Miten nopeasti ihastuit puolisoosi?
Itse tässä mietin, että kuinka kauan kannattaa jatkaa tapailua jos ei ihastusta toiseen tunne, mutta toinen tuntuu muuten sopivalta kandidaatilta kumppaniksi. Olen ihminen joka yleensäkin syttyy asioille melko hitaasti, eli mikään salamarakastuminen ei ole mulle tyypillistä. Takana on kolme epäonnistunutta parisuhdetta, joissa mies on osoittautunut petolliseksi tai muulla tavalla myrkylliseksi alun jälkeen. Näiden kohdalla olen melko nopeasti tuntenut perhosia vatsassa, ilmeisesti on taipumus tuntea vetoa ihmisiin jotka eivät lopulta ole hyväksi. Nyt haluaisin yrittää valita toisin. Olen yrittänyt nyt ajan kanssa tutustua fiksulta tuntuviin miehiin vaikka eivät heti sytyttäisikään. Kiinnostaisi kuulla voiko se kipinä syttyä pidemmän ajan kuluessa.
Kommentit (37)
Teini-iästä melkein nelikymppiseksi ihastuin jatkuvasti jänniksiin, joiden kanssa oli perhoset vatsassa koko ajan ja seksi kuumaa, suhteet päättyivät viimeistään parin vuoden jälkeen katkeraan pettymykseen ja sydänsuruun.
Sitten tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa elämä on ollut todella hyvää jo parinkymmenen vuoden ajan, vaikka ei niin intohimoista kuin aiemmissa suhteissa. Tilalla on sen sijaan syvä luottamus ja ystävyys, yhteiset arvot ja mielenkiinnot kohteet, sujuva arki ja ihan ok seksiä. En vaihtaisi aikaisempaan elämään.
Muutaman vuoden se kesti. Työkaverina tavattiin, ja hän oli ulkonäöltään sellainen etten ikinä olisi ajatellut että meistä tulee pari, suunnilleen päinvastainen kuin "mun tyyppi" yleensä. Enkä muutenkaan ollut etsimässä mitään parisuhteita kun tavattiin joten en sen enempää kiinnittänyt huomiota kuin uusiin työkavereihin yleensä. Siinä kun avokonttorin viereisissä paikoissa istuttiin huomattiin kuitenkin että juttu luistaa hyvin, huuumorit sopii yhteen. Työpäivät alkoi olla paljon kivampia kun tiesi että pääsee heittämään läppää hänen kanssa. Silti tosiaan kesti vuosia ennen kuin varsinainen ihastuminen alkoi tulla, sitä ennen ajattelin vaan että onpa mukavaa että satttui hauska työkaveri viereen. Lopulta se tarvitsi pikkujoulut ja vähän alkoholia että päädyttiin kaveruudesta seksuaaliselle puolelle. Hän ei olisi kuulemma selvin päin ikinä ehdottanut mulle mitään koska se ei ole kovin asiallista töissä ja olen kuulemma niin eri tasoa ulkoisesti. Minä olin jo ollut vähän ihastunut mutta en minäkään kokenut mukavaksi töissä ehdotella. Onneksi alkoholi vei estot ja toi himot ja heti seuraavana aamuna yhdessä herätessä tuntui siltä että tässä se nyt on, mun loppuelämän mies. Ja hyvä suhde on ollutkin :)
Vierailija kirjoitti:
Niin kauanko olette tapailleet? Kolme kuukautta nyt ainakin katsoisin tilanteessasi.
Kolme kuukautta tässä suunnilleen on mennytkin, mutta koska asutaan eri paikkakunnilla niin on nähty vain noin kerran viikossa maksimissaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauanko olette tapailleet? Kolme kuukautta nyt ainakin katsoisin tilanteessasi.
Kolme kuukautta tässä suunnilleen on mennytkin, mutta koska asutaan eri paikkakunnilla niin on nähty vain noin kerran viikossa maksimissaan. AP
Onko mies ilmaissut olevansa ihastunut sinuun tai näkeekö vaivaa eteesi? Ehkä vielä jonkin aikaa kannattaa yrittää. Huonoista miesvalinnoista toipuminen ja muuttuminen kyllä kestää, ei se ole mikään tietoinen päätös, jota hormonit tottelevat.
Ensitapaamisella, jolloin meillä oli myös yhden illan juttu. Sanoi samaa, ei saanut mua mielestään sen illan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauanko olette tapailleet? Kolme kuukautta nyt ainakin katsoisin tilanteessasi.
Kolme kuukautta tässä suunnilleen on mennytkin, mutta koska asutaan eri paikkakunnilla niin on nähty vain noin kerran viikossa maksimissaan. AP
Onko mies ilmaissut olevansa ihastunut sinuun tai näkeekö vaivaa eteesi? Ehkä vielä jonkin aikaa kannattaa yrittää. Huonoista miesvalinnoista toipuminen ja muuttuminen kyllä kestää, ei se ole mikään tietoinen päätös, jota hormonit tottelevat.
Kyllä hän on näin ilmaissut ja itse olen rehellisesti kertonut, etten osaa vielä omista tunteistani sanoa vaan tarvitsen aikaa. AP
Kaksi vuotta kesti, kun suhde syveni kaveruudesta rakkaudeksi. Oltiin siis ensin vain ystävinä, kunnes huomasin, että hyvänen aika kun perhoset pyörii vatsassa kun hänen lähellä olen <3
Aasialaiset sanovat, että nopeasti lämpiävä soppa kiehuu yli. Että ystävyyden kautta syntyy hyvään suhteeseen vaadittava kiintymys.
Minä en vain halua tyytyä kiintymyssuhteeseen, enkä ihan kivaan, tuttuun ja turvalliseen. Onneksi löysin heti ensitreffeillä pyörryttävän ihanan naisen. On sitä edelleen neljännesvuosisadan jälkeen.
Sellaista perhosia vatsassa ihastumisen tunnetta minkä olen aikaisemmissa suhteissa kokenut ei nykyisen puolisoni kanssa koskaan ollutkaan. Sen sijaan oli alusta asti erittäin vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja turvallinen olo. Tuntui vaan kaikin puolin oikealta ja siltä että on saapunut kotiin. Sellainen turvallinen olo oli heti ensimmäisellä halauksella. Omalla kohdalla vahva ihastuminen ei ole koskaan johtanut kestävään parisuhteeseen. Nykyinen puoliso taas on ensimmäinen jota oikeasti rakastan vaikka sitä ihastumista ei ollutkaan.
Ensitapaamisesta meni noin 6 viikkoa, ennen kuin yhtäkkiä tajusin, että olen rakastunut ja löytänyt sen oikean. Sitä ennen olin luullut, että vain pidän hänestä ihmisenä ja meillä on joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Joskus aiempien poikaystävien kohdalla se on ollut vielä hitaampaa ja olemme ehtineet tuntea toisemme monta kuukautta, ennen kuin olen edes ajatellut, että heissä olisi jotain erityisen viehättävää, mistään vakavista tunteista puhumattakaan.
Heti, kun silmäni häneen loin. Oli niin täydellinen mies: komea, hauska ja osasi sanoa juuri sen, mistä nuorena naisena olin unelmoinut :)
Det sade bara klick!
Still together.
Ei ap:lle taida olla mitään hyötyä siitä, että hänelle kerrotaan miten nopeasti muut ovat ihastuneet.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käynyt nyt kaksi kertaa treffellä tyypin kanssa joka sai mut tuntemaan perhosia vatsassa ja molemmat treffit kestivät useita tunteja, kun kumpikaan ei halunnut lähteä pois toisen luota.
Tokien treffien lopussa suutelimme ensimmäisen kerran ja se oli pettymys!! Meidän suutelutyylit on niin erillaiset. Itse tykkään pehmeästä ja hellästä suutelusta ja hän suuteli kovilla huulilla ja jotenkin liian lujaa painoi niitä minua vasten, enkä tiennyt yhtään mitä niille pitää tehdä. Tuntui oudolta ja perhoset kuolivat vatsanpohjasta samantien.
Nyt täällä surkuttelen, että onko tällä enää mitään mahdollisuutta. Hän vaikutti kaikin puolin niin hyvältä, mutta nyt se kutkuttava ihastumisen tunne on poissa. :(:(
Jos tykkäsit hänestä, niin ei toi ole mikään ongelma! Kerro hänelle millasesta suutelusta sä tykkäät!
Meni varmaan noin 6kk, mä retkahdin heti mutta mies himmaili puolivuotta. No nyt onnellisesti ollaan oltu yhdessä 7v.
Tuosta huonosta suutelutaidosta.... Yksi mies oli aivan toivottoman ihastunut minuun. En kuitenkaan tuntenut häneen vetoa ja yksi syistä oli hänen "kovan tuntuinen" suutelemisensa, itse pidän herkemmästä menosta. Tyyppi hävisi kuvioista muutamaksi kuukaudeksi. Arvelin, että oli löytänyt jonkun toisen. Takaisin ilmestyttyään kiisti, että ketään muuta olisi ollut. Muuttunut suutelutapa kuitenkin paljasti asian =D. Eli joku toinen nainen oli häntä opettanut suutelun saloissa. Eli mies voi hyvinkin muuttua ;)
Niin kauanko olette tapailleet? Kolme kuukautta nyt ainakin katsoisin tilanteessasi.