Kolmen lapsen äidit!!

Meillä on ekalla ja tokalla lapsella eroa vain 1v7kk ja tohinaa riitti. Kun kolmas lapsi syntyi oli lapsista vanhin ekaluokalla, poika esikoulussa. Kolmannelle ja vanhimmalle lapselle tuli ikäeroa n. 7vuotta.



Meillä keskimmäinen on poika, nämä kaksi tyttöjä. Vanhin hoitaa pienempää joka nyt reilun vuoden ja opettelee kävelemään. Luonnollisestikaan ei hoida niin ettäkö yksin jättäisin - kerran pari jotain kaupasta unohtunutta olen lähikaupasta autolla hakenut niin että ovat olleet keskenään mutta saan pestä rauhassa hiukset, lukea lehden tai soittaa tärkeän (tai joskus vähemmän tärkeän) puhelun rauhassa.



Kun lapsilla on noinkin iso ikäero olen jo miltei kokonaan ehtinyt unohtaa sen millainen ihme on pieni lapsi ja nautin nyt kaksin verroin -ehkä meillä vaikuttaa sekin että kaksi vanhinta lastamme ovat erityislapsia ja nyt näyttäisi siltä että nuorimmaisemme on aivan normaali lapsi. Mikä ihme onkaan nähdä lapsen esim. leikkivän (esim. matkivat koiraa tai hevosta) kun isommat eivät sitä tehneet moneen vuoteen :) Kannatan ikäeroa, tiedän että moni taas sanoo että lapset kannattaa tehdä kaikki putkeen jotta heistä on seuraa toisilleen. Meille ainakin nykyinen järjestely sopii mainiosti.

* asunto jää pieneksi, tarvittaisiin neljäs makuuhuone ja vaihtaminen ei aivan helppoa pk-seudulla

* matkat, yleensä kaksi lasta on maksimi mitä hotellihuoneisiin lisävuoteilla mahtuu, monet paketit yms. on suunniteltu 4 hengen perheille

*auto, nytkään neljän hengen kamat ei mahdu opel astra farkkuun, jos esim. pitemmän viikonlopun reissu luvassa, ja kolme lasta yhdessä rivissä takana on vaan liikaa, vaikka istuinten puolesta juuri ja juuri mahtuisi

*harrastukset, jo kahden lapsen harrastaminen tulee kalliiksi, haluaisin antaa kaikkien valita vapaasti, ja sehän voi sitten tarkoittaa ratsastusta, lätkää tms. kalliita juttuja



Eli toisaalta kovasti toivoisi vielä sitä yhtä vauvaa, toisaalta tahtoisi pitää elintason nykyisellään, kun on tottunut reissaamaan muksujen kanssa yms. Vaikea asia! Jos päättää ettei yritä kolmatta, niin katuisko joskus nelikymppisenä, kun lapset on jo teinejä, melkein aikuisia, vai nauttisiko sitä sitten omasta vapaudestaan.

Meillä vain tosiaan on jo 3lasta (siis 7v, 5v ja vajaa 2v) ja tässä miten meillä.



*Me vaihdoimme asunnon (olemme töissä pääkaupunkiseudulla) jossa on useampi makuuhuone.

*Matkat toimivat vielä kun kolmas ei maksa mitään ja nukkuu vieressä. Myöhemmin kun kasvavat on mietinnässä 2huonetta- huoh. Nuorisoikäisenä varmaan kuitenkin haluavat mielellään oman huoneen. Paketeissa joutuu sitten maksamaan aina tuon ylimääräisen lapsen. Mutta se on sitten edessä kunhan kolmaskin saa lisää ikää.

*Meillä meni auto vaihtoon kolmannen kanssa. Nyt on tila-auto, jossa tosin kolme lasta on takana yhdessä rivissä, mutta leveämmin ja kamat mahtuu hyvin korkeaan takapaksiin. Yhtään ylimääräistä ihmistä ei nyt vain meidän autolla kuljeteta.

*Harrastusten osalta haluaisin tarjota lapsille mitä haluavat. En vielä mieti niinkään niiden kalleutta, vaan niiden viemää aikaa! Meillä vanhin on kausittain pelannut jalkapalloa ja jääkiekkoa. Jos ryhtyisi harrastamaan (niinkuin haluaisi), olisi turnauksia paljon viikonloppuna ja vievät helposti päivän. Sitten kun kakkonen on kiinnostunut yleisurheilusta ja jos siinä olisi kisoja, niin juostaisiin niissä tai nyt kakkonen on halunnut telinevoimisteluun ja se veisi sunnuntai-illat. Kunhan kolmas aloittaisi vielä jotain, niin aika ei varmaan iltaisin ja viikonloppuisin paljon muuhun riittäisi kuin kalenterin sumplimiseen missä kukakin milloin on. Ja sitten halutaan perheenäkin yhdessä tehdä jotain. Ja meillä ei olla edes kaikista harrastusintoisimpia perheitä lasten osalta ja minä jopa rajoitan lasten harrastuksia huomioiden että leikeille ja koululle jää myös aikaa. Ja sitten jos itse tai mies haluaa harrastaa jotain, niin aikaa jää vain lasten nukkuma-aikaan. Tässä asiassa eniten mietin siis aikapulaa.





Meillä on mietitty juuri noita samoja taloudellisia tai sitten vielä enemmän ajallisia rajoitteita. Tuo ajan rajallisuus tuntuu painavan eniten. Jokaiselle lapselle pitää löytyä omaa aikaa, pienet tarvitsevat jatkuvaa läsnäoloa, mutta isommatkin lapset tarvitsevat vanhempien (usein häiriötöntä) aikaa. Ja kun lapsia on enemmän, menee sitä aikaakin enemmän.

Odotan siis kolmatta, ja meillä on nyt 5 v. ja kohta 3,5 v.

lapset.



Semidec nosti esille muutaman pointin, joita voin kommentoida

meidän perheen näkökulmasta:



* asunto:

Meillä on 4h+k+s 1-tasossa, ja todellakin 4s makuuhuone

puuttuu, joten joissain vaiheessa kotimme jää varmaan

pieneksi. Esikoinen ja toinen lapsi jakavat kuitenkin yhden

makuuhuoneen varmaan vielä pitkään. Lisäksi vauva nukkuu

vuoden ikäiseksi meidän vanhempien kanssa joka tapauksessa.



Jatkossa ehkä yritämme ostaa isomman asunnon. Pk-seudun

hinnat tosin meitäkin hirvittävät. Toinen vaihtoehto on rakentaa

nykyiseen kotiimme lisähuone. Katsotaan nyt mikä on järkevin

ja taloudellisin ratkaisu.





* matkat:

Vauvan kanssa matkustaessa ongelmaa tuskin on, ja myöhemminkin

varmasti löydämme jonkinlaiset ratkaisut. Matkustelu ei minusta

ole kovin suuri este lapsen hankinnalle, kun sehän on pelkkä

järjestelykysymys, kuinka paljon, ja minne ja miten matkustaa

ja majoittuu. Me olemme matkustaneet lasten kanssa aika paljon,

mutta harvemmin peruspakettiratkaisuilla. Matkustelu on meidän

perheen harrastus, johon olemme valmiit panostamaan jatkossakin.





*auto:

Meillä on Ford Focus farmari, ja siihen sopii hyvin vauvalle

turvakaukalo keskipaikalle. Tavaratilaa on riittävästi vauvan

vaunuille ym. Tällä hetkellä meillä on tavaratila enimmäkseen

tyhjä, kun olemme liikenteessä. Olen oppinut minimoimaan

tavaramäärän, jota otetaan mukaan. Se on muutenkin helpompaa,

niin ei tarvitse pakata niin paljon matkaan.





*harrastukset:

Lapset saavat yhden kalliin harrastuksen kukin, ja sitten

halvempia harrastuksia voi harrastaa vapaammin. Minusta

harrastusten rahoittaminen ei ole ongelma. On arvostuskysymys

mihin rahansa laittaa: lapsiin vai baariin (kuten dinkku-ystävämme).





Itse olen AINA halunnut kolmannen lapsen, ja olen nyt

todella onnellinen. Ajankohtakin on minusta sopiva, kun

esikoinen menee ensi syksynä esikouluun, ja toinenkin

lapsi on jo noin 4 v. Missään tapauksessa en olisi jaksanut

kolmatta lasta alle 2 vuoden ikäerolla, kuten meillä on

1. ja 2. lapsi. Tämä noin 4 vuotta 2. ja 3. lapsen välillä

tuntuu nyt oikein hyvältä.

Toinen lapsi on tosiaan noin 4 v., kun vauva syntyy, ja hänen

tilanteensa on vielä vähän harkinnan alla, että jatkaako

hän hoidossa osaviikkoisesti vai jääkö kokonaan kotiin.

Toisaalta samalla isukki voi viedä toisenkin lapsen autolla hoitoon,

kun hän vie esikoisen esikouluun.

Minä sitten käyn hakemassa lapset pois esikoulusta/hoidosta.

Itse koen siis hyväksi sen, että ainakin esikoinen käy esikoulussa

ja sitten myöhemmin koulussa. Voisin olla kotona vielä ainakin

hänen koko ensimmäisen kouluvuotensa.

Joku kommentoi aikaisemmin, että hänestä oli hankala hakea

(vai oliko se viedäkin) vanhempaa lasta esikoulusta tms. Miksi näin?

Mikä on helpompaa kuin laittaa vauva unille jo valmiiksi vaunuihin

ulos, ja sitten kun on sopiva aika, niin hakea vanhempi lapsi

esikoulusta?

Tietysti päivää joutuu hieman rytmittämään, mutta eiköhän

sen joudu joka tapauksessa tekemään, kun on lapsia. Itse

tosin olen muutenkin järjestelmällinen ihminen, joka myös

kaipaa sosiaalisia kontakteja ja ulkoilmaa. Enpä esikoisen

ja toisenkaan lapsen kanssa ollut kotona kaiket päivät

yöpaita päällä, joten tuskin haluan tehdä sitä nytkään. :)

piipero12345:

Haluan jatkaa vielä tätä keskustelua niin että onko täällä kokemuksia 3. lapsesta niinhin aikoihin kun esikoinen menee kouluun? Mulla 2. menee silloin eskariin ja olisi niin kätevää olla kotona, vai onko?

Sinilintu:

Joku kommentoi aikaisemmin, että hänestä oli hankala hakea

(vai oliko se viedäkin) vanhempaa lasta esikoulusta tms. Miksi näin?

Mikä on helpompaa kuin laittaa vauva unille jo valmiiksi vaunuihin

ulos, ja sitten kun on sopiva aika, niin hakea vanhempi lapsi

esikoulusta?

Tietysti päivää joutuu hieman rytmittämään, mutta eiköhän

sen joudu joka tapauksessa tekemään, kun on lapsia. Itse

tosin olen muutenkin järjestelmällinen ihminen, joka myös

kaipaa sosiaalisia kontakteja ja ulkoilmaa. Enpä esikoisen

ja toisenkaan lapsen kanssa ollut kotona kaiket päivät

yöpaita päällä, joten tuskin haluan tehdä sitä nytkään. :)

Hankalalta tuntui tosiaan joka päiväinen sekä vieminen että hakeminen. Meillä miehen työaika on sellainen ettei voinut osallistua tuohon hommaan. Vaan joka arkipäivä lähdettiin 2kertaa ja useina päivinä vielä 3kertaa kulkemaan matka edes-takaisin. Ja kun joka kerta aikaa kuluu 0,5h, niin ei siinä päivän aikana paljon muuta ehditty tehdäkään... Parin kuukauden jälkeen kypsähdin, varsinkin kun osa lapsista oli kipeänä ja jotain piti lähteä viemään ja hommasin auton takaisin. -Tuo auto on ihana pelastus.

Hankalaa oli vieminen aamulla, kun vauva olisi useinmiten vielä nukkunut yöunia. Sitten nostettiin vauva sängystä, puettiin ja mentiin ja siinä kyllä heräsi viimeistään. Sitten hakiessa oli vaunuissa valmiina nukkumassa, mutta heräsi kun vaunut lähtivät liikkeelle tai siinä vaiheessa viimeistään kun eskarilaiset purkautuivat hurjasti huutaen ulos. Eli unet jäivät kesken. Tai sitten oli ehtinyt jo herätä unilta ennen kuin haki ja piti pistää pirteä vauva makaamaan vaunuihin matkan ajaksi. Ja jos vauvalla iskikin jostain syystä väärään aikaan nälkä yms. niin piti jaksaa tuo matka-aika odottaa ja vauvat ei siinä odottamisessa ole parhaita mahdollisia.

Meillä ei ainakaan kukaan lapsista ole vauvana nukkunut tarkasti aina tiettyä kellon aikaa, joten siinä sitten yritetään arvata miten minäkin päivänä nukutaan että saadaan viemisen ja hakemisen kanssa sopimaan, ettei unet jää kesken tai tarvitse puolta tuntia pirteänä vaunuissa maata. Eli kelloelämää. Lisäksi hankaloitti keskimmäisen 4v kerho, joka loppui tuntia ennen eskaria. Eli aamuisin vietiin eskarilainen tai molemmat ja ensin haettiin kerhopäivinä keskimmäinen ja tunnin kuluttua sitten eskari-ikäinen (eli juuri kun ehti kotiin, lähdettiin taas hakemaan toista, tosin hyvillä säillä vietimme ajan puistossa, mutta syksyllä ja talvella tämä ei ole niin helppoa vauvan kanssa). Vauva olisi varmaan nukkunut vaunuissa jos olisi oltu liikkeellä koko ajan tai sama meteli olisi ollut koko ajan, mutta kun välillä vaunut oli paikallaan, välillä liikkuivat, välillä oli hiljaista ja välillä meteliä, niin heräsi muutokseen. Ja kun eskarilainen piti hakea sisältä, en voinut vain odotella ulkona, niin vauva jäi vaunuihin odottamaan ja siinä heräsi helposti.

Itse olen sosiaalinen ihminen ja tykkään olla liikenteessä. Mutta en tykkää kulkea kellon kanssa. Isomman lapsen aikataulurytmittäminen onnistuu jo paremmin, mutta vauvalla ei minusta ole kivaa. Eivätkä nuo isommatkaan yleensä nuku ihan minuutilleen samojen kellonaikojen mukaan. Ja meillä tykätään nukkua aamulla joskus pidempään- siis yli 8:kin, meillä ei siis aamuisin herätä jo klo 7, että varmasti joka aamu oltaisiin hereillä ennen eskariin lähtöä. Siksi tuo eskarikuljettaminen oli minusta ikävää. Nuorimman elämää rauhoitti huomattavasti se kun esikoinen meni kouluun, sujuu paljon paremmin kun ei tarvitse koko aikaa olla liikenteessä. Ja keskimmäinen käy edelleen vain kerhossa. Ihan joka päiväistä rumbaa ei siis enää ole. Ja nyt tietenkin kolmas on jo isompi on päivärytmi odotettavammin selkämpi ja ei ihan pienestä odotuksesta kilju nälkää/väsyä yms.

Meillä esikoisen eskarissa ne lapset jotka olivat perhepäivähoitajilla kulkivat eskarista yksin perhepäivähoitajille. Perhepäivähoitajat eivät päässeet hakemaan klo 13maissa, koska heillä oli juuri silloin pienimmät nukkumassa. Eli osui aika hyvin päiväuniaikaan.



Pieni vauvahan nukkuu useammat unet alkuun usein 3päiväunet ja myöhemmin 2. Meillä nuo unet yritettiin sovittaa viemisen, hakemisen ja hakemisen väliin.



Varmasti jos eskarilaisen ja nuoremman kanssa pärjää vain yhdellä hakemisella päivässä (jos nuoremmalla sama aikataulu ja mies vie aamulla) on elämä helpompaa kuin se että vie, hakee ja parhaimpina päivinä hakee toiseenkin kertaan. Eli yksi reissu päivässä on aika paljon vähemmän kuin keskimääräiset 2,5reissua (meillä ollut keskimmäisellä 2-3kerhopäivää viikossa). Ja silloin ei kai aikataulukaan niin stressaa.

Jos käy töissä, niin silloin päivähoitoon ja esikouluun

viemis-/hakemisrumba on kuitenkin ihan samoin äidin

vastuulla. Se on varmasti myös raskasta, kun aamulla on

kiire töihin ja illalla on kiire hakea lapset - ja sitten

pitäisi vielä tehdä päivällistä ym. kaikki kotityöt päälle

iltaisin!

Itselläni on hyvä tilanne, kun lasten isukki on aina osallistunut

aktiivisesti perhe-elämän pyöritykseen. Isukki on tähän

mennessä hoitanut lasten päivähoitoon viemiset ihan yksin,

ja sama systeemi jatkuu varmasti, vaikka meille tulee kolmas

lapsi.

Meillä ei kumpikaan lapsista ole ollut herkkäuninen - tai

ainakaan ei ole herännyt vauvana, vaikka vaunut alkaisivat

liikkua tai pysähtyisivät. Molemmat meidän lapset ovat

myös viihtyneet liikkuvissa vaunuissa hereilläkin ollessa jo

pieninä, kun olen vähän kohottanut selkänojaa puolikaltevaan

asentoon. Kantoliina on myös hyvä apu!

Enpä oikein jaksa uskoa, että meidän kolmonen poikkeaisi

ihan valtavasti esikoisesta ja kakkosesta. Toki vauva herää,

jos hänet joutuu nostamaan kesken unien kokonaan ulos

vaunuista/sängystä, mutta sitähän ei ole pakko tehdä, kun

ennakoi lähtöä vähän etukäteen.

Enemmän minua huolettaa kakkosen päiväkodista

hakeminen kuin ensimmäisen esikoulusta hakeminen, sillä

nykyinen lasten päivähoitopaikka on niin kaukana, että pitää

mennä autolla. En näe järkeä vaihtaa kakkosen hoitopaikkaakaan,

joten voi olla, että meidän perheelle on helpompaa, jos

kakkonen käy vain pari kertaa viikossa kerhossa tai jotain

muuta vähän pienimuotoisempaa.

Insinööriäiti:

Hankalalta tuntui tosiaan joka päiväinen sekä vieminen että hakeminen. Meillä miehen työaika on sellainen ettei voinut osallistua tuohon hommaan.

Mutta onko nuo oikeasti ongelmia vai teetkö niistä ongelmia?



Meillä on kolme lasta, mutta asunto on 4h, eikä isompaan vaihdeta koska nykyinen lainamäärä riittää. Ennen lapsia oli viisikin samassa huoneessa, nykyään pitää kaikilla olla omat huoneet, tietsikat, telkkarit, pleikkarit jne. Ei välttämätöntä.



Meillä ainakin mahtuu kolme lasta ihan tavallisen farkun takapenkille, eikä sen kolmannen tavarat niin paljon lisätilaa vie, mahtuu hätätilanteessa vaikka jalkatilaan. Ei välttämätöntä.



Matkojen osalta aika useissa hotelleissa tosiaan max. 2 lisävuodetta, mutta moniin kohteisiin löytyy myös lisävuodemahdollisuus kolmellekin lapselle.



Ja mitä harrastuksiin tulee, niitä en lähtisi etukäteen murehtimaan. Ei kaikkia lapsia kiinnosta jääkiekot ym. kalliit harrastukset, meidän esikoista kiinnostaa ainakin erittäin edulliset sellaiset. Ja toisaalta itse en edes kannata sitä, että koko perhe viipottaa aamusta iltaa 24/7 ja aina on kiire. Harrastuksia on hyvä olla, mutta nykyään niitä tuntuu monilla olevan liikaa.

Meillä ei ole lapset koskaan hoidossa olleetkaan, mutta jos ja kun viimeinen joskus joutuu, niin silloin mies osallistuu viemisiin/hakemisiin. Eli jos ja kun menen töihin en joudu yksin hoitamaan tuota hakemis/viemisrumbaa johtuen erilaisesta aikataulusta, tosin silloin lasten rytmi myös muuttuu ja pakko on herätä aamuisin aikaisemmin, jolloin nukkumaankin mennään aikaisemmin (nyt se vapaus nukkua vähän, siis 1h, pidempään on vielä). Eskari aika on meillä vain 9-13 ja siihen aikaan mies on töissä ja siksi ei voi osallistua. Meillä siis perheillä erilailla tämä tilanne.



Varmasti hoitorumba on kuitenkin kokonaisuudessaan pahempi kuin vain eskari ja kerho. Siihen nähden tilanne on siis helpompi. Mutta vauvan kannalta olisi ihanteellista kun ei olisi mitään jokapäiväistä kuljetusrumbaa, vaan " joustava" aikataulu (esim. paljon kivempi vauvalle se aika kun koululainen kulkee itse matkat). Rytmittäminen sitten astuu vähitellen kuvioihin iän myötä. Mutta välillä tuntuu että vaikka meillä olisi mikä rytmi, niin joku sen sotkee- yleensä taudit ja niitä riittää useampilapsisissa perheissä juuri syksyisin ja talvisin, siihen eskariaikaan.



Meillä koin auton juuri siksi helpotukseksi ettei vauva joutunut odottamaan pahimmassa tapauksessa puolta tuntia että olisi päässyt syliin tai saanut ruokaansa. Autolla matka hoitui parissa minuutissa. Vaunuissa kun meillä vauva viihtyi lähinnä nukkuessa ja hereillä pieniä hetkiä, mutta ei kovin pitkään (varsinkaan silloin kun ei istunut). Ja lasten kanssa kävelyyn menee aikaa helposti aika paljonkin. Kantoliina oli minullakin käytössä, mutta syyssateilla ja talvipakkasilla sen käyttö jäi, vaikka voisihan sitä silloin käyttää (itse vain pelkäsin talvella kaatumista).



Meillä vauvat ovat nukkuneet vaunuissa kun tilanne on stabiili, siis joko jatkuvaa liikettä ja tasainen melu tai paikallaan ja hiljaista. Muutoksiin ovat reagoineet, ainakin jos tosiaan on ollut hiljaisuudesta, niin heräävät aika varmasti vieressä olevaan lapsen huutoon. Eli eivät ole tainneet ihan niin hyvä unisia kuin teillä. Ja en ehkä osaa suhtautua niin lungisti että helppo on pistää vauva valmiiksi vaunuihin nukkumaan tiettyyn edeltämääriteltyyn kellonaikaan, meillä se ei ole ollut ihan niin helppoa. Kuulostaisi kyllä aika ideaalilta ja helpolta:)

Joku kommentoi aikaisemmin, että hänestä oli hankala hakea

(vai oliko se viedäkin) vanhempaa lasta esikoulusta tms. Miksi näin?

Mikä on helpompaa kuin laittaa vauva unille jo valmiiksi vaunuihin

ulos, ja sitten kun on sopiva aika, niin hakea vanhempi lapsi

esikoulusta?

[/quote]

-- ota huomioon että kaikki eivät asu niin lähellä eskaria/kerhoa että voivat hakea vanhemman lapsen kävellen! Me asumme 20 km päässä kerhosta ja koin nuo hakemiset ja viemiset aika hankalaksi. Vauvaa ei ikinä voinut nukuttaa vaunuihin esim. klo 15 kun tiesi että vanhemmat lapset on haettava kerhosta autolla klo 15.30. Meidän vauvalle ei ikinä olisi voinut tehdä niinkään että olisi ensin nukuttanut vaunuihin ja siitä sitten kätevästi nostanut esim. autoon jatkamaan uniaan! Ehei, hän herää aina sellaiseen!



-- sitten jos ja kun nukahti autoon (huudon kera) niin matka oli vähän liian lyhyt jotta riittäisi päiväuniksi kun sen 20 km ees taas ajoi suurinpiirtein 30 minuutissa. Ja vauva taas hereillä kun tulemme kotiin eikä tietenkään nukahda uudestaan vaunuihin. Joten hankalaa on mielestäni ollut ja helpompaa ois meille kaikille ollut jos vanhemmilla lapsilla ei ois ollut mitään (=tylsää heille) ja vauva ois saanut nukkua rauhassa vaunuissa kotonaan.



-- meidän vauveli kun on vähän sellainen herkkäuninen. Herää heti kun auto pysähtyy tai sisarukset melskaavat vieressä. Ja selvästi unet onnistuvat parhaiten jos saa ne aina nukkua samaan aikaan omissa vaunuissaan.



Eihän tässä mitään olisikaan jos olisi tullut kaikkialla alati nukkuva vauva. Kun kuulemma sellaisiakin on! Tosin ei meidän perheessä vielä ole sellaisia näkynyt:DDD.

Meillä oli vuosi sitten tilanne, että eskarilainen, leikki-ikäinen ja vauva. Ja kaikki olivat kotona. Eskariin kuljetin edestakaisin, mies ei voinut auttaa, oli töissä. On kyllä niin rankkaa hommaa, etten uudelleen alkaisi. Aamulla jouduin herättämään kaikki lapset, myös vauvan, että ehdimme edes suunnilleen yhdeksäksi eskariin. Minusta tuo vauvan herättäminen oli kauheaa, mutta mikään ei auttanut. Vaikka rytmi oli koko ajan sama, olisi vauva aina nukkunut katkonaisen yön jälkeen yli kahdeksaan. Koska oli pakko syöttääkin vauva ennen lähtöä, oli hänet herätettävä ajoissa.



Välillä menimme autolla, välillä kävellen. Autoa ei ollut läheskään aina käytössä. Eskariaika meni aika nopeasti ja koko ajan tähtäsi siihen kello yhteen, että koska pitää taas lähteä. Koko päivä meni edestakaisin kulkiessa. Vauva hyvällä tuurilla nukkui matkat, joskus talvipakkasellakin huusi vaunuissa, mutta mitäs sille kesken matkan pystyi tekemään, ei mitään. Hyvällä tuurilla vauva nukkui vielä, kun pääsimme iltapäivällä kotiin, mutta saattoi käydä myös niin, että kaikki nukkuma-aika meni niihin edestakaisin kävelyihin. Tällöin eivät isommat saaneet " vauvatonta" huomiota lainkaan, omasta lepohetkesät puhumattakaan. Ei ollut aikaa siivota, ei tehdä mitään ylimääräistä, ruuat laitoin ja kaikki pakolliset pukemiset ym. Lisäksi valvoin kaikki yöt huonosti nukkuvan vauvan kanssa. Olin välillä fyysisesti niin poikki, että meinasin lopettaa koko esikoisen eskarin, mutta aina sitä vaan jotenkin jaksoi. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kyllä ollut järkevämpää laittaa esikoinen myös puolipäiväiseksi, niin olisi saanut vähän joustoa noihin hakuaikoihin.

- että jos autoa ei ole käytettävissä, niin on hankalaa

viedä/hakea lasta eskarista, jos eskariin on pitkä

matka esim. 20 km.



- että jos auto on käytettävissä, niin on hankalaa,

kun vauvan joutuu herättämään kesken unien tai

ylipäänsä joutuu rytmittämään päivän muuten kuin

vauvan oman, jatkuvasti vaihtuvan rytmin mukaan.



Älkää siis vain tehkö vauvaa, jos teillä on pian

eskari-ikäinen!



Olisinpa tiennyt tämän aikaisemmin. Vaan nyt on

jo myöhäistä meidän perheen kohdalla.



Toisaalta:



- isä voi hyvin viedä esikoisen eskariin, vaikka eskari

alkaisi klo 9, sillä isällä on joustava työaika ja liukumat.



- meiltä on eskariin parin km:n kävelymatka, joka

siis onnistuu hyvin vauva vaunuissakin. Eskarilainen

jaksaa kävellä koko matkan ihan itse kotiin ja keskimmäinen

lapsi voi olla esim. seisomalaudalla - tai kävellä, onhan

hänkin jo 4 v. ensi syksynä.



- minulla on myös auto käytettävissä aina tarvittaessa,

kun meidän perheellä on kaksi autoa. Jos siis tilanteeseen

sopii paremmin, että menemme autolla, niin sitten

otamme auton käyttöön.



Minusta ei siis ole edelleenkään eskarilainen+vauva

ei edelleenkään ole kovin kauhea yhtälö! Tulen

tänne kertomaan sitten ensi syksynä, että miten meillä

on alkanut sujua.

Voi olla, että teiltä sujuu eskariaika oikein hyvin. Kukaan ei ole kyseenalaistanut teidän tilannettanne, kaikki ovat vain puhuneet omista kokemuksistaan. Minusta on ihan turha alkaa kritisoimaan muiden kokemuksia, varsinkin, kun itselläsi ei asiasta ole vielä kokemusta.

p.s. kukaan ei ole väittänyt kulkevansa kävellen 20 km:n eskarimatkoja, ei olisi edes mahdollista....

Sinilintu:

Joku kommentoi aikaisemmin, että hänestä oli hankala hakea

(vai oliko se viedäkin) vanhempaa lasta esikoulusta tms. Miksi näin?

Mikä on helpompaa kuin laittaa vauva unille jo valmiiksi vaunuihin

ulos, ja sitten kun on sopiva aika, niin hakea vanhempi lapsi

esikoulusta?

Tietysti päivää joutuu hieman rytmittämään, mutta eiköhän

sen joudu joka tapauksessa tekemään, kun on lapsia. Itse

tosin olen muutenkin järjestelmällinen ihminen, joka myös

kaipaa sosiaalisia kontakteja ja ulkoilmaa. Enpä esikoisen

ja toisenkaan lapsen kanssa ollut kotona kaiket päivät

yöpaita päällä, joten tuskin haluan tehdä sitä nytkään. :)

Haluan kuitenkin huomauttaa, että minä _en_ ole kritisoinut

muiden kokemuksia, vaan tuonut vain esille omia

näkemyksiäni ja mielipiteitäni! On varmasti ihan

sallittua pohtia asioita myös etukäteen, etenkin kun

meidän tapauksessa eskarilainen+vauva tulee olemaan

arkipäivää joka tapauksessa.

En muutenkaan ymmärrä, että miksi ihmeessä pitää

ajatella noin negatiivisesti! Jos isompien lasten+vauvan

kanssa on niin kovin hankalaa, niin eikö kannattaisi jättää

vauva hankkimatta?

Ja ihan turha tulla huomauttelemaan, että kaikki vauvat

eivät ole niin suunniteltuja, ja että etukäteen ei voinut

tietää, kuinka hankalaa ja vaikeaa tulee kolmannen

lapsen kanssa olemaan. Tiedän, mutta meillä ainakin

kolmas vauva on toivottu ja suunniteltu, ja nimenomaan

silloin kun esikoinen menee eskariin/kouluun.

Minä ainakin aion olla iloinen meidän perheen tilanteesta,

vaikka siihen kuuluukin tulevaisuudessa eskarilainen+4 v.

+vauva. Minusta on ihanaa, että meille tulee kolmas lapsi,

enkä aio ns. maalata piruja seinälle etukäteen.

P.s. Enkä toki ole väittänyt kenenkään kulkevan pitkiä

20 km:n eskarimatkoja kävellen, vaan nimenomaan korostin,

että silloin tarvitsee auton! :-O

Elliliina:

Voi olla, että teiltä sujuu eskariaika oikein hyvin. Kukaan ei ole kyseenalaistanut teidän tilannettanne, kaikki ovat vain puhuneet omista kokemuksistaan. Minusta on ihan turha alkaa kritisoimaan muiden kokemuksia, varsinkin, kun itselläsi ei asiasta ole vielä kokemusta.

p.s. kukaan ei ole väittänyt kulkevansa kävellen 20 km:n eskarimatkoja, ei olisi edes mahdollista....

Voi, että kun mua alkoi ärsyttää...! Siis tuo kommentti, että olisi pitänyt jättää vauva tekemättä. En ole koskaan väittänytkään, että oletin että vauva-arki kolmannen kanssa olisi ruusuilla tanssimista. Mutta kyllä tämä kieltämättä erilaista on kuin kahden ekan kanssa!



Kaksi ekaa ovat meillä siis kaksosia ja sinänsähän arki oli " helpompaa" heidän kanssaan (kuten yleensäkin voi olla kahden samanikäisen myös siis eri-ikäisten sisarusten kanssa) kun olivat samassa rytmissä eikä ollut mitään aikoja mitä piti noudattaa. Olimme kotona kun siltä tuntui ja lähdimme jonnekin lasten nukkuma-aikoja suurinpiirtein noudattaen.



Mikä sinua häiritsee siinä, että kerromme millaista todellisuudessa on kun vauvaa pitää raahata mukanaan joka paikkaan? Tottakai sinulla sitten vissiin on helpompaa jos miehesi voi viedä eskarilaisen aamuisin. Vähän erilainen tilanne kuin jos joutuisit aamuisin itse viemään lapsen eskariin ja ottamaan muut kaksi aina mukaan.



Näytät myös ajattelevan, että pientä vauvaa on helppo rytmittää. Ihan vastasyntyneen kanssahan kaikki onkin suht helppoa kun vauva vielä nukahtaa helposti minne vain ja milloin vain, mutta jo vähän vanhemman vauvan kanssa kaikki on selvästi kinkkisempää.



Kyllä minunkin sydäntäni on usein särkenyt kun on pitänyt repiä nukkuva vauva vaunuistaan kesken unien ja ottaa mukaan autoon.



Mielestäni on hassua, että sinä tulet tänne arvostelemaan MEITÄ, joilla JO ON KOLME lasta, kun sinulla vasta on kaikki edessä! Tule kertomaan n. vuoden päästä miten teillä on mennyt.



INSINÖÖRIÄIDIN kertomuksessa oli paljon tuttua. Meillä on näiden kerhoon viemisten lisäksi ollut erilaisia terapiakäyntejä toisen kaksosen kanssa ja siksikin tuntuu, että liikenteessä ollaan jouduttu olemaan jatkuvasti.

olen pahoillani siitä. Jotenkin vain rivien välistä syyllistät meitä jo kolmen lapsen vanhempia. Kerrot, ettet aio nytkään olla yöpaita päällä koko päivää ja että asioita voi myös ennakoida, että olet aina ollut järjestelmällinen jne. Siitä saa kuvan, että koet, että me muut olemme näin tehneet, emmekä vain ole osanneet hoitaa tilannetta oikein. Ehkä näin onkin jossakin kohdin, mutta kyllä se minun mielestäni on kritisoimista.

On erittäin loukkaavaa vetää esiin tämä aina sama " miksi sitten ikinä hankitte lisää lapsia" . Kyllä lasten kanssa tai ilmankin tulee välillä raskaita aikoja elämässä. Olen erittäin kiitollinen kaikista kolmesta lapsestani ja rakastan heitä syvästi. Varsinkin tämä pienin on tällä hetkellä koko perheen silmäterä, jota hellitellään kaiket päivät. Siitä huolimatta eskariaika oli meille erittäin raskas. Nyt kun esikoinen on jo koulussa, on huomattavasti helpompaa. Lapsia ei pysty tilaamaan johonkin tiettyyn aikaan, jos näin olisi, en uudestaan " tilaisi" lasta juuri eskarin alkuun.

p.s. viestissäsi nimenomaan sanoit, että ilman autoa 20 km:n matka on hankala kulkea, ilmeisesti käsitin senkin väärin.

Sinilintu:

Haluan kuitenkin huomauttaa, että minä _en_ ole kritisoinut

muiden kokemuksia, vaan tuonut vain esille omia

näkemyksiäni ja mielipiteitäni! On varmasti ihan

sallittua pohtia asioita myös etukäteen, etenkin kun

meidän tapauksessa eskarilainen+vauva tulee olemaan

arkipäivää joka tapauksessa.

En muutenkaan ymmärrä, että miksi ihmeessä pitää

ajatella noin negatiivisesti! Jos isompien lasten+vauvan

kanssa on niin kovin hankalaa, niin eikö kannattaisi jättää

vauva hankkimatta?

Ja ihan turha tulla huomauttelemaan, että kaikki vauvat

eivät ole niin suunniteltuja, ja että etukäteen ei voinut

tietää, kuinka hankalaa ja vaikeaa tulee kolmannen

lapsen kanssa olemaan. Tiedän, mutta meillä ainakin

kolmas vauva on toivottu ja suunniteltu, ja nimenomaan

silloin kun esikoinen menee eskariin/kouluun.

Minä ainakin aion olla iloinen meidän perheen tilanteesta,

vaikka siihen kuuluukin tulevaisuudessa eskarilainen+4 v.

+vauva. Minusta on ihanaa, että meille tulee kolmas lapsi,

enkä aio ns. maalata piruja seinälle etukäteen.

P.s. Enkä toki ole väittänyt kenenkään kulkevan pitkiä

20 km:n eskarimatkoja kävellen, vaan nimenomaan korostin,

että silloin tarvitsee auton! :-O

Elliliina:

Voi olla, että teiltä sujuu eskariaika oikein hyvin. Kukaan ei ole kyseenalaistanut teidän tilannettanne, kaikki ovat vain puhuneet omista kokemuksistaan. Minusta on ihan turha alkaa kritisoimaan muiden kokemuksia, varsinkin, kun itselläsi ei asiasta ole vielä kokemusta.

p.s. kukaan ei ole väittänyt kulkevansa kävellen 20 km:n eskarimatkoja, ei olisi edes mahdollista....

Enpä minä ole teitä tai ketään muutakaan arvostellut tai

kritisoinut! Jos otatte minun omakohtaiset mielipiteeni ja

pohdintani henkilökohtaisena kritiikkinä, niin pahoittelen -

ja myös vähän ihmettelen.



Päinvastoin: olisi ollut mukava kuulla kolmen lapsen

äidin _positiviisia_ näkemyksiä siitä, kuinka arki saadaan

sujumaan! Toki vaikeuksia voi olla, mutta pitäisi olla

myös menetelmiä _voittaa_ nämä vaikeudet.



Ihan oikeasti jaksamista teille kolmen lapsen äideille,

jotka olette nääntyneitä esikoisen eskariin kuskaamisen

kakkosen ja pikkukolmosvauvan kanssa! On oikeastaan

aika surullista lukea teidän tilanteestanne, kun teillä

on niin raskasta.



Edelleen olen silti sitä mieltä, että tilanteita on erilaisia:

on erilaisia vauvoja, (jotkut vauvat ovat vaativampia

tai esim. herkkäunisempia kun taas toiset ovat

sopeutuvaisempia), erilaisia isiä (jotkut isät oikeasti

osallistuvat paljon lastenhoitoon ja myös viemisiin/

hakemisiin) ja erilaisia äitejä (joillekin äideille päivän

rytmittäminen on ehkä helpompaa).



Ja itse tulen oikein mielelläni jakamaan _toivottavasti_ vähän positiivisempiakin mielikuvia tänne, kun omakohtaista kokemusta

löytyy lisää. Toivottavasti sitten joku kahden lapsen äiti innostuu

kolmannen lapsen hankintaan, eikä pelästy ja jätä kolmatta

lasta hankkimatta, kuten pelkkiä negatiivisia asioita käsitellessä

voi käydä.



Nyt minulla on jo mielessäni sentään aika pitkälle mietitty

suunnitelma, että miten arkirumba hoidetaan meidän

tulevassa kolmilapsisessa perheessä. Enkä edelleenkään

ole peloissani etukäteen, sillä olen miettinyt näitä asioita

jo silloin, kun aloimme vauvaa yrittämään.



En toki ole sinisilmäinen tai kuvittele kaiken olevan

helppoa. Minulla on jo _kaksi_ lasta, joista ensimmäinen

on ollut erittäin ja toinen haastavampi. Ihan turha siis

väittää, etten tietäisi, mitä meillä voi olla edessä.



En kuitenkaan edelleenkään suostu kauhistelemaan tai

liioittelemaan tulevia haasteita kolmen lapsen äitinä. Meistä

on ihanaa saada kolmas lapsi. Ja nimenomaan juuri tänä

vuonna, kun esikoinen menee esikouluun.



Miksi on niin vaikea ymmärtää, että meidän perheelle

tämä on oikeasti hyvä ja mietitty ratkaisu? Kaiken ei

tarvitse olla heti pahin mahdollinen skenaario, vaan

asiat voivat järjestyä todellakin parhain päin.

" Minulla on jo _kaksi_ lasta, joista ensimmäinen

on ollut erittäin HELPPO ja toinen haastavampi."



Siis esikoinen oli helppo vauva - nukkui, söi ja

valveilla viihtyi missä vain. Toinen oli vähän

vaikeampi - tai sisällä valveilla ollessa häntä

piti koko ajan pitää kantoliinassa. Ulkona toinen

lapsi viihtyi hyvin vaunuissakin, kun häntä vähän

kohotti ylöspäin.

Itse ainakin kirjoitin, mitä olisin tehnyt. Olisin laittanut esikoisen myös puolipäiväiseksi päiväkotiin ja saanut näin joustoa haku- ja viemisaikoihin.

Ja isät eivät välttämättä ole niin erilaisia. Työpaikat sitä vastoin ovat. Kaikilla ei todellakaan ole mahdollisuutta viedä lasta hoitoon kello 9 ja mennä vasta sitten töihin. Kaikilla ei ole liukuvaa työaikaa, toiset kulkevat kimppakyydissä jne. Minusta olisi ollut loistavaa, jos isä olisi pystynyt joskus viemään lasta eskariin, se olisi helpottanut todella paljon. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä mies alkanut työpaikkaa vaihtaa eskariaamujen takia :-).

Eikä tässä ole puhuttu siitä kuinka kauheaa on saada kolmas lapsi, vaan siitä kuinka raskasta joillekin on yhdistelma taapero, vauva ja eskarilainen (sen alle 10 kk:tta). Kolmannen lapsen kohdalla on moni asia minunkin mielestäni paljon helpompaa ja olen nauttinut tästä kolmannesta lapsesta paljon enemmän kuin aikaisemmista. Enää ei tarvitse " jännittää" itse lapsenhoitoa ja isommat ovat sen verran isompia, että ehtii enemmän touhuta tämän pienimmän kanssa. Mutta kaikenlaisissa " lapsiyhdistelmissä" on myös omat hankaluutensa ja ongelmansa, tietenkin.

Enkä kaipaa sääliä siksi, että meillä on joskus ollut rankkaa. On ollut ja varmaan tulee vielä joskus olemaan. Kaikilla tulee.

Sinilintu:

Enpä minä ole teitä tai ketään muutakaan arvostellut tai

kritisoinut! Jos otatte minun omakohtaiset mielipiteeni ja

pohdintani henkilökohtaisena kritiikkinä, niin pahoittelen -

ja myös vähän ihmettelen.

Päinvastoin: olisi ollut mukava kuulla kolmen lapsen

äidin _positiviisia_ näkemyksiä siitä, kuinka arki saadaan

sujumaan! Toki vaikeuksia voi olla, mutta pitäisi olla

myös menetelmiä _voittaa_ nämä vaikeudet.

Ihan oikeasti jaksamista teille kolmen lapsen äideille,

jotka olette nääntyneitä esikoisen eskariin kuskaamisen

kakkosen ja pikkukolmosvauvan kanssa! On oikeastaan

aika surullista lukea teidän tilanteestanne, kun teillä

on niin raskasta.

Edelleen olen silti sitä mieltä, että tilanteita on erilaisia:

on erilaisia vauvoja, (jotkut vauvat ovat vaativampia

tai esim. herkkäunisempia kun taas toiset ovat

sopeutuvaisempia), erilaisia isiä (jotkut isät oikeasti

osallistuvat paljon lastenhoitoon ja myös viemisiin/

hakemisiin) ja erilaisia äitejä (joillekin äideille päivän

rytmittäminen on ehkä helpompaa).

Ja itse tulen oikein mielelläni jakamaan _toivottavasti_ vähän positiivisempiakin mielikuvia tänne, kun omakohtaista kokemusta

löytyy lisää. Toivottavasti sitten joku kahden lapsen äiti innostuu

kolmannen lapsen hankintaan, eikä pelästy ja jätä kolmatta

lasta hankkimatta, kuten pelkkiä negatiivisia asioita käsitellessä

voi käydä.

Nyt minulla on jo mielessäni sentään aika pitkälle mietitty

suunnitelma, että miten arkirumba hoidetaan meidän

tulevassa kolmilapsisessa perheessä. Enkä edelleenkään

ole peloissani etukäteen, sillä olen miettinyt näitä asioita

jo silloin, kun aloimme vauvaa yrittämään.

En toki ole sinisilmäinen tai kuvittele kaiken olevan

helppoa. Minulla on jo _kaksi_ lasta, joista ensimmäinen

on ollut erittäin ja toinen haastavampi. Ihan turha siis

väittää, etten tietäisi, mitä meillä voi olla edessä.

En kuitenkaan edelleenkään suostu kauhistelemaan tai

liioittelemaan tulevia haasteita kolmen lapsen äitinä. Meistä

on ihanaa saada kolmas lapsi. Ja nimenomaan juuri tänä

vuonna, kun esikoinen menee esikouluun.

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että meidän perheelle

tämä on oikeasti hyvä ja mietitty ratkaisu? Kaiken ei

tarvitse olla heti pahin mahdollinen skenaario, vaan

asiat voivat järjestyä todellakin parhain päin.