Miksi jotkut antaa lastensa klähmiä kassajonossa muiden ostoksia?

Suurin osa lapsista on koskematta toisten ostoksiin, tai vanhempansa puuttuvat asiaan, jos näin meinaa käydä. Mikä ihme riivaa niitä, joiden mielestä on aivan normaalia antaa lapsen klähmiä toisen tavaroita?

Tuskin ketään haittaa jos se pieni lapsi alkaa ymmärtämättömyyttään tonkia toisen tavaroita ja vanhemmat puuttuu tilanteeseen, mutta tää välinpitämättömyys ja ajatus, että koko maailma pyörii vain sen oma kullannupun ympärillä on kyllä raivostuttavaa. 

Muutenkin on välillä niin käsittämättömiä mammoja. Kerran olin palveluluukulla asioimassa kun tunsin että joku nykii pitkän villatakin lievettä. Tajusin että joku taapero siellä on ja oletin että vanhempi puuttuu asiaan, kun lapsi roikkuu toisen vaatteissa, mutta mitään ei tapahtunut. Veto sen kun paheni ja lopulta alkoi tuntua että villatakki venyy aivan piloille, joten oli pakko lopettaa hetkeksi asian hoitaminen ja kääntyä, jolloin huomasin että ei siellä ollutkaan pieni käsi tarttunut takkiin, vaan se kirottu kakara roikkui mun takissa hampaillaan ja kiskoi minkä kykeni! Sanoin että nyt loppui ja vasta siinä vaiheessa äitiinsä tuli eloa ja vaikutti hätääntyneeltä kun joku kehtasi puuttua muruskuukkelin suorittamaan vieraan ihmisen vaatteen tuhoamiseen ja kuolaamiseen! Olisi voinut puuttua aiemminkin, koska siinä meni tovi kuvitellessani että lapsella on ihan normaalit vanhemmat, jotka katsovat mitä se tekee ja ymmärtävät ottaa pois vieraan ihmisen kimpusta. 

Olen useammankin kerran opettanut tällaisille lapsosille uusia ja mielenkiintoisia sanoja ja sanontoja.

Kuten hel vetin äp ärä. Vit tuun siitä ronkkimasta. Pitääkö lyödä.