Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Kierukan laitto, virtsateiden laajennus. Siinä kaksi pahinta. Luomysynnytykset 3 kpl ei mitään noihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Karmein kipu oli kun silmän sarveiskalvot vaurioituivat, tarkemmin paloivat, piilolinssinesteestä. Sarveiskalvot lähtivät siis kokonaan irti. Ei auta mikää kipulääke silmän kipuhermoihin, ainoastaan puuduttava silmätippa muutamaksi minuutiksi. Silmiä piti pitää kiinni useita päiviä lappujen alla ja lisätä tippoja ja salvoja, joiden avulla sarveiskalvot uusiutuvat.

Miten ne paloivat, siis minkälaista piilarinestettä ja miten tää tapahtui?

Puhjenneen umpisuolen kanssa autossa mukulakivet ja korokkeet oli paha kokemus.

Sitäkin pahempi oli ukkovarpaan kynnen poiston jälkeinen siteiden poisto. Side oli tarttunut kiinni siihen osaan, joka yleensä on kynnen alla, ja silmissä sumeni useamman kerran ennen kuin side oli irti. Kunnes alue parani tein aivan kaiken mahdollisen, että MITÄÄN ei enää tarttunut tuolle alueelle, koska en olisi pystynyt enää uudestaan samaan.

Ampumahaava. Aiheutti sisäistä verenvuotoa. Luulin ja toivoin kuolevani.

Synnytyskipu

Vatsakrampit olivat niin kovia että sydämeen sattui.

Takana yksi synnytys, nuorempana migreeni, useampia luunmurtumia mutta kyllä Horton vie voiton kaikista kevyesti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea valita... umpilisäkkeentulehdus (joka puhkesi leikkaussalissa) tai sitten korvakipu...

Kyllä korvakipu oli pahempi. Minulla siis alkoi särkeä korvaa. Kävin terveydenhoitajalla, ja hän totesi että korvakäytävä on täynnä vaikkua, ja minun pitää käyttää vahaa irrottavaa ainetta, jotta korva saadaan huuhdottua. Käytin sitä ainetta, mutta se lisäsi paineen tuntua korvassa. Kävin huuhtelussa pari kertaa, ja seuraavaksi lääkärillä. Korva oli niin kipeä että valvoin pari vuorokautta putkeen, ei puhettakaan että olisin saanut nukuttua vaikka vedin kipuun 800 mg buranoita. Huusin yöllä itsekseni että tulisipa joku ampumaan minut, en kestä enää.... Kipu oli vihlovaa, ja säteili kasvoihin, leukaakin särki. Lopulta lääkäri imi "pillillä" korvan puhtaaksi, ja

selvisi että vaikku oli ärsyttänyt ihoa ja korvassa oli välikorvan tulehdus. Samalla tuli ilmi, että korvakäytävä oli epämuodostunut, se on saman kokoinen kuin parivuotiaalla lapsella, jonka vuoksi vaikku ei poistu normaalisti... eli on aikuisen ihmisen vaikuntuotanto, mutta pikkulapsen korvakäytävä.

Onpa lohduttavaa kuulla, että meitä on muitakin joilla on epämuodostuneet korvakäytävät. Minulla ihan sama, korvakäytävät ovat ahtaat kuin pienellä lapsella ja ovat päässeet pari kertaa tulehtumaan pahasti. Kipu on ollut niin karmea, että itkenyt kivusta ja olen hakannut korvia pöydänkulmaan saadakseni kipua vähemmäksi.

Minullakin tuo korvakipu. On migreeniä, peräpukamia, synnytyksiä ilman kivunlievitystä (esikoinen oli vähän vajaa 5 kg ja vaikka tehtiin välilihan leikkaus, tuli silti repeämiä), piiskaniskuvammaa, keuhkokuumetta, mutta kyllä tuo korvatulehdus oli pahin. Kävelin itkien ympyrää koko yön ennen kuin pääsin aamusta lääkärille ja siis ihan aikuisena tuo korvatulehdus. Kestää muuten todella kauan myös parantua kuntoon, vaikka antibiootit hoitaa toki tulehduksen nopeasti.

Silikonien laiton jälkeen, käsiä ei voinut liikuttaa vyötäröä ylemmäksi ja silti piti tyhjennellä dreenistä verta ja kudosnesteitä. Kipulääkitykseksi sai panadolia, joka on sama kuin katsoisi ikkunasta pihalle.

Enterorokko, joka hajotti suusta limakalvot ja kieli oli täynnä rakkuloita/haavaumia ja niin turvonnut, ettei mahtunut kunnolla suuhun. Kaulan imusolmukkeet turposivat. Kävin ensiavussa arvioinnissa, voinko olla kotona vai meneekö ilmatie umpeen. Lisäherkkuna 39 asteen kuume. Pahin vaihe kesti pari päivää, toipuminen toista viikkoa.

Kiveksen kiertymä. Onneksi saatiin ajoissa leikattua ja kives pelastui.

Henkinen kipu on varmaan silti pahin. Fyysisitä hiivatulehdus, se tunne oli sietämätön ja itkin sitä kipua eli kutinaa. Kierukan laitto synnyttämättömänä. Ja kystan puhkeaminen. Synnytykset x 2 ei pääse lähellekään, se kipu oli hyvää kipua, jonka aalloilla pystyi surffailemaan. Kuopus syntyi luomuna.

Kyynärpään sirpalemurtuma. Pyörryin kivusta kun tuo tapahtui. Sitten paksu talvitakki ja muut vaatteet piti jotenkin saada pois päältä - vaikka niitä leikattiin, kättä oli pakko liikuttaa, eikä siinä vaiheessa kukaan vielä edes tajunnut, että kyynärpää ei ollut pelkästään poikki vaan tosiaan palasina. Kipu oli aika hurja, onneksi se saatiin riittävillä lääkkeillä ihan hyvin kuriin. Leikkausta piti odottaa yli vuorokausi, koska päivystysleikkauksiinkin oli jonoa. 

Umpilisäkkeen puhkeaminen ja synnytyksen käynnistämisen aiheuttamat supistukset.

Nyrjäytin molemmat nilkkani samaan aikaan. Piti kontaten mennä lääkäriin kun jalat ei pysyneet suorassa. Lääkäri setä puhalteli nilkkoihin ja laittoi molempiin vielä aku ankka laastarin niin nopeasti siitä parani. Kauhea kipu oli.

Aika vaikea verrata kun kivut on olleet eri aikaan ja erilaisia.

Mitä ideaa tämmösessä vertailussa edes on?

Mutta sanotaan sitten että pirstaleinen siirtynyt luunmurtuma.

Minä olen synnyttänyt 2 kertaa ja ensimmäisellä kerralla ponnistusvaihe kesti 1h32minuuttia ei ollut käytössä muuta kuin ilokaasu kivunlievitykseen ja sain kyllä melkoisen kammon synnytkseen siitä, mutta toinen syntyi ilman mitään kivunlievitystä eikä ollut ns paha homma eli jälkeen päin tuntuu ettei nuo nyt hirveitä ollut.

Migreeni on kyllä ehkä pahin.

Hammassärky. En voinut olla oikein mitenkään, vaan kävelin ympäri asuntoa kun sattui niin paljon. Poltin vielä silloin tupakkaa, niin sen polttaminen jostain syystä lievitti kipua. Muistan siinä yöllä valvoessani lueskelleeni vinkkejä hammassärkyyn ja jäävedestä oli vinkattu, puuduttaa kuulemma. Ei muuta kun kokeilemaan ja avun sijasta sattui ihan mielettömästi, ihan kuin joku olisi veitsellä tökännyt ikeneen! Seuraavaksi olinkin kakomassa pöntön päällä ihan silkasta kivusta.

Kyllä tuntui seuraavana aamuna hamaslääkärin puudutuspiikin jälkeen mahtavalta.

Viinakrampit kuukauden putken jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

No mulla oli suht helpot (vauriottomat) synnytykset, mutta ne on pahimmat fyysiset kivut. Kuitenkin synnyttäisin mieluummin vaikka viikon päivät pahimmissa tuskissa kuin kokisin sydämen särkymisen tai läheisen kuoleman.

No sä ihan varmasti tulet kokemaan läheisen kuoleman. Katsos kun se kuuluu normaaliin elämään.

Vaihtoehto on että sulla ei ole läheisiä tai että itse kuolet nuorena.