Harmittaako, jos joku luo teistä huhupuheiden perusteella negatiivisen kuvan?

Minulle kävi juuri noin.

Ottaahan se helvetisti päähän, kun täysin tuntemattomat ihmiset alkavat vihata ihan vain sillä perusteella, mitä joku on valehdellut.

En kuuntele enkä levitä juoruja. Ne on paskaa. Ainut mitä niistä tarvitsee tietää on se, että niitä kerrotaan vain kiinnostavista ihmisistä.

Rakentakaa itsetunto. Älkää piitatko muiden mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka uskoo kaikki mitä sille kerrotaan. En minä ainakaan.

99,99% ihmisistä uskoo ihan kaiken.

Ei muuten usko, se voi vaikuttaa vaan siltä. Neurotyypilliset lähtevät mukaan juoruiluun yhteisöön kuulumisen tarpeesta ja se on heidän tapansa osoittaa empatiaa ryhmän vahvimpia kohtaan. 
Tosin itse en autistina ymmärrä sitä, mitä empatiaa on puhua paskaa ja valheita toisista ja samalla jopa tuhota heidän elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka uskoo kaikki mitä sille kerrotaan. En minä ainakaan.

Ihmisen sosiaalinen luonto ja tarve kuulua ryhmään ovat niin voimakkaita, että ne voivat saada meidät toimimaan omien moraalisten periaatteidemme vastaisesti. 

Ilmiötä, jossa hyväksymme kiusaamisen tai lähdemme mukaan mustamaalaamiseen, selittävät useat psykologiset ja sosiaaliset mekanismit.

Miksi hyväksymme kiusaamisen ryhmässä?

Haluamme suojella omaa asemaamme ryhmässä, minkä vuoksi saatamme katsoa kiusaamista sormien läpi:

Ihminen on evoluutiobiologisesti laumaeläin. Ryhmästä erottaminen on aivoillemme suuri uhka. Jos asetumme kiusattua vastaan, otamme riskin, että meidätkin eristetään.

Kun ryhmällä on jo selkeä kohde ("syntipukki"), yksilö tuntee helpotusta siitä, ettei itse ole maalitauluna. Tämä voi johtaa passiivisuuteen.

Mitä enemmän ryhmässä on ihmisiä, sitä vähemmän yksittäinen ihminen kokee olevansa vastuussa tilanteeseen puuttumisesta. Ajattelemme, että "jonkun muun pitäisi tehdä jotain".

Miten mustamaalaaminen toimii?

Pahantahtoinen mustamaalaaminen on tehokas sosiaalisen manipulaation muoto, joka hyödyntää aivojemme valmiuksia:

Sosiaalinen todiste (Social proof): Jos useampi ihminen toistaa samaa tarinaa, aivomme alkavat pitää sitä totena, vaikka suoria todisteita ei olisi.

Ensimmäisen vaikutelman voima (Anchoring): Kun kuulemme ihmisestä jotain negatiivista ennen kuin tutustumme häneen kunnolla, tämä tieto toimii ankkurina. Kaikkea hänen myöhempää käyttäytymistään peilataan tämän negatiivisen tiedon läpi.

Valheellinen narratiivi: Mustamaalaaja luo uhrille roolin (esim. "hankala", "epäluotettava" tai "itsekäs"). Ryhmän on helpompi hyväksyä huono käytös uhria kohtaan, kun hänet on ensin epäinhimillistetty tai leimattu syylliseksi.

Miksi lähdemme mukaan, vaikka väitämme tekevämme omat johtopäätöksemme?

Suurin osa ihmisistä uskoo olevansa immuuneja manipuloinnille. Psykologia kuitenkin osoittaa, miksi näin ei ole:

Vahvistusharha (Confirmation bias): Kun olemme kuulleet juorun tai ilkeän väitteen, alamme alitajuisesti etsiä kohdehenkilön toiminnasta merkkejä, jotka vahvistavat tämän väitteen. Ohitamme puolestaan ne asiat, jotka sotivat väitettä vastaan.

Kognitiivinen dissonanssi: Jos ryhmä, johon haluamme kuulua, syrjii jotakuta, meidän on helpompi muuttaa omaa käsitystämme uhrista kuin kyseenalaistaa koko ryhmän toiminta. Uskomme mieluummin uhrin olevan "paha" kuin myönnämme ystäviemme olevan julmia.

Tunteet ja asenteet tarttuvat ryhmässä nopeasti. Jos ryhmässä vallitsee pilkkaava tai vihamielinen ilmapiiri tiettyä henkilöä kohtaan, yksilön on vaikeaa pitää yllä täysin neutraalia tai positiivista kuvaa hänestä ilman suurta tietoista ponnistelua.

Meillä on siis vahva taipumus sopeutua ryhmän paineeseen ja uskoa kuulemaamme, vaikka kuinka vakuuttelisimme itsellemme olevamme täysin puolueettomia arvioijia. Ryhmässä pysymisen hinta on valitettavan usein myötätunnon unohtaminen niitä kohtaan, jotka on jätetty ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

En kuuntele enkä levitä juoruja. Ne on paskaa. Ainut mitä niistä tarvitsee tietää on se, että niitä kerrotaan vain kiinnostavista ihmisistä.

Rakentakaa itsetunto. Älkää piitatko muiden mielipiteistä.

Ai pitäisi olla piittaamatta siitä, että ihmiset irvistelevät, ja keljuilevat päin naamaa, vaikka et olisi tehnyt mitään pahaa? Vitsikästä.

Ei harmita mutta ihmetyttää. On nimittäin ihan äärettömän yleinen ympäri maata levitetty käsitys että stadilaiset ovat itseään täynnä olevia ja epäkohtaliaita ihmisiä. Olen tämän perusoletuksen havainnut lukemattomia kertoja kun olen vieraillut, asunut ja asioinut eri puolella maata, varsinkin pienillä paikkakunnilla. 

Ei riitä kymmenen eikä parikymmentäkään kertaa kun minulle on sitten myöhemmin sanottu suoraan tai hieman kiertäen että "sinä oletkin ihan hyvä tyyppi vaikka oletkin Hesasta".