Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja mitä olette miehet tehneet jotain vaimonne tai lapsenne iloksi ilman, että olette siitä itse hyötyneet mitään? Aika hiljaista varmaan on.
Ole tehny, mut en viitti täällä kertoo. Ei sitä kuiteskaan uskota.
Ei niin, sun larpit on niin huonoja.
Miten surullinen elämä, ei oikeita ihmissuhteita vaan yrittää täällä keksiä jotakin perhe-elämää, muttei sekään onnistu. Hakisi apua, ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Lapselle annetaan ruokaa, kun lapsella on nälkä. Lapselle vaihdetaan vaippa, kun se on likainen. Lapsi puetaan siten, että lapsella on hyvä olla, ei ole kylmä, kuuma tai vaatteet ei ole epämukavia. Vaatteita hankkiessa pitää tarkistaa miten ne pestään. Lapsen riittävästä unesta ja ulkoista täytyy pitää huolta. Millaisia reunaehtoja sinulla on noihin asioihin?
Niin annetaan, kun lapsella on tosiasiassa nälkä, ei silloin kun äidistä TUNTUU että lapsella on nälkä. Sama koskee vaipanvaihtoa, se vaihdetaan kun se on faktana märkä, eikä äidin tunteiden mukaan. Noin isät toimivatkin, ihan kuten kuuluu, mutta kun äiti ei ole saanut määrätä, niin väärinhän se on tehty.
Se ruoka pitää olla valmiina, kun lapsella on nälkä. Ei siinä vaiheessa ruveta meittimään, mitä syödään. Lapset tarvitsevat säännöllisyyttä ja kyllä siinä vanhemmankin elämä helpottuu, kun tietää mitä missä vaiheessa tapahtuu. Sitä päivää voi miettiä nukkumaanmenoajasta taaksepäin, niin tajuaa, miksi jotain pitää tehdä tiettyyn aikaan.
Sitä vaipanvaihtoa ei kannata pitää niin pitkään, että se suorastaan valuu pissaa. Lapsen iho on herkkä ja jos se ehtii hautua punaiseksi, se tekee kipeää lapselle ja on työläs hoitaa kuntoon.
Kyllä te palstamammat olette fantsuja tyyppejä. Noitakaan juttuja ei kukaan muu kun toinen palstanainen olisi tajunnut. Jihuu.
Mä muuten olen löytänyt marketista lastenruokia. Sellaisissa lasipurkeissa. Semmosen kun laittaa mikroon (irroita kansi ensin) tai vesihauteeseen hetkeksi (kannen voi jättää paikoilleen) valmistuu lapsen ateria hyvinkin nopeasti. Hätätila ei siis romahduta päivän aikatauluja eikä rutiineja.
Joopa joo. Se hätilanne ainakin meillä tuntui tulevan aina silloin, kun mies oli puikoissa ja lapsille syötettiin silloin ranuja ja makkaraa. Mä olin sitten se tylsä mutsi, joka antoi tavallista kotiruokaa ja katsoi, että kasviksiakin oli tarjolla.
Hallelujaa!
Kuka se kissan häntää nostaa, jos kissa ei itse. Tästä saat kaiketi "vastuullisin äiti 2022" pokaalin. Oletko muuten opettanut ukollesi miten ruokaa tehdään?
Miksi naisen pitäisi opettaa mies kokkaamaan?
Ei tarvikkaan, jos on niin tyhmä että ei tajua omaa parastaan. Silloin pitää vaan pysyä itse keittiössä. Ja valittaa kun mun mies ei pysty tekemään tätäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ja mitä olette miehet tehneet jotain vaimonne tai lapsenne iloksi ilman, että olette siitä itse hyötyneet mitään? Aika hiljaista varmaan on.
Sanokaa te miehet, mitkä ovat ne taikasanat, jolla havahdutetaan kiinnostumaan.
Sä lennät pihalle, jos et...[/quote
Häh. Aiemmin keskustelussa on valitettu, että isin osallistumattomuus johtuu siitä, että he eivät saa tehdä tarpeeksi omalla tavallaan, nainen stressaa ja määrittelee liikaa perheen tekemiset.
Nyt sitten on äänessä joku, jonka mukaan naisen nimen omaan pitää kädestä pitäen opettaa miehelleen kaikki ruuanlaitosta lähtien, jos haluaa, että asiat onnistuu ja parisuhde toimii.
Ja tässä sitten ohjeena uhkailu.
Vähän on ristiriitaisia nämä miesten ohjeet. Onko nyt taas niin, että jotkut vaan hakevat mitä vaan tekosyitä sille, että ei tarvitse tehdä mitään?
Keräät lauseita eri viesteistä ja nerokkaasti niputat ne kasaan.
Jos sulla ei ole halua opettaa miestäs tekemään mitään, niin sehän on sun oma ongelmas. Tyhmää se kyllä on ja pissaat omiin muroihis. Onko sulla sama suunnitelma ipanoidenkin kanssa? Monesti tyhmällä on myös hiukan samankaltainen kumppani.
Ja keino lusmuilun loppumiseen on juurikin uhkaus. Jos et muuta tapojas, niin saat lähtee. Sulla tarttee vaan olla sit munaa pysyä sanomas takana ja toteuttaa uhkaus. Ihan samalla tavalla kun lasten kanssa. Ei niillekään voi montaa kertaa kertoo tekeväs jotain, jos ei sitten olekaan selkää tehdä mitä sanoo.
Eläkää elämäänne ihan miten lystäätte. Jos haluut tehä siitä mahdollisimman hankalaa, niin tee kaikki yksin.
Onneksi ei ole omaa puolisoa tarvetta "opettaa", jahka hän ei heittäydy avuttomaksi ja osaamattomaksi perheensä kanssa.
Ja kyllä, poimin eri kirjoittajien viestejä, mutta huvittavaahan tuo on, että ainoa asia mikä (mies) kommentoijasta toiseen pysyy samana on varmuus siitä, että äiti tekee kaiken väärin. Puuttuu liikaa / ei opeta tarpeeksi / sanoo liian rumasti / ei ymmärrä asettaa uhkavaatimusta.
Itse vapaamatkustajaksi heittäytyminen se vaan on ihan luonnollista, eikä sitä ihmettele heistä kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Opettaa miestä? Onko mitään mitä se mies jo osaisi?
Ei aikuista opeteta suhteessa, menee nyt sekaisin äiti ja vaimo. Kuvottavaa.
No tee sit ite ja uhriudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö sen määrittelet tai joku toinen nainen, millainen isä saa olla?
Tätä mä juuri tarkoitinkin. Tässä onkin yksi syy siihen, miksi toiset miehet vaan saavat tarpeekseen asioista. Jos asiat aletaan määrittelemään naisen suulla, niin on turhaa ihmetellä, miksi mies ei sitä ja tätä.
Jotain aikuisten mielihaluja. Koskeeko tämä myös äitejä vai ainoastaan miehiä?
Vastatkaapa nyt mammat. Onko ok, jos teidän miehenne alkavat määritellä reunaehtoja teidän äitiydelle, neuvomaan teitä imetyksessä, vaippojen vaihdoissa, lapsen pukemisessa ja muissa asioissa? Ja jos ei ole, niin miksi ei?
Lapselle annetaan ruokaa, kun lapsella on nälkä. Lapselle vaihdetaan vaippa, kun se on likainen. Lapsi puetaan siten, että lapsella on hyvä olla, ei ole kylmä, kuuma tai vaatteet ei ole epämukavia. Vaatteita hankkiessa pitää tarkistaa miten ne pestään. Lapsen riittävästä unesta ja ulkoista täytyy pitää huolta. Millaisia reunaehtoja sinulla on noihin asioihin?
Niin annetaan, kun lapsella on tosiasiassa nälkä, ei silloin kun äidistä TUNTUU että lapsella on nälkä. Sama koskee vaipanvaihtoa, se vaihdetaan kun se on faktana märkä, eikä äidin tunteiden mukaan. Noin isät toimivatkin, ihan kuten kuuluu, mutta kun äiti ei ole saanut määrätä, niin väärinhän se on tehty.
Se ruoka pitää olla valmiina, kun lapsella on nälkä. Ei siinä vaiheessa ruveta meittimään, mitä syödään. Lapset tarvitsevat säännöllisyyttä ja kyllä siinä vanhemmankin elämä helpottuu, kun tietää mitä missä vaiheessa tapahtuu. Sitä päivää voi miettiä nukkumaanmenoajasta taaksepäin, niin tajuaa, miksi jotain pitää tehdä tiettyyn aikaan.
Sitä vaipanvaihtoa ei kannata pitää niin pitkään, että se suorastaan valuu pissaa. Lapsen iho on herkkä ja jos se ehtii hautua punaiseksi, se tekee kipeää lapselle ja on työläs hoitaa kuntoon.
Kyllä te palstamammat olette fantsuja tyyppejä. Noitakaan juttuja ei kukaan muu kun toinen palstanainen olisi tajunnut. Jihuu.
Mä muuten olen löytänyt marketista lastenruokia. Sellaisissa lasipurkeissa. Semmosen kun laittaa mikroon (irroita kansi ensin) tai vesihauteeseen hetkeksi (kannen voi jättää paikoilleen) valmistuu lapsen ateria hyvinkin nopeasti. Hätätila ei siis romahduta päivän aikatauluja eikä rutiineja.
Joopa joo. Se hätilanne ainakin meillä tuntui tulevan aina silloin, kun mies oli puikoissa ja lapsille syötettiin silloin ranuja ja makkaraa. Mä olin sitten se tylsä mutsi, joka antoi tavallista kotiruokaa ja katsoi, että kasviksiakin oli tarjolla.
Hallelujaa!
Kuka se kissan häntää nostaa, jos kissa ei itse. Tästä saat kaiketi "vastuullisin äiti 2022" pokaalin. Oletko muuten opettanut ukollesi miten ruokaa tehdään?
Miksi naisen pitäisi opettaa mies kokkaamaan?
Ei tarvikkaan, jos on niin tyhmä että ei tajua omaa parastaan. Silloin pitää vaan pysyä itse keittiössä. Ja valittaa kun mun mies ei pysty tekemään tätäkään.
Minä ymmärsin oman parhaani ja jätin miehen oman onnensa nojaan. Éi mulla riittänyt holtti alkaa aikamiestä kasvattamaan, lapsissa oli tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka junaa kuljettaa?
Hiljainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa surulliselta. Ihan kaikkien kannalta.
Mun nykyinen puoliso oli aluksi ihan surkea safkanteossa. Sanoin, että en ala sun kotiapulaiseksi joten saat alkaa opettelemaan. Opetin, koska ite osasin. Nyt osataan molemmat. Jonkun ylpeys ei kai riitä tämmöseen hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka junaa kuljettaa?
Ja kuka jää asemalle?
Achtung.
Historiallinen ketju. Mies selviytyy naista peremmin lastenhoitoon liittyvässä asiassa. Varmaan joku provo. Eihän tämmönen voi olla totta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4863948/mulla-hajoaa-paa-omaan-lapseeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten ollu aika fiksu veto opetella ite tekemään tiettyjä juttuja. Ei ole tarvinnut ettiä sitten itelleen mitään kotiapulaista tai sisäkköä.
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen puoliso oli aluksi ihan surkea safkanteossa. Sanoin, että en ala sun kotiapulaiseksi joten saat alkaa opettelemaan. Opetin, koska ite osasin. Nyt osataan molemmat. Jonkun ylpeys ei kai riitä tämmöseen hommaan.
Enemmän se on kiinni siitä, kiinnostaako toista oppia. On ihan eri asia neuvoa pyynnöstä kuin koettaa saada toinen opettelemaan väkisin. Ruuanlaitto on asia, jota pitää harjoitella, ei kukaan osaa kaikkea ensiyrittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nykyinen puoliso oli aluksi ihan surkea safkanteossa. Sanoin, että en ala sun kotiapulaiseksi joten saat alkaa opettelemaan. Opetin, koska ite osasin. Nyt osataan molemmat. Jonkun ylpeys ei kai riitä tämmöseen hommaan.
Enemmän se on kiinni siitä, kiinnostaako toista oppia. On ihan eri asia neuvoa pyynnöstä kuin koettaa saada toinen opettelemaan väkisin. Ruuanlaitto on asia, jota pitää harjoitella, ei kukaan osaa kaikkea ensiyrittämällä.
Olet aivan oikeassa. Eihän ketään pakottaa voi. Edes elämään samassa talossa. Jos ei oikeasti kiinnosta panostaa, niin sellasta ei kannata pitkään katella.
Vierailija kirjoitti:
On muuten ollu aika fiksu veto opetella ite tekemään tiettyjä juttuja. Ei ole tarvinnut ettiä sitten itelleen mitään kotiapulaista tai sisäkköä.
No shit schrlock -.-
Toivottavasti ap:n tilanne on parempaan päin.
Meillä kaikilla on puutteemme, ja vaikka joku tapa toisessa silloin tällöin ottaisikin pannuun, eihän se hänestä tee huonoa vanhempaa.
Kukaan ei osaa kaikkea, joten miksi asioita ei voisi opetella yhdessä. Minun puolisoni ei osannut alkuun ruuanlaiton perusasioita. Nykyään kokkailee vaikka minkälaisia herkkuillallisia :) Toki oli itse halukas opettelemaan, kyseli ja kokeili. Jos minä olisin vain ylhäältä päin sanellut jotain, niin tuskin olisi kiinnostanut.
Toisaalta meillä kyllä ihan normaalissa kanssakäymisessä, esim. lasten kanssa ulkoillessa, voidaan pohtia onko lapsella kylmä tai kuuma. Ilman, että siinä tarvii kenenkään vanhemmuuteen mennä tai ketään syytellä. Tätä kutsutaan keskusteluksi :D
Meillä tosin molemmat vanhemmat osaavat ajatella omilla aivoillaan ja ovat kiinnostuneita yhteisesti halutun perheen asioista. Meillä molemmat myös kykenee jonkinlaiseen itsereflektioon, ja toisaalta ollaan tiimi. Samalla puolella, ei mikään taistelupari, jossa toista pitää nöyryyttää ja nolata ja osoittaa kuinka tyhmä se toinen taas onkaan ollut. Toki tämä on niin itsestäänselvää, että en ymmärrä, miksi se pitää sanoa ääneen.
Eteen on tullut vuosien varrella myös sellaisia asioita, jotka ei ole tuntuneet omimmilta, mutta joihin on silti lasten takia ryhdytty ja lapsen ilo ja sieltä saamat "matkaeväät" onkin sitten olleet se paras palkinto.
Meillä mies osasi laittaa 5 perusruokaa. Tajusi itse, että ei sillä pärjää. Ilmoittautui (itse) Opiston miesten kokkauskurssille. Jossakin vaiheessa tilattiin meille Ruokaboksi. Innostui, että voi laittaa ruuat. (Boksissa on hyvät ohjeet ja kaikki ruoka-aineet valmiina.) Harjoitus on tehnyt mestarin (kuten tekee monessa muussakin asiassa mm. Vaipan vaihdossa). Nyt mies osaa kokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Hyviä miehiä on valtavasti. Sitten taas on ne miehet, joita oma jälkikasvu ei kiinnosta, ja he ovat surun ja pettymyksen aihe sekä puolisoille että lapsille.
Höpsis, ne on ihan hyviä miehiä ja isiä kun vaimon tilalle tulee toinen nainen, sellainen joka ei ole mennyt pilalle lasten saannin myötä.
Ei ne kyllä ole, mitä nyt on lähipiiriä seurannut. Kyllä ne jotka on hyviä isiä eron jälkeen, ovat olleet lapsistaan kiinnostuneita ennen sitäkin. Ne joita on kiinnostanut lähinnä se, että pysyy kulissit kunnossa eli vaimo ja lapset on olemassa, eivät sitten eron jälkeen enää viitsi yrittää sitäkään vähää.
Kyllä ne miehet onkin lapsistaan kiinnostuneita, vaimosta vain tuntuu siltä etteivät ole, kun mies ei hyppää vaimon pillin mukaan. Sitten ovat myös eron jälkeen hyviä isiä.
Joo on varmaan semmoisiakin, itse olen seurannut vaan sivusta joten en tiedä mitä vaimo on ajatellut. Mutta on myös niitä joita ei ihan oikeasti kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta eivät osaa olla isiä eivätkä tunne lapsiaan, kun aloittavat vasta lasten ollessa isoja.
Tunnen pari erinomaisen hyvää eronnutta isää, ja pari umpisurkeaa. Niitäkin on jotka etsii äkkiä uuden vaimon hoitamaan, näitä äitipuolten tuskailuja osallistumattomasta isästä saa ihan säännöllisesti lukea täältä palstaltakin myös.
Ja minä tiedän monta surkeaa äitiä jotka esiintyvät olevansa hyviä äitejä. Kulisseissa on sitten kauheuksia.
Ja vastuullisena aikuisena olet tietysti tarttunut tilanteeseen? Keskustellut äitien kanssa, tarjonnut apua tai vähintään tehnyt nimettömän lastensuojeluilmoituksen näistä kauheuksista?
Kuten sinäkin olet tehnyt ilmoituksen tuosta hirviömiehestäsi joka on lapsille noin kamala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.
niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.
No kerro nyt, millainen isä sinä olet lapsillesi? Ei naisetkaan voi päästään kiskaista, millainen on hyvä vanhempi, siihen hyvään vanhemmuuteen kyllä löytyy ohjeita ja opastusta.
Eihän sitä pitäisi voidakaan, mutta hyvin voivat kuitenkin. Olen hyvä vanhempi, olin hyvä vanhempi, lapseni 3 kpl ovat aikuisia. Ei vanhemmuutta voi lähteä määrittelemään noin niin kun te naiset teette (ja sehän teidän ja parisuhteidenne ongelma onkin). Lapset määrittelevät hyvän vanhemmuuden, te voitte määritellä sen omien vanhempienne ja itsenne kohdalta suhteessa heihin, ette tositen henkilöiden vanhemmuuksia.
Opettaa miestä? Onko mitään mitä se mies jo osaisi?
Ei aikuista opeteta suhteessa, menee nyt sekaisin äiti ja vaimo. Kuvottavaa.