Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Viisaudenhampaan poiston jälkeen kuoppa tulehtui pahasti. Tuntui kuin koko suu ja myöhemmin kallo olisi ollut tulessa. En pystynyt muutamaan päivään syömään, juomaan tai puhumaan. Hengittäminenkin sattui. Nukkuminen oli aivan mahdotonta. Sitten sain hammaslääkäriltä jotain suussa purskuteltavaa puuduttavaa ainetta, joka auttoi pahimpaan kipuun. 

Kun pää särkee oikein kovaa migreenin takia, missään asennossa ei ole hyvä olla ja oksettaakin koko ajan. Tuntuu kuin koko kallo meinaisi haljeta.

Pitkälle edenneet refluksikivut olivat myös yhtä tuskaa, ennen kuin sopiva lääkitys löytyi. Kurkku ja vatsalaukku polttivat niin, että oli pakko kävellä ihan kumarassa. Paheni entisestään, kun kipu alkoi säteillä myös selän puolelle, jolloin tuntui kuin jotain terävää esinettä oltaisiin viillelty edestakaisin sisäpuolella.

Kerran iski niin paha kierokaula keskellä yötä että kesti puoli tuntia päästä sängystä ylös. Ainoa kerta aikuisiällä kun olen itkenyt kivusta. Istuin samassa asennossa koko yön ja aamulla raahauduin terveyskeskukseen. Helpotti onneksi aika nopeasti lihasrelaksanteilla. 

Tatuoinnin poisto.

Synnytyskipuja en kokenut lainkaan koviksi, enkä jalan murtumista, mutta sietämättömin kipu oli kaularangan suuri prolapsi ja kaularangan nivelrikko. Se hermosärky oli sietämätöntä ja elimistöni meni kipushokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuushoidosta aiheutunut kipu. Kaikkialla netissä lukee, että on lähes kivuton tai maksimissaan nipistää vain vähän, mutta mitä vielä! Ihan he*********** kivut toimenpiteen aikana ja sain kyllä sen koko ajan keskittyä vain hengittämiseen ettei taju lähtisi. Meinasi taju lähteäkin sen jälkeen kun nousin ylös ja kaikki lääkärin ohjeet meni täysin ohi kun päässä sumeni ja koko keho tärisi. Minut pitikin ohjata toiseen huoneeseen lepäämään vähäksi aikaa. Onneksi mies oli mukana, koska en olisi päässyt omin avuin kotiin.

Miksei siinä sitten nukuteta?

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnin poisto.

Tää on kans paha! Mulla on poistettu käsistä ja kyljestä tatuointeja. Se kyljen laaseroiminen on kyllä oikeasti helvettiä. Tatuoinnin ottaminen kylkeen sattuu paljon, mutta sen poistaminen sattuu vielä paljon enemmän.

Suolet mutkalla kipu. Umppariarpeen muodostui kiinnikkeitä ja ne veti ohutsuolen kierteelle. Järkyttävä kipu. Kolme päivää odoteltiin, josko tilanne korjautuisi. Leikattiin lopulta kaksi kertaa. Kuolemaa jo ehdin toivoa. Syöpään liittyvät leikkaukset ja hoidot ei ollut mitään tuon rinnalla

Vierailija kirjoitti:

Kun murtuneen ranteen luut vedettiin omille paikoilleen. Itse murtuma ei siihen verrattuna tuntunut juuri missään, mutta tuosta kokemuksesta itkin järkyttyneenä vielä kauan toimenpiteen loputtua, vaikka ihan aikuinen siis olin.

Mitähän varten kättä ei puudutettu?

Tuohan on silkkaa kidutusta eikä edes tulos voi olla hyvä kun potilas jännittää tuskissaan lihaksia.

Ylivoimainen ykkönen oli virtsatietulehduksen aiheuttamat hallitsemattomat voimakkaat kouristukset ja helvetillinen kipu.

Ei auttanut edes Panacod.

Pii-paa auto vei sairaalaan.

Siellä älyttiin tehdä viljelmä ja sitten antibioottia suoneen.

Seuraavalla kerrallla tiedän, mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein kipu oli kun silmän sarveiskalvot vaurioituivat, tarkemmin paloivat, piilolinssinesteestä. Sarveiskalvot lähtivät siis kokonaan irti. Ei auta mikää kipulääke silmän kipuhermoihin, ainoastaan puuduttava silmätippa muutamaksi minuutiksi. Silmiä piti pitää kiinni useita päiviä lappujen alla ja lisätä tippoja ja salvoja, joiden avulla sarveiskalvot uusiutuvat.

Miten ne paloivat, siis minkälaista piilarinestettä ja miten tää tapahtui?

Aosept, joka kuitenkin oli jo neutraloitunut. Olen kuivasilmäinen, joten sillä vaikutusta.

Heräsin yöllä siihen, kuin joku olisi 30sec välein pistänyt puukolla molempiin silmiin ja näkö lähtenyt. Säikähdin kauheasti ja lähdin yöllä päivystykseen, jossa sitten selvisi, että sarveiskalvot palaneet.

Munuaisten kivet

Hammaskiven poisto sillä ultraäänilaitteella. Kipu oli sietämätön ja lävisti koko ajan kehon läpikotaisin. Tajunnan rajamailla mentiin. On tehty joskus juurihoito ja porattu hampaita, mutta ne oli lasten leikkiä tuohon verrattuna.

Käynnistetty synnytys, oksitosiinitippa, supistukset olivat 8 tuntia lähes jatkuvaa yhtenäistä supistusta, joka sai huutamaan suoraa huutoa, lisävaikeutena suurikokoinen vauva avotarjonnassa. Tuntui kuin selkäni ja keskivartaloni olisi sytytetty palamaan.

 

Minua jollain oudolla tavalla harmittaa, etten luultavasti koskaan saa kokea "vain" "tavallista" synnytyskipua (koska ei ole suunnitelmissa lisää lapsia ja ikäkin alkaa jo numerolla 40). Tahtoisin tietää, miten eri levelillä tuo oli.

Olin ollut leikkauksessa. 5 reikää mahassa jotka sairaalasta lähdön jälkeen olivat todella kipeät. Eihän silloin heti ymmärtänyt ettei apteekin buranat auta kipuihin joihin sairaalassa annettiin suoneen kipulääkitys. Leikkauksen jälkeisenä yönä olin kuulemma tuskissani tunnin välein pyytänyt kipulääkkeitä. Ja ihan sekaisin sitten mömmöistä. Ja pian sitten kotiin.

Hammastulehdus taitaa olla tähän asti pahin.

Hammaslääkäri porasi suoraan hampaan hermoon. Luuli hammasta kuolleeksi eikä siksi puuduttanut. Ihan hirvittävä, shokeeraava kipu. Onneksi lyhytaikainen.

Pidempikestoisista migreeni ja synnytyskivut.

Emä krapula,niinkuin olisi kaikki maailman sairaudet (fyysiset ja henkiset) ja vaivat yhtäaikaa päällä siispä lopetin dokaamisen.

Leikattiin nielurisat paikallispuudutuksella , ei voi nukuttaa (verenvuototaipumus). Kokemus sinänsä oli karmea , mutta kun puudutukset lakkasi se kurkun alueen kipu kun ei voinut niellä eikä hengittää ja kaiken kruunasi hoitaja joka sairaalassa toi minulle penisilliinitabletin vaikka tiedoissani oli että olen sille allerginen.

Lihansyöjäbakteeri jalassa.