Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Gallup: riittäisikö teille tällainen "ihan hyvä" avioliitto?
24.10.2022 |
Kuvailen tässä nyt parisuhdettani ja arvostaisin kovasti kommentteja. Itse kipuilen hyvin usein sen välillä, että tuhlaanko elämäni tässä vai olenko ainoastaan kiittämätön ja tulisinko sittenkin vain pettymään, jos tästä lähtisin.
Olen ollut mieheni kanssa 19-vuotiaasta asti, olen nyt 45-vuotias. Luonnollisesti olen täysin erilainen ihminen nyt kuin silloin kun mieheeni rakastuin, samoin mieheni on erilainen. Rehellisesti myönnän, että jos nyt mieheni tapaisin, en voisi kuvitellakaan häntä puolisokseni.
Hyviä puolia hänessä:
-hän on täydellinen isä lapsille
-hän on todella ystävällinen ihminen eikä esim. koskaan sano minulle ilkeästi, vaan päinvastoin on hyvin huomaavainen
-hän hieroo minua joka päivä
-hän antaa minulle palautetta viehätysvoimastani joka päivä
-hänellä on aika hauska huumorintaju
-hän on erittäin taitava ja intohimoinen rakastaja
Huonoja puolia hänessä:
-Hän maailman huonoin järjestämään mitään yllätyksiä ja jos hänestä olisi kiinni, kaikki menisi aina saman kaavan mukaan
-Hänellä on ikäisekseen käsittämättömän huonot taidot arjen asioissa: maksaa laskut aina vasta muistutuskirjeen jälkeen, kirjaston kirjat on aina myöhässä, ei edes tiedä mitä ovat vakuutukset ym. koska minä olen ne aina hoitanut
-Häntä ei voisi talon kunto tai joku puutarhanhoito vähempää kiinnostaa
-Häntä ei ruoka kiinnosta tippaakaan eikä hän osaa laittaa ruokaa, kun taas itselleni tämä olisi todella tärkeää
-Häntä ei juurikaan kiinnosta suunnitella mitään matkoja tms. minun kanssa, vaan asettaa aina edelle omat matkansa (on viinispesialisti ja matkustaa tuon tiimoilta paljon)
-Vaikka hän onkin hyvin taitava rakastaja, häntä ei hellyys ym. herkkyys kiinnosta, kun taas itselleni se olisi tärkeintä sängyssä
Kokonaisuutena meillä on siis juurikin "ihan hyvä" avioliitto ja rakastan kyllä miestäni, mutta toisaalta aika paljon olemme myös menneet ihmisinä eri suuntiin. Usein haaveilenkin kokonaan toisenlaisesta miehestä, sellaisesta jolla on "homma hallussa", joka osaa hoitaa asiat ajallaan, osaa vaikka vaihtaa lasten pyöriin renkaat tai joka vie minua teatteriin ja ravintolaan.
Nytpä en jaksa enempää kirjoittaa, mutta miltä tämä teistä kuulostaa? Tuhlaanko elämääni tässä liitossa vai onko ihan hullua, että edes haaveilen jostain muusta, kun mikään ei ole erityisen pahasti pielessä?
Kommentit (50)
Olen itse kerran eronnut juurikin kuvailemastasi "ihan hyvästä" liitosta ja pettynyt tuon jälkeen kerta toisensa jälkeen. Kannattaa elämässä minusta enemmän tarkastella sitä, mitkä asiat on hyvin kuin sitä, mitkä on huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rittänyt. Kompromissit ovat houkuttelevia, koska täydellisestä pakettia piti hakea tuskallisen kauan.
Mulla vähän sama. Ollaan kyllä nuorempia, mutta oltu myös ihan nuorista asti yhdessä. Olen todennut, että tämä on hyvä. Voin kuitenkin olla aivan 100% rennosti mieheni kanssa ja luotan häneen täysin.
Kaikkea ei voi saada ja kyllä tällainen kaikin puolin yllätyksetön, mutta tasainen suhde on tuhat kertaa parempi, kuin sellainen missä ei saa olla rennosti tai ei voi aivan 100% luottaa toiseen. Täydellistä ihmistä ei ole.
Itse olen suunnilleen samanikäinen enkä ollenkaan koe olevani kovin erilainen kuin 19-vuotiaana. Olen myös rakastunut samaan mieheen, johon olin silloinkin. Joten en tiedä osaanko neuvoa, mutta ehkä voisit mennä johonkin pariterapiaan. Sinne voi mennä yksinkin, jos mies ei lähde mukaan.
Pyydä mieheltä vastaava lista ja hämmästy sitä, että hänkin on harkinnut toisenlaista puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen jäämään nykyiseen liittoosi.
Jumala vihaa hylkäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaston kirjat aina myöhässä.
Kiitos päivän nauruista :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahtaa vain sitä yksisarvista jos siltä tuntuu. Itse en usko satuolentoihin.
Ihan oikeasti herää nyt jo todellisuuteen tuosta keski-iän kriisistäsi. Varsinkaan sinun ikäisellesi äiti-ihmiselle ei ole missään tarjolla loputonta valikoimaa täydellisiä, vapaita miehiä. Parhaat, kuten omasi, viedään markkinoilta nuorena.
Olisiko tuollaisen haihatuksen takia oikein rikkoa lasten perhe? Et tule kuitenkaan löytämään täydellistä miestä, koska sellaista ei ole.
Pahimmillaan ja erittäin todennäköisesti jäisit lehdellä soittelemaan ja saisit vierestä seurata, kuinka mies puolestaan olisi uudessa liitossa nuoremman kanssa.
Ihanko olet tosissasi vai onko tämä provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tulet löytämään parempaa, jos tuosta suhteesta lähdet. Itselläni oli myös samanlainen vaihe, joka onneksi meni ohi kun ruusunpunaiset lasit tippuivat silmiltäni ja tajusin, että ihan yhtä hanurista muutkin miehet ovat.
Voithan aina lähteä, jos satut tapaamaan jonkun paremman. Sitä en osaa sanoa, kannattaako lähteä elämään yksinäistä elämää tuollaisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulle ja varmasti monelle muulle naiselle miehesi kuulostaa juurikin täydelliseltä pakkaukselta. Et tule löytämään miestä, jolla on nuo kaikki miehesi hyvät puolet eikä lainkaan miehesi huonoja puolia. On ihan fakta myös, että markkinat on eri näköiset 19 veenä, kun on miesten silmissä priimaiässä ja sitten näin keski-ikäisenä. Älä mokaa.
Puoli täydellisenä kumppanin etsiminen on paljon helpompaa kun tietää itsekin että jostain toiveista joutuu aina luopumaan, jos meinaa löytää kumppanin.
Mutta, Suomi on kuulema lottovoittajien maa? Eihän sitä koskaan tiedä mikä arpa voittaa.
Uutta matoa koukkuun. Kyllä se sieltä tinderistä löytyy.
En harkitsisi vaihtamista. Nuo kuvailemasi hyvät puolet miehessäsi ovat juurikin ne tärkeimmät. Itse en ole edes ajatellut, että nuo kertomasi huonot puolet ovat joku ongelma. Minä meilläkin huolehdin, että laskut maksetaan ajallaan, varaan lomamatkat ja teatteriliput ja teen hyvää ruokaa. Mies kyllä arvostaa näitä tekemisiäni. Omakotitalon hoitaminen olisi kyllä meille kummallekin kauhistus, siksi asutaan kerrostalossa .
Mistä tämä ajatus tulee mitä nykyään syötetään, että avioliitot/parisuhteet kuuluu olla pelkästään positiivista ja itselle pelkästään hyödyksi? Ei kai sellaista paria voi ollakaan, missä kummankaan ei tarvi joustaa.
Enkä tietenkään meinaa, että ihan vaan yhdessä olemisen ilosta pitäis mitä tahansa kestää, mutta miinuksena "huono järjestämään yllätyksiä"?
Siis oikeasti jos olet ikäsi ollut noin ihanan miehen kanssa niin tässäpä kuvailuja minkälaisia kultakimpaleita voit löytää esim: jokapäiväisiä kuittailuja ulkonäöstäsi, avointa muiden naisten kuolausta, mies alkaa kesken seksin nauramaan kun se seksi tuntuu niin typerältä, ns esileikki keskeytyy kun mies huomauttaa että onpa sinulla suuret sieraimet, mies toteaa että muuten kiinnostaisi mutta rintasi ovat liian pienet, mies juo aivan liikaa alkoholia ja lainaa sinulta rahaa palauttamatta niitä......
Jokainen tietysti määrittelee oman arvomaailmansa pohjalta sen, millaisessa suhteessa haluaa elää. Mutta itse en kompromissiliitossa kyllä pystyisi elämään. Mieluummin vaikka sitten yksin.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkea ei voi saada.Joskus ihan hyvä on paljon enemmän kuin muut vaihtoehdot.