Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Vali vali.
Ja ihan kolme lasta on lusmun kanssa pitänyt vääntää. Jos perseilevää miestä ei olisi katseltu, ongelmaa ei olisi. Nainen on taas mahdollistanut ongelman syntymisen ja huolehtinut siitä, että jälkipolvi kulkee samoja polkuja.
Bravo!
Eli TAAAAAS naisen vika. Bravo!
En kyllä itse tulkinnut kommentoimaasi viestiä valitukseksi. Siinähän ainoastaan todettiin kuinka vaikea on mallioppimista ylittää kasvatuksessa.
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Kiitos päivän nauruista! Näinhän se menee. :)
En lukenut ketjua kun muutaman sivun läpi, joten oma vika sekin...
Hauskaa, että yleensä tällä sivustolla naisia sätitään siitä, että ensimmäisenä ratkaisuna parisuhteen ongelmiin tarjotaan eroa.
Kuinka väärin miehiä kohtaan on se, kun akat yhtäkkiä vaan hajottaa perheen mammakuoron kannustamana.
No tässä ketjussa on sitten niin päin, että miehet syyllistävät naisia siitä, että heillä on saamaton puoliso, ja naisten tehtävänä olisi ollut ottaa ero jo kauan sitten.
Mites nyt näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Meilläkin toinen pojista ei olisi halunnut tehdä kotona juuri mitään, kaikesta oli vääntö. Siinä missä esikoinen tykkäsi opetella kokkaamista ennen kotoa muuttamistaan, nuorempi ei. Hyvin on kuitenkin kumpikin oppinut tekemään ihan kaikkea leipomiseen asti. Toisella on avovaimo, olen muutaman kerran häneltä kysynyt, että tekeehän he kotityöt yhdessä. Sanoin vielä, että kannattaa kiinnittää huomiota ettei hän ala pikkuhiljaa tehdä kaikkea yksin, sillä siitä ei hyvä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Meilläkin toinen pojista ei olisi halunnut tehdä kotona juuri mitään, kaikesta oli vääntö. Siinä missä esikoinen tykkäsi opetella kokkaamista ennen kotoa muuttamistaan, nuorempi ei. Hyvin on kuitenkin kumpikin oppinut tekemään ihan kaikkea leipomiseen asti. Toisella on avovaimo, olen muutaman kerran häneltä kysynyt, että tekeehän he kotityöt yhdessä. Sanoin vielä, että kannattaa kiinnittää huomiota ettei hän ala pikkuhiljaa tehdä kaikkea yksin, sillä siitä ei hyvä seuraa.
Kiitos lohdullisesta viestistä!
Rehellisesti sanottuna olen ennen kaikkea huolissani mallin periytymisestä, kun pojilleni mahdollisesti tulee omia lapsia kuvioon mukaan. Meilläkin nimittäin homma oli tasavertaista ennen lapsia, mutta klassisesti homma lähti lapasesta lasten syntymisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Meilläkin toinen pojista ei olisi halunnut tehdä kotona juuri mitään, kaikesta oli vääntö. Siinä missä esikoinen tykkäsi opetella kokkaamista ennen kotoa muuttamistaan, nuorempi ei. Hyvin on kuitenkin kumpikin oppinut tekemään ihan kaikkea leipomiseen asti. Toisella on avovaimo, olen muutaman kerran häneltä kysynyt, että tekeehän he kotityöt yhdessä. Sanoin vielä, että kannattaa kiinnittää huomiota ettei hän ala pikkuhiljaa tehdä kaikkea yksin, sillä siitä ei hyvä seuraa.
Kiitos lohdullisesta viestistä!
Rehellisesti sanottuna olen ennen kaikkea huolissani mallin periytymisestä, kun pojilleni mahdollisesti tulee omia lapsia kuvioon mukaan. Meilläkin nimittäin homma oli tasavertaista ennen lapsia, mutta klassisesti homma lähti lapasesta lasten syntymisen myötä.
Samoin kävi meillä. Muistutin poikia jatkuvasti, että nykytytöt eivät rupea kenenkään palvelijoiksi, joten jos haluatte joskus pariutua, teidän pitää osata ja haluta tehdä oma osuutenne kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Meilläkin toinen pojista ei olisi halunnut tehdä kotona juuri mitään, kaikesta oli vääntö. Siinä missä esikoinen tykkäsi opetella kokkaamista ennen kotoa muuttamistaan, nuorempi ei. Hyvin on kuitenkin kumpikin oppinut tekemään ihan kaikkea leipomiseen asti. Toisella on avovaimo, olen muutaman kerran häneltä kysynyt, että tekeehän he kotityöt yhdessä. Sanoin vielä, että kannattaa kiinnittää huomiota ettei hän ala pikkuhiljaa tehdä kaikkea yksin, sillä siitä ei hyvä seuraa.
Kiitos lohdullisesta viestistä!
Rehellisesti sanottuna olen ennen kaikkea huolissani mallin periytymisestä, kun pojilleni mahdollisesti tulee omia lapsia kuvioon mukaan. Meilläkin nimittäin homma oli tasavertaista ennen lapsia, mutta klassisesti homma lähti lapasesta lasten syntymisen myötä.
Etkä ymmärtänyt tilannetta vielä toisenkaan lapsen synnyttyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Meilläkin toinen pojista ei olisi halunnut tehdä kotona juuri mitään, kaikesta oli vääntö. Siinä missä esikoinen tykkäsi opetella kokkaamista ennen kotoa muuttamistaan, nuorempi ei. Hyvin on kuitenkin kumpikin oppinut tekemään ihan kaikkea leipomiseen asti. Toisella on avovaimo, olen muutaman kerran häneltä kysynyt, että tekeehän he kotityöt yhdessä. Sanoin vielä, että kannattaa kiinnittää huomiota ettei hän ala pikkuhiljaa tehdä kaikkea yksin, sillä siitä ei hyvä seuraa.
Kiitos lohdullisesta viestistä!
Rehellisesti sanottuna olen ennen kaikkea huolissani mallin periytymisestä, kun pojilleni mahdollisesti tulee omia lapsia kuvioon mukaan. Meilläkin nimittäin homma oli tasavertaista ennen lapsia, mutta klassisesti homma lähti lapasesta lasten syntymisen myötä.
Samoin kävi meillä. Muistutin poikia jatkuvasti, että nykytytöt eivät rupea kenenkään palvelijoiksi, joten jos haluatte joskus pariutua, teidän pitää osata ja haluta tehdä oma osuutenne kotitöistä.
Juuri näin tulee toimia!
Miksi h*lvetissä te linkitätte tänne noita edellisiä mielipiteitä kymmenittäin, eihän tämmöisiä rimpsuja viitti edes lukea 🤬 Se oma mielipide riittää, kaikki tietää mistä puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sinä olet halunnut, mitä olet halunnut.
Nyt saattaa poikasi tuleva vaimo olla samassa kusessa kuin sinä nyt olet.
Tätä on teille täysin turhaa enää yrittää täällä selittää. Myös sulla on vastuu tilanteestasi, josta nyt kärsit. Syyllinen ei ole AINOASTAAN miehesi. Se on vaan seuraus päätöksiin.
Siinä olet oikeassa, että miehen pitääkin antaa hoitaa hommansa omalla tavallaan. Mutta ei sitä pidetä, jos jättää ne tekemättä. Herranen aika sentään miten naivia. Ja tyhmää.
Selityksiä on aina helppoa hakea ja toista syytellä. Samoin vertaistuki helpottaa hetkeksi. Joskus vaan kannattaisi olla oman elämänsä rattaissa kuljettajana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi h*lvetissä te linkitätte tänne noita edellisiä mielipiteitä kymmenittäin, eihän tämmöisiä rimpsuja viitti edes lukea 🤬 Se oma mielipide riittää, kaikki tietää mistä puhutaan.
Jätä lukematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sinä olet halunnut, mitä olet halunnut.
Nyt saattaa poikasi tuleva vaimo olla samassa kusessa kuin sinä nyt olet.
Tätä on teille täysin turhaa enää yrittää täällä selittää. Myös sulla on vastuu tilanteestasi, josta nyt kärsit. Syyllinen ei ole AINOASTAAN miehesi. Se on vaan seuraus päätöksiin.
Siinä olet oikeassa, että miehen pitääkin antaa hoitaa hommansa omalla tavallaan. Mutta ei sitä pidetä, jos jättää ne tekemättä. Herranen aika sentään miten naivia. Ja tyhmää.
Selityksiä on aina helppoa hakea ja toista syytellä. Samoin vertaistuki helpottaa hetkeksi. Joskus vaan kannattaisi olla oman elämänsä rattaissa kuljettajana.
Ei ole kusessa, kumpikin poika osaa tehdä vaikka mitä. Kumpikin on ollut tai on nyt parisuhteessa eikä ne päättyneetkään parisuhteet päättyneet siihen, että poika olisi heittäytynyt palveltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.
Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.
Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)
Pääsin. Kuvaavaa on se, että olin psykoottistasoisesti masentunut, mutta sain silti lasten huoltajuuden erossa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sinä olet halunnut, mitä olet halunnut.
Nyt saattaa poikasi tuleva vaimo olla samassa kusessa kuin sinä nyt olet.
Tätä on teille täysin turhaa enää yrittää täällä selittää. Myös sulla on vastuu tilanteestasi, josta nyt kärsit. Syyllinen ei ole AINOASTAAN miehesi. Se on vaan seuraus päätöksiin.
Siinä olet oikeassa, että miehen pitääkin antaa hoitaa hommansa omalla tavallaan. Mutta ei sitä pidetä, jos jättää ne tekemättä. Herranen aika sentään miten naivia. Ja tyhmää.
Selityksiä on aina helppoa hakea ja toista syytellä. Samoin vertaistuki helpottaa hetkeksi. Joskus vaan kannattaisi olla oman elämänsä rattaissa kuljettajana.
Ei ole kusessa, kumpikin poika osaa tehdä vaikka mitä. Kumpikin on ollut tai on nyt parisuhteessa eikä ne päättyneetkään parisuhteet päättyneet siihen, että poika olisi heittäytynyt palveltavaksi.
Eli kotona miehen antama malli ei siis ole ollut turmiollista vaikka pelkäsit. Varsinkin esikoispoikasi kohtaloa, jolla oli vaikeuksia roskapussin kanssa. No sittenhän sun valittamisesi on täysin turhaa, jos asiat onkin ihan OK.
Sori, mutta mä tipahdin kärryiltä ny täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.
Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.
Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)
Pääsin. Kuvaavaa on se, että olin psykoottistasoisesti masentunut, mutta sain silti lasten huoltajuuden erossa :)
Näinhän näissä huoltajakiistoissa monesti käykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.
Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.
Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?
Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.
Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.
Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.
Ööö...
Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.
Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.
Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.
Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.
No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.
Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...
Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.
Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.
Ihan turhaa tollanen selittäminen. Asiat olisi voinut kyllä toisellakin tapaa hoitaa. Teoilla on aina seurauksia.
Vaimo olisi voinut yrittää opettaa sitä miestään. Jos ei ylpeys kestä, niin ei sitten. Jos kestää ja miestä ei kiinnosta, se lempataan pihalle. Sitä ei silloin yhteiselämä kanssasi kiinnosta.
Miksi tää on teille näin vaikea asia? Jos tollasta lusmuilijaa pidetää vuodesta toiseen (tässä tapauksessa tehty 3 lasta) niin ei kai se mies silloin mikään paskakasa voi olla?
Ja jos on, niin miksi tulisi sen pitäjää kutsua? Eipä ainakaan kovin viisaaksi.
Lapsille voi haluta sisaruksia. Itsekin halusin toisen lapsen vaikka arvasin, miten siinä käy. Opettaminen onnistuu vain, jos toinen haluaa opetella. Ei onnistu silloin, kun jotain pitää tehdä ja toinen sanoo, että nyt ei onnistu, kun on sitä ja tätä.
Täällä saa jatkuvasti lukea, miten miehen pitää antaa hoitaa hommat omalla tavallaan. Nytkö se ruuanlaiton opettelu pitääkin mennä naisen ohjauksessa ja valvonnassa?
Sinä olet halunnut, mitä olet halunnut.
Nyt saattaa poikasi tuleva vaimo olla samassa kusessa kuin sinä nyt olet.
Tätä on teille täysin turhaa enää yrittää täällä selittää. Myös sulla on vastuu tilanteestasi, josta nyt kärsit. Syyllinen ei ole AINOASTAAN miehesi. Se on vaan seuraus päätöksiin.
Siinä olet oikeassa, että miehen pitääkin antaa hoitaa hommansa omalla tavallaan. Mutta ei sitä pidetä, jos jättää ne tekemättä. Herranen aika sentään miten naivia. Ja tyhmää.
Selityksiä on aina helppoa hakea ja toista syytellä. Samoin vertaistuki helpottaa hetkeksi. Joskus vaan kannattaisi olla oman elämänsä rattaissa kuljettajana.
Ei ole kusessa, kumpikin poika osaa tehdä vaikka mitä. Kumpikin on ollut tai on nyt parisuhteessa eikä ne päättyneetkään parisuhteet päättyneet siihen, että poika olisi heittäytynyt palveltavaksi.
Eli kotona miehen antama malli ei siis ole ollut turmiollista vaikka pelkäsit. Varsinkin esikoispoikasi kohtaloa, jolla oli vaikeuksia roskapussin kanssa. No sittenhän sun valittamisesi on täysin turhaa, jos asiat onkin ihan OK.
Sori, mutta mä tipahdin kärryiltä ny täysin.
Tähän "rimpsuun" on vastannut useampi henkilö. :)
Trollille tiedoksi, että minä olen se roskispussia vieroksuvan esikoispojan äiti, se jolle vastasit on minua lohduttanut, jo aikuisten poikien äiti. :)
Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että en ole missään vaiheessa väittänyt, että mies olisi yksin syyllinen tilanteeseen. Minulla on ollut omat vaihtoehtoni, kun vihdoin tilanteen tajusin. A) "kouluttaa" miestä ja luoda lapsille riitaisa koti, B) erota ja luoda lapsille kaksi kotia, C) Sopeutua tilanteeseen ja pyrkiä ylittämään kasvatuksella kodin malli.
Valitsin C vaihtoehdon ja toki aina välillä mietin oliko se sittenkään parhain vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.
Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.
Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)
Pääsin. Kuvaavaa on se, että olin psykoottistasoisesti masentunut, mutta sain silti lasten huoltajuuden erossa :)
Näinhän näissä huoltajakiistoissa monesti käykin.
Minä olin huolehtinut lapset ja kodin täysin yksin. Mies oli katsonut televisiota, eihän se suostunut edes opettelemaan laskujen maksamista. Ja kyllä, olisin opettanut ja moneen otteeseen suorastaan vaadin, mutta kun oli arki yksin pyöritettävänä, niin en jaksanut tapella. Olisi ehkä pitänyt nalkuttaa enemmän, mutta se ei mulle hyväluontoisena ihmisenä sovi.
Tämän palstan miesten logiikan mukaan syy on tietenkin sinun, koska et joko ole opettanut kodinhoitoa miehelle /et osaa motivoida häntä tarpeeksi nätisti /et ole eronnut hänestä. Et osannut ennen lapsia lukea, että tilanne tulisi olemaan tämä, valitsit väärän kumppanin, ja nyt tuhoat lastesi mahdollisuuden saada terveen esimerkki parisuhteesta.
Syyllisyys on sinun, sillä välin miehesi voi vetää lonkkaa.