Minkäikäisiä te mustavalkoiset äidit oikein olette?

Näin ollen teet siis itsestäsikin typerän...

Harvinaisen typerää on myös tuollainen toisten haukkuminen typeräksi tällä palstalla ja itsensä nostaminen jalustalle vaikka käytös ei moiseen oikeuttaisi.

yksittäisen lapsen kohdalla tehdä yksittäisestä asiasta (tutti, vaippa) erittäin pitkällemeneviä johtopäätöksiä vanhemmista.

Oli miten oli, nro 11:lla on äärimmäisen agressiivinen ja moukkamainen tyyli kommunikoida.

25

if you can't stand the heat, stay out of the kitchen.

11

En minä leimaa sitä mustavalkoiseksi, että kannustaa lasta oppimaan silloin, kun lapsella on herkkyyskausi menossa. Sehän on vain fiksua, että herkkyyskauden huomaa.

Minä itse olen vain sitä vastaan, että lapsen opettamisen motiivina on se, että äiti saa sulan hattuun siitä hyvästä, että lapsi oppii jotain. Ja olen sitä vastaan, että lapselta otetaan esim. tutti pois väkipakolla ja huudatetaan viisi päivää sen sijaan, että odotettaisiin sitä herkkyyskautta, jolloin tutti unohtuu päivässä.

Lisäksi en jaksa ymmärtää, miksi tuteille ja potille annetaan elämässä niin suuri painoarvo: Paljon tärkeämpää on keskittyä vaikka lapsen empatiataitojen opettamiseen kuin pottailuun. Paljon tärkeämpää on keskittyä kehittämään lapsen sanallista tunneilmaisua kuin sitä, että lapsi osaa pukea itse sukkansa. Mutta minä olenkin käyttäytymistieteilijä...

jotka haluaa kannustaa lapsiaan oppimaaan joitakin asioita "oikean ikäisinä".

Mutta silti ulkopuolisetkin katsoivat asiakseen ahdistaa meidän 2v poikaamme suurilla odotuksilla!

Poika on ilman vaippaa kotona usein ja tekee pissoja usein pottaan. Vahinkoja kuitenkin sattuu myös usein ympäri kotiamme ja niinpä kyläillessämme pidämme vaippaa emmekä sotke toisten koteja. Lapsemme ei ole kertaakaan suostunut kakalle potalle. On kokeiltu ruuan jälkeen, on kokeiltu muuten vaan ja on kokeiltu kun lapsesta alkaa huomata että on kakkahätä. Joka kerta potalle kakalle houkuttelu päättyy lujaan kieltäytymiseen ja itkuun. Minä en väkisin painosta! Jatkan vaihtoehdon tarjoamista mutta mitään pakottamista en asiassa käytä. Se ei tarkoita etteivätkö vanhemmat koko ajan osallistuisi lapsensa opettamiseen jos asia ei kuitenkaan suju...



Ja yhtälailla vielä 3v lapsi saattaa kokea asian samalla tavalla. Olisko 3v lapsi sitten painettava väkivalloin pottaan, uhkailtava ja painostettava siihen???



Minua kiinnostaa kovasti, mikä on se tyyli johon olette valmiita että lapsi oppii tämän taidon "ajoissa"?

Joidenkin suorituskeskeisten on vain niin kovin vaikea nähdä sitä omaa piirrettään. Se juontuu usein omasta kasvatuksesta ja kieltämättä tunnepuoli saattaa jäädä hieman vajavaiseksi, kun on lapsesta lähtien opetettu tuijottamaan vain mitattavia suorituksia.



T: se umpiakateemisesta ja hyvin suorituskeskeisestä suvusta oleva