Olen ihan todella väsynyt perheen äiti :(
Pakko avautua johonkin :(
Olen todella väsynyt. En saa öisin nukuttua, kaikki asiat vain pyörii mielessä. Perheessä on minä, mies, 8v ja 7v lapset.
En jaksa tehdä kotona kaikkea yksin. Siivota ja pitää kotia siistinä, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja huolehtia, että kaikilla on puhtaat vaatteet, kaikki ehtii kouluun ajoissa. Toisella lapsella myös laajoja allergioita, joten vähän katsoa perään, mitä syö vaikka melko hyvin osaa jo itsekin asiasta huolehtia. Töissä käyn jo 50% työaikaa oman jaksamisen vuoksi.
Tuntuu, etten jaksa enää olla äiti. En jaksa huolehtia kaikesta. Allergisella lapsella myös paljon iho-ongelmia, johon tarvitsee iltaisin rasvausapuja. Ei saa iltaisin unta ja olo on levotonta. Ei mitään kovin suurta, mutta levotonta kuitenkin.
Mies sanoo, että auttaa, mutta ei se auta. En koe saavani mieheltä apua, päinvastoin. Syyllistämistä siitä, "mikset tee näin tai näin".
Haaveilen viikko-viikko systeemistä. Haluaisin olla "Matilda", en perheen äiti tai aviovaimo. Haluisin nukkua rauhassa, herätä rauhassa ja syödä aamupalaa kaikessa hiljaisuudessa. Hoitaa vain itseni työpaikalle ja päivän jälkeen tulla siistiin kotiin (kukaan ei olisi sotkemassa tai vaatimassa ylipäätään mitään).
Ensimmäistä kertaa tunnen näin.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?
Ennen katsottiin vähemmän lasten perään. Lapsille sattui siksi entisaikaan enemmän tapaturmia, toisaalta he oppivat omatoimisiksi. Vanhemmat lapset nakitettiin vahtimaan nuorempiaan, jolloin aikuisille jäi enemmän aikaa tehdä aikuisten hommia ja olla keskenään.
Lapsilla ei myöskään ollut ohjattuja harrastuksia yhtä paljon kuin nykyään. Vanhempien ei siis tarvinnut kuskata heitä niihin, herätä viikonloppuna aikaisin kuljettamaan lasta futistreeneihin yms. Jos joku lapsi halusi käydä harjoittelemassa jotain, ajateltiin, että hän kulki matkat yksin ja hoiti harrastuksen itse.
Entisaikoja on muutenkin kyseenalaista verrata nykyaikaan. Nykyään maatalous ja karjatalous on isoa bisnestä. Entisaikaan saattoi olla talolla pari lehmää, muutama kana ja yksi porsas. Perunamaa, pihalla muutama marjapensas, jonkin verran viljapeltoa. Nykyään on suurkanalat ja kymmeniä lehmiä tehtaan näköisissä navetoissa.
Sä olet omaa itsekkyyttäsi tuonut tähän maailmaan lapsia, joilla ei ole ollut mahdollisuutta antaa siihen suostumusta tai vaikuttaa elämäänsä millään tavalla.
Halusit tai et, sä nyt kuitenkin olet äiti, ihan omaa itsekkyyttäsi ja tyhmyyttäsi, eikä sulla ole mitään oikeutta vinkua siitä että ei ollutkaan kivaa. Sun lapset on tän tilanteen todelliset uhrit, ja sä olet sen tilanteen luonut.
Nyt sun täytyy kestää seuraukset, play stupid games, win stupid prizes.
Nauti valinnoistasi!
Sinä lapseton joka tätä luet, mieti huolella, haluatko tuollaisen elämän!
Ja sinä vapaaehtoisesti lapseton, joka tätä luet: winning!! 😂
Olisit miettinyt tuota _ennen_ kuin aloit porsimaan. Nyt sulla ei ole väliä, koska olet ITSE halunnut ne lapset, ja ne on viattomia sun itsekkäisiin valintoihin. Toimi sen mukaan.
suck it up, buttetcup!
Entä jos käännät mielesi kiitollisuuteen. Ole kiitollinen lapsistasi, kodistasi ja ainakin jollain tavoin joustavasta elämästä (50%) työaika. Ajattele olevasi etuoikeutettu palvellessasi perhettäsi. Voi auttaa, yleensä auttaa, ihan huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
7v ja 8v ovat vielä todella pieniä, eikä tuon ikäisiltä voi vaatia kovin ihmeellistä omatoimisuutta.
Ymmärrän aloittajaa todella hyvin.
Minulla lapset ovat jo 15v ja 16v ja tuo uupumus on hiipinyt kimppuuni viimeisten parin vuoden aikana.
Teinit ovat omatoimisempia, mutta kyllä heidänkin kanssaan on vääntöä, milloin koulunkäynnistä, milloin kotitöistä, milloin kotiintuloajoista, milloin mistäkin.
Ja tarvitsevat kyllä vanhempaa, tuki, turva, tsemppari, kuljettaja, valmentaja, that's me.
Ihan kuin Ap:n tapauksessakin, minunkin mieheni ja teinien isä, sanoo kyllä 'auttavansa', mutta kaikki pitää pyytää erikseen ja sitten tekee, jos tekee.
Ja kyllä, keskusteltu on. Ei kai siihen muu auta, jos aikuiselta pitää ihan päivänselviä asioita pyytää ja erikseen selvittää, että pyykkiä pitää pestä, ihan joka päivä ei voi syödä nakkeja ja ranskalaisia, teineille pitää puhua ja joskus vaimollekin ja niin autokin pit
Se ero tulee kyllä yllätyksenä, todennäköisesti yllätyksenä SULLE. 😂 Miehet on seksuaalisia ja visuaalisia olentoja, joilla on tarpeensa. Mitä luultavimmin sun miehellä on jo syrjähyppy meneillään.
Ja se, ettei tuollaiset lastentuhnun hajuiset nuhjuäitylit ole kiihottavia lienee se syy, ettei sulle sitä syrjähyppyä ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa kotityöt selkeämmin miehen kanssa. Ei mitään "auttamista", vaan miehelle ne omat kotihommat, joista on vastuussa. Olisiko myös mahdollista, että voisit itsekin vähän höllätä kotitöiden kanssa, syökää välillä eineksiä ja helppoja ruokia, anna kodin olla sotkuinen välillä, lasten vaatetuksen ei tarvitse olla niin suunniteltua jne.
Oikein tyypillistä itsekästä äitiä: lasten kodin siisteys, ravitsemus ja elintaso laitetaan kärsimään, kun äipästä nyt ei ollutkaan siihen äidinrooliin, mihin piti väkisin päästä.
Olette te kyllä ala-arvoista sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7v ja 8v ovat vielä todella pieniä, eikä tuon ikäisiltä voi vaatia kovin ihmeellistä omatoimisuutta.
Ymmärrän aloittajaa todella hyvin.
Minulla lapset ovat jo 15v ja 16v ja tuo uupumus on hiipinyt kimppuuni viimeisten parin vuoden aikana.
Teinit ovat omatoimisempia, mutta kyllä heidänkin kanssaan on vääntöä, milloin koulunkäynnistä, milloin kotitöistä, milloin kotiintuloajoista, milloin mistäkin.
Ja tarvitsevat kyllä vanhempaa, tuki, turva, tsemppari, kuljettaja, valmentaja, that's me.
Ihan kuin Ap:n tapauksessakin, minunkin mieheni ja teinien isä, sanoo kyllä 'auttavansa', mutta kaikki pitää pyytää erikseen ja sitten tekee, jos tekee.
Ja kyllä, keskusteltu on. Ei kai siihen muu auta, jos aikuiselta pitää ihan päivänselviä asioita pyytää ja erikseen selvittää, että pyykkiä pitää pestä, ihan joka päivä eiHassua, kun mulla ei oo yhtään mitta täynnä mun lapsetonta elämää! Valintoja, valintoja.. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?Ennen katsottiin vähemmän lasten perään. Lapsille sattui siksi entisaikaan enemmän tapaturmia, toisaalta he oppivat omatoimisiksi. Vanhemmat lapset nakitettiin vahtimaan nuorempiaan, jolloin aikuisille jäi enemmän aikaa tehdä aikuisten hommia ja olla keskenään.
Lapsilla ei myöskään ollut ohjattuja harrastuksia yhtä paljon kuin nykyään. Vanhempien ei siis tarvinnut kuskata heitä niihin, herätä viikonloppuna aikaisin kuljettamaan lasta futistreeneihin yms. Jos joku lapsi halusi käydä harjoittelemassa jotain, ajateltiin, e
Totta. Samoin koulu ei vaatinut vanhemmilta mitään. Odotettiin että lapset menevät kouluun itse, koulu opettaa niitä ja illalla lapset tekevät omatoimisesti läksyt. Ei Wilmaa, ei vanhempainiltoja, ei kasvukeskusteluja, ei leirikouluja, ei kakkujen leipomisiä eikä mitään. Ei läksyjen tarkistamista, ei lapsen oppimisen tarkkailua, ei kiusaamisiin tai kaverisuhteisiin puuttumisia, ei mitään. Lapset vain menivät kouluun ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on että hän ei saa edes nukuttua, silloin ei auta vaikka olisi kokonaan kotona ja aikaa tehdä kotihommia, jos ei saa nukuttua niin ihminen ei vaan kauan jaksa.
Melatoniini olisi nopea apu, reseptivapaa apteekista, oletko kokeillut? Sitä saa ottaa reilusti, purkissa lukee "strong" kun vahvuus on vain 1,9mg mutta lääkäri on määrännyt meillä keskenkasvuiselle lapsellekin isomman annoksen, 3mg. Se ei koukuta, luonnollinen aine.
Jos se ei auta, niin käy lääkärissä hakemassa apua nukahtamiseen.
Ehdottomasti uni ja lepo kuntoon ihan ensin. Sitten vasta järjestelemään noita muita asioita (parisuhdetta, työnjakoa, ym). Väsyneenä ei suju mikään.
Tsemppiä, olen ollut samassa jamassa. Äitien väsymystä vähätellään ja se on ihan hirveän väärin.
Onko teillä geeneissä vai perheessä vikaa, kun keskenkasvuisen joutuu syömään nukahtamislääkettä?
Vai pelkästään se itsekäs äiti, joka on neuroottisuudellaan jo sairastuttanut lapsensakin?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ketään läheistä, joka voisi ottaa lapset vaikkapa viikonlopuksi? Mulla on tapana antaa mun kummilapsen vanhemmille vapaata heidän kaikin puolin mukavasta tenavastaan ja viettää hänen kanssaan viikonloppuja. Näin hekin voivat ladata välillä akkujaan ja viettää kahdenkeskistä parisuhdeaikaa:)
Mehustelitko oikein sormella, kun mietit että Uuuuuuuuuh.nyt ne varmaan harrastaa PaRiSuHdEaiKaA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?Ennen katsottiin vähemmän lasten perään. Lapsille sattui siksi entisaikaan enemmän tapaturmia, toisaalta he oppivat omatoimisiksi. Vanhemmat lapset nakitettiin vahtimaan nuorempiaan, jolloin aikuisille jäi enemmän aikaa tehdä aikuisten hommia ja olla keskenään.
Lapsilla ei myöskään ollut ohjattuja harrastuksia yhtä paljon kuin nykyään. Vanhempien ei siis tarvinnut kuskata heitä niihin, herätä viikonloppuna aikaisin kuljettamaan lasta futistreeneihin yms. Jos joku lapsi halusi käydä harjoittelemassa jotain, ajateltiin, e
Ennen kotiäidit katsoivat lasten (monta) lisäksi navetan eläinten perään. Hoitivat talon ja navetan. Kantoivat vedet, pesivät pyykit käsin, laittoivat ruoat, pesivät astiat käsin, ruokkivat eläimet, lypsivöt lehmöt.
Nykyään kansantauti lorvikatarri on kaikkialla näkyvissä.
"Haluisin nukkua rauhassa, herätä rauhassa ja syödä aamupalaa kaikessa hiljaisuudessa. Hoitaa vain itseni työpaikalle ja päivän jälkeen tulla siistiin kotiin (kukaan ei olisi sotkemassa tai vaatimassa ylipäätään mitään)."
Niin minäkin, tästä syystä en lisääntynyt ja elämänlaatu kiittää. Joka viikko lapsivapaata 😊
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaiset resurssit jaksaa. Mielestäni on turha verrata, että toinen jaksaa niin ja niin paljon ja toinen ei. Jos ei jaksa, niin ei vain jaksa.
Välillä mietin itsekin, että onko mitään järkeä uhrata elämäänsä lapselle, kun saa vain paskaa niskaan. Lähinnä lapselta.
Haluaisin olla onnellinen ja vapaa. Sairaan lapsen totaaliyh:na olen saanut viisi yötä vapaata yhdeksän vuoden aikana. Ei siinä paljon parisuhdetta rakenneta.
Mitä järkeä tässä on? Minulla menee oma elämä ohi.
Sinä sinä sinä ja SUN elämä. Olet synnyttänyt SAIRAAN ihmisen tähän maailmaan vasten hänen mahdollisuuttaan päättää, haluaako syntyä ja elää sairaana, tai haluaako syntyä sinulle. Sun omalla lapsella on todennäköisesti kivulloinen ja hankala elämä edessä, elämä jonka SINÄ olet aiheuttanut, ja olet tämänkin aiheutettaisi niin pohjattoman itsekäs, että murehdit sitä että _sinun_ elämä menee ohi!! Tunnut ajattelevan muutenkin pelkästään, mitä SINÄ voisit saada, tai mistä jäät paitsi. Ajatteletko ollenkaan sitä lastasi, joka on tilanteeseen syytön??
Toteamus, että täytyy olla itsekäs alkaakseen äidiksi vaikuttaa olevan todellakin totta.
Jo isoäiti kirjoitti:
Ap, kaikkea parasta toivon sinulle. Käytä valmisruokia, siivoa vähemmän ja pese pyykkiä harvemmin. Tiedän, että vaikeata. Älä vaadi itseltäsi niin paljon. Olet varmasti ihan hyvä ja selviät kyllä. Jätä kotityöt vähemmälle ja ole lastesi kanssa.
Minkä takia lasten ravitsemuksen ja elinympäristön on lupa kärsiä siitä, että äidistä ei ollutkaan äidiksi??
Itsekästä ajattelua tinkiä lasten hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista!
Olen aamulla soittanut työterveyteen ja sain huomiselle ajan. Olen ainakin nyt tällä hetkellä sairaslomalla ja ymmärin, että sairaslomaa tulen saamaan noin 1-2 viikkoa, huomenna kartoitetaan tilannetta tarkemmin.
Joku kirjoitti täällä hyvin osuvasti. Juuri tuosta on se. Toinen lapsemme on ollut allerginen vauvasta lähtien. Hänen kanssaan ensimmäinen ja pitkälti toinenkin vuosi meni ravatessa allergiapolilla, tutkimuksissa, lääkärissä ja jopa osastohoidossa. Allergiat eivät enää "hallitse" arkeamme, mutta kyllä.. olen hyvin väsynyt siihen jatkuvaan rasvaukseen, mitä edelleen pitää päivittäin tehdä.
En halua liian tunnistettavasti kirjoittaa, mutta joo.. teen oman jaksamisen vuoksi "vain 50%" työaikaa, mutta työni on hyvin haastavaa ja tarvitsee hyvin paljon "aivotyötä" ja pohdittavaa, mutta myös nopeita päätöksiä, josta olen vastuussa.
Miehen ja laste
Saat laiskuudesta sairaslomaa monta viikkoa, vai?? Näiden täytyy olla jotain perheellisen etuoikeuslomia.
Mut hei onnea, sen lisäksi että oot sössinyt kotiolosi, saat nyt aiheutettua työkavereillesikin extra stressiä ja kiirettä! Varmaan just mitä kaipasivat näin joulun alla.
Vierailija kirjoitti:
Ketju vuosien takaa mutta varmaan monelle tuttu. Samaa mieltä tuosta että julkkisvanhemmat saavat tuon viikko-viikko -systeemin kuulostamaan uudelta normaalilta, on sitä kuuluisaa omaa aikaa ja kaikki tulee LOISTAVASTI toimeen keskenään. Rohkenen edes vähän epäillä.
Oma lapsi oli alakoulussa kun puhkesi allergioita ja sairasteli monta vuotta. Kokemusta on tuosta erikoissairaanhoidossa juoksemisesta ja koko ajan sai pelätä että mitä kamalaa tämä on? Wilma paukkui poissaoloja, ennen aktiivinen lapsi sai jopa yhtenä keväänä koulukyydit terveydellisin perustein. Sitkeä sissi totesi että millään taksilla hän ei kyllä mene, bussikortti sentään kelpasi.
Emme vieläkään tiedä sairastelun juurisyitä, muutto ja koulun vaihto helpottivat oireita, allergiat jäivät. Lapsi ei ollut koulukiusattu ja oli tosi kiva ope ja luokanvalvoja. Mutta se jatkuva huoli jää päälle ja joka paikassa on mietittävä allergiat ja ruokailut. Ja ke
Mitä luusereita te seuraatte julkkiksina, jos ne on jotain eronneita lapsellisia?? 😂😂
Koska alussa mies on yleensä asunut yksin ja osannut hoitaa oman kotinsa.
Kun perustetaan perhe ja saadaan lapsia, tilanne usein luisuu siihen, että kotihommat jäävät äidin vastuulle.