Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Achtung.
Historiallinen ketju. Mies selviytyy naista peremmin lastenhoitoon liittyvässä asiassa. Varmaan joku provo. Eihän tämmönen voi olla totta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4863948/mulla-hajoaa-paa-omaan-lapseeni
Kuinka kukaan voi olla noin onneton. Hampaidenpesu kestää tunnin. Onneksi tuolla äidillä on kunnollinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:n tilanne on parempaan päin.
Meillä kaikilla on puutteemme, ja vaikka joku tapa toisessa silloin tällöin ottaisikin pannuun, eihän se hänestä tee huonoa vanhempaa.
Kukaan ei osaa kaikkea, joten miksi asioita ei voisi opetella yhdessä. Minun puolisoni ei osannut alkuun ruuanlaiton perusasioita. Nykyään kokkailee vaikka minkälaisia herkkuillallisia :) Toki oli itse halukas opettelemaan, kyseli ja kokeili. Jos minä olisin vain ylhäältä päin sanellut jotain, niin tuskin olisi kiinnostanut.
Toisaalta meillä kyllä ihan normaalissa kanssakäymisessä, esim. lasten kanssa ulkoillessa, voidaan pohtia onko lapsella kylmä tai kuuma. Ilman, että siinä tarvii kenenkään vanhemmuuteen mennä tai ketään syytellä. Tätä kutsutaan keskusteluksi :D
Meillä tosin molemmat vanhemmat osaavat ajatella omilla aivoillaan ja ovat kiinnostuneita yhteisesti halutun perheen asioista. Meillä molemmat myös kykenee jonkinlaiseen itsereflektioon, ja toisaalta ollaan tiimi. Samalla puolella, ei mikään taistelupari, jossa toista pitää nöyryyttää ja nolata ja osoittaa kuinka tyhmä se toinen taas onkaan ollut. Toki tämä on niin itsestäänselvää, että en ymmärrä, miksi se pitää sanoa ääneen.
Eteen on tullut vuosien varrella myös sellaisia asioita, jotka ei ole tuntuneet omimmilta, mutta joihin on silti lasten takia ryhdytty ja lapsen ilo ja sieltä saamat "matkaeväät" onkin sitten olleet se paras palkinto.
Näin se kahden normaalin ihmisen välillä meneekin. Mut jos toinen on se lusmuilija tai päällepäsmäri, no no.
Tohon kumppaninvalintaan kannatta kyllä panostaa. Tiedän että joku taas vetää herneen nenään. Ihan vapaasti. Lisäksi kannatta kiinnittää huomiota myös siihen miten pitkään oma mielenterveys kestää elää vastenmielisen kumppanin kans.
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
No kerro nyt, millainen isä sinä olet lapsillesi? Ei naisetkaan voi päästään kiskaista, millainen on hyvä vanhempi, siihen hyvään vanhemmuuteen kyllä löytyy ohjeita ja opastusta.
Ei toi ole isä, onneksi. Toivottavasti tästä keskustelusta viimeistään tajuaa, ettei hänestä siihen olisikaan.
Lapsella on oikeus kahteen hyvään ja rakastavaan vanhempaan. Lapsia ei ole mikään pakko tehdä, ellei niiden kanssa oikeasti halua viettää aikaa.
Miehen voi olla vaikea olla astumatta tuohon miinaan, koska niin moni nainen muuttuu ihanasta ihmisestä inhottavaksi lapset saatuaan, eikä tuota oikein pysty ennustamaan etukäteen jotta tietäisi välttää.
Paitsi että omien miestensä isyyden pyrkivät määritelemään, luulevat myös tietävänsä äitiyden "lahjallaan" täysin tuntemattomista ihmisistä onko heistä vanhemmaksi vai ei. Eihän tuollaisille voi kuin nauraa. Tai vaikeaa nauraakaan, kun tietää että he pilaavat omien lastensa, ja lasten isän elämän. Tragediahan se on eikä naurun asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
No on turha larpata jotakin mitä ei ole. Jos olisi oikeasti hyvä isä, ei olisi mikään ongelma myöntää että moni mies ei ole. Se että on olemassa myös huonoja äitejä on ihan helppo normaalin äidin myöntää ja tunnistaa. Miksi sama ei onnistu mieheltä, joka omien sanojensa mukaan on oikein huippuisä?
Ilman muuta on olemassa huonoja isiä. He vain eivät ole huonoja äidin määrittelyllä vaan huonoja ihan faktuaalisesti. Se että joku nainen päättää että tuo on huon isä ei tee isästä huonoa. Se tekee huonon siitä äidistä, ja päinvastoin kuin väität, tällainen nainen ei todellakaan kykene myöntämään olevansa huono äiti, sillä hän pystyy myöntämään vain kaikkien muiden puolesta millaisia he hänen kuvitelmissaan ovat.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on varmasti monta pariskuntaa, joissa jossain vaiheessa vaimo saa tarpeekseen, ottaa ja lähtee. Ja sitten mies on järkyttynyt huuli pyöreänä että miten se nainen tuosta vaan lähti, ilman mitään ennakkovaroitusta vaikka kaikkihan oli hyvin!
Miehen vetelyys ja välinpitämättömyys tuntuu olevan 80% eron taustalla niissä 70% avioeroista jotka käynnistyvät naisen aloitteesta. Loppu 20% sitten niitä juoppoja luonnehäiriöisiä.
Mutta tämäkin ketju alleviiva niin hyvin sitä että miestä ei useinkaan kiinnosta vähääkään asiat jotka ovat naiselle ongelmia. Naisen oletetaan sietävän, passaavan ja venyvän loputtomiin miehen vapaamatkustaessa.
Tämä ketju myös alleviivaa niin hyvin sen että miehelle sallitaan tuollainen käytös ja sitä siedetään. Ja mallia sitten siirretään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Jotenkin voisi kuvitella, että jos välittää niistä lapsista ja viettää niiden kanssa aikaa, niin siinä ei voi mennä vikaan, ei itsensä eikä niiden lasten kannalta. Ja tuskin sille koko perheyhteydellekään se on vahingoksi.
Jos mietitään sitä, että koko keskustelu on lähtenyt siitä ettei joku isä halua viettää lapsensa synttäreitä edes pienesti, niin aika vähän tarvitsisi tehdä, että se isä-lapsisuhdekin olisi paremmassa jamassa.
Siksi olisikin hyvä erota, niin mies pääsisi olemana isä tavallaan. Ei epäinhimillisissä olosuhteissa voi pystyä kuin välttävään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.
No kun normaalivanhemmuutta ei ole se miltä naisesta milloinkin tuntuu, ei vaikka kuinka monta kertaa sen sanoisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.
Nainen kääntää mieleisensä kivet, ei niitä jotka pitäisi kääntää, vaan ne joiden kääntämisellä saisi miehen näyttämään huonolta. Sitten kun pitäisi kääntää se kivi joka koskee itseä, niin eipä onnistu kääntäminen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.
No kun normaalivanhemmuutta ei ole se miltä naisesta milloinkin tuntuu, ei vaikka kuinka monta kertaa sen sanoisit.
Kerrotko meille tyhmemmille, mitä se normaalivanhemmuus oikein on? Siis miehen näkökulmasta, kun naiset on sinusta tässäkin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Jotenkin voisi kuvitella, että jos välittää niistä lapsista ja viettää niiden kanssa aikaa, niin siinä ei voi mennä vikaan, ei itsensä eikä niiden lasten kannalta. Ja tuskin sille koko perheyhteydellekään se on vahingoksi.
Jos mietitään sitä, että koko keskustelu on lähtenyt siitä ettei joku isä halua viettää lapsensa synttäreitä edes pienesti, niin aika vähän tarvitsisi tehdä, että se isä-lapsisuhdekin olisi paremmassa jamassa.
Siksi olisikin hyvä erota, niin mies pääsisi olemana isä tavallaan. Ei epäinhimillisissä olosuhteissa voi pystyä kuin välttävään elämään.
Totta. Se on suorastaan kastraatio, kun joutuu viettämään lapsensa synttäriä istumalla samaan pöytään ja onnittelemalla. Miten naiset voivat olla niin julmia ja vaatia sellaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Välillä on myös hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi puoliso toivoo tietynlaista vanhemmuutta ja ns. hyvää lapsuutta omille lapsille. Minä uskon, että takana on paljon muutakin kuin kivoja elämyksiä lapsille ja että näytettäisiin ulospäin täydelliseltä perheeltä.
Miksi lapsella pitäisi olla tunnelmallisia koti-iltoja ja metsäretkiä, kivoja lastenkutsuja, mielenkiintoisia harrastuksia, elämyksiä huvipuistoissa ja matkoilla?
Kaveritreffeillä, synttäreillä, yökyläilyissä ja harrastuksissa opetellaan rakentamaan ihmissuhteita, olemaan reiluja kavereita, anteliaita emäntiä/isäntiä ja reippaita joukkuekavereita. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on helppoa olla ryhmätöissä opiskelussa ja joiden kanssa on sujuvaa tehdä töitä.
Harrastuksissa opetellaan vastuunottoa ja haetaan omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita. Matkoilla ja elämyksissä opitaan ympäröivästä maailmasta ja omasta itsestä. Sitä missä ja miten lapsi rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Oman perheen kesken rakennetaan turvallisesti omaa minäkuvaa, opetellaan kohtaamaan ja toisaalta hallitsemaan omia tunteita. Lautapelin häviäminen harmittaa älyttömästi, mutta perheen kanssa voi turvallisesti opetella, miten harmituksen voi purkaa sopivalla tavalla. Tunteet tarvitsevat nimen ja toisen ihmisen peilin ja erilaisia tilanteita, joissa harjoitella.
Me haluamme lapsille hyvää aikuisuutta. Tervettä itsetuntoa, itsetuntemusta ja onnellisen elämän.
Olen täysin samaa mieltä. Tämä mahdollistui välittömästi kun erosin lasteni äidistä. Edelleenkin lasten äiti väittää jopa lapsille itselleen että minä olen huono isä ja minun pitäisi olla parempi. Lapset siellä sitten kertovat äidilleen miten asiat oikeasti ovat. Harmittaa kun lapset joutuvat puolustelemaan minua, mutta vaikea se on heille myöskään sanoa että antakaa olla, älkää viitsikö äitinne kanssa riidellä, koska olen kuitenkin kasvattanut heidät oikeudenmukaisiksi, ja sellaisiksi jotka puolustavat itseään ja muita ihmisiä mustamaalaukselta ja panettelulta ja suoranaiselta valehtelulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.
Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.
Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.
Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.
Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu.
Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.
Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa.
Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.
Nainen kääntää mieleisensä kivet, ei niitä jotka pitäisi kääntää, vaan ne joiden kääntämisellä saisi miehen näyttämään huonolta. Sitten kun pitäisi kääntää se kivi joka koskee itseä, niin eipä onnistu kääntäminen ;)
Hyvin kirjoitettu. On vaan niin paljon helpompaa syyttää toista, kun käsitellä omia puutteitaan. Mut pitää taas käsittää, millä palstalla notkutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.
Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.
Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.
Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.
Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu.
Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.
Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa.
Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.
Olen niin onnellinen, että oman lapseni äiti ei ole tuollainen, minkä kuvailit. Tätä ketjua lueskellessa olen aina vaan tyytyväisempi omaan suhteeseeni. Mutta ei se olekaan tyhjästä syntynyt ja siitä huolehditaan. Molemmin puolin.
Tässäkin ketjussa on varmasti monta pariskuntaa, joissa jossain vaiheessa vaimo saa tarpeekseen, ottaa ja lähtee. Ja sitten mies on järkyttynyt huuli pyöreänä että miten se nainen tuosta vaan lähti, ilman mitään ennakkovaroitusta vaikka kaikkihan oli hyvin!
Miehen vetelyys ja välinpitämättömyys tuntuu olevan 80% eron taustalla niissä 70% avioeroista jotka käynnistyvät naisen aloitteesta. Loppu 20% sitten niitä juoppoja luonnehäiriöisiä.
Mutta tämäkin ketju alleviiva niin hyvin sitä että miestä ei useinkaan kiinnosta vähääkään asiat jotka ovat naiselle ongelmia. Naisen oletetaan sietävän, passaavan ja venyvän loputtomiin miehen vapaamatkustaessa.