Lue keskustelun säännöt.
Miten te ette katkeroidu sen takia, että rahaa ei jää mihinkään laskujen ja ruokaostosten jälkeen?
24.10.2022 |
Vaikka käytte töissä ja painatte pitkiä päiviä. Eikö se saa ihmistä katkeraksi, että kaikki mitä tienaat menee laskuihin ja ruokaan etkä itse voi "nauttia" palkastasi, esim käymällä ihan, vaikkapa ravintolassa syömässä, teatterissa, reissussa tms? Miten jaksat sitä?
Ja kyllä, etsin vertaistukea..
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "
Siinä vaiheessa, kun anoppi tarvitsee apua, on minun vuoroni vain kohauttaa hartioita ja jatkaa omaa elämää.
No, voin vain todeta, että on se harmillista, kun osa jää ilman hoitoa ja apua, mutta sellaista se elämä on. Aina ei voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄
On oma valinta esim. tehdä lapsia enemmän kuin pystyy elättämään tai jättää kouluttautumatta ja tehdä siksi huonostipalkattua työtä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, meitä on neljän hengen perhe ja molempien palkat menee asuntoon, laskuihin, autoon ja ruokaan. Toisella lapsella on hänelle tärkeä ja kallis harrastus. Eniten alkaa hävettämään omat vaatteet, en ole 15 vuoteen kunnolla ostanut vaatteita ja se alkaa jo näkymään. Onneksi töissä on työvaatteet, muuten olisin pulassa. Pääkaupunkiseudulla elämä on kallista ja viime vuosina on alkanut tuntumaan että mitä järkeä on täysipäiväisessä työssä jos siitä saatava palkka ei edes kahden huoltajan perheessä riitä kuin juuri ja juuri perustoimeentuloon.
Työssäkäynnillänne mahdollistatte lapsellemme "tärkeän ja kalliin harrastuksen" kaiken muun saamanne lisäksi. Oma valintanne on käyttää rahat harrastukseen ja jättää vaatteet ostamatta ja kokea palkan riittävän "juuri ja juuri". Tiedäthän, että voitte valita toisinkin ja saisitte arkeenne taloudellista väljyyttä. Jos kuitenkin haluat sitkeästi tuhlata varat harrastukseen, on itsepetos katkeroitua rahojen riittämättömyydestä.
Tiesitkö, että kaikki henkinen hyvinvointi tapahtuu kahden korvan välissä. Olen tavannut vuosikymmenien aikana monenlaisen tulotason omaavia ihmisiä. Yhteistä katkerille ihmisille on se, että heiltä puuttuu aina puolet maallisesta mammonasta. Olemassa olevalla omaisuudella ei näytä olevan merkitystä, vaan tietyillä ihmisillä tunne, että puolet puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄On oma valinta esim. tehdä lapsia enemmän kuin pystyy elättämään tai jättää kouluttautumatta ja tehdä siksi huonostipalkattua työtä.
Itse olen ainakin jättänyt lapset tekemättä ja autot ostamatta, niin ei tartte niiden kanssa tuskailla. Tottahan minä tässä tekisin paremmin palkattua duunia, jos olisin aikoinaan ollut parempi koulussa. Kun ei riitä rahkeet kouluttautua ammattiin, joka oikeuttaisi suurempiin tienesteihin, niin ei riitä rahkeet. Siinäkään ei kaikki ole samalla viivalla. Ei kaikista tule jotain tulokuninkaita.
Menot olen suhteuttanut tuloihin sopiviksi ja opetellut elämään suu säkkiä myöten.
Vaikka ei ole oppinut tekemään rahaa, voi oppia elämään tulojensa mukaan. Pitää älytä, että jos tienaa alle 2000€ kuukaudessa, ei voi elää niin kuin tienasi yli 5000€ kuukaudessa.
Kun jalattomana syntyneestä ei tule huipputriathlonistia, niin oma syy ja valinta. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄On oma valinta esim. tehdä lapsia enemmän kuin pystyy elättämään tai jättää kouluttautumatta ja tehdä siksi huonostipalkattua työtä.
Suomessa on työttömänä ammattikorkeakoulun, yliopiston käyneitä ja jopa tohtoreita.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että kaikki henkinen hyvinvointi tapahtuu kahden korvan välissä. Olen tavannut vuosikymmenien aikana monenlaisen tulotason omaavia ihmisiä. Yhteistä katkerille ihmisille on se, että heiltä puuttuu aina puolet maallisesta mammonasta. Olemassa olevalla omaisuudella ei näytä olevan merkitystä, vaan tietyillä ihmisillä tunne, että puolet puuttuu.
Juuri sen takia raha ei tuo onnea, koska sitä rahaa täytyisi olla aina enemmän kuin mitä sitä on ja kun mikään ei riitä.
Tyhjätasku voi olla onnellisempi kuin miljonääri, joka kokee, että hänen pitäisi olla miljardööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄On oma valinta esim. tehdä lapsia enemmän kuin pystyy elättämään tai jättää kouluttautumatta ja tehdä siksi huonostipalkattua työtä.
Itse olen ainakin jättänyt lapset tekemättä ja autot ostamatta, niin ei tartte niiden kanssa tuskailla. Tottahan minä tässä tekisin paremmin palkattua duunia, jos olisin aikoinaan ollut parempi koulussa. Kun ei riitä rahkeet kouluttautua ammattiin, joka oikeuttaisi suurempiin tienesteihin, niin ei riitä rahkeet. Siinäkään ei kaikki ole samalla viivalla. Ei kaikista tule jotain tulokuninkaita.
Menot olen suhteuttanut tuloihin sopiviksi ja opetellut elämään suu säkkiä myöten.
Vaikka ei ole oppinut tekemään rahaa, voi oppia elämään tulojensa mukaan. Pitää älytä, että jos tienaa alle 2000€ kuukaudessa, ei voi elää niin kuin tienasi yli 5000€ kuukaudessa.Kun jalattomana syntyneestä ei tule huipputriathlonistia, niin oma syy ja valinta. Eikö?
Vertaat raajattomana syntymistä kouluttautumishaluttomuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "
Siinä vaiheessa, kun anoppi tarvitsee apua, on minun vuoroni vain kohauttaa hartioita ja jatkaa omaa elämää.
No, voin vain todeta, että on se harmillista, kun osa jää ilman hoitoa ja apua, mutta sellaista se elämä on. Aina ei voi voittaa.
No anopin ensisijainen hoitajahan on hänen oma lapsensa, eli miehesi, et sinä. Miksi puhut koko ajan anopin hoitamisesta aivan kuin se olisi sinulle tulevaisuudessa nakitettu homma? Jos on niin karista nopsaan tuollaiset luulot omaisilta.
Sinulla ei ole hoitovelvoitetta, jos mies ei halua hoitaa omaa äitiään, se on sitten anopin ja miehen välinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄On oma valinta esim. tehdä lapsia enemmän kuin pystyy elättämään tai jättää kouluttautumatta ja tehdä siksi huonostipalkattua työtä.
Suomessa on työttömänä ammattikorkeakoulun, yliopiston käyneitä ja jopa tohtoreita.
Viime kevään ylioppilaita voi olla työttömänä, koska jäivät yhteyshaussa ilman opiskelupaikkaa. Lisäksi voi olla joku suoraan peruskoulusta töihin mennyt, joka on irtisanottu 30 työvuoden jälkeen eikä ole tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se katkeroituminen on luonteeseen liittyvä asia. Jotkut asuu palatsissa ja matkustelee ympäri maailmaa ja niillä on rahaa ja palvelijoita ja ovat silti katkeroituneita (tulee eräs brittipariskunta mieleen...). Jotkut asuu pikkukämpässä ja kitkuttelee minimituloilla ja syö yksinkertaista ruokaa ja ostaa vaatteet kirpparilta kerran vuodessa ja heillä on silti valoisa ja optimistinen elämänasenne. Ero on yleensä siinä että katkera syyttää ihan aina muita ongelmistaan, oli se sitten totta eli ei. Itse ei asioille voi koskaan tehdä yhtään mitään. Ne toiset taas näkee asiat isommassa mittakaavassa ja on usein kekseliäitä ja lannistumattomia selviytyjiä.
Katkeroitumisesta ei ole mitään hyötyä asianomaiselle, se on ajan tuhlausta. Paitsi että katkera tietysti saa nautintoa siitä että velloo katkeruudessaan ja syyttelee muita surkeudestaan, oli se sitten oikeutettua eli ei.
Alapeukuista voi laskea katkeroituneiden määrää palstalla :D.
Ei pidä ihan paikkaansa. Osalla on vaikeaa ympärillä olevien ihmisten takia esim. sukulainen antoi 9 kuukautta vanhalle vauvalleni suklaata ilman lupaa minulta kysymättä, lisäksi sain anopilta haukut, koska 35 - vuotiaana halusin olla oman perheen kanssa jouluaaton omassa kotona.
Lisäksi olen joutunut onnettomuuksiin, jotka ei ole olleet omaa syytä vaan toisten huolimattomuutta liikenteessä.
Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Miten nuo asiat ovat katkeroittaneet sinut? Kyllä on luonnekysymys, miten asioihin suhtautuu ja millaisen mittakaavan niille antaa.
Siis joku antoi vauvalle suklaata - joo ikävää, mutta kävikö vauvalle jotain? Kyllähän yhdeksänkuinen on syönyt kiinteitä jo kuukausia, ja joissakin puuroissakin on kaakaota mausteena.
Mitä väliä sillä on, mitä anoppi sinusta ajattelee? En minäkään muiden nurkkiin jouluksi mene, puolisoni saa ihan vapaasti mennä käymään jouluna vanhemmillaan ja ottaa vaikka lapsenkin mukaan. Minä olen ihan mielelläni pari tuntia yksin kotona jouluiltana ja saunon kynttilävalaistuksessa ihan yksikseni glögiä hörppien. Ensimmäisenä jouluna ihmeteltiin, miksen halunnut mukaan miehen puolen sukujouluun, mutta sen jälkeen asialle on kohauteltu olkia. Tosin käly yrittää aina saada minua osallistumaan heidän sukujoulunsa ruuanlaittoihin, mutta käsken aina hänen pyytää ruokia veljeltään, joka niihin kekkereihin on osallistumassakin. Minä hoitelen ihan vain oman perheeni ja oman kotini jouluruuat. Mies sitten ostaa kaupasta jotain rosollia ja silliä, kun menee joulukyläilemään.
Mitä seurauksia on onnettomuuksista? Ovatko ne tehneet sinut työkyvyttömäksi tai jotain? Onko tullut parantumattomia kipuja tai muuta, mistä ei pääse yli?
Anopille ei riitä mikään pari tuntia ja hänen luokseen on matkaa 60 km.
Ei kenenkään vauvalle saa antaa ruokia ilman lupaa, voi olla vaikka allergiaa.
Puoliso on ainoa lapsi. Anoppia en tule ikinä hoitamaan.
Eläkeläisiä on 1 600 000 eikä kaikille tule kuulemma riittämään hoitajia.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "
Siinä vaiheessa, kun anoppi tarvitsee apua, on minun vuoroni vain kohauttaa hartioita ja jatkaa omaa elämää.
No, voin vain todeta, että on se harmillista, kun osa jää ilman hoitoa ja apua, mutta sellaista se elämä on. Aina ei voi voittaa.
No anopin ensisijainen hoitajahan on hänen oma lapsensa, eli miehesi, et sinä. Miksi puhut koko ajan anopin hoitamisesta aivan kuin se olisi sinulle tulevaisuudessa nakitettu homma? Jos on niin karista nopsaan tuollaiset luulot omaisilta.
Sinulla ei ole hoitovelvoitetta, jos mies ei halua hoitaa omaa äitiään, se on sitten anopin ja miehen välinen asia.
Mies ei terveytensä puolesta pysty hoitamaan anoppia ja matkaa on 60 km.
Eli yhteiskunta hoitaa tai jättää hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajakouluun oli 27000 hakijaa keväällä.
Iloitsen pienistä jutuista, kuten saunaillasta ystävän kanssa, viikonlopun siivouksesta ja sämpylöiden leipomisesta. Niinkuin joskus 80-luvulla kun elämä vain oli sellaista.
Sitten tunnen pientä ylpeyttä kun tulen toimeen vähällä ja silti pärjään. Syön tosi halvasti pari viikkoa ja ostan kauniita, jopa merkkivaatteita välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajakouluun oli 27000 hakijaa keväällä.
Ja Sosionomi kouluun 23000 hakijaa.
Kouluihin ei vain mennä. Lisäksi jos opintotuet on käytetty niin työttömyyskorvauksella opiskelu vaatii työkkärin luvan ja jos saa luvan niin työttömyyskorvauksella saa opiskella vain 2 vuotta.
Riittää aivan mainiosti. Sijoituksiin menee noin 3500 euroa joka kuukausi ja asuntolainakin lyhenee 1500 eurolla kuukaudessa. Jaa miksikö laitan 3500 euroa kuussa sijoituksiin? no siksi että jo seuraavasta kuusta eteenpäin saan 20 euroa lisää tuloja. 12 kertaa kun tuon sijoituksen teen kuussa niin vuoden lopussa saan jo 240 € kuussa enemmän rahaa käyttööni kuin vuoden alussa sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, eivät kaikki ole yhtä köyhiä kuin sinä. Palkasta jää hyvin kulutukseen ja säästöönkin vastikkeen ja laskujen jälkeen.
Nii no. Kellä jää, kellä ei jää. Kaikilla ei jää palkasta hyvin kulutukseen ja säästöön laskujen jälkeen. Kun kaikki eivät ole samalla viivalla sinun kanssa. Kai sen nyt oivallat, kun oivallat senkin, ettei kaikki ole yhtä köyhiä.
Tyypillistä vauvapalstaa taas yhyren kerran.🙄On oma valinta esim. tehdä lapsia enemmän kuin pystyy elättämään tai jättää kouluttautumatta ja tehdä siksi huonostipalkattua työtä.
Itse olen ainakin jättänyt lapset tekemättä ja autot ostamatta, niin ei tartte niiden kanssa tuskailla. Tottahan minä tässä tekisin paremmin palkattua duunia, jos olisin aikoinaan ollut parempi koulussa. Kun ei riitä rahkeet kouluttautua ammattiin, joka oikeuttaisi suurempiin tienesteihin, niin ei riitä rahkeet. Siinäkään ei kaikki ole samalla viivalla. Ei kaikista tule jotain tulokuninkaita.
Menot olen suhteuttanut tuloihin sopiviksi ja opetellut elämään suu säkkiä myöten.
Vaikka ei ole oppinut tekemään rahaa, voi oppia elämään tulojensa mukaan. Pitää älytä, että jos tienaa alle 2000€ kuukaudessa, ei voi elää niin kuin tienasi yli 5000€ kuukaudessa.Kun jalattomana syntyneestä ei tule huipputriathlonistia, niin oma syy ja valinta. Eikö?
Vertaat raajattomana syntymistä kouluttautumishaluttomuuteen?
Ja taas ymmärsit ihan tahallaan väärin. En verrannut, vaan esitin esimerkin, jota en tuonut varsinaisessa kommentissani esiin.
En nyt ala vääntämään rautalangasta mitään, koska hukkaan menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Minäkään en pääse vuorotöihin ilman autoa, siksi ostin vanhan käytetyn auton 9 vuotta sitten 3000 eurolla. Ajan sillä niin kauan kunnes se hajoaa niin pahasti ettei kannata korjauttaa. Mieheni auto on 28 vuotta vanha. Meidän tuloilla emme ole koskaan edes harkinneet uuden tai kalliimman auton hankintaa.
Tätä minä tarkoitin sillä, että suhteuttaa menot/hankinnat tulojen mukaan.No, meilläkin on vanha auto. Joka vuosi tulee joku remontti 600 - 1000 euroa.
No sulla on huono tuuri. Meillä on kaksi vanhaa autoa toinen 19v vanha ja toinen 28v vanha. Niiden remontteihin on mennyt yhteensä vuodessa noin 0-1500e. On vuosia kun ei ole mitään remontoitu ja on vuosia kun on mennyt enemmän rahaa. Esim. viime vuonna korjautin /huollatin molempien autojen ilmastointilaitteet ja siihen kului rahaa 1500e. Toisaalta tänä vuonna ei ole tarvinnut korjauttaa mitään. Vanhojen autojen kanssa kannattaa hoitaa perushuollot säännöllisesti esim. öljyn+suodattimen vaihto, jarru-ilmastointi ym. muut nesteenvaihdot. Niillä pyritään ehkäisemään sitten sellaisten yhtä-äkkisten isojen remonttien tarve. Autossa on kuluvia osia joita joutuu aika ajoin uusimaan esim. jarrupalat, jouset, tukivarret jne.. Se vasta kallista on jos aina ostaa uuden auton välttääkseen em. osien vaihdolta kun autolle tulee kilometrejä ja vuosia.
Mielestäni nuo remontteihin vuosittain käytettävä rahamäärä on aika pientä verrattuna siihen, että maksaisimme kahdesta uudesta autosta rahoitusyhtiölle joka kuukausi 200-300e. Ja niihinhän tulee lisäksi päälle tietysti hinnakkaat määräaikaishuollot ja kaskot.
Kuplan puhkeamisesta puhuttiin joskus 2000-luvun alussa, jonka takia en ostanut asuntoa.. sen jälkeen tuli euro ja asuntojen markkahinta lähes muuttui vain euroiksi... ei ihan, mut 3x:ksi ainakin.. Jos oisin kuitenkin ostanut asunnon, oisin ollut jo vuosia omavarainen.. Kun jäin taas säästää rahaa, asuntoa varten, tapasin naisen, joka lupas paljon... Kun säästöt tuhlattiin reissuihin ja olin jättää sitä ailahtelun vuoksi, niin esikoinen oli tulossa.. Silloin mietin, että mitähän on tullut tehtyä. Abortti? Murha? Sit päätin, että musta tulee paras isä, yritän olla hyvä kumppani, jotta lapseni saa hyvän elämän.. ja hyvää elämää riitti, vaikkei rahaa juur ollut, kolme muutakin poikaa poksahti hyvään maailmaan. Hyvä työ oli löytynyt, kaikki mallillaan. Nyt kun palkka ei ole noussut, ja muukin vain vähän, niin on kans tullut tilanne, että miten selvitään. Reissuihin, eikä harrastuksiin ole ollut rahaa, vain kotiruokaan ja kirppisvaatteisiin. Eukkokin on lopettanut vierihoidon, joten v-käyrä joskus kasvaa tavallista korkeammalle. Korona vei terveyden, Nyt isomoottorinwn hajoava auto on menettänyt arvonsa, sähkölämmitteinen talo nyt arvonsa, niin kyllähän tässä asioita on jota niistää. Siltikään en oo ajatellut luovuttaa, vaan nauttia lapsista, vielä vapaasta olosta, luonnosta, elossa olevista vanhemmista. Myös kauniit ihmiset piristävät ja ihanan nuoret, jotka juttelevat vähän jo osin väsähtäneelle, yhden miehen tuloilla tätä omaa "kodiksi" kutsuttua härdelliä siten, ettei lapset joutuvat kärsimään ja pystyisin pitää oman sanani olemalla paras isä.. Olen puhunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi hoitoalalla (sh ja lh) työskentelevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Tulot eivät ole huimat, mutta olemme mitoittaneet elämän sen mukaan.
Meillä on kaksi käytettynä ostettua vanhaa autoa, joista ei ole lainaa ja jo velaton rivitaloasunto. Ainoa mihin kuluu rahaa on perus eläminen ja se eletään varojen mukaan. Koska tarkoituksena tehdä ensi keväänä remonttia, niin olen tehnyt ylitöitä joita hoitoalalla riittää, saadakseni siis rahoituksen remonttiin.
Mielestäni se vanha toteamus, että "ei ne isot tulot vaan pienet menot" pätee edelleenkin.Meillä 4 hengen perheen tulot ovat yhtensä 2600 netto eli puolison palkka 1600 netto, työmarkkinatuki 700 ja 200 lapsilisää. Tuosta maksetaan vuokra, sähkö, vesi, ruoka, lasten vaatteet, auton kulut myös remontit jne.
Muita tukia ei noilla tuloilla saa, haettiin kelasta mutta kieltävä vastaus. Puoliso ei pääse vuorotöihin ilman autoa.
Minäkään en pääse vuorotöihin ilman autoa, siksi ostin vanhan käytetyn auton 9 vuotta sitten 3000 eurolla. Ajan sillä niin kauan kunnes se hajoaa niin pahasti ettei kannata korjauttaa. Mieheni auto on 28 vuotta vanha. Meidän tuloilla emme ole koskaan edes harkinneet uuden tai kalliimman auton hankintaa.
Tätä minä tarkoitin sillä, että suhteuttaa menot/hankinnat tulojen mukaan.No, meilläkin on vanha auto. Joka vuosi tulee joku remontti 600 - 1000 euroa.
No sulla on huono tuuri. Meillä on kaksi vanhaa autoa toinen 19v vanha ja toinen 28v vanha. Niiden remontteihin on mennyt yhteensä vuodessa noin 0-1500e. On vuosia kun ei ole mitään remontoitu ja on vuosia kun on mennyt enemmän rahaa. Esim. viime vuonna korjautin /huollatin molempien autojen ilmastointilaitteet ja siihen kului rahaa 1500e. Toisaalta tänä vuonna ei ole tarvinnut korjauttaa mitään. Vanhojen autojen kanssa kannattaa hoitaa perushuollot säännöllisesti esim. öljyn+suodattimen vaihto, jarru-ilmastointi ym. muut nesteenvaihdot. Niillä pyritään ehkäisemään sitten sellaisten yhtä-äkkisten isojen remonttien tarve. Autossa on kuluvia osia joita joutuu aika ajoin uusimaan esim. jarrupalat, jouset, tukivarret jne.. Se vasta kallista on jos aina ostaa uuden auton välttääkseen em. osien vaihdolta kun autolle tulee kilometrejä ja vuosia.
Mielestäni nuo remontteihin vuosittain käytettävä rahamäärä on aika pientä verrattuna siihen, että maksaisimme kahdesta uudesta autosta rahoitusyhtiölle joka kuukausi 200-300e. Ja niihinhän tulee lisäksi päälle tietysti hinnakkaat määräaikaishuollot ja kaskot.
Ja tuolla tarkoitin tietysti 200-300e/auto, eli kahdesta tuplaten. En ole todellakaan valmis pistämään autoihin rahaa meidän perheessä puolta tonnia joka kuukausi.
Viranomaiset ei sano noille ilkeille anopeille mitään joten ne jäävät eläkkeellä viranomaisten hoidettavaksi.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. "