Vaativaisen miehen käsittely?
Seurustelen miehen kanssa, joka on koko ajan pyytelemässä minulta jotakin, jota en voi antaa. Hän haluaa mennä kanssani harrastamaan asioita joista itse pitää mutta minä en niinkään, viettämään viikonloppuja hänen valitemiinsa paikkoihin, ravintoloihin ja muuta tällaista. Ehdotukset ovat ihan mukavia, ja meillä on ihanaa yhdessä, mutta elämäntilanteeni on sellainen, että en kerta kaikkiaan ehdi seurustella sellaisella tavalla kovin usein. Mies tietää sen hyvin, mutta pyytelee silti koko ajan minua padeliin kavereidensa kanssa, sukujuhliinsa, mökilleen....
Tuntuu painostavalta, ja on ankeaa olla aina selittelemässä, että ei taaskaan ehdi. Kotikasvatuksenikin on sellainen, että ihmiset ovat huomaavaisia toistensa rajojen suhteen, ja jos joku ei vaikuta innostuneelta tekemään jotain, niin sitten ei ruveta painostamaan ja pyytelemään sitä asiaa. On vaikeaa sanoa koko ajan jämerästi ei, se tuntuu melkein epäkohtaliaalta ja ylipäänsä on vaikea olla, kun yhdeksän kymmenestä miehen ehdotuksesta täytyy torpata. Jos olen tehnyt selväksi, että olen kiireinen jonakin päivänä tai viikkona, hän kuitenkin saattaa pyytää samaa asiaa monta kertaa.
Olen kysynyt suoraan, haluaako hän edes seurustella, kun en ehdi olla hänen kanssaan niin paljon, ja hän sanoo, että haluaa ja ymmärtää hyvin tilanteeni. Ja sitten seuran kinuaminen jatkuu. Suhteen alussa yritin, että mies voisi olla mukana minun arjessani, mutta se ei häntä kiinnosta, hän haluaa tehdä vain itse päättämiään asioita. En halua erota, eikä mieskään, mutta millä saan tehtyä selväksi, että kinuaminen ärsyttää. Olen huomannut, että mies tekee muillekin vähän samaa, hän on koko ajan ehdottamassa ja pyytämässä ihmisiä mukaansa kaikenlaiseen puuhaan. Onko joku käsitellyt tällä tavalla vaativaista ihmistä, mikä on auttanut?
Kommentit (22)
Kuulostaa itsekeskeisesltä mieheltä, ei sellaista jaksa pitkään.
Oi, sun pitää vain kuvitella itsesi kuningattareksi, jolle tarjotaan herkkuja tarjottimella ja niistä valitset mieleisesi. Kukaan ei pakota kuningatarta syömään itseään ähkyyn.
Kun ihmiset haluavat eri asioita niin kannattaa erota. Osta hieromasauva. Korvasta miehen sillä helposti.
Älä mieti, millainen mies on. Keskity siihen mitä sinä haluat. (Muuten elät miehen kanssa uudelleen äitisuhdettasi, jossa mikään ei riittänyt - älä tee suhteestasi sellaista paranoidista draamaa!)
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset haluavat eri asioita niin kannattaa erota. Osta hieromasauva. Korvasta miehen sillä helposti.
Hieromasauva on psykopaateille.
On se kumma, jos toisen haluamista ei erota omasta, ja alkaa ahdistaa. Yrittäkää psyykkisesti irtautua äidistänne.
Ei mies oikeasti ajattele sun parasta, koska ei ota kuuleviin korviinsa sun toiveita. Ja kun ei ole kyse mistään toiveistakaan, vaan ihan suoranaisesta pakosta kieltäytyä miehen lukuisista ehdotuksista. Miten tuollainen joka paikan höylä pystyy viettämään rauhallisia koti-iltoja tai olemaan arkisesti lasten kanssa. On kuin joku keskenkasvuinen.
Entäs sitten ne jossain vaiheessa eteen tulevat "yhteiset ja isot päätökset" elämässä, onko samoilla linjoilla, eikä vaan millään ymmärrä missä mennään? Tuohan lähtee tuulen mukaan, kun tosipaikka tulee. Helppoja sanoja, ei vakautta.
Ota mieheksesi tahvo, niin et pety (kun on valmiiksi pettymys) 😊 Sopeis varmaan sulle!
Vierailija kirjoitti:
Ota mieheksesi tahvo, niin et pety (kun on valmiiksi pettymys) 😊 Sopeis varmaan sulle!
No tuohan on jo melkoinen tahvo, kun ei selvää puhetta tajua, vaan jankuttaa ikuisuuksiin. Ja mikä sinä olet kertomaan mikä kellekin sopii? Oletko itse tahdoton vässykkä? -ei ap
Vierailija kirjoitti:
Ei mies oikeasti ajattele sun parasta, koska ei ota kuuleviin korviinsa sun toiveita. Ja kun ei ole kyse mistään toiveistakaan, vaan ihan suoranaisesta pakosta kieltäytyä miehen lukuisista ehdotuksista. Miten tuollainen joka paikan höylä pystyy viettämään rauhallisia koti-iltoja tai olemaan arkisesti lasten kanssa. On kuin joku keskenkasvuinen.
Entäs sitten ne jossain vaiheessa eteen tulevat "yhteiset ja isot päätökset" elämässä, onko samoilla linjoilla, eikä vaan millään ymmärrä missä mennään? Tuohan lähtee tuulen mukaan, kun tosipaikka tulee. Helppoja sanoja, ei vakautta.
"Yhyy, miksi äiti ei maagisesti ymmärrä minua?"
Ok ajattelutapa LAPSELLE.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset aikuistua, ja ottaa vastuuta omista tunteistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota mieheksesi tahvo, niin et pety (kun on valmiiksi pettymys) 😊 Sopeis varmaan sulle!
No tuohan on jo melkoinen tahvo, kun ei selvää puhetta tajua, vaan jankuttaa ikuisuuksiin. Ja mikä sinä olet kertomaan mikä kellekin sopii? Oletko itse tahdoton vässykkä? -ei ap
Ap tarvitsee tosi-tahvon rinnalle, jotta ahdistus pysyy kurissa.
Miehesi on lukemani perusteella:
Piilohomo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies oikeasti ajattele sun parasta, koska ei ota kuuleviin korviinsa sun toiveita. Ja kun ei ole kyse mistään toiveistakaan, vaan ihan suoranaisesta pakosta kieltäytyä miehen lukuisista ehdotuksista. Miten tuollainen joka paikan höylä pystyy viettämään rauhallisia koti-iltoja tai olemaan arkisesti lasten kanssa. On kuin joku keskenkasvuinen.
Entäs sitten ne jossain vaiheessa eteen tulevat "yhteiset ja isot päätökset" elämässä, onko samoilla linjoilla, eikä vaan millään ymmärrä missä mennään? Tuohan lähtee tuulen mukaan, kun tosipaikka tulee. Helppoja sanoja, ei vakautta.
"Yhyy, miksi äiti ei maagisesti ymmärrä minua?"
Ok ajattelutapa LAPSELLE.Koittakaa nyt hyvät ihmiset aikuistua, ja ottaa vastuuta omista tunteistanne.
Nyt en ymmärtänyt. Siis mies ei ymmärrä?
Suhteen pitäisi olla yhteinen asia, ei toisen käsittelyä oman ahdistuksen hallintaan.
Pitäisi olla rohkeutta ajatella, että on oikeus omaan haluamiseen. Jos oma haluaminen tuntuu väärältä, suhteesta tulee tosi kummallinen.
Pelko omasta riittämättömyydestä on este suhteen kehittymiselle: "jos sanon mitä haluan, tuotan pettymyksen toiselle, ja siten myös itselleni" -> paranoidinen käytös -> haluttomuus aiheuttaa toisessa outoa käytöstä. Suhde kutistuu ahdistuvan tarpeisiin, eikä se ehkä tyydytä toista.
Vierailija kirjoitti:
Suhteen pitäisi olla yhteinen asia, ei toisen käsittelyä oman ahdistuksen hallintaan.
Pitäisi olla rohkeutta ajatella, että on oikeus omaan haluamiseen. Jos oma haluaminen tuntuu väärältä, suhteesta tulee tosi kummallinen.
En tiedä onko tämä nyt se sama vastaaja, joka puhuu äitisuhteesta ja muutenkin tästä omasta haluamisesta. Haluaisin nyt kysyä että onko sinulle mitään käytännön ohjeita, että miten minun pitäisi toimia? Tiedän kyllä mitä itse haluan. Millä tavalla se kannattaa mielestäsi kommunikoida ihmissuhteessa? Onko sinulla tästä mitään ajatusta, vai onko viestisi vain se että minulla on väärä asenne? ap
Erotkaa. Ota toisenlainen mies. Seeking.com
Maksaa näkemisestä. Tapaaminen tapahtuu aidosti molempien ehdoilla.