Kolmen lapsen äidit!!

...kolme lasta kuitenkin. Ei arki sen kummenpaa ole ollut. Vauhtia riittää, ruokaa kuluu paljon ja pyykkiä tulee mielettömästi. Eteinen on täynnä kenkiä ja naulakko tursuu ulkoiluvaatteita. Erilaisia mailoja on iso kasa, sählymailoihin aina kompastuu eteisessä. Me on jo menty vauvavaiheen yli, muistaakseni kolmas vauva meni vähän niinkuin siinä sivussa.



Silloin kun lapset eivät riitele, on heidän touhujaan tosi herttaista katsoa äitinä. Sisarukset ovat mieletön voimavara ja tuki monissa asioissa.

taidan olla ainoa kolmen lapsen äiti, jonka mielestä kahden ja kolmen lapsen perheessä on valtava ero työmäärään suhteen. Kaikki muut tuntuvat olevan sitä mieltä, että kolme menee siinä kuin kaksikin. Ehkä meillä tilanteeseen vaikuttaa se, että esikoisen ja keskimmäisen ikäero on melkein 6 vuotta, mutta keskimmäisen ja kuopuksen vain 1v9kk.



Joka tapauksessa olen onnellinen, että meillä on kolme lasta, ennen kolmatta perhe tuntui vajaalta. Nyt en enempää lapsia edes haluaisi. Ja toisaalta nuorimmat ovat kuin paita ja peppu, pääsen toisaalta myös paljon helpommalla, kun viihtyvät niin hyvin keskenään.

Meidän kolmas lapsi on vasta kuukauden ikäinen,mutta tässä vaiheessa sanoisin, ettäon paljon helpompaa kuin kuvittelin. Pyykin määrä on eniten kyllä yllättänyt. Nyt kun 2 v. ja 4 v. lapset usein joutuu syömään ilman mun valvomista ja jopa läsnäoloa, jos imetys hankalassa jamassa, niin heiltä tulee kamalasti sotkupyykkiä ja keittiö aina hirveä. Mutta on kummallista,miten tästä vauvan hoitamisesta todella nauttii. Vaikka isompien tekoset suututtaisivat jaahtaus ahdistaisi, niin tätä yllätysvauvaa ihastellessa saa uutta puhtia. Iso asia on sekin, että vasta nyt alan luottaa taitoihini äitinä. En stressaa enää, kun vauva itkee, en syytä itseäni ja etsi tietoa hoito-oppaista. Keskityn enemmän olennaiseen. Mutta kuten sanottu,

vaativimmat ajat ovat meillä varmasti vasta edessä.

kun meidän 3. syntyi toiset lapset oli 2,5 ja 5. Leikkivät kovasti jo keskenään (ottivat kyllä myös yhteen välillä). Samaa sanoi myös naapurin kolmen lapsen äiti, että helpompaa on. Ehkä sitä jo ottaa vähän rennommin, kun kokemusta on. Toisaalta olemme saaneet olla myös terveenä ja se on iso asia. Lapset oppivat myös omatoimisemmaksi isommassa perheessä, kun äiti ja isä ei jouda koko aika passaamaan.

Niin ja nyt meille syntyi jo neljäs lapsi!

Hyvää jatkoa teille! Suosittelen lämpimästi kolmannen yrittämistä!

hei!

meidän tapauksessa kävi näin. Pitkän harkinnan jälkeen päätettiin että kolmas lapsi olisi tervetullut. No jonkin ajan jälkeen testi näytti plussaa mut jotenkin odotus tuntu erilaoselta kuin edellisillä kerroilla. Sit jouduin eka ultraan aikasemmin kun raskauden alkamispäivä oli epäselvä. Nyt tossa vieressä jokeltaa reilun parin kuukauden ikäiset kaksospojat ja voit uskoa että nyt on rankempaa mutta ihanaa

Meillä voi sanoa että kun esikoinen oli 5,5v ja kakkonen 3,5v kun kolmas syntyi, niin tuntuu siltä että meillä vauva- ja pikkulapsivaihe vaan kestää pidempään (samoin tulee sitten aikoinaan koululaisten, murrosikäisten ja kotona asuvan suhteen varmaan olemaan). Juuri kun kaksi oli saanut jo hitusen isommiksi, aloitettiin taas alusta. Eli oma aika odottaa pidempään ja myös vanhempien keskinäiset menot.



Toisaalta perheissä jossa on lapsilla paljon ikäeroa, täytyy kaikkien lasten hyvin erilaiset tarpeet ottaa huomioon. Murkku ja uhmaikäinen ei välttämättä ole helppo yhdistelmä. Lyhyemmällä ikäerolla lasten tarpeet on enemmän samat, mutta toisaalta voi olla että vanhemmilla jaksaminen mahdollisten yövalvomisten tai mahdollisen sisarkilpailun myötä voi olla kortilla.



Vauvan ja lapsen kanssa ei tunnu vaikealta, jotenkin tuntuu että osaa jo sen homman. Tuntuu vaan että kotityöt ovat lisääntyneet ja siinä kuluu paljon aikaa. Lisäksi jokainen lapsi vaatii omansa ja sitä pitää venyä enemmän. Omaa aikaa on vähemmän.



Ei minusta kolme lasta mene siinä kuin kaksi. Jokaisessa lapsessa on oma työnsä, tosin vanhempi voi olla oppinut jo jotain ja jotkut asiat voivat tuntua helpommilta.

Kun kolmas synty, huomasi sen tosiseikan että nyt ei lähdetä enää samalla tavalla ku ennen.. Meillä on ennestään 4 vuotias ja 2 vuotias ja niden kanssa pysty lähteä kävelylle sillo ku huvitti tai vaikkapa kaupungille. Olihan keksitty kaksostenrattaat.. :-)

Mutta nyt ei voi enää lähtä ku vanhin ei todellakaan jaksa kävellä pitkiä lenkkejä ja seisomalauta on yhtätyhjän kanssa! Toisaalta sitä joutuu luopumaan, mutta kyllä sitä paljon saakin!!!



-Välillä uupunut, mutta onnellinen 3 lapsen äiti!!-

Meillä kuopus on nyt 2kk, pari vanhempaa ovat 3½v ja 1v10kk eli molemmissa väleissä on ikäeroa 1v8kk. Kolmas lapsi ei meidän tapauksessa muuttanut oikeastaan mitään, kahden lapsen kanssa oli jo tottunut siihen, että millään ei repeä joka paikkaan yhtä aikaa, mihinkään ei lähdetä noin vain, aina riittää työtä ja pyykkiä ja lähtiessä pitää pakata mukaan melkoinen määrä tavaraa. Eli siinähän se menee kolmaskin :)



Porenn ja kolme tyttöä

meillä lapsia nyt kolme: 16 v, 4 v ja 2,5 v, ja neljättä toivotaan ja yritellään ;)



Meillä varmaan sekin merkitsee, että esikoinen on jo noinkin iso.

Pyykkiä riittää, tiskiä riittää, tekemistä riittää, mutta päivääkään en vaihtaisi pois, ja lisää halutaan ;)



Parisuhdekaan ei ole muuttunut, ainakaan huonompaan suuntaan...ikionnellisia olemme yhdessä :)



Toivottavasti voin pian vastata johonkin gallupiin, jossa kysytään mitä on elo NELJÄN lapsen äitinä ;)

Suffeli72:

taidan olla ainoa kolmen lapsen äiti, jonka mielestä kahden ja kolmen lapsen perheessä on valtava ero työmäärään suhteen. Kaikki muut tuntuvat olevan sitä mieltä, että kolme menee siinä kuin kaksikin.

Kolme tyttöä todellakin on muuttanut opiskelija äidin arjen työläämmääksi kuin kaksi lasta. Ihanaa.. tehokkuutta.. mutta aika raskasta. Kaksi lasta on mielestäni vielä helppo juttu, mutta kolmas toi työn kotona raskaammaksi ja vaikeampi liikkua lasten kanssa (5v., 2v. ja 1v.)

Haluan jatkaa vielä tätä keskustelua niin että onko täällä kokemuksia 3. lapsesta niinhin aikoihin kun esikoinen menee kouluun? Mulla 2. menee silloin eskariin ja olisi niin kätevää olla kotona, vai onko? Olen tässä laskeskellut että milloin kannattaisi alkaa " yrittämään" kolmatta et ajoittuu esikoisen koulun aloituksee, mut vauvakuume vaan kasvaa siihen malliin et haluaisin kolmanne per heti... Meillä ei siis todellakaan tärpännyt heti nää vekarat.

Meillä kolmas oli jo hitusen isompi vauva kun esikoinen aloitti eskarin. Tuntui välillä hieman kurjalta kun eskari rytmitti vauvan ja minun päiväni, piti herätä ja herättää tiettyyn aikaan eskarilaista viemään, vaikka vauvan rytmit olisi olleet kuinka sekaisin ja paras univaihe päällä. Vauvan kanssa kellon rytmittämä elämä ei ollut kovin hauskaa. Koululaisen kanssa tämä olisi hitusen helpompaa, varsinkin jos koululainen kulkee yksin matkat, eikä tarvitse viedä ja hakea. Toisaalta vauvan myötä saa oltua kotona ja enemmän läsnä isompien lasten kanssa ja koulun loma-ajat ja aamut eivät ole niin vaikeita sovittaa. Tämä voi olla iso asia monessakin perheessä.



Se mietityttää että koulun aloitus voi olla lapselle iso asia ja muutos. Siihen samaan aikaan toinen iso muutos perheessä, uusi vauva, voi olla paljon. Ja silloin koulun alkuun vanhemmilta vaaditaan ymmärrystä, eikä vauvavalvomisesta kiukkuisia ja väsyneitä vanhempia. Tosin etukäteenhän näistä asioista ei voi tietää ja voi olla että vauva ei valvota tai vanhemmat jaksavat hienosti. Ja tuleehan lapsen elämässä usein monia muitakin tärkeitä vaiheita, jotka heijastuvat kotona. Eli ei kai sitä kovin täydellistä aikaa välttämättä tuon suhteen olekaan.



Toisaalta taas koulu- ja eskari-ikäisen kanssa olisi kiva tehdä kaikkea ja varsinkin perheenä. Sitten kolmas kun on vauva, niin valitettavan usein se vaikeuttaa yhteisiä harrastuksia ja reissuja tai lähinnä sitoo toisen vanhemman. Moni asia on paljon hankalampi tehdä vauvan kanssa, verrattuna jo 6-7v:iin. Ja nuo 6-7v:aat vielä mielellään tekevät ja harrastavat vanhempien kanssa ja kaipaavat ehkä jo perheen yhteisiä menoja.



Lisäksi omalta osalta on tullut vastaan ajatus ettei halua isompia lapsia laittaa hoitoon tai koulun aloitus on käytännössä helpompaa kun vanhempi on pikkusisaruksen kanssa kotona, kuten myös tuo loma-aikojen sovittaminen. Kuitenkin aikanaan se pienin on joka tapauksessa samassa vaiheessa, eli tuo sovittaminen tulee vastaan sitten kuitenkin. Isommista lapsista ei välttämättä ole niin apua kun heillä pidemmät koulupäivät ja omat menot. Eli ei tuo lapsi tilannetta välttämättä helpota, siirtää sen miettimisen vaan eteenpäin (jossei joku mummo sitten siihen mennessä ole siirtynyt eläkkeelle ja pysty auttamaan paremmin).





Tässä siis joitain ajatuksia- lähinnä kai negatiiviselta kannalta katsottuna. Kuitenkin onnellista vauvakuumeilua, toivottavasti tuo teille sopiva ajankohta selkiää.

Alussa mäkään en ollut sitä mieltä, että kolmas muutti mitään, mutta nyt olen kyllä huomannut, että työmäärä on lisääntynyt huomattavasti!



Ensiksikin pyykkiä tulee valtavat määrät enemmän, jostain syystä ainakin tuntuu siltä. Vauvamme nukkui alussa hyvin, sitten alkoi nukkua pätkäunia, enkä kerennyt tehdä juuri mitään kotitöitä päivän aikana. (tai no jotain mutta nekin pätkissä). Koska vauva nukkuu päivisin huonosti, hän on myös väsynyt ja haluaa olla paljon sylissä.



En myöskään enää ehdi tai pysty olemaan yhtä paljon kaksosten ehdoilla, esim. askartelemaan mitään heidän kanssaan. Alussa oli helpompaa kun vauva pysyi vielä paikoillaan, mutta nyt vauva on mukana siinä askartelutouhuissa ja vähän hmmm... haastavaa on. Lisäksi vauva nousee kaikkea vastaan ja kaatuilee joten häntä on vahdittava paljon!



Sitten emme voi enää ulkoillakaan ihan kuten ennen, vaan ainakin tähän saakka olemme paljolti menneet vauvan syömisten ja nukkumisten mukaan sitten uloskin. Sääli, että meillä on aika ääniherkkä vauva joka usein sitten vielä heräileekin jos vanhemmat lapset siinä mekastavat jotain vieressä.



Lähtemiset ovat paljon hankalampia. Vauva ei oikein viihdy edes autossakaan (joskus onneksi), joten en mielelläni lähde millekään pidemmille reissuille. Iltaisin hänen kanssaan pysyttelen mieluiten kotona, koska on aika väsynyt ja itkuinen.



Että tosi PALJON riippuu varmaan vauvastakin, miten sopeutuvainen on (meidän vauva ei ole sopeutuvainen vaan häiriintyy äänistä ja rytmin muutoksista) ja miten viihtyy yksikseen.



Nyt olen onneksi huomannut, että vauveli viihtyy jonkin aikaa vanhempien lasten touhuja katselleen. VAan siinä sitten taas saa olla silmä tarkkana, ettei saa mitään pientä suuhunsa. Ja kovasti vauva on ihastunut sisaruksiinsa ja toisinpäin joten iloa toisistaan varmaan saavat tulevaisuudessa!!

Meillä on 9-, 4- ja 2-vuotiaat pojat. Kuopuksen vauva.aika oli vielä helppoa. Oli tyytyväinen vauva joka nukkui paljon. Mutta nyt, kun pojat ovat isompia ja itse on töissä tuntuu ettei riitä. Pyykkiä on paljon. Lasten harrastusiin menee paljon aikaa, jopa isomman lapsen läksyistä huolehtimiseen menee aikaa. Omaa aikaa on aina vaan vähemmän samoin meidän vanhempien keskinäistä aikaa.



Lapset ovat rakkaita ja tärkeitä ja haluttuja, mutta myös työläitä.

Ja kyllä silloin elämä nykyiseen verrattuna oli helppoa. Asuttiin lähellä koulua ja silloin vain lähetin hänet aamulla kouluun, pienemmät lapset saivat nukkua. Pienen vauvan kanssa oli huomattavasti helpompi liikkua kuin vilkkaan kaksivuotiaan. Samoin harrastukset sujuivat silloin hlpommin.

oli paha koliikki ja vanhemmat lapset tappelivat ja sotkivat koko aika. Huusin aamusta iltaan ja itkin väsymystä. Lenkille ei voinut talvella lähteä kun vanhin 4v ei halunnut kävellä ja rattaisiin ei mahtunut tuplat kun olivat täys. Kauppareissut ym edelleen ovat rasittavia kun saa vahtia kolmen perään ja kytätä koko aika etteivät karkaa/tee typeryyksiä. Myös ravintolassa koko perheen kesken tehdyt lounas hetket ovat todella harvinaista herkkua...Ikävä miinus on myös yksilapsisten kavereiden katoaminen.

Lapset silti tosi rakkaita enkä ketään pois vaihtaisi

Paitsi järkyttävä pyykin määrä!!!! Meillä lapset 7v,6v ja 1v6kk (esikoisen ja keskimmäisen ikäero on vain vuosi ja risat).Arki tuntuu nyt helpolta,koska isommilla lapsilla on jo omia kavereita/menoja.Meillä on vain yksi pieni hoidettava,nyt on helppoa verrattuna siihen kun oli 2 pientä vuoden ikäerolla.Kuopus on muutenkin ollut superhelppo ja rauhallinen lapsi (nukkunut vauvasta asti hyvin).Luulenpa että jos on kolme lasta suht putkeen niin olisi raskaampaa ja kolmatta en tottavie halunnut heti perään!

... että meillä olisi ehkä helpompaa ellei toinen kaksosista nyt tarvitsisi ylimääräistä tukea ja terapiaa. Että tämä kolmosen vauva-aika on mennyt myös siihen, että olen juossut psykologin, lääkärien ja terapeuttien luona toisen kaksosen kanssa (5v). Huoli hänestä on ollut suuri, ja tietysti työmäärä ja kuskaaminen on terapioiden myötä lisääntynyt. Kuin myös se riittämättömyyden tunne, kun pitäisi ehtiä kehittää lasta (askarrella ja pelailla yms.) eikä oikein ehdi kun on vauva!



Varmasti siis paljon riippuu lapsista ja ikäeroista miten jaksaa kolmen kanssa.

elämää yhtään kummemmin kuin toinenkaan paitsi että auto jouduttiin vaihtaan ; )

Esikoinen tietty oli suuri elämänmuutos ja kakkosen syntymäkin oli aika kaaoottista ja sressasin silloin aina tekemättömiä kotitöitä jne. kakkonen kun oli sellanen puntissa kitisijä ja allergikko vauvasta 2 vuotiaaseen. Nyt olen ottanu kaiken rennosti komannen lapsen myötä. Ei haittaa vaikka likaiset ruoka astiat jää hetkeks pöydälle jos toinen on sylin tarpeessa. Ja vaikka pyykit odottais koneessa kuivumaan laittamista monta tuntia. Nämä asiat ennen stressasivat. Enään ei. Nyt olen valmis olemaan siellä lattialla istumassa ja kököttämässä monta tuntia ollen vain kuopuksemme 9 kk kanssa leikkimässä. Vanhimmat lapsemme 3v ja 6 v.

Moni luulee myös että kolme lasta menee vielä tavalliseen henkilöautoon..ei aina pidä paikkaansa. Meillä oli iso henkilöauto joissa takan keskellä vain lantiovyö ja edessä airbag. Istuimemme oli sellaiset ettei käytännössä saatu keskelle järkevästi ketään laitettua kun en halunnut vauvaa laittaa 3vuotiaamme viereen. Pelkäsin hänen kiusaavan vauvaa. Joten auton vaihto tilavaan farkkuun ja näin ollen kaiki meni takapenkille sujuvasti. Tosin tilaa ei ole nytkään yhtään ylimääräistä. Esikko istuu keskellä ja hoitaa tarvittaessa vauvaa ; ) Kaikilla kun vielä on turvaistuimet.

Eli siis missään en ole huomannu eroa kahden ja kolmen lapsen kodissa paitsi se auton hankinta ; )

- Kolmannen lapsen hoito on vähemmän stressaavaa, kuin esikoisen ja kakkosen

- Perhe on jo muotoutunut ja siihen ollaan sitoutuneita, joten kolmas ei muuta tilannetta niin radikaalisti. Esim liikkumisen rajoitteita on ollut jo aiemminkin jonkin verran.

- Pyykin määrä ja muut kotityöt lisääntyvät

- Yksi huomioonotettava lisää -> oma aika vähenee (tai pysyy samana, jos esikoinen on jo melko itsenäinen)



Sain myös sellaisen kuvan, että niillä joilla lapset ovat pienellä ikäerolla, työmäärä lisääntyy enemmän, kuin niillä joilla on isommat ikäerot lasten välillä.



Ap voi siis huoletta toivoa kolmatta, kunhan jaksaa pyykätä : )