Olen ihan todella väsynyt perheen äiti :(
Pakko avautua johonkin :(
Olen todella väsynyt. En saa öisin nukuttua, kaikki asiat vain pyörii mielessä. Perheessä on minä, mies, 8v ja 7v lapset.
En jaksa tehdä kotona kaikkea yksin. Siivota ja pitää kotia siistinä, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja huolehtia, että kaikilla on puhtaat vaatteet, kaikki ehtii kouluun ajoissa. Toisella lapsella myös laajoja allergioita, joten vähän katsoa perään, mitä syö vaikka melko hyvin osaa jo itsekin asiasta huolehtia. Töissä käyn jo 50% työaikaa oman jaksamisen vuoksi.
Tuntuu, etten jaksa enää olla äiti. En jaksa huolehtia kaikesta. Allergisella lapsella myös paljon iho-ongelmia, johon tarvitsee iltaisin rasvausapuja. Ei saa iltaisin unta ja olo on levotonta. Ei mitään kovin suurta, mutta levotonta kuitenkin.
Mies sanoo, että auttaa, mutta ei se auta. En koe saavani mieheltä apua, päinvastoin. Syyllistämistä siitä, "mikset tee näin tai näin".
Haaveilen viikko-viikko systeemistä. Haluaisin olla "Matilda", en perheen äiti tai aviovaimo. Haluisin nukkua rauhassa, herätä rauhassa ja syödä aamupalaa kaikessa hiljaisuudessa. Hoitaa vain itseni työpaikalle ja päivän jälkeen tulla siistiin kotiin (kukaan ei olisi sotkemassa tai vaatimassa ylipäätään mitään).
Ensimmäistä kertaa tunnen näin.
Kommentit (54)
Onko sulla omaa aikaa, mitään harrastuksia mihin paeta välillä? Joskus viikonloppu vapaalla vaikka yksin mökillä? Ruoanlaittovuorot myös miehelle tietysti.
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?
Ihan kuule siitä että ennen ei sitä vanhemmuutta ollut.
Ala kuuntelemaan äänikirjoja kun teet tylsiä rutiinihommia. Mulla se auttaa. Storytel nextory ja mitä niitä onkaan. Hommat sujuu samalla, kun mieli seikkailee.
Kun lapset oli pieniä, kehitin osasiivouksen eli riittää että siivoan jonkin alueen yhtenä kertana. Enkä muutenkaan ole tarkka siisteydestä.
Sitten tavoitteet pieneksi. Päivän tavoitteet on ne mitä ihan pakko tehdä, otetaan mukaan jotain mitä olisi hyvä tehdä, mutta ei liikaa. Iloitaan siitä että nämä saa tehtyä ja kappas jonain päivänä enemmänkin, mutta se ei ole tavoite että enemmänkin. Näin ei tarvii miettiä, että pitäis tehdä sitä ja sitä eikä jaksa edes aloittaa. Tavoitteet minimiin. Ja omia ihania hetkiä vaikka ne ois pieniä. Heittäydy sohvalla ja vain ole. Jos nousee kurjaa fiilistä, ota vastaan ja anna sulaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?
Jos puhutaan siitä ajasta, kun tyypillisesti oltiin maanviljelijöitä ja oli isot perheet, niin kyllä isommat lapset hoiti pitkälti ne pienemmät, lapsi saatettiin sitoa puuhun kiinni siksi aikaa, kun oltiin peltotöissä, ei tarvinnut hoitaa kenenkään atopioita. Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan olivat paljon pienemmät kuin nykyisin. Nykyään menee överiksikin kaikenlaisine "vaatimuksineen" siitä, että pitää harrastaa sitä, tätä ja tota ja vanhemman pitää leipaista mokkapalat myyjäisiin vaikka keskellä yötä ja kaiken kruununa pitää olla kiireetöntä hassutteluaikaa perheen kesken. Mutta en todellakaan haluaisi paluuta siihen vanhaan aikaankaan, jolloin lapsia "vain tuli" ja arvo oli sen mukainen; tärkeintä oli, että lapsi ei häirinnyt aikuisia tai aiheuttanut häpeää. Minusta on lopulta hyvä, että lapsiin panostetaan. Ongelmaksi muodostuu sitten se vanhempien jaksaminen kuten ap hyvin kirjoittaa. Joku ehdotti ratkaisuksi parin vuoden kotiäitiyttä, mutta monella alalla ei sen jälkeen tarvitse paljon töihin enää haikailla. Eli mikä olisi lyhyemmällä tähtäimellä hyvä, voi pidemmällä tähtäimellä olla vaikeaa. Ei sekään sitten ap:n mielialaa paranna, että on ahdistunut työtön ja tämäkin kyllä heijastuu lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä en nyt sano ilkeyttäni,mietin vain...
Miksi nykyajan vanhemmat ei jaksa?Ei yhtä tai kahta lasta.
Kuitenkin on päiväkoti,useilla turvaverkostoakin.
Ei jakseta hoitaa paria lasta ja tehdä kotitöitä.
Ennen hoidettiin isoja lapsikatraita,talot,eläimet,tehtiin kaikki kotityöt itse.
Mistä mielestänne tämä johtuu?
Ei mua ainakaan väsyttäis yhtään jos saisin olla sellanen äiti kuin äitini oli.
Pienestä asti joko isosiskon hoteissa tai itsekseen. Ylipäätään kynnys oli siinä että suunnilleen säilyi hengissä.
Vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali ja VALI😩😭
Vierailija kirjoitti:
Vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali, vali ja VALI😩😭
Sulle tulisi varmasti parempi olo jos jättäisit edes tunniksi tän palstan ja täällä räyhäämisen.
Mene vaikka kävelylle.
Ongelma on että hän ei saa edes nukuttua, silloin ei auta vaikka olisi kokonaan kotona ja aikaa tehdä kotihommia, jos ei saa nukuttua niin ihminen ei vaan kauan jaksa.
Melatoniini olisi nopea apu, reseptivapaa apteekista, oletko kokeillut? Sitä saa ottaa reilusti, purkissa lukee "strong" kun vahvuus on vain 1,9mg mutta lääkäri on määrännyt meillä keskenkasvuiselle lapsellekin isomman annoksen, 3mg. Se ei koukuta, luonnollinen aine.
Jos se ei auta, niin käy lääkärissä hakemassa apua nukahtamiseen.
Ehdottomasti uni ja lepo kuntoon ihan ensin. Sitten vasta järjestelemään noita muita asioita (parisuhdetta, työnjakoa, ym). Väsyneenä ei suju mikään.
Tsemppiä, olen ollut samassa jamassa. Äitien väsymystä vähätellään ja se on ihan hirveän väärin.
Olet väsynyt olemaan äiti vai elämään perhe-elämää? Eroa miehestäsi ja suostu tapaamaan lapsiasi vain joka toinen viikonloppu. Sitten sinulla on omaa aikaa ja voit kuitata vanhemmuutesi maksamalla elatusmaksuja. Viikko-viikko on syvältä: silloinhan omalla lapsiviikolla ei ole toista vanhempaa edes "auttamassa".
Lapset eivät ole syyllisiä siihen että olet valinnut synnyttää heidät tähän maailmaan. Tämä sinun valivalivalituksesi on heidän lapsuuttaan.
Tiedän. Minun äitini oli samanlainen ja odotti kieli pitkällä, että saisin käytyä lukion loppuun ja muuttaisin kotoa pois. Nyt hän on yksinäinen vanhus.
Ja seuraavaksi hommaat koiran (tai toisen jos sellainen on jo) ja kyllä se iltatähtikin pitää saada.
Vierailija kirjoitti:
Koita tehdä pieniä asioita mitkä virkistävät. Jotain itsellesi. Lenkki, kahvittelu kaverin kanssa, messussa käynti, hieronta.... mitä nyt ikinä keksitkin. Syvähengittely rentouttaa. Jooga myös. Itse käyn kirkon messuissa, ihan yksin ja lataudun armollisessa ilmapiirissä ja saan voimaa arkeen.
Älä laita mitään tavoitteita suorittaa lisää kun olet uupunut. Ole vaan ja vetäydy hiljaisuuteen, se hoitaa.
Jos huolet painaa liikaa, puhu. Puhu papille, terapeutille, sielinhoitajalle. Tai kirjoita. Tuota kaikki tunteesi ja toiveesi tekstiksi. Terapeuttinen kirjoittaminen on eheyttävää. Huolihetki on myös hyvä keino huojentua hieman, siitä voit lukea netistä lisää. Itseäni auttoi kovasti kun lapseni sairasti.
Jaksamista sinulle.
puhu papille.... Sehän se varmaan auttaa.ja jeesus myös!
Onko sulla ketään läheistä, joka voisi ottaa lapset vaikkapa viikonlopuksi? Mulla on tapana antaa mun kummilapsen vanhemmille vapaata heidän kaikin puolin mukavasta tenavastaan ja viettää hänen kanssaan viikonloppuja. Näin hekin voivat ladata välillä akkujaan ja viettää kahdenkeskistä parisuhdeaikaa:)
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on että hän ei saa edes nukuttua, silloin ei auta vaikka olisi kokonaan kotona ja aikaa tehdä kotihommia, jos ei saa nukuttua niin ihminen ei vaan kauan jaksa.
Melatoniini olisi nopea apu, reseptivapaa apteekista, oletko kokeillut? Sitä saa ottaa reilusti, purkissa lukee "strong" kun vahvuus on vain 1,9mg mutta lääkäri on määrännyt meillä keskenkasvuiselle lapsellekin isomman annoksen, 3mg. Se ei koukuta, luonnollinen aine.
Jos se ei auta, niin käy lääkärissä hakemassa apua nukahtamiseen.
Ehdottomasti uni ja lepo kuntoon ihan ensin. Sitten vasta järjestelemään noita muita asioita (parisuhdetta, työnjakoa, ym). Väsyneenä ei suju mikään.
Tsemppiä, olen ollut samassa jamassa. Äitien väsymystä vähätellään ja se on ihan hirveän väärin.
Hyvä huomio. Olen itse huono nukkuja. Olen ollut "vain" kotiäitinä ja lapset, nykyisin nuoret, olen saanut hoidettua ok, mutta muuten kaikki on rempallaan. Koti on mitä on, oli haaveita ja tavoitteita mitä voisin tehdä kotoa käsin rahaa tienatakseni jne., kaikki kaatuu väsymykseen. Olen murehtijatyyppi ja voin sanoa, että vasta viime aikoina olen saanut itsestäni edes sen verran irti, että en odota miestä nukkumaan (hän nukahtaa nopeasti, joten voi hyvin mennä myöhään nukkumaan, kun ei edes kovin paljon unta tarvitse) vaan menen itse toiseen huoneeseen nukkumaan. Aiemmin odotin ja odotin ja kun yritin alkaa nukkumaan rytmilleni liian myöhään, nukahtaminen kesti tosi kauan. Nyt vasta tajusin, että terveys ennen kaikkea. Ihan sama mitä joku jeesustelee parisuhdeajasta ja yhdessä nukkumisen tärkeydestä. Kyllä nuppi toimii ihan eri tavalla, kun nukkuu.
Melatoniinia ei käsittääkseni saa kyllä käyttää koko ajan, muuten siitäkin tulee riippuvaiseksi. Toki elimistö tuottaa sitä itsekin ja on siten luonnollinen, mutta se lääke häiritsee omaa tuotantoa. Lapsi syö sitä, mutta hänellä on Aspergerin syndrooma ja usein nepsyillä on niin pahat uniongelmat, että se lääke on pienempi paha. Itse olen käyttänyt joskus unilääkkeenä mirtatsapiinia, ja oli se kullanarvoinen tosi vaikeina aikoina, mutta siinä on omat haittansa ja nykyisin otan vain, jos sattuisi tulemaan tosi paha unettomuusjakso.
Mutta tosiaan: jos nukkuu aina huonosti, on ihan sama miten kotityöt jaetaan, onko lapsella allergia ja mikä on työaika, ihminen on silloin väsynyt ja alakuloinen.
Ensimmäiseksi lähdet viikoksi all inclusive - lomalle yksin lepämään. Mies saa hoitaa kaiken kotona sillä välin. Tämä oma lepoloma on oikeasti tarpeen nyt. Varaa matka heti tänään.
Sen jälkeen jaatte kotihommat miehen kanssa tasaisemmin. Mies on yhtä paljon lasten vanhempi kuin sinäkin ja pitäisi kantaa vastuuta yhtälailla.
Kävisin lääkärillä tarkistuttamassa rautavarastot ja ettei ole masennusta ja pyytämänsä jotain apua uneen. Jos unen parannuttua olo ei parane niin sitten kannattaa pohtia muita toimenpiteitä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Itse olen ollut totaaliyh siitä asti kun lapset oli tuota ikäluokkaa. Olen tehnyt todella pitkää työpäivää, jotta sain pitää työpaikan. Olen myös elättänyt lapset käytännössä lähes 100% itse. Isä suostuu tapaamaan lapsia pari kertaa vuodessa kun ei tarvitse maksaa juuri muuta kuin vaatimattomat joulu-ja synttärilahjat lapsille. Lapsilla on ollut kaikenlaista ongelmaa matkan varrella, kuinkas muuten. Minun korviini elämäsi ei kuulosta kovin rankalta.
Ehkä et ole koskaan sitten kokenut riittävän raskasta tilannetta elämässäsi, jos et ymmärrä AP:ta. Minun lapseni on sairastanut syövän, ja ymmärrän todellakin mistä ap puhuu.
Ei se ap sulle täällä ala avautumaan, kaikesta mitä on elämässä kokenut ja pelännyt. Yksinhuoltajuus on varmasti sekin raskas taival, mutta yhteiskunta, yhteisöt ympärillä, ystävät ja sukulaiset antavat kyllä pääsääntöisesti huomattavasti enemmän tukea yksinhuoltajalle kuin pariskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Itse olen ollut totaaliyh siitä asti kun lapset oli tuota ikäluokkaa. Olen tehnyt todella pitkää työpäivää, jotta sain pitää työpaikan. Olen myös elättänyt lapset käytännössä lähes 100% itse. Isä suostuu tapaamaan lapsia pari kertaa vuodessa kun ei tarvitse maksaa juuri muuta kuin vaatimattomat joulu-ja synttärilahjat lapsille. Lapsilla on ollut kaikenlaista ongelmaa matkan varrella, kuinkas muuten. Minun korviini elämäsi ei kuulosta kovin rankalta.
Olen itsekin sairaan lapsen totaaliyh. Vaikea ja laiska vanhempi voi olla todellinen riippakivi. Parempi olla yksin lapsen kanssa.
Pienet koululaiset tarvii vielä paljon vanhempien ja varsinkin äidin aikaa. Koulunkäynnistä kannattaa olla kiinnostunut. Harrastuksiin vienti. Kaveriasioissa ehkä tukemisen tarve. Lomien suunnittelu että tuntuu oikeesti lomalta koko perheen kannalta. Terveellinen ravinto. Yhteydenpito sukulaisiin ja lasten kummeihin.Toki äidillä pitää olla omaakin aikaa, yksin tai ystävän seurassa. Eikö mies voisi ottaa vetovastuuta arjesta esim.viikon kuukaudessa?