Miten te ette katkeroidu sen takia, että rahaa ei jää mihinkään laskujen ja ruokaostosten jälkeen?
Vaikka käytte töissä ja painatte pitkiä päiviä. Eikö se saa ihmistä katkeraksi, että kaikki mitä tienaat menee laskuihin ja ruokaan etkä itse voi "nauttia" palkastasi, esim käymällä ihan, vaikkapa ravintolassa syömässä, teatterissa, reissussa tms? Miten jaksat sitä?
Ja kyllä, etsin vertaistukea..
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "
Siinä vaiheessa, kun anoppi tarvitsee apua, on minun vuoroni vain kohauttaa hartioita ja jatkaa omaa elämää.
No, voin vain todeta, että on se harmillista, kun osa jää ilman hoitoa ja apua, mutta sellaista se elämä on. Aina ei voi voittaa.
No anopin ensisijainen hoitajahan on hänen oma lapsensa, eli miehesi, et sinä. Miksi puhut koko ajan anopin hoitamisesta aivan kuin se olisi sinulle tulevaisuudessa nakitettu homma? Jos on niin karista nopsaan tuollaiset luulot omaisilta.
Sinulla ei ole hoitovelvoitetta, jos mies ei halua hoitaa omaa äitiään, se on sitten anopin ja miehen välinen asia.
Mies ei terveytensä puolesta pysty hoitamaan anoppia ja matkaa on 60 km.
Eli yhteiskunta hoitaa tai jättää hoitamatta.
No sitten mies ilmoittaa että on terveyden puolesta estynyt hoitamaan ja siinä se. Sinulla ei koskaan ole ollut hoitovelvoitetta, jos olisit hoitanut, olisit tehnyt sen hyvää hyvyyttään. Ja se sama 60 kilsaa välimatkaa on sinullakin, ei vain miehellä, joten tuo ei ole vain miestä koskeva este. Anoppi voisi myös harkita muuttaa lähemmäksi ainoaa lastaan niin poistuisi tuokin este ja ehkä sitten mies voisi jotain tehdäkin. Tietenkään ei todellisuudessa muuta koska harvemmin appivanhemmat noin joustavia ovat.
Mies voisi oletettavasti kyllä halutessaan kai avustaa muilla tavoin, esim tilaamalla äidilleen ruokaa kotiin tai siivoojan.
Koska rahaa jää kaiken jälkeen.
Vielä on rahaa riittänyt ihan mukavaan elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Minäkään en pääse vuorotöihin ilman autoa, siksi ostin vanhan käytetyn auton 9 vuotta sitten 3000 eurolla. Ajan sillä niin kauan kunnes se hajoaa niin pahasti ettei kannata korjauttaa. Mieheni auto on 28 vuotta vanha. Meidän tuloilla emme ole koskaan edes harkinneet uuden tai kalliimman auton hankintaa.
Tätä minä tarkoitin sillä, että suhteuttaa menot/hankinnat tulojen mukaan.No, meilläkin on vanha auto. Joka vuosi tulee joku remontti 600 - 1000 euroa.
No sulla on huono tuuri. Meillä on kaksi vanhaa autoa toinen 19v vanha ja toinen 28v vanha. Niiden remontteihin on mennyt yhteensä vuodessa noin 0-1500e. On vuosia kun ei ole mitään remontoitu ja on vuosia kun on mennyt enemmän rahaa. Esim. viime vuonna korjautin /huollatin molempien autojen ilmastointilaitteet ja siihen kului rahaa 1500e. Toisaalta tänä vuonna ei ole tarvinnut korjauttaa mitään. Vanhojen autojen kanssa kannattaa hoitaa perushuollot säännöllisesti esim. öljyn+suodattimen vaihto, jarru-ilmastointi ym. muut nesteenvaihdot. Niillä pyritään ehkäisemään sitten sellaisten yhtä-äkkisten isojen remonttien tarve. Autossa on kuluvia osia joita joutuu aika ajoin uusimaan esim. jarrupalat, jouset, tukivarret jne.. Se vasta kallista on jos aina ostaa uuden auton välttääkseen em. osien vaihdolta kun autolle tulee kilometrejä ja vuosia.
Mielestäni nuo remontteihin vuosittain käytettävä rahamäärä on aika pientä verrattuna siihen, että maksaisimme kahdesta uudesta autosta rahoitusyhtiölle joka kuukausi 200-300e. Ja niihinhän tulee lisäksi päälle tietysti hinnakkaat määräaikaishuollot ja kaskot.
Autot on yksilöitä. Kaksi samaa merkkiä, mallia ja vuosimallia olevat autot, niin toisella vaan ajetaan ja se vie aina luotettavasti paikasta A paikkaan B. Toinen taas on semmoinen kuin vanhassa Lada- vitsissä, että korjausmies ain alla makaa.
Siksihän vähäsen kaikki automerkit ja mallit ovat sellaisia, että osa haukkuu ja toiset kehuvat. Riippuen kunkin omakohtaisista kokemuksista, millainen mikin on ollut.
Monella loppuu sähkösopimus ja uudella sopimuksella sähkölasku omakotitalossa 3000 - 4000 kuukaudessa. Verovähennystä saa 600.
Muistakaa mennä innokkaana töihin niinkuin neuvotte työttömyyskorvauksella töitä tekeviä työttömiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 1900-luvun alussa mies kävi töissä ja hankki elannon koko perheelle. Riittääkö nykyään yhden henkilön palkka koko perheen elättämiseen. Eli onko ne palkat nousseet noin sadan vuoden aikana. Mitään rahallisia tukia ei tainnut silloin olla.
1900-luvun alussa riitti, kun oli katto pään päällä, riittävän lämmin ja ruokaa syödä. Silloin ei tarvinnut ostaa kotiin kaiken maailman himmeliä, peliä ja pensseliä. Toisin sanoen ei ollut nykypäivän kuluja, joten yhden palkalla elätettiin koko perhe. Pystyttiin. Elämä silloin oli askeettista, ei ollut nykypäivän vaatimuksia. Mentiin kirkonkylälle hiihtäen, hevoskyydillä, kävellen.
Silloin ei ollut semmoisia valittamisen aiheita kuin nykyään.Ja asunnot oli halpoja, uusi rivitalokolmio nykyrahassa 60 000 euroa ja kaksio 30 000 euroa.
Et tainnut lukea viestiä johon vastasit?Itse en kyllä ole löytänyt tietoja paljonko rivitaloasunto maksoi 1900-luvun alussa.
Keväällä nousee korko. Monella nousee asuntolainan korko ja yhtiölainan korko. Uusissa kerrostaloissa alkaa myös yhtiölainan maksu tammikuussa eli voi tulla 1000 euroa kuukaudessa lisää maksettavaa.
Kerrostalossa ollaan myös vastuussa naapureiden yhtiölainoista eli vaikka maksaa omat lainat niin voi joutua maksamaan myös muiden lainoja.
Irtisanomisia pukkas talvella. Ei ihmisillä ole ravintoloihin ja kahviloihin rahaa, kun tulee 3000 euron sähkölasku.
No katsos kun me, joita se nuorena harmitti, tehtiin asialle jotain eli opiskeltiin ja hankittiin työkokemusta. Siten edettiin uralla hyväpalkkaisiin töihin ja kas, rahat riittää myös nauttimiseen.
Paljonko saisit rahaa ja nautintoa katkeroitumisesta?
Ja ei. Työtä ei yleensä valita sen mukaan, mikä kiinnostaa tai on kivaa vaan sen mukaan, paljonko haluat palkkaa. Sen takia töissä käydään.
Vierailija kirjoitti:
Monella loppuu sähkösopimus ja uudella sopimuksella sähkölasku omakotitalossa 3000 - 4000 kuukaudessa. Verovähennystä saa 600.
Muistakaa mennä innokkaana töihin niinkuin neuvotte työttömyyskorvauksella töitä tekeviä työttömiäkin.
Älä nyt taas jaksa. Tällä hetkellä esim. pörssisähkön keskihinta on n. 27c /kwh. Vaikka kuluttaisi 2000kwh kuukaudessa, mikä on jo aika paljon isommassakin omakotitalossa, hintalappu olisi n. 550e. Sitten jos kuluttaisi 4000, niin silloinkin hinta olisi reilun tonnin. Ja jos kwh-hinta tosta tuplaantuisi, niin silloinkin tuolla isolla kulutuksella hinta olisi sen pari tonnia.
Joo, ei nää kalliit hinnat kivoja ole, mutta ei ne nyt ihan noin älyttömiä ole mitä esität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "
Siinä vaiheessa, kun anoppi tarvitsee apua, on minun vuoroni vain kohauttaa hartioita ja jatkaa omaa elämää.
No, voin vain todeta, että on se harmillista, kun osa jää ilman hoitoa ja apua, mutta sellaista se elämä on. Aina ei voi voittaa.
No anopin ensisijainen hoitajahan on hänen oma lapsensa, eli miehesi, et sinä. Miksi puhut koko ajan anopin hoitamisesta aivan kuin se olisi sinulle tulevaisuudessa nakitettu homma? Jos on niin karista nopsaan tuollaiset luulot omaisilta.
Sinulla ei ole hoitovelvoitetta, jos mies ei halua hoitaa omaa äitiään, se on sitten anopin ja miehen välinen asia.
Mies ei terveytensä puolesta pysty hoitamaan anoppia ja matkaa on 60 km.
Eli yhteiskunta hoitaa tai jättää hoitamatta.
No sitten mies ilmoittaa että on terveyden puolesta estynyt hoitamaan ja siinä se. Sinulla ei koskaan ole ollut hoitovelvoitetta, jos olisit hoitanut, olisit tehnyt sen hyvää hyvyyttään. Ja se sama 60 kilsaa välimatkaa on sinullakin, ei vain miehellä, joten tuo ei ole vain miestä koskeva este. Anoppi voisi myös harkita muuttaa lähemmäksi ainoaa lastaan niin poistuisi tuokin este ja ehkä sitten mies voisi jotain tehdäkin. Tietenkään ei todellisuudessa muuta koska harvemmin appivanhemmat noin joustavia ovat.
Mies voisi oletettavasti kyllä halutessaan kai avustaa muilla tavoin, esim tilaamalla äidilleen ruokaa kotiin tai siivoojan.
Minä olen välillä työttömänä, ei ole vakituista työpaikkaa ja meillä on 2 lasta. Miehen palkka 2400 brutto. Työttömyyskorvaus on 700 netto ja asumme vuokralla. Miten me maksaisimme anopille siivoojan, kun lapsillamme ei ole edes omia huoneita. Anoppi asuu omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella loppuu sähkösopimus ja uudella sopimuksella sähkölasku omakotitalossa 3000 - 4000 kuukaudessa. Verovähennystä saa 600.
Muistakaa mennä innokkaana töihin niinkuin neuvotte työttömyyskorvauksella töitä tekeviä työttömiäkin.
Älä nyt taas jaksa. Tällä hetkellä esim. pörssisähkön keskihinta on n. 27c /kwh. Vaikka kuluttaisi 2000kwh kuukaudessa, mikä on jo aika paljon isommassakin omakotitalossa, hintalappu olisi n. 550e. Sitten jos kuluttaisi 4000, niin silloinkin hinta olisi reilun tonnin. Ja jos kwh-hinta tosta tuplaantuisi, niin silloinkin tuolla isolla kulutuksella hinta olisi sen pari tonnia.
Joo, ei nää kalliit hinnat kivoja ole, mutta ei ne nyt ihan noin älyttömiä ole mitä esität.
On, monella lasku ollut 700 eli uudella sopimuksella lasku 3000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "
Siinä vaiheessa, kun anoppi tarvitsee apua, on minun vuoroni vain kohauttaa hartioita ja jatkaa omaa elämää.
No, voin vain todeta, että on se harmillista, kun osa jää ilman hoitoa ja apua, mutta sellaista se elämä on. Aina ei voi voittaa.
No anopin ensisijainen hoitajahan on hänen oma lapsensa, eli miehesi, et sinä. Miksi puhut koko ajan anopin hoitamisesta aivan kuin se olisi sinulle tulevaisuudessa nakitettu homma? Jos on niin karista nopsaan tuollaiset luulot omaisilta.
Sinulla ei ole hoitovelvoitetta, jos mies ei halua hoitaa omaa äitiään, se on sitten anopin ja miehen välinen asia.
Mies ei terveytensä puolesta pysty hoitamaan anoppia ja matkaa on 60 km.
Eli yhteiskunta hoitaa tai jättää hoitamatta.
No sitten mies ilmoittaa että on terveyden puolesta estynyt hoitamaan ja siinä se. Sinulla ei koskaan ole ollut hoitovelvoitetta, jos olisit hoitanut, olisit tehnyt sen hyvää hyvyyttään. Ja se sama 60 kilsaa välimatkaa on sinullakin, ei vain miehellä, joten tuo ei ole vain miestä koskeva este. Anoppi voisi myös harkita muuttaa lähemmäksi ainoaa lastaan niin poistuisi tuokin este ja ehkä sitten mies voisi jotain tehdäkin. Tietenkään ei todellisuudessa muuta koska harvemmin appivanhemmat noin joustavia ovat.
Mies voisi oletettavasti kyllä halutessaan kai avustaa muilla tavoin, esim tilaamalla äidilleen ruokaa kotiin tai siivoojan.
Minä olen välillä työttömänä, ei ole vakituista työpaikkaa ja meillä on 2 lasta. Miehen palkka 2400 brutto. Työttömyyskorvaus on 700 netto ja asumme vuokralla. Miten me maksaisimme anopille siivoojan, kun lapsillamme ei ole edes omia huoneita. Anoppi asuu omakotitalossa.
Nuoremmat taas ei voi muuttaa koska työttömyyskorvaus on vastikkeellinen. Jos ei mene työttömyyskorvauksella työkokeiluun niin tulee karenssi.
Ja työttömiä on työkokeilussa seuraavissa paikoissa sekä palkkatukitöissä: sähkölaitos, vesilaitos, sairaalat, museot, taidemuseot, nuorisotalot, koulut, uimahallit, kiinteistön hoito, tarhat, kansalaisopistot, hautausmaiden toimistot, seurakuntien toimistot jne.
Työtön voidaan laittaa mihin vain eikä työtön saa kilometrikorvauksia esim. työkokeilussa.
Tee jotain kirjoitti:
No katsos kun me, joita se nuorena harmitti, tehtiin asialle jotain eli opiskeltiin ja hankittiin työkokemusta. Siten edettiin uralla hyväpalkkaisiin töihin ja kas, rahat riittää myös nauttimiseen.
Paljonko saisit rahaa ja nautintoa katkeroitumisesta?
Ja ei. Työtä ei yleensä valita sen mukaan, mikä kiinnostaa tai on kivaa vaan sen mukaan, paljonko haluat palkkaa. Sen takia töissä käydään.
Työttöminä on yliopiston ja ammattikorkeakoulun käyneitä sekä jopa tohtoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 1900-luvun alussa mies kävi töissä ja hankki elannon koko perheelle. Riittääkö nykyään yhden henkilön palkka koko perheen elättämiseen. Eli onko ne palkat nousseet noin sadan vuoden aikana. Mitään rahallisia tukia ei tainnut silloin olla.
1900-luvun alussa riitti, kun oli katto pään päällä, riittävän lämmin ja ruokaa syödä. Silloin ei tarvinnut ostaa kotiin kaiken maailman himmeliä, peliä ja pensseliä. Toisin sanoen ei ollut nykypäivän kuluja, joten yhden palkalla elätettiin koko perhe. Pystyttiin. Elämä silloin oli askeettista, ei ollut nykypäivän vaatimuksia. Mentiin kirkonkylälle hiihtäen, hevoskyydillä, kävellen.
Silloin ei ollut semmoisia valittamisen aiheita kuin nykyään.Ja asunnot oli halpoja, uusi rivitalokolmio nykyrahassa 60 000 euroa ja kaksio 30 000 euroa.
Et tainnut lukea viestiä johon vastasit?Itse en kyllä ole löytänyt tietoja paljonko rivitaloasunto maksoi 1900-luvun alussa.
No, en minkään tiedä, mutta sen tiedän että sodan jälkeen rakennettiin talkoilla rintamamiestaloja, osa on rakennettu purkutalojen laudoista, koska myös silloin osalla oli rahaa ja osalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella loppuu sähkösopimus ja uudella sopimuksella sähkölasku omakotitalossa 3000 - 4000 kuukaudessa. Verovähennystä saa 600.
Muistakaa mennä innokkaana töihin niinkuin neuvotte työttömyyskorvauksella töitä tekeviä työttömiäkin.
Älä nyt taas jaksa. Tällä hetkellä esim. pörssisähkön keskihinta on n. 27c /kwh. Vaikka kuluttaisi 2000kwh kuukaudessa, mikä on jo aika paljon isommassakin omakotitalossa, hintalappu olisi n. 550e. Sitten jos kuluttaisi 4000, niin silloinkin hinta olisi reilun tonnin. Ja jos kwh-hinta tosta tuplaantuisi, niin silloinkin tuolla isolla kulutuksella hinta olisi sen pari tonnia.
Joo, ei nää kalliit hinnat kivoja ole, mutta ei ne nyt ihan noin älyttömiä ole mitä esität.
On, monella lasku ollut 700 eli uudella sopimuksella lasku 3000.
Jos on ollut 700 sähkölaskut niin on joko todella iso talo tai hatara purkukuntoinen,ei ole normaalia tälläinen sähkönkulutus.
Vierailija kirjoitti:
Aika pilalle hemmoteltulta semmoinen ihminen kuulostaa. Ympäri maailman ihmiset tekevät todella pitkiä päiviä töissä, ei mitään meidän 8-9 tuntisia vaan oikeasti pitkiä, eivätkä silti elä sillä palkalla. Näkevät nälkää ja asuvat jossain slummihökkeleissä, iso perhe pienessä huoneessa. Parhaassakin tapauksessa kovalla työllä tehty palkka riittää ihan välttämättömyyksiin, eikä heillä ole rahaa tietotekniikkaan jolla kirjoitella nettipalstoille eikä aikaakaan.
Nyt tämä hintojen nousu on aiheuttanut monessa maassa oikeasti isoja kriisejä. Vai että täällä ihmiset joutuvat luopumaan harrastuksista ja lentämisestä? Muualla maailmassa ihmiset ovat joutuneet luopumaan kodeistaan sekä ruoasta, lääkkeistä puhumattakaan. Eikä pelkästään kolmannen maailman valtioissa, vaan ihan länsimaissa. Se mitä meillä on täällä Pohjoismaissa on lähes utopistista. Missään muualla ei tällaista ole ja se kannattaa muistaa. Silti muuallakin ihmiset selviävät jotenkin. Säkin selviät ilman kallista joogaa (sulla on edelleen laite josta voit katsoa ohjevideoita itsenäiseen tekemiseen). Jos rahanpuute oikeasti harmittaa, voit tehdä kuten muissa maissa eli ottaa toisen työn. Samalla loppuu vapaa-aikakin, niin ei tarvitse harrastusten puutettakaan harmitella.
Miksi tähän on tultu? Miksi? Ei näin tarvitsisi olla!
Vierailija kirjoitti:
Tee jotain kirjoitti:
No katsos kun me, joita se nuorena harmitti, tehtiin asialle jotain eli opiskeltiin ja hankittiin työkokemusta. Siten edettiin uralla hyväpalkkaisiin töihin ja kas, rahat riittää myös nauttimiseen.
Paljonko saisit rahaa ja nautintoa katkeroitumisesta?
Ja ei. Työtä ei yleensä valita sen mukaan, mikä kiinnostaa tai on kivaa vaan sen mukaan, paljonko haluat palkkaa. Sen takia töissä käydään.
Työttöminä on yliopiston ja ammattikorkeakoulun käyneitä sekä jopa tohtoreita.
Tiedän. Yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa voi opiskella huonosti työllistäviä aloja, voi päättää asua keskellä ei mitään tai voi olla ettei suostu tajuamaan, että pelkällä koulutuksella ei nykypäivänä mennä mihinkään töihin. Siksi sanoinkin, että hankkia työkokemusta. Nykyään se vaatii valmistumisen jälkeistä nöyrtymistä ottaa palkaton harjoittelu tai trainee-soppari, sen jälkeen pari määräaikaista työsuhdetta ja niiden jälkeen voi löytyä vakituinen työ, jos sellaisen ylipäätään haluaa.
Jos tuota ei suostu tekemään, on suurella todennäköisyydellä työtön, pätee ekonomeihin, diplomi-insinööreihin ja juristeihin. Lääkäreillähän harjoittelut on pakollisia.
Hallituksen agendahan on tehdä kaikista pikkuhiljaa kommunisteja jotta voisimme amerikkalaisten nuolemisen jälkeen pyllistää sille ja nuoleskella seuraavaa tulevaa talousmahtia eli kiinaa. Onko se hyvä asia?
Minä loisin mielelläni sinunkin verovaroillasi.
OLe hiljaa ja men nurkaan häpeämään näin huonoa trollia.