Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa. 

Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.

Narsistikaan ei itse ymmärrä olevansa sellainen. Koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.

Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.

Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..

Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.

Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.

Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?

Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.

Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.

Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.

Ööö...

Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.

Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.

Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.

Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.

No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.

Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa. 

Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.

Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.

Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.

Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..

Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.

Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.

Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?

Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.

Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.

Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.

Ööö...

Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.

Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.

Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.

Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.

No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.

Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...

Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa. 

Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.

Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?

No eihän tossa niin väitetty. Annas nyt verenpaineesi hiukan laskea ja lue ajatuksella uudestaan. Älä laske heti mielikuvitustasi laukalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Tosi harmillista, että ympäristöösi on sattunut tällaisia ihmisiä.

Itse en tunnista ilmiötä ollenkaan, niin en osaa tähän kommentoida. Oman elämäni naiset tarttuvat paljon isompiin asioihin, samoihin kuin ap: läsnäoloon, osallistumiseen, lasten edun priorisoimiseen. 

Joo ehihän sellainen tunnistakaan ilmiötä, joka itse on siellä ilmiötä luomassa. Perus.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.

Minäkin olisin halunnut toteuttaa äitiyttäni niin, että olisin vain ulkoillut lasten kanssa, kuten ex teki. Olin siitäkin vähästä liian pitkään tyytyväinen ja kun ympäristö vielä teki selväksi, että mies on hyvä, kun ulkoilee lasten kanssa. Kun kehuja sateli miehelle, niin ajattelin, että ei kai tässä voi valittaakaan.

Tilanne sitten eskaloitui pahemman kerran ja vasta silloin aloin oikeasti ajattelemaan kuinka epäreilu meidän työnjako oli. Mies ei ottanut tilanteesta onkeensa ja niinpä seurauksena oli ero heti, kun sain voimavaroja koottua. Liian pitkään siinäkin meni, mutta en jaksanut aikaisemmin.

Toivottavasti pääsit eron jälkeen toteuttamaan äitiyttäsi, kun mies siinä selvästi oli tiellä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.

Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.

Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..

Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.

Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.

Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?

Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.

Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.

Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.

Ööö...

Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.

Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.

Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.

Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.

No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.

Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...

Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.

Homma Roger.

Onneksi lesbosuhteet on kuulemma yleitymässä päin. Näistä suhteista kasvaa sitten vain vastuunkantajia. Tulevaisuus tulee sen sitten näyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.

Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.

Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..

Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.

Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.

Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?

Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.

Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.

Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.

Ööö...

Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.

Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.

Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.

Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.

No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.

Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...

Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.

Homma Roger.

Onneksi lesbosuhteet on kuulemma yleitymässä päin. Näistä suhteista kasvaa sitten vain vastuunkantajia. Tulevaisuus tulee sen sitten näyttämään.

Voi hyvä luoja niitä h.moparien poikia. Perheessä kaksi isää antamassa myrkyllistä esikuvaa lapselleen. Naiset, puuttukaan nyt pian tähän epäkohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa. 

Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.

Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?

No eihän tossa niin väitetty. Annas nyt verenpaineesi hiukan laskea ja lue ajatuksella uudestaan. Älä laske heti mielikuvitustasi laukalle.

"Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan." Kyllä se vähän juurikin sellaiselta väitteeltä haiskahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.

Silloin otat erilaisen isän lapsillesi. Helppoa.

Mistä voi käydä hankkimassa lapselleen uuden isän? Otetaanko se vanha vaihdossa?

Mies, ja isä valitaan ENNEN kuin lapsi tehdään. Ei toisinpäin. Luulisi että tämä on ihan biologiaa mutta ei näköjään kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.

Kannattaisin kyllä neuvolakäyntien ja synnytyvalmennuksen lisäksi kaikille ensikertalaisisille omaa isävalmennusta, jossa rautalangasta väännettäisiin (ehkä jonkun kokemusasiantuntijan ja vaikka jonkun lastensuojelutyöntekijän toimesta), että se elämä muuttuu ja sen kuuluu muuttua, myös sen isän elämä. Että lapsi oikeasti vaatii 24/7 huolenpitoa, elämään tulee ihan uusia haasteita ja muuttujia ja kotitöitä, ja sitä kaikkea ei pidä jättää vain toisen vanhemman kontolle. Ja että se isyys pitää aloittaa heti eikä vasta joskus.

Kyllä se mies tajuaa että elämä muuttuu, ellei nainen ole vainnut idiotikaa lastensa isäksi. Mies ei vain sulata sitä että se elämä muuttuisi sellaiseksi kuin nainen määrää. 

Lapsi määrää. Mutta eihän minäminäminämies kykene sitä ymmärtämään.

Ei lapsi määrää mitään, mutta kuvastaa hyvin sinun ajatustasi siitä että jonkun on aina määrättävä toisia ihmisiä, ja mieluiten tietenkin sinä, "lasten edun" mukaisesti. Eli oman etusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.

Mieheni oli ja on juuri tuollainen. Nyt lapsi on viisi ja isä haluaisi viettää lapsen kanssa aikaa, omien harrastustensa ja lapsen harrastuksen parissa. Mutta lapsi ei kelpuuta isäänsä enää. Ei halua mennä eikä tehdä isän kanssa. Ei vaikka yritän kannustaa ja mahdollistaa. Lasta ei vain kiinnosta isän seura, kokee sen kai niin vieraaksi. Ja mies on katkera. Ja vihainen minulle, kun hänen mielestään olen jotenkin aiheuttanut tämän tilanteen. Vaikka pyysin niin monesti vauva- ja taaperovuosina häntä osallistumaan ja tekemään ja hän itse kieltäytyi.

Johtuu varmaan siitä kun äiti on vieraannuttanut isän. Tiedän paljon lapsia ja isiä jotka ovat vasta 5-25-vuotiaina tutustuneet tosiinsa, ja lapsi viettää mieluusti aikaa isänsä kanssa. Taitaa olla joko värikynää nyt, voimafantasia, tai höpönpöppöä ;)

Tiedät sitten paljon munattomia tossukoita.

Itse asiassa niin minäkin tiedän, mutta ei niitä kukaan ole lapsistaan vieraannuttanut. Ihan ovat itse laiskuuksissaan vieraantuneet.

Yllättyisit miten monessa tapauksessa on äidin masinoima vieraannutus ollut taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa. 

Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.

Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?

No eihän tossa niin väitetty. Annas nyt verenpaineesi hiukan laskea ja lue ajatuksella uudestaan. Älä laske heti mielikuvitustasi laukalle.

"Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan." Kyllä se vähän juurikin sellaiselta väitteeltä haiskahtaa.

"Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?"

Tommosta ei kyllä lainauksessasi näkynyt vaikka kuinka tarkkaa luin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.

Mieheni oli ja on juuri tuollainen. Nyt lapsi on viisi ja isä haluaisi viettää lapsen kanssa aikaa, omien harrastustensa ja lapsen harrastuksen parissa. Mutta lapsi ei kelpuuta isäänsä enää. Ei halua mennä eikä tehdä isän kanssa. Ei vaikka yritän kannustaa ja mahdollistaa. Lasta ei vain kiinnosta isän seura, kokee sen kai niin vieraaksi. Ja mies on katkera. Ja vihainen minulle, kun hänen mielestään olen jotenkin aiheuttanut tämän tilanteen. Vaikka pyysin niin monesti vauva- ja taaperovuosina häntä osallistumaan ja tekemään ja hän itse kieltäytyi.

Johtuu varmaan siitä kun äiti on vieraannuttanut isän. Tiedän paljon lapsia ja isiä jotka ovat vasta 5-25-vuotiaina tutustuneet tosiinsa, ja lapsi viettää mieluusti aikaa isänsä kanssa. Taitaa olla joko värikynää nyt, voimafantasia, tai höpönpöppöä ;)

Mies saa tuossa vaiheessa käyttää hirveän paljon vaivaa luodakseen lapseensa hyvän suhteen, joka aiemmin olisi syntynyt ihan siinä sivussa.

Itse asiassa ei. Kun katsos äiti ei ole määrittelemässä sitä suhdetta, niin se muotoutuu ihan luonnostaan ilman sen suurempaa eforttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.

Mieheni oli ja on juuri tuollainen. Nyt lapsi on viisi ja isä haluaisi viettää lapsen kanssa aikaa, omien harrastustensa ja lapsen harrastuksen parissa. Mutta lapsi ei kelpuuta isäänsä enää. Ei halua mennä eikä tehdä isän kanssa. Ei vaikka yritän kannustaa ja mahdollistaa. Lasta ei vain kiinnosta isän seura, kokee sen kai niin vieraaksi. Ja mies on katkera. Ja vihainen minulle, kun hänen mielestään olen jotenkin aiheuttanut tämän tilanteen. Vaikka pyysin niin monesti vauva- ja taaperovuosina häntä osallistumaan ja tekemään ja hän itse kieltäytyi.

Johtuu varmaan siitä kun äiti on vieraannuttanut isän. Tiedän paljon lapsia ja isiä jotka ovat vasta 5-25-vuotiaina tutustuneet tosiinsa, ja lapsi viettää mieluusti aikaa isänsä kanssa. Taitaa olla joko värikynää nyt, voimafantasia, tai höpönpöppöä ;)

Mies saa tuossa vaiheessa käyttää hirveän paljon vaivaa luodakseen lapseensa hyvän suhteen, joka aiemmin olisi syntynyt ihan siinä sivussa.

Miten nainen voi vieraannuttaa osallistuvan isän? Eihän lapsi vieraannu ihmisestä, joka häntä hoivaa ja hoitaa.

sulla ei selkeästikään ole miesten asiat oikein hallussa. Ehkä ei kannata suuna päänä olla kun tietotaso on noin matala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.

Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.

Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..

Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.

Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.

Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?

Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.

Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.

Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.

Ööö...

Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.

Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.

Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.

Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.

No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.

Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...

Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.

Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.

Mieheni oli ja on juuri tuollainen. Nyt lapsi on viisi ja isä haluaisi viettää lapsen kanssa aikaa, omien harrastustensa ja lapsen harrastuksen parissa. Mutta lapsi ei kelpuuta isäänsä enää. Ei halua mennä eikä tehdä isän kanssa. Ei vaikka yritän kannustaa ja mahdollistaa. Lasta ei vain kiinnosta isän seura, kokee sen kai niin vieraaksi. Ja mies on katkera. Ja vihainen minulle, kun hänen mielestään olen jotenkin aiheuttanut tämän tilanteen. Vaikka pyysin niin monesti vauva- ja taaperovuosina häntä osallistumaan ja tekemään ja hän itse kieltäytyi.

Johtuu varmaan siitä kun äiti on vieraannuttanut isän. Tiedän paljon lapsia ja isiä jotka ovat vasta 5-25-vuotiaina tutustuneet tosiinsa, ja lapsi viettää mieluusti aikaa isänsä kanssa. Taitaa olla joko värikynää nyt, voimafantasia, tai höpönpöppöä ;)

Mies saa tuossa vaiheessa käyttää hirveän paljon vaivaa luodakseen lapseensa hyvän suhteen, joka aiemmin olisi syntynyt ihan siinä sivussa.

Itse asiassa ei. Kun katsos äiti ei ole määrittelemässä sitä suhdetta, niin se muotoutuu ihan luonnostaan ilman sen suurempaa eforttia.

Ei todellakaan muodostu helposti tuossa vaiheessa. Siinä pitää ensin voittaa lapsen luottamus ennen kuin mitään suhdetta pystyy edes luomaan. Pienen vauvan kanssa luottamus tulee itsestään lapsen hoitamisen yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Niin on varmasti olemassa. Mutta miksi pitää niin kivenkovaan väittää että jokainen nainen (ja vielä henkilöön menevästi osoittaa väite suoraan kommentoijalle, että SINÄ) toimii noin? Koska oikeasti pieni osa naisista on tuommoisia. En minä ole tavannut yhtäkään, ja tunnen kuitenkin aika monta. En ole kyllä tavannut yhtä surkeita isiäkään kuin tuo ap:n mies, ei sillä. Mutta tunnen aika monta perhettä, jossa työnjako on just semmoinen että naisella on enemmän vastuuta kaikesta kuin haluaisi, ja mies tekee kyllä juttuja lasten kanssa, niitä kivoja juttuja, jättäen tylsät rutiinijutut äidille.

Siksi koska me näemme kyllä jo kommentoinnista nämä naiset jotka tällaisia ovat. Luuletko tosiaan että tuollainen päsmäröijänainen myöntää tai edes huomaa olevansa päsmräi jonk seurassa perheellä on huono olla? Ei, hän luulee olevansa supervanhempi ja kaikkien muiden yläpuolella tuomioitaan jaellessa. 

Ei kaikki naiset olekaan tuollaisia, eikä kukaan ole niin väittänytkään. Kyllä teistä näkee kilometrin päähän kuka sellainen on, kun sellaiseen joskaus on törmännyt. Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan. onneksi ihania naisia ja äitejä on enemmistö. Mutta heillä onkin ehjät perheet onnelliset lapset ja tyytyväinen mies sekä hyvä parisuhde. Eivät he ole täällä itkemässä ja muita syyttelemässä omista virheistään.

Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?

No eihän tossa niin väitetty. Annas nyt verenpaineesi hiukan laskea ja lue ajatuksella uudestaan. Älä laske heti mielikuvitustasi laukalle.

"Se on juuri se joka väittää että täydellisestä miehestä ja isäehdokkaasta tuli sekunti lapsen syntymisen jälkeen perässävedettävä olmi joka vain kiusaa vaimoaan ja lastaan." Kyllä se vähän juurikin sellaiselta väitteeltä haiskahtaa.

"Ja sinä yrität nyt väittää, ettei tuollaisia perässä vedettäviä olmimiehiä ole olemassa? Vika on vain ja ainoastaan naisessa, TAAS?"

Tommosta ei kyllä lainauksessasi näkynyt vaikka kuinka tarkkaa luin.

Niin päsmärinaisestahan kaikki vaan johtuu eikä kukaan mies sellainen olisi muuten? Eli perässävedettäviä olmimiehiä ei ole kuin vain päsmärinaisten kuvitelmissa? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.

Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.

Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..

Korjaan tekstiäsi, mikään ei tunnu kelpaavan äideille. Lapsille sen sijaan kelpaa. Sitä on vain vaikea nähdä kun koko ajan se toinen vanhempi haukkuu miten huono isä olet lapsillesi. Lasten mielestä kuitenkin rakkain ja paras isä mitä on olemassa.

Kyllähän ne lapset tykkää, kun saa katsoa päivät telkkaria, syödä mitä huvittaa, ei ole mitään iltapesuja tai nukkumaanmenoaikoja. Hyvä vanhemmuus on lasten mielestä ihan eri asia mitä huolehtivan vanhemman mielestä.

Siis tapahtuuko teillä oikeasti tuollaista? Vai onko tää taas normaali v.ttuilua miehille?

Jos teillä tilanne on tuollainen, niin silloin sinä kyllä olet se perässävedettävä ja vedätettävä oleva henkilö.

Ei ole, mutta on meissä eroja. Minun mielestä vanhemman pitää aina ennakoida, miehen mielestä asioita ehtii miettiä sittenkin, kun tilanne on päällä. Siis ruokaa ruvetaan miettimään kun lapsilla on nälkä, iltahommia aletaan miettiä, kun lasten pitäisi olla jo sängyssä, vaipan ehtii vaihtaa kun telkkarissa on mainoskatko tai ohjelma loppuu, vaatteet ehtii etsiä aamulla, siis kaikkea tuollaista.

Koska tuossa tilanteessa mies voi luottaa siihen, että nainen kantaa vastuun. Meidät naiset kasvatetaan vastuunkantajiksi jo pienistä pitäen, miehet ei.

Ööö...

Kuka ne lusmuilijat sitten kasvattaa? Miehethän ei palstan mukaan osallistu lapsien kasvatukseen. Naisethan sen yksinään hoitaa? Miksi äidit eivät sitten kasvata myös poikiaan vastuunkantajiksi. Sä voitkin nyt avata tätä kovin omituista maailmankuvaasi.

Tyhmempi voisi tästä tehdä nyt yhteenvedon. Tää varmasti raivostuttaa monet.

Äidit kasvattavat tytöistään vastuunkantajia. Pojat jätetään ilman tätä kasvatusta.

Sitten poika menee naimisiin naisen kanssa, joka sallii käytöksen ja toimii samalla tavalla kuin miehensäkin äiti. Pojasta ei taaskaan kasvateta vastuunkantajaa.

No onneksi tätä tapahtuu vaan palstamammojen mielikuvituksessa. Oikeassa maailmassa (taas) tilanne on hiukan toinen. Mutta kyllä, joskus naisen ajatukset on ihmeellisiä.

Oletko muuten itse kasvattanut ainuttakaan lasta? Jos olet, niin toivotaan että ei ollut poika...

Lapsi oppii oman sukupuolensa roolimallin pääasiassa samaa sukupuolta olevalta vanhemmaltaan. Siinä ei naisen kasvatustyö paljoa pysty pelastamaan, jos isä on lusmu. Sama on esim. koulunkäynnin suhteen, jos isä väheksyy koulutuksen arvoa eikä tue poikaa opinnoissa, pojasta tulee alisuoriutuja koulussa.

Perheeseemme kuuluvat minä (nainen), vapaamatkustava mies, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikki nämä vuodet olen kasvattanut ja vaatinut lapsia tekemään kotiöitä, opiskelemaan ja kantamaan vastuuta yhtälaisesti. Pahoin pelkään, että kasvatuksesta huolimatta, per*eilevän miehen malli on kuitenkin siirtymässä vahvasti pojille. Kaikesta kasvatuksesta ja vaatimisesta huolimatta, eteenkin esikoispojan kanssa saa joka kerta riidellä esim. roskapussin viemisestä... :(

Vali vali.

Ja ihan kolme lasta on lusmun kanssa pitänyt vääntää. Jos perseilevää miestä ei olisi katseltu, ongelmaa ei olisi. Nainen on taas mahdollistanut ongelman syntymisen ja huolehtinut siitä, että jälkipolvi kulkee samoja polkuja.

Bravo!