Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Gallup: riittäisikö teille tällainen "ihan hyvä" avioliitto?
24.10.2022 |
Kuvailen tässä nyt parisuhdettani ja arvostaisin kovasti kommentteja. Itse kipuilen hyvin usein sen välillä, että tuhlaanko elämäni tässä vai olenko ainoastaan kiittämätön ja tulisinko sittenkin vain pettymään, jos tästä lähtisin.
Olen ollut mieheni kanssa 19-vuotiaasta asti, olen nyt 45-vuotias. Luonnollisesti olen täysin erilainen ihminen nyt kuin silloin kun mieheeni rakastuin, samoin mieheni on erilainen. Rehellisesti myönnän, että jos nyt mieheni tapaisin, en voisi kuvitellakaan häntä puolisokseni.
Hyviä puolia hänessä:
-hän on täydellinen isä lapsille
-hän on todella ystävällinen ihminen eikä esim. koskaan sano minulle ilkeästi, vaan päinvastoin on hyvin huomaavainen
-hän hieroo minua joka päivä
-hän antaa minulle palautetta viehätysvoimastani joka päivä
-hänellä on aika hauska huumorintaju
-hän on erittäin taitava ja intohimoinen rakastaja
Huonoja puolia hänessä:
-Hän maailman huonoin järjestämään mitään yllätyksiä ja jos hänestä olisi kiinni, kaikki menisi aina saman kaavan mukaan
-Hänellä on ikäisekseen käsittämättömän huonot taidot arjen asioissa: maksaa laskut aina vasta muistutuskirjeen jälkeen, kirjaston kirjat on aina myöhässä, ei edes tiedä mitä ovat vakuutukset ym. koska minä olen ne aina hoitanut
-Häntä ei voisi talon kunto tai joku puutarhanhoito vähempää kiinnostaa
-Häntä ei ruoka kiinnosta tippaakaan eikä hän osaa laittaa ruokaa, kun taas itselleni tämä olisi todella tärkeää
-Häntä ei juurikaan kiinnosta suunnitella mitään matkoja tms. minun kanssa, vaan asettaa aina edelle omat matkansa (on viinispesialisti ja matkustaa tuon tiimoilta paljon)
-Vaikka hän onkin hyvin taitava rakastaja, häntä ei hellyys ym. herkkyys kiinnosta, kun taas itselleni se olisi tärkeintä sängyssä
Kokonaisuutena meillä on siis juurikin "ihan hyvä" avioliitto ja rakastan kyllä miestäni, mutta toisaalta aika paljon olemme myös menneet ihmisinä eri suuntiin. Usein haaveilenkin kokonaan toisenlaisesta miehestä, sellaisesta jolla on "homma hallussa", joka osaa hoitaa asiat ajallaan, osaa vaikka vaihtaa lasten pyöriin renkaat tai joka vie minua teatteriin ja ravintolaan.
Nytpä en jaksa enempää kirjoittaa, mutta miltä tämä teistä kuulostaa? Tuhlaanko elämääni tässä liitossa vai onko ihan hullua, että edes haaveilen jostain muusta, kun mikään ei ole erityisen pahasti pielessä?
Kommentit (50)
Lähtöä kannattaa realistisesti miettiä siltä perusteelta, että suhteen vaihtoehto on yksinolo/yh-elämä, sillä ns paremman kumppanin löytyminen ei toden teolla ole mikään varma juttu, saati edes tuossa vaiheessa elämää se kaikista todennäköisin vaihtoehto.
Jos olisit onnellisempi yksin/yhteishuoltajana yksin tai vaikka eri miesten kanssa lyhyemmissä suhteissa ns jännäillen (toki vaatii ensin raatorehellisen itsetutkiskelun ja ymmärryksen lasten hyvinvoinnista), jos siis nämä vaihtoehdot oikeasti tuntuvat siltä että olisit onnellisempi ja parempi elämän opas lapsillesi, ota ero.
Mutta jos eroa mietit vain paremman tasapainoisen suhteen löytääksesi, muista realiteetit ja mieti minkälaiseen uusperhekuvioon olisit valmis lähtemään.
Itse neuvoisin, että jäitä hattuun ja nää puolisosi ihanat puolet mihin rakastuit. Elämänmittainen kumppanuus on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta jos onnistuttu pitämään kunnioituksen ja kumppanuuden yllä, ei sitä rauhallisuuden ja turvan tunnetta oikeen mikään korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäisi viedä teatteriin.
L O L
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietysti määrittelee oman arvomaailmansa pohjalta sen, millaisessa suhteessa haluaa elää. Mutta itse en kompromissiliitossa kyllä pystyisi elämään. Mieluummin vaikka sitten yksin.
Mutta on myös eroa onko kyse kompromissiliitosta vai hertta-sarjoja liikaa lukeneen keski-iän kriisistä.
Ja ei se vuosikymmenten yksinolo mitään herkkua ole myöskään, just ja just parempi kuin jonkun alkoholisti narkkarin kanssa oleminen mutta että jättäisi tuollaisen miehen kuin aloittajalla.....
En pidä itse huonoina puolina noita jotka mainitsit, en silti kiellä etteikö ne sinulle ole huonoja puolia, paitsi se kirjastonkirjajuttu, matka (edes joskus) ja muistutus. Silti kuulostaa että olette olleet liian kauan yhdessä KUN tavattu melkein teininä, silloin tekee eri valinnat tosiaan - ottaa jonkun poikamaisen. Jos se on sitten tylsämies jotenkin ja kaipaat määrätietoisempaa tai erilaista kumppania. Väljähti ja laimeni. Haluat kipinää ja iloa jälleen elämään. -En uskalla puuttua muiden parisuhteisiin silti, tuli mieleen pohdintana, kun muistelen omaa kaksikymppisaikaa ja tylsämiehiä. Tietäisit jos suhteessa olisi jotain mistä pitää kiinni, jos ei ole elämä jatkuu erillään ja kumpikin ehtisi vielä löytää uutta - oli se suhde tai jokin muu. Olisi kauheaa jos toinen on rakastunut ja nyt eroaa, mutta entä jos hänelläkin sama tunne hieman - ken tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satutäti on taas vauhdissa.
En usko sanaakaan aloituksesta.
Olen elämässäni tavoitellut sitä OIKEAA ja suurta intohimoa ja täydellistä miestä. Nuorempana voisin kuvailla itseäni ns. hyväksi saaliiksi, kaunispiirteiseksi, urheilulliseksi, korkeakoulutetuksi ja kielitaitoiseksi. Juoksin pintapuolisten asioiden perässä, rahan ja titteleiden. Eivät tehneet onnelliseksi. Seuraavaksi oli äly. No mies olikin varsin älykäs, mutta umpinarsistinen ja henkisesti väkivaltainen. Tästä jo latistuneena ja vääriä alun erittäin hyviä uravalintoja kärsineenä oli itsetunto heikentynyt. Annoin seuraavan hakata ja sitä seuraavankin solvata. Kun sain kammettua itseni tuosta suosta ylös, löysin keskikertaisen työn ja orastavine ryppyineni landasin katseen kestävän normaalin, huumorintajulla höystetyn ja turvallisen suhteen, tunnen olovani elämässäni kotona. Tarinan opetus: on varottava mitä haluaa, joskus se suurin anti on suoraan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satutäti on taas vauhdissa.
En usko sanaakaan aloituksesta.
Voi olla provo mutta kyllä noin ajattelevia on. Jos oltu ikä yhden ihanan miehen kanssa eikä joutunut kalastelemaan vuosia tynnyrin pohjalla niitä rippeitä niin ei tajua miten hyvin asiat itsellä on. Ne jotkut super maskuliiniset täydellisen oloiset homma hanskassa miehet on järjestään kiinnostuneita ensinnäkin nuorista naisista eikä silloinkaan vain yhdestä. Ja nekin miehet vanhenee.
* "paitsi se kirjastonkirjajuttu, matka (edes joskus) ja muistutus". Siis pidin näitä huonoina puolina, meni vaan lause liian monimutkaiseksi, kun laitoin väliin lisää tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtaisin mieheni omaasi päittäin minä hetkenä hyvänsä. Hänen hyvänä puolenaan mainittakoon, että kirjaston kirjat eivät milloinkaan ole myöhässä, koska niitä ei ikinä ole lainattukaan.
Hierontoja ja viehätysvoimasi kehumista ei tarvitse odottaa; itse lopetin odottamisen jo ehkä parinkymmenen vuoden kohdalla. Laskut olivat myös hänellä aina myöhässä siihen saakka kunnes laitoin ne suoraveloitukseen. Rakkauden tunnustuksia ei tarvitse odotella eikä ruoan suhteen yhtään mitään: maksalaatikko ajaa evään aseman hänellä. Huumorintaju. Tuskin tietää mitä se tarkoittaa, kun ei muutenkaan mitään puhu.
Pitäisin sinun asemassasi kynsin hampain kiinni tuosta miehestä ellen haluaisi jostain syystä olla täysin yksin.
Hector telkkarissa ,kanava 3
On sillä vaan ollut hyviä levyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis se oma mies joka pitkän yhteiselon vuoksi tuntuu ehkä max "ihan hyvältä" voi hyvinkin olla todellisuudessa se täydellinen, jolle on kyllä ottajia jos itseä alkaa kyllästyttää.
Vaikuttaa siltä että ap:lla hän hänen miehellään on aika eri harrastukset ja prioriteetit.
Suosittelisin että annatte vain toistenne olla omanlaisiaan ja annatte tilaa toteuttaa niitä asioita joita haluatte.
Jos henkilö A:ta ei kiinnosta ruuanlaitto, niin miksi hänen pitäisi laittaa ruokaa. Saarioisen äiti tekee ihan hyvää. Laskut tietysti kannattaa maksaa ajoissa.
Jos ei keskinäisessä kemiassa ole ongelmaa ja ongelmat ovat käytännöllisiä, niin mitä syytä erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti ärsyttävimpia ominaisuuksia naisissa on että valittavat että "minua ei ole viety tatteriin, matkalle jne.". Parisuhde on tasa-arvoinen. Jos haluat teatteriin, mene hyvä ihminen ihan itse. Et ole koira jota tarvitsee lenkittää.
Miten voi olla taitava rakastaja, jos ei huomioi kumppaniaan? Millä lailla hän siis on taitava, kun selkeästi et ole tyytyväinen seksiin hänen kanssaan?
Itseäni ei niinkään kiinnosta kumppanissa se, tykkääkö hän remontoida taloa tai tuleeko yhdessä matkoille, vaan minua kiinnostaa, synkkaako hänen kanssaan, viihdytäänkö yhdessä, onko seksi hyvää ja onko toinen ns. sielunkumppanini. Okei, sielunkumppanuudestakin voin joustaa, jos elämä toisen kanssa tuntuu kuitenkin ihanalta, on hauskaa yhdessä ja arvostamme toisiamme ihmisinä, ja jos myös on seksuaalista vetovoimaa ja seksi toimii.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisesti ärsyttävimpia ominaisuuksia naisissa on että valittavat että "minua ei ole viety tatteriin, matkalle jne.". Parisuhde on tasa-arvoinen. Jos haluat teatteriin, mene hyvä ihminen ihan itse. Et ole koira jota tarvitsee lenkittää.
Toisaalta näinkin, mutta toisaalta sitten taas jokainen määrittää itse, mitä suhteeltaan haluaa. Ja jos joku haluaa yhteistä tekemistä, se on täysin ok toive. Jos hän haluaisi, että yhteinen tekeminen olisi teatterissa käymistä, tämä on täysin ok. Tietysti toisenkaan ei tarvitse lähteä vastentahtoisesti teatteriin, mutta ehkä silloin suhde ei toimi, jos siltä halutaan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Hohh,hohh,hoijaa taas kerran.....
On se rima mielikuvituksellisen korkealla...
No minusta tuo kuulostaa hyvältä, mutta jokaisen pitää se arvioida omalla kohdallaan. Vrt. minun mieheni osaa remppaa taloa ja hoitaa pihaa ja kokkaa, mutta ei koskaan hiero, ei huomioi, ei ole halunnut seksiä 1,5 vuoteen lainkaan, puhuu rumasti ja haukkuu ulkonäköä, eikä ole koskaan järjestänyt mitään matkaa tai yllätystä, ei ostele lahjoja, eikä tarjoa ravintolassa, eikä tee kotitöitä. Oikeastaan voisimme vaihtaa päittåin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
No minulle ja varmasti monelle muulle naiselle miehesi kuulostaa juurikin täydelliseltä pakkaukselta. Et tule löytämään miestä, jolla on nuo kaikki miehesi hyvät puolet eikä lainkaan miehesi huonoja puolia. On ihan fakta myös, että markkinat on eri näköiset 19 veenä, kun on miesten silmissä priimaiässä ja sitten näin keski-ikäisenä. Älä mokaa.
Miten se kuulostaa täydelliseltä? Kyllähän tuossa vikojakin mainittiin. Ja ainakin itselleni olisi pitkä miinus se, jos mies ei huomioi sängyssä eikä ollenkaan välitä siitä, mitä itse haluaisin seksissä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on kyllä päivän hauskin provo :)