Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?
24.10.2022 |
Päivällä joku kommentoi noidannuolen olevan pahin mahdollinen kipu. Itse olen synnyttänyt, pari kertaa migreenissä toivonut kuolemaa helpottamaan oloa ja kokenut noidannuolen, mutta virtsatiekivikohtaus menee heittäen ohi muista. Kivunkokemus on tietysti yksilöllistä, mutta mitä et haluaisi uudelleen.
Kommentit (556)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolonoskopian aikana kokema kipu on ollut pahinta. Melkein pyörryin. En saanut lisää kipulääkkeitä, vaikka itkin ja huusin.
Sanoin ennen toimenpiteen alkua sain jotain puudutavaa. Puolessa välissä pyysin lisää ja antoivat. Lopussa pyysin vielä lisää koska sattui oikeasti eniten koskaan missään. Sanoivat "eiköhän mennä näillä". Ei ikinä enää.
Lääkärit usein ihmettelee sitä kun sattuu niin paljon että huutaa tai keskeyttää operaatiota. Vähättelee että ei voi olla paha vaikka ei takuulla sitä tiedä kun vieressä istuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣
Sellaista asiaa EI OLE mistä suomiakka ei sitä tekisi.
Miehet kun ei suoriudu, jonkun on sekin tehtävä.
Aha. No sit se on just niin.
Vierailija kirjoitti:
Kun murtuneen ranteen luut vedettiin omille paikoilleen. Itse murtuma ei siihen verrattuna tuntunut juuri missään, mutta tuosta kokemuksesta itkin järkyttyneenä vielä kauan toimenpiteen loputtua, vaikka ihan aikuinen siis olin.
Mikä himo Suomen lääkäreillä on tehdä tämäkin kuin se olisi joku kidutuskeino? Itse mursin ranteeni ässän malliseksi Virossa. Siellä luut laitettiin paikalleen ja kipsattiin käsi odottamaan kotiinpaluuta ja leikkausta. Sain sellaiset lääkkeet ennen luiden paikoilleen vetämistä, että muistan vain tuijotelleeni jännällä putkinäöllä sairaalahuoneen ikkunasta näkyviä puita. Kipua en tuntenut myöskään.
Epäonnistunut fundoplikaatio, Crp:kin oli yli 500, silloin tuntui kuin olisin jossain helvetin esikartanossa, onneksi säilyi henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyttäminen. Synnytin Helsingin naistenklinikalla. Ja en voi muuta kun "suositella" sitä muillekin. Tiesin, että synnyttäminen tulee sattumaan ja yritin etukäteen pyytä sitä kivunlievitystä, mutta ne hoitajat sepittivät minulle jotain, että on mukamas luonnolisempaa ja parempaa synnyttää ilman kipulääkkeitä. Kun synnytystä oli kulunut sen verran, että reikä ammotti jotain kahdeksaa senttiä ja kivut olivat helvetilliset sain vasta sen kipu lääkkeen, jota olin ehtinyt jo pyytää varmaan sata kertaa. No viimeiseksi jäi. Toista kertaa en aio kokeilla.
Kolmoishermosärky ja muut hermosäryt, selkäkipu (noidan nuoli), migreeni.
Lisäksi minulla oli joskus paise peräsuolessa/pakarassa.
Se avattiin pelkällä paikallispuudutteella. Paise oli tulehtunut ja lääkäri vissiin survaisi puudutteen suoraan keskelle paisetta. Sattui ihan helvetisti.
No sitten alkoi leikkelemään.
Itkin ja huusin kivusta niin että koko taloon taatusti kuului ja rukoilin häntä lopettamaan. Tuntui kuin olisi kidutettu. En tiedä kuinka kauan kesti sitä infernaalista kipua.
Hoitaja vaan hyssytteli.
Olisi pitänyt tehdä valitus.
Myöhemmin kyseinen paise tulehtui uudelleen, sitten se onneksi leikattiin nukutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiltävä kipu jonka seurauksena silmistä ja korvista alkoi vuotamaan verta
Se kun kaaduin jyrkissä portaissa, kylkiluu murtumat ja ilmarinta seurauksena. Mies joutui nostaa mut ylös sängystä kun niin sattui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisauden hampaan poiston jälkeen irtosi se verihyytymä ja leukaluu näkyi siitä kuopasta. Todella voimakas särky mihin ei auttaneet lääkkeetkään.
Olen myös ollut pari kertaa leikkauksessa (rintojen kohotus & rasvaimu) mutta niiden jälkeen kivut olivat melko vähäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Se kun kaaduin jyrkissä portaissa, kylkiluu murtumat ja ilmarinta seurauksena. Mies joutui nostaa mut ylös sängystä kun niin sattui.
Ja siis kesti monta viikkoa, alkuun sain Oxynormia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut paljon kipua, mutta se kyllä tunnahti, kun hammaslääkäri leikkasi viisaudenhampaan poiston jälkeen tulehtuneen ikenen auki ilman varoitusta.
Reiän paikkaus kolmella puudutteella, sattui enemmän kuin synnytykset, oli jossain hampaan juuressa, meinasin paeta tuolista ja paniikki iski, ei voitu porata loppuun, paikkasi muulla tavalla, nyt pelottaa mennä uudelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti kun menkkojen aikana prsereikä kramppaa. Onneksi on hetkellistä. Oon tainnut säilyä pahemmilta. Pahinta ollut kuitenkin henkinen kipu siskon kuoleman takia.
Olkapää murtui, hermosärky aivan mieletön mutta sitä ei kuulemma laillisesti saatu pois. Tuskin muistan mitään 2 ensimmäisistä kuukausista, olin niin mömmöissä ja silti sattui aivan kamalasti.
Yhtä pahoja olivat nuorempana endometrioosiin liittyvät vatsakrampit, jolloin melkein pyörryin, ja se kipu, joka tuli, kun munasarjakysta puhkesi vatsaonteloon. Edes synnytyskipu ei ollut yhtä kipeä kuin mämä.
Semmonen hetkellinen kova kipu on ollu joku polvivamma, vissiin sivusiteen repeämä.
Noidannuoli. Ambulanssilla sairaalaan. Sain jotain morfiinipohjaista lääkettä.
Munuaiskivi menee synnytyksen ohi kirkkaasti.
Sanoin ennen toimenpiteen alkua sain jotain puudutavaa. Puolessa välissä pyysin lisää ja antoivat. Lopussa pyysin vielä lisää koska sattui oikeasti eniten koskaan missään. Sanoivat "eiköhän mennä näillä". Ei ikinä enää.