Lue keskustelun säännöt.
Miten te ette katkeroidu sen takia, että rahaa ei jää mihinkään laskujen ja ruokaostosten jälkeen?
24.10.2022 |
Vaikka käytte töissä ja painatte pitkiä päiviä. Eikö se saa ihmistä katkeraksi, että kaikki mitä tienaat menee laskuihin ja ruokaan etkä itse voi "nauttia" palkastasi, esim käymällä ihan, vaikkapa ravintolassa syömässä, teatterissa, reissussa tms? Miten jaksat sitä?
Ja kyllä, etsin vertaistukea..
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Siis yhteensä 2500 netto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkeläisiä on 1 600 000, työikäisiä on vähemmän.
Lehdessä luki, että ensi keväänä ei saa asuntoa myytyä, kun ihmiset joutuvat talousahdinkoon.
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisiä on 1 600 000, työikäisiä on vähemmän.
Lehdessä luki, että ensi keväänä ei saa asuntoa myytyä, kun ihmiset joutuvat talousahdinkoon.
Eläkeläisille ei ole ilmaista kodin siivousta ja sähkölaskut on isoja talvella. Saas nähdä onko heillä rahaa ostaa yksityiseltä kodin siivous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään katkeroidu, koska jokainen voi päättää täysin itsenäisesti oman haluamansa tulotason ja ottaa vastuun omasta elämästään.
Onpas lapsellinen kommentti.
T. Sairauden takia työttömäksi joutunut
Eikös sairauden takia olla joko saikulla, kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä? Ei työttömänä.
Ei se noin mene. Sairauden takia moni on työtön.
Eihän sairaana voi olla työttömänä työnhakijana, koska ei voi ottaa töitä vastaan? Jos on töissä ollessa sairastunut, niin silloin kai ollaan saikulla sallittu määrä, minkä jälkeen haetaan kuntoutustukea? Kuntoutuksen tuloksena joko paluu työttömäksi työnhakijaksi tai työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen.
Kyllä voi olla työnhakijana. Lukee kelan sivuilla.
Mutta mikä idea siinä on, jos ei sairauden takia voi ottaa vastaan työtä? Eikö olisi järkevämpi mennä kuntoutustuelle, ja ajallaan sitten työkyvyttömyyseläkkeelle, jos kuntoutus ei tuota tulosta?
Kuntoutustuelle ei vaan mennä. Sitä haetaan, ja KELA voi hylätä hakemuksen, vaikka useampi lääkäri olisi sitä mieltä, että hakija on työkyvytön. KELA hylkää hakemuksia jatkuvasti, ja tämän vuoksi työkyvyttömiä on jatkuvasti työmarkkinatuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Minäkään en pääse vuorotöihin ilman autoa, siksi ostin vanhan käytetyn auton 9 vuotta sitten 3000 eurolla. Ajan sillä niin kauan kunnes se hajoaa niin pahasti ettei kannata korjauttaa. Mieheni auto on 28 vuotta vanha. Meidän tuloilla emme ole koskaan edes harkinneet uuden tai kalliimman auton hankintaa.
Tätä minä tarkoitin sillä, että suhteuttaa menot/hankinnat tulojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Ensinnä, osanottoni monien ikävien sattumusten johdosta. Jos luet kommenttini huolellisesti en sanonutkaan että kaikki ongelmat ovat ihmisten omaa syytä, vaan että katkera laittaa ihan kaiken muiden syyksi, oli se totta tai ei.
Tunnetko itsesi katkeroituneeksi? Ja jos tunnet, miten se hyödyttää sinua tai tuo lisäarvoa elämääsi? Jos luopuisit katkeruudesta, mitä menettäisit? Ja tuo viimeinen oli ihan vilpitön kysymys, ei mitään veetuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Meillä 4 hengen perheen tulot 2000e. Tukia ei tule.
Sähkönhinta nousee joulukuussa, 45c/kw. En tiedä miten maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Meillä 4 hengen perheen tulot 2000e. Tukia ei tule.
Sähkönhinta nousee joulukuussa, 45c/kw. En tiedä miten maksetaan.
Hinta nousee kymmenkertaiseksi? Huhhuh, Hyvää Joulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on kännykkä, sen mukana on varmaankin tullut kuulokkeet, ellet ole sellaisia jo muuten ostanut. Laita ne korviisi ja yhdistä kirjaston e-aineiston sivuille. Ala kuunnella äänikirjoja. Kun olet kuunnellut koko kirjaston tarjonnan läpi, siirry kuuntelemaan Yle Areenan äänikirjoja ja podcasteja. Tarjontaa on lähes rajattomasti. Samalla voit siivoskella, käydä lenkillä, tehdä käsitöitä jne. Kuunteleminen on mielenkiintoinen harrastus ja avaa näköaloja, jolloin katkeruudelle ei jää sijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 1900-luvun alussa mies kävi töissä ja hankki elannon koko perheelle. Riittääkö nykyään yhden henkilön palkka koko perheen elättämiseen. Eli onko ne palkat nousseet noin sadan vuoden aikana. Mitään rahallisia tukia ei tainnut silloin olla.
1900-luvun alussa riitti, kun oli katto pään päällä, riittävän lämmin ja ruokaa syödä. Silloin ei tarvinnut ostaa kotiin kaiken maailman himmeliä, peliä ja pensseliä. Toisin sanoen ei ollut nykypäivän kuluja, joten yhden palkalla elätettiin koko perhe. Pystyttiin. Elämä silloin oli askeettista, ei ollut nykypäivän vaatimuksia. Mentiin kirkonkylälle hiihtäen, hevoskyydillä, kävellen.
Silloin ei ollut semmoisia valittamisen aiheita kuin nykyään.Nykyisin tämä on arkipäivää kehitysmaissa. Mutta vertaatko Suomea kehitysmaihin? Jokainen kehitysyhteistyön parissa työskennellyt sanoo samaa: *jokainen* slummien köyhä haluaa köyhyydestään eroon. Eivät he elä hymy korvillaan puutteessa, vaan toivovat joka päivä, että tilanne paranisi.
Joten nämä romantisoidut menneisyyttä ihannoivat argumentit ovat outoja. Lapsikuolleisuus, tartuntataudit, aliravitsemus, likainen juomavesi, matala elinikä - nämä olivat 1900-luvun arkipäivää Suomessa ja ovat yhä monessa maassa.
Hohhoijaa.
En ole verrannut Suomea kehitysmaihin, vaan nykyaikaa menneisyyteen. Opettele lukemaan.
Ja sitten tuo vahvasti liioitteleva tyyli. Joo, minähän se niin hirveästi romantisoin menneisyyttä, kun en ruvennut ohiksena historioimaan Suomen menneisyyttä, kuinka täällä oli ennen korkea lapsikuolleisuus, aliravitsemusta ym. Plaapplaapplaap...
Huhhuh sen seitsemän kertaa ja vielä kerran huhhuh.🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Minäkään en pääse vuorotöihin ilman autoa, siksi ostin vanhan käytetyn auton 9 vuotta sitten 3000 eurolla. Ajan sillä niin kauan kunnes se hajoaa niin pahasti ettei kannata korjauttaa. Mieheni auto on 28 vuotta vanha. Meidän tuloilla emme ole koskaan edes harkinneet uuden tai kalliimman auton hankintaa.
Tätä minä tarkoitin sillä, että suhteuttaa menot/hankinnat tulojen mukaan.
No, meilläkin on vanha auto. Joka vuosi tulee joku remontti 600 - 1000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Ensinnä, osanottoni monien ikävien sattumusten johdosta. Jos luet kommenttini huolellisesti en sanonutkaan että kaikki ongelmat ovat ihmisten omaa syytä, vaan että katkera laittaa ihan kaiken muiden syyksi, oli se totta tai ei.
Tunnetko itsesi katkeroituneeksi? Ja jos tunnet, miten se hyödyttää sinua tai tuo lisäarvoa elämääsi? Jos luopuisit katkeruudesta, mitä menettäisit? Ja tuo viimeinen oli ihan vilpitön kysymys, ei mitään veetuilua.
No, olen päättänyt, että pidän tulevaisuudessa huolta vain itsestäni ja satsaan omaan vapaa-aikaan ja harrastuksiin, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Puoliso on ainoa lapsi enkä tule osallistumaan anopin hoitoon enkä auttamaan häntä mitenkään.
Tulevaisuudessa satsaan vain omaan hyvinvointiini eli vapaa-ajat lepään ja harrastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jokainen mitäkin arvottaa? Eli maksaako esim.sähköstä joka on kuitenkin tietyllä tavalla elintärkeää vai lähtee ulkomaan matkalle joka ei ole niin elintärkeää.
Elämä on valintoja joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Ensinnä, osanottoni monien ikävien sattumusten johdosta. Jos luet kommenttini huolellisesti en sanonutkaan että kaikki ongelmat ovat ihmisten omaa syytä, vaan että katkera laittaa ihan kaiken muiden syyksi, oli se totta tai ei.
Tunnetko itsesi katkeroituneeksi? Ja jos tunnet, miten se hyödyttää sinua tai tuo lisäarvoa elämääsi? Jos luopuisit katkeruudesta, mitä menettäisit? Ja tuo viimeinen oli ihan vilpitön kysymys, ei mitään veetuilua.
No, olen päättänyt, että pidän tulevaisuudessa huolta vain itsestäni ja satsaan omaan vapaa-aikaan ja harrastuksiin, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Puoliso on ainoa lapsi enkä tule osallistumaan anopin hoitoon enkä auttamaan häntä mitenkään.
Tulevaisuudessa satsaan vain omaan hyvinvointiini eli vapaa-ajat lepään ja harrastan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille kuulemma tule riittämään apua ja hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Ensinnä, osanottoni monien ikävien sattumusten johdosta. Jos luet kommenttini huolellisesti en sanonutkaan että kaikki ongelmat ovat ihmisten omaa syytä, vaan että katkera laittaa ihan kaiken muiden syyksi, oli se totta tai ei.
Tunnetko itsesi katkeroituneeksi? Ja jos tunnet, miten se hyödyttää sinua tai tuo lisäarvoa elämääsi? Jos luopuisit katkeruudesta, mitä menettäisit? Ja tuo viimeinen oli ihan vilpitön kysymys, ei mitään veetuilua.
No, olen päättänyt, että pidän tulevaisuudessa huolta vain itsestäni ja satsaan omaan vapaa-aikaan ja harrastuksiin, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Puoliso on ainoa lapsi enkä tule osallistumaan anopin hoitoon enkä auttamaan häntä mitenkään.
Tulevaisuudessa satsaan vain omaan hyvinvointiini eli vapaa-ajat lepään ja harrastan.
Kyllähän tuo toimii. Eli otat ohjat omiin käsiin. Todennäköisesti auttaa hyvinvointiisi kunhan et tee sitä pitäkää tunkkinne -asenteella vaan aidosti koska olet nyt priorisoinut oman ajan tärkeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Kyse on myöhäiskapitalismin ajanjaksosta,jossa sukupolvet köyhtyvät edellisiin verrattuna. Hyvinvoinnin aikakausi kesti Euroopassa vain 50-80-luvut, jonka jälkeen uusliberalismi kaatoi vanhan sosiaaliliberaalin mallin, jolle talous oli rakennettu. Poliitikot ja talouden vahvat toimijat ovat syyllisiä, eivät "kitisevät" yksilöt.
Kaikki ei ole koskaan ollut kiinni "omasta itsestä" ja yksilön kovasta työmoraalista, vaan maailmantalouden rakenteista, jotka pohjautuvat talouspoliittisiin päätöksiin. Symppaan siis sinua.