäporukan mökkireissuja muka harrastaisi vain alaluokka tai teinit? Eihän se pidä ollenkaan paikkaansa :D No, ehkä ylemmissä luokissa se reissu on nimellisesti jotain muuta, eli vaikka kalareissu, laskettelureissu tai purjehtimista, mutta yhtä kaikki sinne mennään jätkäporukalla (tosin puhutaan jätkien sijaan "pojista" tai "äijistä" tai ihan vaan kavereista) ja viinakin aika usein virtaa.
Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu.
Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä?
Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.
Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.
Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.
Kansakoulun opettajat kyllä ja varmasti osa peruskoulun alkutaipaleen luokanopettajista. Aineenopettajilla on vaatimuksena ollut maisterintutkinto. Opettajilla on henkistä pääomaa, jota ei voi palkan suuruudella mitata. Opettajat kuuluvat selvästi ylempään keskiluokkaan, monien opettajien suvussa on ollut maistereita jo toista sataa vuotta. Inhottavaa tuollainen opettajien ala-arviointi pelkän palkan perusteella. Se ei kerro kovin korkeasta sivistystasosta.
Opettajan sijaisena voi toimia toisen asteen koulutuksen käynyt. Kaikilla on henkistä pääomaa. Jos opettaja kuuluu ylempään keskiluokkaan, mihin sitten vaikka tuomari ja kirurgi kuuluvat?
Ensimmäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oxygen kirjoitti:
Huonompi ryhti, tupakan polttaminen, maakuntatukka, tilanteeseen / säähän sopimattomat vaatteet.
Näistä sen usein huomaa, mutta jokainenhan saa olla just sillai ku haluaa.Ei rasita ainakaan mua.
"Maakuntatukka". Mikä sellainen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.
Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.
Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy.
Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.
Ai jätkäporukan mökkireissuja muka harrastaisi vain alaluokka tai teinit? Eihän se pidä ollenkaan paikkaansa :D No, ehkä ylemmissä luokissa se reissu on nimellisesti jotain muuta, eli vaikka kalareissu, laskettelureissu tai purjehtimista, mutta yhtä kaikki sinne mennään jätkäporukalla (tosin puhutaan jätkien sijaan "pojista" tai "äijistä" tai ihan vaan kavereista) ja viinakin aika usein virtaa.
Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu.
Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?
ohis
Montako kertaa se pitää tässäkin keskustelussa sanoa, että ei vain sinun koulutuksesi ja tulosi, vaan sinun taustasi.
Suomessa suurin osa keskiluokasta on duunaritaustaisia. Eli sieltä tulevat sitten ne vapaa-ajan riennot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tässä nyt arvioimatta, olen huomannut kummallisen jutun: Tuttavissani on hyvinkin varakkaita henkilöitä, samoin kuin niitä, joiden on tultava toimeen melkoisen vähillä rahoilla. No, se ei aiheuta juurikaan eroa mielenkiinnon kohteissa, jos älliä on niukasti. Nämä varakkaat ekonomit, di:t ym., ovat innoissaan hienoista käsilaukuista, vaatteista, matkoista, miehet autoista, it-uutuuksista, erikoisoluista, metsästysretkistä ym. Ja täsmälleen samoista ovat kiinnostuneet köyhät pöhköt, heillä vain ei aina ole varaa ihan saman laatuiseen tavaraan.
Sitten on köyhät ja rikkaat älyköt. No näitä kiinnostavat samalla tapaa kirjat, museot, kuvataide, historia, yhteiskunta... Ihan varallisuudesta riippumatta. Hoitavat työnsä ja sitten jo säntäävät johonkin keskustelutilaisuuteen / yleisöluennolle, taidegalleriaan tai omiin oloihinsa lukemaan. Pukeutuvatkin aikalailla samalla tapaa, eivät kovin kiiltävästi.
Lopulta siis tuntuu, että jokin 'sosioekonominen asema' - eli tilipussin paksuus - on vain tapa luokitella pölvästejä. Henkevämpää porukkaa sillä ei voida ryhmitellä.
Ei yliopistokoulutetuilla voi olla älliä niukasti. Opinnoista ei selviä silloin varsinkaan DI-puolella.
Luulen, että sosiaaliluokka vaikuttaa eniten itsetuntoon ja siihen miten näkee omat mahdollisuutensa. Minä ja mies olemme molemmat perheistä, joissa kaikilla on yliopistokoulutus, myös mm. isoäideillä jo siltä ajalta kun se ei naisilla ollut kovin tavallista. Muutimme 15 v. sitten maalle pikkukylään vajaa 100 km päähän Helsingistä, ja vaikka tämä on ihan hyvinvoivaa aluetta, niin joissain asioissa kouluttamattomuus ja näköalattomuus tulee esiin.
Esimerkiki yhtenä päivänä juttelin koululla lapsen parhaan kaverin äidin kanssa siitä, että mihin yläasteelle kannattaisi hakea (asumme molemmat niin syrjässä, että naapurikunnan koulu on lähempänä). Oma lapsi on tosi hyvä koulussa, mutta niin on myös lapsen paras kaveri. Pohdin siinä jotain sellaista, että olisikohan se naapurikunnan yläaste kuitenkin viisaampi vaihtoehto, koska sen kunnan lukio on parempi, ja sitten olisi kaverit valmiina kun sinne menee. Hämmästyin todella, kun tämä äiti jutteli siihen, että niin, ei hän kyllä usko että lapsensa on edes mihinkään lukioon menossa. Ja siis joo, eihän sinne ole mikään pakko mennä, mutta ei kai vanhempi voi noin vain olettaa, että ei se lapsi varmaan mene kun itsekään ei olla käyty?? Nuo tytöt ovat ne luokan 2 kilttiä hijaista hikarityttöä, että varmasti pääsevät lukioon jos haluavat (tuossa "hyvässäkin" lukiossa on alle 8 keskiarvo rajana aina).
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat on syntyneet melko pohjalle, kavunneet sieltä rankalla työnteolla keskiluokkaan ja itse kuulun korkeakoulutettuun, ehkä jopa ylempään keskiluokkaan. Olen huomannut että meillä on sama tyyli, vanhat kirpparivaatteet, lenkkarit joka kelissä jalassa, marimekkoa emme omista, ravintoloissa emme käy. Voisin kyllä ostaa marimekkoa, mutta jokin siinä tuntuu siltä kuin yrittäisin huijata... muistan kun olin lapsi ja silloin olimme vielä köyhiä, mulla oli aina lyhyet hiukset ja serkkupoikien vanhat vaatteet. Työpaikalla ja opinnoissa tuntui ja tuntuu yhä siltä etten kuulu joukkoon. En osaa olla nätti ja fiksunnäköinen, tuntuu että en koskaan oppinut siihen.
Tekstisi kuvaa hyvin juuri sitä, miksei luokkaretki ulotu yhtä luokkaa korkeammalle.
Luokkien väliin jäävät säilyttävät piirteitä molemmista yhteiskuntaluokista, mikä luonnehtii keskiluokkaa. Ollaan insinöörejä, mutta ryypätään kuin duunarit ja ajellaan moottoripyörällä. Tai ollaan maistereita, mutta otetaan tekoripset ja muovihuulet kuten tuttavat köyhässä lähiössä, koska arvostukset ja tottumukset tulevat lapsuudesta ja nuoruudesta. Kannamme mukanamme vanhempien yhteiskuntaluokkaa ja omia lapsuudenkokemuksia kuten köyhyyttä. Siksi tunnet vierautta yhä, vaikkei mikään periaatteessa erota sinua siitä yhteiskuntaluokasta, jonka parissa elät.
Pelkkä koulutus ja tulotaso ei määritä yhteiskuntaluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Tiedätkö yhtään kuinka monta tällaista on ulosotossa? Monta!
Vierailija kirjoitti:
Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.
Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.
Nykyaikana kaikilla köyhälistöä lukuun ottamatta on varaa ostaa vähän kalliimpiakin vaatteita. Todennäköisesti satunnaisesti valittu merkonomipankkineiti on käyttänyt vaatteisiin enemmän rahaa kuin matematiikan yliopistonlehtori.
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään.
Muutoin allekirjoitan, mutta kyllä se äänenvoimakkuus nousee keskiluokkaisillakin hermostuessa ihan työpaikoillakin.
Minä kommentoin enkä kyllä ole sanonut, ettei kävisi missään. Nyt olet lisännyt sinne jotakin omasta päästäsi. Puhe oli siitä, että vapaaajanviettotavat ovat sukupuolittuneita.
Keskustelussa sekoitetaan täällä yhteiskuntaluokasta puheenollen usein kaksi asia.
1. Se, että kyse olisi arvottamisesta. Siitähän yhteiskuntaluokissa ei pohjimmiltaan ole kyse. En ole koskaan ajatellut, että joku olisi huonompi tai parempi sen perusteella mihin yhteiskuntaluokkaan hän kuuluu. Se kertoo vain hänestä asioita mitä hän pitää "normaalina". Kuten nyt tässä se, että miehet viettävät vapaa-aikaansa naisista erillään lomaillen jne. Se on joillekin niin normaalia, että väitetään, ettei muuta olekaan. Samoin itselleni oli normaalia, että "suomalaiset" eivät tee niin ennen kun luin palstalta, ettei niin olekaan. Näin oma yhteiskuntaluokka vääristää näkemyksiä ja toisaalta saa muut tuntumaan eksoottisilta ja oudoilta. Kulttuurieroja on siis oman maan sisällä.
2. Kyse ei ole myöskään siitä, että jokin yhteiskuntaluokka olisi toista hienompi. Tässäkin keskustelussa näkyy paljon sellaista, että yläluokkaiset olisivat ystävällisempiä, duunarit karumpia. Ei, kyse on ainoastaan käytöstavoista eli ylempi keskiluokka ja yläluokka peittää reaktionsa tahdikkaasti... Tällainen on ainakin täältä luetun perusteella ilmeisesti Suomessa aika harvinaista. Ei ehkä kovin suomalaista, mutta suomenruotsalaista kylläkin. Se ei kuitenkaan mitenkään liity siihen millainen ihminen on kyseessä. Ei Suomessa eikä missään muuallakaan. Ihmisen persoonallisuus on mitä on riippumatta siitä mihin yhteiskuntaluokkaan hän kuuluu.