Kolmen lapsen äidit!!

esikoisen jälkeen olisikin syntynyt kaksoset, kun meille

syntyi vain yksi toinen lapsi! Minusta kahden alle 2 v:n

hoitaminen oli sinällään rankkaa, mutta jos meillä olisi ollut

kolmaskin lapsi alle 2 v. tai alle 3 v., olisi ollut vielä

_paljon_ rankempaa.

Me päätimmekin, että kolmannen lapsen aika ei ole

ennen kuin esikoinen menee esikouluun/kouluun. Silloin

ainakin vanhin lapsi on säännöllisesti jossain päivisin,

ja ehkä toinenkin lapsi käy osapäivähoidossa tai kerhossa

tms. Minä saan vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa,

jota toisen lapsen vauva-aikana ei ollut koskaan, kun

esikoinen oli koko ajan mukana kuvioissa.

Nyt on jo niin helppoa kuin esikoinen ja toinen lapsi

ovat isoja ja omatoimisia: he nukkuvat hyvin yöt

läpi, syövät itse, pukevat ja riisuvat itse, käyvät itse

vessassa ja pesevät kätensä jne.

Ja nimenomaan tarkoitin sitä, että isän työssäkäynti on erilaista

eri perheissä. Kaikilla isillä ei ole sellaista työpaikkaa, jossa

on joustava työaika. Pienten lasten isät tekevät tilastojen

mukaan eniten ylitöitä, mikä tarkoittaa sitä, että näissä perheissä

äidit joutuvat ottamaan päävastuun kodista ja pienistä lapsista.

Elliliina:

Ja isät eivät välttämättä ole niin erilaisia. Työpaikat sitä vastoin ovat. Kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon kello 9 ja mennä vasta sitten töihin.

---

Eikä tässä ole puhuttu siitä kuinka kauheaa on saada kolmas lapsi, vaan siitä kuinka raskasta joillekin on yhdistelma taapero, vauva ja eskarilainen (sen alle 10 kk:tta).

Kyllä tuo Sinilinnun teksti tuntui minustakin aika provosoivalta meitä muita kohtaan. Pitäisikö sitä kertoa vain positiviisia asioita tuon kolmannen kohdalla? Kyllähän kolmas tuntui muuten helpolta kun tuntui että homma oli jo hanskassa kahden edellisen jäljiltä. Ja kahden edellisen lapsen ikä oli hyvä vauvan ja oman jaksamisen kannalta ja kuitenkin nämä lapset saivat olla kotona eskaria ja kerhoa mukaanlukematta, eikä ollut mitään hoitorumbaa. Ja ei tuo kolmas vauvamme ollut mitenkään vaikea, pikemminkin ihan tavallinen vauva.



Tuosta kolmannen lapsen hankkimisesta, jossei sitä jakseta. Meillä yritettiin lasta aiemmin ja tärppäsikin, mutta tuli keskenmeno. Sitten ei tärpännytkään ja aikanaan onnistui tuohon aikaan, että vauva syntyi ennen esikoisen eskaria. Eli ei suunniteltu tuohon aikaan, vaan paljon aikaisemmin, mutta kun ei onnistunut niin ei onnistunut. Jos olisi mennyt niin kuin yritimme, ei olisi ollut vauvaa ja eskarilaista yhtä aikaa. Emme saaneet tuota kolmatta tilaamalla tiettyyn aikaan. Ja lopuksi vain toivoimme saavamme tuon lapsen joskus ja olemme onnellisia tuosta lapsesta.



Ja itse vauvaa en kokenut vaikeaksi, vaan tuo eskariaikataulu ärsytti. Ja siksi kirjoitin siitä kun joku kysyi vauvasta ja eskarilaisesta/ekaluokkalaisesta. Itse koen että vauvan elämä on paljon helpompaa ekaluokkalaisen kanssa kuin eskarilaisen kanssa. Etukäteen en itse ainakaan osannut ajatella niin tuota eskarirumbaa koska siitä ei ollut kokemusta, sen kokemuksen jälkeen on.

Olisi ollut oikeasti mukava kuulla, että miten tilanteet

järjestyvät käytännössä parhain päin! Yleensä

suunnittelulla, aikatauluttamisella, rytmittämisellä

jne. voi kuitenkin helpottaa arjen sujumista.

Kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja lapset ovat

päivähoidossa niin siinäkin joutuu hyvin tarkkaan

suunnittelemaan jokaisen viikon hoitoon viemiset ja

hakemiset. Ainakin meillä molemmilla vanhemmilla

on vastuulliset työt, jonkin verran työmatkoja, töiden

puolesta iltamenoja jne., joten sitä joutuu väkisinkin hankalien

tilanteiden eteen, mutta silti ollaan aina jotenkin saatu aikataulut

järjestymään.

Voi olla, että provosoiduin näistä vauva+eskarilainen

kirjoituksista, mutta eipä niissä kyllä yhdessäkään ollut

_mitään_ positiivista sanottavaa. Päinvastoin, viesti oli

selkeästi se, että vauva+eskarilainen on erittäin huono

vaihtoehto!

Näin raskaana ja herkessä mielentilassa olevana ei

ole kovin mukavaa lukea, että me olemme nyt tekemässä

suurimman virheen, mitä ikinä voimme lasten ikäeron

suhteen. Varsinkin kun olen koko ajan ajatellut - ja

itse asiassa olen edelleen sitä mieltä - että nyt on hyvä

aika meidän perheen kolmannelle lapselle tulla.

Aikaisemmin meillä ei olisi riittänyt voimavarat

hoitaa vauvaa, kun esikoisesta ja toisesta lapsesta

oli vielä niin paljon käsitöitä. Nyt tilanne on kuitenkin

jo ihan toinen. Me emme myöskään halunneet varsinaista

iltatähteä, kun mm. sekä minulla että miehelläni on jo ikääkin.

Oli parempi tehdä lapsi nyt, kun vielä siihen oli mahdollisuus.

Insinööriäiti:

Kyllä tuo Sinilinnun teksti tuntui minustakin aika provosoivalta meitä muita kohtaan. Pitäisikö sitä kertoa vain positiviisia asioita tuon kolmannen kohdalla?

sentään. Jos näistä pahoittaa mielensä, silloin on varmaan parempi olla lukematta keskustelupalstoja.



Jos ap kysyy, miten on arki sujunut kolmen lapsen kanssa verrattuna kahteen, niin pitäisikö tälle palstalle tulla valehtelemaan. En minä ainakaan tehnyt päätöstä kolmannesta lapsesta keskustelupalstan perusteella, eikä kenenkään pitäisi.



Ja suurin osa kommenteistä on juuri kolme menee siinä kuin kaksikin-tapauksia.



Ja kuten edellä jo kirjoitin, kyllä se kolmas lapsi lisähommia toi, mutta voi kuinka helpolla pääsenkään nyt, kun pienimmät leikkivät keskenään ja esikoinen on jo kohta 10. Eipä tarvi minun olla koko ajan viihdyttämässä, kun viihdyttävät toinen toistaan. Muistan itse vinkuneeni jatkuvasti äidilleni tekemisen puutetta lapsena, sisaruksia kun ei ollut.



Joten tässä positiivisuutta, oli se ikäero sitten mitä tahansa.

Meillehän on jo tulossa kolmas lapsi, ja esikoinen aloittaa

vauvan syntymän jälkeen esikoulun. :)

Kysehän olikin siitä, ettei ainakaan tässä ketjussa ole ketään

vauva+eskarilainen -tilanteesta positiivisesti ajatellutta äitiä!

Päinvastoin, juuri tämä ikäero lasten välillä tuntuu olevan

huonoin kaikista eri ikäerovaihtoehdoista.

Varmsti joku, jolla on tällä hetkellä tai on joskus ollut vauva+eskari-

ikäinen, on sitä mieltä, että heidän tilanteessaan juuri tämä ikäero

on ollut paras mahdollinen, mutta sellaista viestiä ei ole vielä

tässä ketjussa näkynyt. (Tai sitten minulla on pahoja vaikeuksia

luetun ymmärtämisessä.)

Sinuahan Suffeli ei tämä tilanne edes koske, kun sinulla

ei ole ollut vauvaa+eskari-ikäistä samaan aikaan, vaan

esikoinen oli jo koululainen, kun vauva syntyi. Toivottavasti

tulkitsin oikein edelliset viestisi.

Vienkin tämän keskustelun mukani jatkossa muualle, jotta

saan vähän laajempaa näkökulmaa - ja toivottavasti

_myös_ positiivisia kokemuksia - äideiltä, joilla on

ollut tai on tulossa vauva + samaan aikaan on eskarilainen

+ mahdollisesti myös keskimmäinen lapsi, koululainen tai

muita lapsia.

Suffeli72:

sentään. Jos näistä pahoittaa mielensä, silloin on varmaan parempi olla lukematta keskustelupalstoja.

Jos ap kysyy, miten on arki sujunut kolmen lapsen kanssa verrattuna kahteen, niin pitäisikö tälle palstalle tulla valehtelemaan. En minä ainakaan tehnyt päätöstä kolmannesta lapsesta keskustelupalstan perusteella, eikä kenenkään pitäisi.

Tässä loppukeskustelussa on mielestäni lähinnä keskusteltu siitä, miten rankkaa on ollut kuljettaa eskarilaista. Ei ole sanottu, että ikäero olisi jotenkin huono. Kyllä 6-vuotias ymmärtää jo vauvoista ihan eri tavoin kuin pienemmät, osaa hetken vahtia ja keksii pikkuiselle kaikenlaisia leikkejä jne. Ikäero on oikein hyvä.



Minä en silti ymmärrä, että miksi eskariaika olisi jotenkin parempi aika sen vauvan saamiselle kuin mikä muu tahansa. Jos jotain aikaa pitäisin hyvänä, olisi se ekaluokan alussa. Minusta ekaluokka tuntuu kuitenkin aika rankalta pienelle koululaiselle ja se, että voi tulla kotiin eikä tarvitse enää jäädä ip-kerhoon, on minun silmissäni helpotus. Päiväkoti/ eskaripäivä ei kuitenkaan 6-vuotiaalle ole niin kauhean raskas. Päinvastoin, meillä esikoinen kävi pelkästään eskarissa, kun melkein koko muu ryhmä oli kokopäiväisinä hoidossa. Tyttömme olisi halunnut jäädä myös iltapäiväksi päiväkotiin.



Sitä paitsi tilanne olisi ihan erinlainen, jos olisi esim. vaan vauva ja eskarilainen. Tai isompia lapsia, jotka saattaisivat esim. vahtia hetken leikki-ikäistä. Tai jos olisi sukulaisia apuna. Kaikkihan nämä ovat niin perhe- ja tilannekohtaisia juttuja. Teillä on kuljetukset etukäteen mietittynä ym. eli todennäköisesti sujuu ihan hyvin.



Mikä muuten sinun mielestäni on se syy, miksi on hyvä olla kotona, kun esikoinen aloittaa eskarin?

Ensinnäkin meidän perheen tilanne on sellainen, että lapset

ovat olleet koko ajan yhdessä yksityisessä ryhmiksessä, jossa

ei kuitenkaan ole eskaria. Esikoinen joutuu siis menemään eskariin

ihan uuteen päiväkotiin/kouluun. Vaihtoehtoja on muutama, ja

ne ovat tosiaan kaikki melko lähellä (= kävelymatkan päässä)

kotiamme.

Esikoiselle suurin muutos on varmasti edessä ensi syksynä.

Kaikki tutut hoitajat ja _kaverit_ vaihtuvat! Kun esikoinen

menee kouluun, niin sitten toivottavasti edes joku tai jotkut

hänen esikoulukavereistaan tulevat samaan kouluun ja

toivottavasti vielä samalle luokalle.

Minusta on siis hyvä ajatus, että olen kotona tukemassa

esikoista näin koulu-uran alkuun. Olkoonkin, että aluksi

hän käy vain esikoulussa ja vasta seuraavana vuonna

koulussa.

Toiseksi vauvan kanssahan saa olla kotona lapsen 3 v:n

ikään asti, joten aion joka tapauksessa olla kotona vielä

myös ainakin esikoisen ensimmäisen kouluvuoden! Voi olla,

että olen kotona koko esikoisen toisenkin kouluvuoden, ja

menen töihin vasta sinä syksynä, kun esikoinen menee

kolmannelle (Vauva täyttää 3 v. loppukesästä.)

Kolmanneksi toinen lapsi täyttää ensi syksynä jo 4 v.

Hänet voisin ehkä ottaa kotiin, ja hän voisi esim. kerhoilla.

Toki hän voisi myös jatkaa osa-aikaisesti tuolla hoidossa.

Tosin hoidosta hakeminen on vähän hankalampaa,

kun hoitopaikka on sen verran kaukana, että autoa

on melkein pakko käyttää. Tosin ei silti ihan pakko,

jos on _aikaa_ käytettävissä.

Meillä on kuitenkin joka tapauksessa kaksi autoa,

että se ei ole ongelma. Voin ihan vapaasti valita

kävelenkö ja työnnän vaunuja/rattaita + seisomalautaa

tms., vai pakkaanko vauvan ja muut lapset autoon.

Neljänneksi sekä esikoinen että toinenkin lapsi ovat jo

isoja ja omatoimisia. Esikoisen ja toisen lapsen kanssa

ei ole enää käsitöitä sillä tavalla kuin silloin, kun he

olivat pienempiä.

Kun minulla oli kaksi pientä alle 2 - 2,5 v:ta hoidettavana,

niin minusta se oli aika rankkaa. Päiväunia tms. ei voinut

nukkua juuri koskaan, kun lapsilla oli niin eri rytmi. Nyt voin

varmaan ottaa vauvan kanssa päivänokoset - tai sitten voin

aamulla makailla sängyssä vauvan kanssa pidempään,

kun mies vie isommat lapset eskariin ja kerhoon/

hoitoon tms.

Elliliina:

Mikä muuten sinun mielestäni on se syy, miksi on hyvä olla kotona, kun esikoinen aloittaa eskarin?

Eli alla olevassa lainauksessa kirjoitinkin

jo tuon neljännen kohdan, ja lisäksi kirjoitin

vielä viidennen kohdan, jossa perustelin,

että miksi emme vielä odottaneet vuotta,

kahta tai kymmentä! Parempi toimia, että saa

lapsen, kuin odottaa ja odottaa - ja sitten huomata,

ettei tulekaan enää raskaaksi.

Etenkin mieheni oli myös periaatteessa kovin

pitkiä ikäeroja vastaan, kun jossain vaiheessa

olisi ihan mukava, että lapset menisivät jo

omissa menoissa ja me vanhemmat saisimme

keskittyä muihin asioihin. Me emme halua

aloittaa uuden vauvan kanssa aina vain uudestaan ja

olla näin ikuisesti pienten lasten vanhempia.

Sinilintu:

Aikaisemmin meillä ei olisi riittänyt voimavarat

hoitaa vauvaa, kun esikoisesta ja toisesta lapsesta

oli vielä niin paljon käsitöitä. Nyt tilanne on kuitenkin

jo ihan toinen. Me emme myöskään halunneet varsinaista

iltatähteä, kun mm. sekä minulla että miehelläni on jo ikääkin.

Oli parempi tehdä lapsi nyt, kun vielä siihen oli mahdollisuus.

Minä en tosiaankaan aamuisin loikoillut vauvan kanssa. Minulla oli kello soittamassa 6-7 aikaan. Laitoin itseni kuntoon ja sitten aloin herätellä lapsia. Sain kaikki kolme lähtökuntoon joskus ennen yhdeksää ja esim. keittiö jäi aivan sekaiseksi. Joinain päivinä lähtö oli vielä aikaisemmin, kun vein vielä keskimmäistä kerhoon, joka alkoi vielä aikaisemmin. Keskimmäinenkin alkoi jossain vaiheessa protestoida, koska jatkuva pukeminen, riisuminen ja edestakaisin kulkeminen alkoi kyllästyttää. Eli sain lisäksi tapella hänen kanssaan joka aamu pukemisista. Ja yleensä, kun oltiin valmiit, oli jollain pissa/ kakkahätä tai vauvalla kakat vaipassa. En todellakaan loikoillut aamuja vauvan kanssa :-). Mutta teillähän se voi tosiaan onnistua.



Päiväuniaika kului lähinnä edestakaisin kävelyihin, isompien välipaloihin jne. Joskus pääsin itse huilaamaan, kun laitoin isommat katsomaan videota.



Ainakaan meillä ei eskari ollut mitenkään koulumainen. Yhtenä päivänä oli eskaritehtävien tekoa, muuten ulkoiltiin, retkeiltiin, askarreltiin jne. Toiminta oli hyvin samantyyppistä kuin päiväkodissa muutenkin, vain hieman enemmän ohjelmoitua. Koulu sitä vastoin on ollut suuri muutos, vaikka luokalla suurin osa entuudestaan tuttuja lapsia. Se vaatii keskittymistä, paikallaan istumista ja uusia asioita tuli todella paljon.



Paljon on myös asioita, mitä ei voi etukäteen tietää. Jotkut asiat menevät hyvin, joissain kohdin taas tulee yllätyksiä. Voi tulla sairastumisia tai muita ongelmia.



Meillä isommille antamani aika väheni selvästi ja lapset reagoivat siihen, vaikkakin viiveellä. He selvästi kaipasivat huomiota enemmän ja yritin sitä antaa aina kun mahdollista. Se taas oli pois omasta lepo- ym. ajasta. Väsymys oli joskus todella kova.



Se miksi monet sanovat, että kolmas menee siinä sivussa, johtuu varmasti siitä, että työtä on jo niin paljon, ettei se kolmannen myötä niinkään hirveästi lisäänny vaan jakaantuu eri tavoin. Tai ihan alussa työtä on kyllä paljon enemmän, mutta vähän myöhemmin.

Esikouluja on todellakin erityyppisiä: osa on enemmän

päiväkotimaisia, osa koulumaisia. Yleensä myös lapsilla,

jotka ovat vain esikoulussa, eivätkä ollenkaan esikoulun

jälkeen enää päivähoidossa, on erikseen omat ryhmät

- tai ainakin meidän asuinalueellamme on näin.

Vielä yksi uusi näkökulma tuohon ekaluokkalainen+vauva -

tilanteeseen, että olen kuullut joiltakin äideiltä, että koulun

aloitus ja uusi perheenjäsen voi olla esikoiselle todella rankkaa,

kun muutoksia tulee näin kaksinverroin! Tavallaan esikoinen

saa siis pehmeämmän laskun, kun vauvan syntyessä

hän menee vasta esikouluun, joka on siis enemmän

leikinomainen verrattuna kouluun.

Tietenkään kaikkea ei voi tietää etukäteen, mutta

niinhän se on aina! Meille voisi ihan hyvin tulla kaksoset

tai DS-lapsi tai vauva voi vammautua synnytyksessä.

Tällaisia asioita en kuitenkaan ala etukäteen suremaan,

vaan yritän sitten selvitä tilanteen mukaan.

Asioita voi silti suunnitella ja miettiä etukäteen. Ei

siinä minusta ole mitään pahaa, vaikka kaikki ei

sitten loppujen lopuksi menisi aivan täsmälleen niin

kuin on suunnittellut. Voihan olla, että kaikki menee

jopa paremmin - ja saa yllättyä iloisesti.

Elliliina:

Ainakaan meillä ei eskari ollut mitenkään koulumainen. Yhtenä päivänä oli eskaritehtävien tekoa, muuten ulkoiltiin, retkeiltiin, askarreltiin jne. Toiminta oli hyvin samantyyppistä kuin päiväkodissa muutenkin, vain hieman enemmän ohjelmoitua. Koulu sitä vastoin on ollut suuri muutos, vaikka luokalla suurin osa entuudestaan tuttuja lapsia. Se vaatii keskittymistä, paikallaan istumista ja uusia asioita tuli todella paljon.

Paljon on myös asioita, mitä ei voi etukäteen tietää. Jotkut asiat menevät hyvin, joissain kohdin taas tulee yllätyksiä. Voi tulla sairastumisia tai muita ongelmia.

meillä tuota kerhoon viemistä on hankaloittanut se, että kerho on meillä iltapäivisin klo 13-16. Eli viemiset ja hakemiset ovat jääneet täysin minun kontolleni. Tuossa alkusyksystä miehellä oli joskus mahdollisuus hakea lapset kerhosta ja sehän oli minulle todella suuri helpotus.



Mutta yllättävänhän paljon työtä noissa hakemisissa ja viemisissä on ollut. Kerhoonhan pitää pakata eväätkin mukaan ja aina katsoa että lapsilla on " asialliset" vaatetukset kuin myös yrittää ehtiä sinne kerhoon ajoissakin. Vauva on yleensä juuri nukkunut aamupäivisin ja monesti olen valitettavasti joutunut hänet kiireessä herättämään ja syöttämään, jotta ehtisimme kerhoon.



Aamupäivät sitten usein menevät sellaiseen kotitöiden tekoon ja yleensäkin juuri ruoanlaittoon. Iltapäivisin kun isommat ovat olleet kerhossa, on vauvalla yleensä ollut juuri se hereilläoloaika, eli käytännössä en kyllä tiedä koska olisin täällä mitään loikoillut?? Eikä meidän vauva muutenkaan ole sitä sorttia että nukkuisi aamuisin vaikka saisikin, kun tietysti herää noiden isompien ääniin.



Sinun tekstistäsi SINILLINTU sai ainakin alussa vähän sellaisen ylimielisen vaikutelman: että vain SINÄ osaat olla järjestelmällinen, että vain SINUN miehesi osallistuu yms.



Miehen panosta tässä kyllä toden totta on muuten enemmän nyt tarvittukin. Vaikka mies on tehnyt paljon jo muutenkin ihan pakostakin (kun saa kaksoset niin mies joutuu osallistumaan paljon), niin minusta kolmen lapsen hoidossa sitä miehen panosta nyt viimeistään tarvitaan jos ei ennen. Tuntuu, että olemme jatkuvasti miehen kanssa jotain tekemässä, joko kotitöitä tai sitten vain lasten kanssa olemista.



Sanoimmekin tässä yksi päivä, että nyt kolmen myötä tuntuu se työmäärä ainakin sinänsä lisääntyneen niin paljon, että omia menoja ja harrastuksia on jouduttu jättämään ihan kylmästi pois, koska ei tunnu hyvältä jättää sitä toista jatkuvasti yksin lapsia hoitelemaan. Eikä kolmea lasta niin helposti edes enää jätetä yhdelle hoitajallekaan. Riippuu tietysti vähän hoitajasta:-)).



Varmasti tämäkin muuttuu kunhan vauvalle tulee lisää sitä ikää. Nyt tämä kolmonen on ihan täysin vahdittava ja nuo kaksi vanhinta joutuvat kyllä valitettavasti paljon olemaan omillaan. Ainakin kaikki pikkunäpertely noiden vanhempien kanssa on jouduttu jättämään pois, se onnistuu vain jos molemmat vanhemmat ovat kotona tai pienin nukkuu.



Muuten perhekoko tuntuu nyt oikein mukavalta ja selvästi tuo pienin rakastaa isompien kanssa olemista. Isommatkaan eivät ole osoittaneet minkäänlaista kateutta pienintä kohtaan, ehkä johtuen siitä että ovat jo pienestä tottuneet jakamaan vanhempansa?

Tuohon eskarin ja koulun eroon on vielä pakko kommentoida. Eskarissa oli retki joka viikko, koulussa kaksi kertaa koko syyslukukaudessa. Eskarissa askarreltiin monta kertaa viikossa, koulussa askarreltiin syksyn aikana muutama askartelu. Yksi suuri muutos on, että eskarissa on hoitajat, jotka huolehtivat laspesta kaikin tavoin. Koulussa lapsi on vastuussa omista asioistaan. Hänen pitää huolehtia tavaroistaan, tehtävistään, saaduista ohjeista jne. Jos hän ei käyttäydy ohjeiden mukaan, häntä rangaistaan paljon helpommin kuin eskarissa. Jos hän jää tehtävissä pahasti jälkeen, se voi vaikuttaa koko hänen tulevaan kouluaikaansa. Luokassa on myös yleensä paljon oppilaita, eikä opettajan aika riitä samalla tavoin kaikille oppilaille kuin eskarissa. Minusta hyppy eskarista kouluun on todella huima. Joku isomman lapsen äiti joskus sanoikin, että ekaluokka oli yllättävän rankka, varsinkin jälkikäteen tarkasteltuna. Eskari on vielä leikinomaista, ei-pakollista ja harjoittelua tulevaa varten.



Meidän asuinalueellamme kaikki eskarit ovat päiväkodissa. Koko kaupungissa on kaksi eskari, jotka ovat koulun yhteydessä, mutta eivät lähelläkään meidän asuinaluettamme.

Sille en voi mitään, jos sinä sait " ylimielisen vaikutelman" .

Voihan jokaisen kirjoitetun tekstin tulkita ihan omalla

tavallaan, kun lukee sen omasta, subjektiivisesta

näkökulmastaan.

Itse olen kuitenkin kirjoittanut vain meidän perheen

tilanteesta ja vain siitä, miten meillä minä ja mieheni

olemme järjestäneet tai aiomme järjestää tulevaisuudessa

lasten hoidon, mukaanlukien viemiset/hakemiset yms.

En ole arvostellut sitä, että miten esim. sinä tai joku

muu olet järjestänyt teidän perheessä vastaavat asiat.

Ilman muuta jokaisen perheen tilanne on erilainen, ja lapset

ovat erilaisia ja vanhemmat ovat erilaisia. Enpä minä mitään

muuta ole toivonut kuin _myös_ positiivisia näkökulmia vauva+

eskarilainen -tilanteeseen, mutta tähän toiveeseeni ei ole

oikeastaan tullut vastauksia tässä kirjoitusketjussa - eikä ole

enää tarpeen tullakaan, sillä voin hyvin keskustella aiheesta

muuallakin.

Kuitenkin jokainen asia, jota olen kirjoittanut koskien meidän

perheen tilannetta, on tosi. Jos faktojen kirjoittaminen on

kehuskelua tms., niin sitten sille en voi mitään. Olen

tavattoman onnellinen mm. siitä, että minulla on ihana,

osallistuva, lapsista ja kodista vastuuta ottava mies, ja

kaksi tervettä ja reipasta lasta sekä vauva tulossa.

Kai se on sitten vain taas jälleen kerran yritettävä muistaa,

että kell' onni on se onnen kätkeköön, kell' aarre on,

se aarteen peittäköön. Positiivisista ja onnistuneista

asioista ei saa kertoa, vaan aina pitää muistaa

surkutella omaa tilannettaan.

Alanna:

Sinun tekstistäsi SINILLINTU sai ainakin alussa vähän sellaisen ylimielisen vaikutelman: että vain SINÄ osaat olla järjestelmällinen, että vain SINUN miehesi osallistuu yms.

Itseasiassa meidän keskimmäinen oli puolivuotias kun esikoinen aloitti koulun. Eikä siitä ole kyllä mitään pahaa sanottavaa, kaikki sujui oikein hyvin. En sitten tiedä olisiko ollut rasittavampaa, jos se kolmas olisi ollut vauva esikoisen eskarin aikaan. Ei varmaan, koska saattelin minä esikoista kouluun kun kuopus oli vauva, no problem.



Eikä se ikäero varmaa mitään vaikuta. Minä tiedän muutamankin, jonka lapset tuolla ikäerolla (vauva-eskari) tulevat mainiosti juttuun keskenään, meillä ei kai vaan koskaan ole esikoisen ja keskimmäisen kemiat oikein kohdanneet. Aina on kiusaamassa esikoinen pienempäänsä, kuopus saa olla rauhassa.

Sinulta tuli nyt selvästi vähän positiivisempaa näkökulmaa tähän

eskarilainen (tai ekaluokkalainen) + vauva -tilanteeseen.

Minä olen myös kuullut muilta äideiltä, joilla on ollut

sama tilanne, että se on ihan hyvä ja toimiva järjestely,

ja että eskarilainen on ollut ihan innoissaan vauvasta ym. :)

Suffeli72:

Itseasiassa meidän keskimmäinen oli puolivuotias kun esikoinen aloitti koulun. Eikä siitä ole kyllä mitään pahaa sanottavaa, kaikki sujui oikein hyvin. En sitten tiedä olisiko ollut rasittavampaa, jos se kolmas olisi ollut vauva esikoisen eskarin aikaan. Ei varmaan, koska saattelin minä esikoista kouluun kun kuopus oli vauva, no problem.

Eikä se ikäero varmaa mitään vaikuta. Minä tiedän muutamankin, jonka lapset tuolla ikäerolla (vauva-eskari) tulevat mainiosti juttuun keskenään, meillä ei kai vaan koskaan ole esikoisen ja keskimmäisen kemiat oikein kohdanneet. Aina on kiusaamassa esikoinen pienempäänsä, kuopus saa olla rauhassa.

Minulla on vaikka kuinka paljon positiivista sanottavaa lapsistani, heidän ikäerostaan tai voisin suorastaan ylistää miestäni. Mutta, minä osallistuin keskusteluun, koska huomasin keskustelua eskarilaisesta+leikki-ikäisestä+vauvasta ja minusta tuo yhdistelmä oli eskariaikana raskas. Sitä paitsi, olen kertonut myös hyviä asioita, mutta sinä Sinilintu et nyt jostain syystä pysty tästä keskustelemaan ihan rauhallisesti. Haluaisit tukea omalla ratkaisullesi. Me, jotka olemme kokeneet sen raskaaksi, emme voi sinua tukea. Mutta turha meitä on sen takia syytellä siitä, että emme anna riittävän positiivista kuvaa asiasta.



Sitä paitsi yhdistelmä vauva ja eskarilainen olisi ihan eri asia. Se olisi meilläkin varmaan toiminut paljon paremmin. Leikki-ikäinen joutui ihan hirveästi joustamaan sekä vauvan että eskarilaisen takia. Koko ajan oli jommalla kummalla tarpeita ja leikki-ikäinen vain kulki koko ajan mukana. Joutui mm. heräämään joka aamu aikaisemmin pelkästään eskarilaisen takia. Ja aina kun eskarilainen oli eskarissa, yritin täysillä keskittyä leikki-ikäiseen minkä vauvan hoidolta ja muulta ehdein. Ei ollut aikaa vain vauvalle tai itselleen, kuten yhdistelmällä vauva+eskari olisi ollut.



Sitä paitsi tuo tapasi mainostaa ihanaa miestäsi, antaa sellaisen kuvan, että meillä muilla olisi jotenkin huonommat miehet, koska he eivät kuljeta eskarilaista eskariin. Minun mieheni osallistuu lastenhoitoon ja perhe-elämään täysillä ja rakastan häntä erittäin paljon. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pystyykö hän viemään tai hakemaan lapsia eskarista tai päiväkodista.

En minä oikeasti kaipaakaan sinun tukeasi meidän perheen

ratkaisulle! Enpä ole mielestäni mitään sellaista edes kirjoittanut.

Sinänsä _minä_ puutuin tähän aiheeseen vain sen vuoksi, että

tämä on meille juuri nyt ajankohtainen, eikä kenelläkään ei

(jos nyt Suffelin aivan viimeisintä vastausta ei oteta huomioon)

tuntunut olevan mitään positiivista sanottavaa eskarilaisesta+vauvasta

+mahd.vielä leikki-ikäisestä/taaperosta. Jos sinä Elliliina " koit esikoisen eskariajan raskaaksi" , niin uskon sen täysin, mutta

olen silti aivan varma siitä, että on olemassa monta muuta äitiä,

jotka eivät ole kokeneet samaa tilannetta yhtä raskaana!

Mitä sinun miehesi tulee, niin hän on varmasti myös ihana ihminen,

ja koska olette onnellisia ja rakastuneita yhdessä, niin eikö tämä

ole tärkeintä? En minä ole kirjoittanut, että sinun tai jonkun muun

mies olisi " jotenkin huonompi mies" . Ja on minun miehessäni paljon

ärsyttäviäkin piirteitä: eipä kukaan ole täydellinen, enkä ole mitään

sellaista edes väittänyt.

Kerroin vain meidän perheen tilanteesta ja ratkaisuista sekä

selvitin syitä, jotka ovat johtaneet tiettyihin meidän perheen

tekemiin ratkaisuihin. Osittain tein tämän siksi, että sinä

Elliliina kohdistit kysymyksiä suoraan minulle! Meille sopii tämä

elämäntilanne, ja teille sopii ehkä joku muu, eikä sinulta ole

pois, jos meillä on joku asia mietitty tai suunniteltu tehtäväksi

eri tavalla kuin teillä on tehty.

Ihan samoin minusta tuntuu, ettet sinä Elliliina pysty

keskustelemaan tästä asiasta kovin rauhallisesti. Minä olen

raskaana - ja varmaan jotenkin yliherkkä ja huolissani kaikesta

tulevasta. Sinulla taas on varmaan joku muu syy, jota et

ole kertonut, eikä sinun tarvitsekaan kertoa. Joka tapauksessa

kaikkea hyvää, ja toivottavasti tulevaisuutesi on helpompi ja

valoisampi!

Elliliina:

Minulla on vaikka kuinka paljon positiivista sanottavaa lapsistani, heidän ikäerostaan tai voisin suorastaan ylistää miestäni. Mutta, minä osallistuin keskusteluun, koska huomasin keskustelua eskarilaisesta+leikki-ikäisestä+vauvasta ja minusta tuo yhdistelmä oli eskariaikana raskas. Sitä paitsi, olen kertonut myös hyviä asioita, mutta sinä Sinilintu et nyt jostain syystä pysty tästä keskustelemaan ihan rauhallisesti. Haluaisit tukea omalla ratkaisullesi. Me, jotka olemme kokeneet sen raskaaksi, emme voi sinua tukea. Mutta turha meitä on sen takia syytellä siitä, että emme anna riittävän positiivista kuvaa asiasta.

---

Sitä paitsi tuo tapasi mainostaa ihanaa miestäsi, antaa sellaisen kuvan, että meillä muilla olisi jotenkin huonommat miehet, koska he eivät kuljeta eskarilaista eskariin. Minun mieheni osallistuu lastenhoitoon ja perhe-elämään täysillä ja rakastan häntä erittäin paljon. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pystyykö hän viemään tai hakemaan lapsia eskarista tai päiväkodista.