Lue keskustelun säännöt.
Säästötilini vanki, olenko ainoa ?
20.10.2022 |
No vähän hassu otsikko mutta oletteko muut samanlaisia siinä että säästötililtä ei oteta rahaa kuin isoon hankintaan (auto, remontti tms ) ja käyttötilillä eletään palkkapäivästä toiseen.
Minulla viikon päästä tili ja rahaa 80 euroa. Säästöissä on yli 60 000 mutta sinne "en saa" kajota. Nyt en raaski esim mennä ulos syömään huomenna ym rajoittavaa.
Itse olen budjetoinut ja kun se menee näin tiukalle tulee syyllinen ja epäonnistunut olo. Mutta miksi miksi miksi en voi säästöistä ottaa edes satasta. Olen typerä, tiedän.
Onko mulla kohtalotoveria ja miten toimitte ? Tällä hetkellä jemmaan rahaa muuten vaan, en säästä mitään erityistä asiaa varten. Osa varoista on sijoitettu. Inflaatio ym tiedän, tiedän...
Kommentit (84)
Heh, minulla on paljon vähemmän säästössä (2000€) mutta ei sinne voi koskea! :D alkukuusta meni yllättävään menoon rahaa, pärjätään loppukuu kituuttamalla.
Säästötili on kyllä ollut hyvä. On ollut varaa yllättäviin menoihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on säästötilillä reilu 20 000 ja kuukaudessa laitan sinne noin 500 euroa. Tili on juurikin isompia hankintoja varten eikä ole ollut ongelmaa käyttää niitä. Rahaa on kulunut hammasremonttiin (oikaisuhoidot ja implantti), kasvojen kohotukseen ja makselen sieltä välillä ratsastuksen kausimaksut. Nyt säästökohteena on asunnon remontti.
Tuo todella paljon turvaa, kun tietää, että on säästössä varoja.
Toiminimen tilillä on nyt 47 000 ja pyrin, että siellä olisi aina yli 40 000. Pienemmälläkin yritys pärjäisi, mutta jostain syystä tuo 40 000 on muodostunut itsellä rajaksi.
Muut varat sitten osakkeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos otat satasen niin pato murtuu. Seuraavaksi lähtee 200, sitten 400 jne.
Tää on totta!
Mutta mun mies on vähän tollanen. Se ei halua maksaa remonttilainaa pois säästöillä koska sitä ahdistaisi jos säästötilillä ei olisi rahaa. Mä taas haluaisin maksaa lainan pois niin ei tarvis maksaa korkoja.
Ainiin ja kerran lainasi vanhemmiltaan rahaa ruokaan kun käyttötilillä ei ollut rahaa. Säästässä olis ollu kuutisen tonnia ja käteistä kotona noin 700e. Mun selän takana pyysi rahaa vanhemmiltaan ja kerran kun oltiin kylässä niin vanhemmat alkoivat puhua tosta velasta. Tosi noloa kun en ollut kuullutkaan ja appivanhemmat myhäilivät "aina tämä olikin salaisuus Mirjamilta". Ollaan kuitenkin nelikymppisiä niin "vähän" noloa että lainataan ruokarahaa eikä edes kerrota vaimolle!!! Alkupala ärsyttää tää muisto, anteeksi Off topic.
Tämä ei liity ihan otsikkoon, mutta käly lainasi rahaa äidilleen ja ei kertonut siitä miehelleen. Mies ei tykännyt, kun asia paljastui.
"Mies ei tykännyt"? Juuri tuollaisten älyttömyyksien takia meillä on mieheni kanssa (naimisissa 20 vuotta) erilliset tilit ja erilliset raha-asiat. Yhteiset hankinnat maksetaan yhdessä, samoin yhteiset elämisen kulut, mutta muuten kumpikin hoitaa asiansa itse eikä ole millään lailla tilivelvollinen toiselle. Annan usein rahaa vanhemmilleni joilla on tiukkaa. Samaten sisarelleni. Eivätkä nämä ole edes lainoja vaan tiedän että en saa rahoja takaisin. Asia ei vaikuta mieheeni mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kohtasin kerran Instagramissa säästöaiheista profiilia pitävän ihmisen, joka keräsi säästöjä ja puskuria sillä "kätevällä" keinolla, että höyläsi luottokorttia, niin ei tarvinnut koskea säästöihin. En seurannut häntä kauaa, mulla meinasi pää räjähtää.
No tässä tapauksessa jos ihminen on tunnetusti tarkka talouden pitäjä, jonka mielihalut ovat kohtuullisia, luottokortti vaikuttaa ihan järkevltä ratkaisulta. Kyllä minäkin osta silmälasit luottokortilla (minulla on kallis kehysmaku ja vajvat kaksiteholinssit) ja maksan ne muutaman kuukauden aikana, jolloin korkoja ei kamalasti kerry.
Säästöt ovat enimmäkseen erilaisissa sijoituksissa (toki on myös puskuria), joten ei niitä ruveta jonkun tonnin takia purkamaan.
Tuttua, ja itsekin olen köyhä, joten ottamisia olisi, mutta en vain ota. Voin kyllä lainata itseltäni, kunhan maksusuunnitlema on luokkaa ensi viikolla tulee veronpalautukset, tai tieto siitä että seuraavassa kuussa jää käteen sen verran että pystyy maksaa takaisin.
Tiettyjä asioita on joihin otan aina "omasta pankistani" lainan, ja se on kun olen menossa käymään 600km päässä ystävääni tapaamassa. Silloin otan 100-200€ humputtelurahaa, ja maksan takaisin 20€/kk.
Jemmassa pitää olla aina sen verran että saa hommattua passin ja häivyttyä maasta. Se on ihan minimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä mietitytä inflaatio, joka nakertaa säästöjänne?
Olisiko mielestäsi parempi sitten tuhlata rahat turhuuksiin, ettei vain inflaatio ehdi?
Niin, en todellakaan tiedä. Mietityttääkö inflaation vaikutus säästöihin?
Saatanastihan tuo harmittaa. 10000:sta kaheksansatataa jos vuossa häviää "taivaan tuuliin" niin kai se nyt jokaisen mieltä kyrsii!
Suurempaa typeryyttä on pitää tuollaisia summia tilillä. Kannattaisi sijoittaa osa tahoista ja tehdä kk-säästösuunnitelma.
Niihin sijoituksiin et sitten koske, ja säästötilin rahat voit käyttää turhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti. Viime viikolla oli aivan raivona, kun kaikki maksaa niin paljon ja eläkekin tulee vasta ensi viikolla. Aivan kuulemma rahat loppu.... kysyin, että mihin se mökin myynnistä tullut 130 000 Euroa on mennyt. Se on kuulemma tilillä vielä, mutta saldo ei saa painua alle 130 000. Ja lisään tähän, että äidillä on sijoituksia tuon lisäksi runsaasti ja omistusasunto. Mutta siis hänestä hänen rahansa ovat loppu ja ei ole rahaa edes ruokaan, koska käyttötilin saldo menisi alle 130 000.
Ehkä pitäisi siirtää käyttöpuolelle rahaa enemmän, jos kerta loppumaan pääsee. Kaikkia on elämän aikana nähnyt ja kuullut, mutta ennemmin nähdään nälkää, kun kosketaan säästöihin, morjens....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. tulee mieleen mökkinaapuri, perheetön mies. Eli hyvin köyhyydessä ja kyläläiset paapoivat vuosia, antoivat ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista, kun eli pienellä eläkkeellä, eikä rahaa ollut.
Kunnes kuoli ja kaukaiset sukulaiset perivät, paljastui satojentuhansien säästöt ja asunto-osakkeet ja mies oli kaiken säästänyt ja eli elämänsä muiden kustantamana.
Ap on sinkkuäiti joka harrastaa ja matkustaa ja ostaa joskus jotain mieluisaa kotiin.
Varani eivät ole vain tilillä, pahoittelen otsikkoa, puolet ovat sijoituksissa joita hankin säännöllisesti.
Olen velaton, en käytä edes Visaa kuin pakon edessä. Olen vain kiinnostunut rahasta, taloudesta ja säästämisestä.
Olen toki välillä ankara itselleni jos budjettini paukkuu joskus. Tässäkin kuussa paljon laskuja ja ostin takin, kengät pojalle, tein reissun ym isompaa..siksi muutama päivä ennen tiliä oltava suu säkkiä myöten tai vipattava itseltäni max satanen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti. Viime viikolla oli aivan raivona, kun kaikki maksaa niin paljon ja eläkekin tulee vasta ensi viikolla. Aivan kuulemma rahat loppu.... kysyin, että mihin se mökin myynnistä tullut 130 000 Euroa on mennyt. Se on kuulemma tilillä vielä, mutta saldo ei saa painua alle 130 000. Ja lisään tähän, että äidillä on sijoituksia tuon lisäksi runsaasti ja omistusasunto. Mutta siis hänestä hänen rahansa ovat loppu ja ei ole rahaa edes ruokaan, koska käyttötilin saldo menisi alle 130 000.
Sinun äiti voisi olla naapurini vanha rouva, erotuksella, että hän möi ison kaupunkiasunnon ja on jo vuosia asunut pienestä mökissä.
Ikää on 85v ja ei edes ruokaa raaski ostaa, kaikki punaisella lapulla ja niihin säästöihin ei voi koskea ja siksi ei ole varaa käyttää kunnan tarjoamia vanhustenpalveluita, kun niistä veloitetaan. Siivoojaa on yrittänyt palkata ainakin 10v mutta kaikki on liian kalliita. Ja ainainen valitus rahapulasta.
Pikkuhiljaa olen kieltäytynyt naapuriavun annosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pakko kysyä, mikä idea on makuuttaa lähes nolla korolla pankkitilillä 60.000€. Ja rahan arvon kun syö inflaatio.
Eikö paremman tuoton ja raha olisi paremmassa turvassa metsässä, pelto- ja tonttimaassa, asunnoissa ja kiinteistössä?
Pankkien konkurssiuhka on mahdollinen, eikä suuret säästötilit ole riskittömiä, jos pankki menee konkurssiin ja asiakas voi menettää osan säästöistä, kun varallisuus on yhdessä korissa, niin kuin kävi 90-luvulla ja ihmiset menetti säästönsä.
Asiahan riippuu paljon siitä, kumpi kahdesta tilanteesta pätee: onko kyse siitä, että joka kuukausi säästötilille menee rahaa ja ns. omaan kulutukseen on jätetty liian vähän, vai siitä että säästössä on jotain vanhaa rahaa eikä summa aktiivisesti kasva.
Ensimmäisessä tapauksessa se kuinka paljon kuukausittain säätää on oma aktiivinen valinta eikä jatkuvasti selkeästi omaan tarpeeseen liian pienellä budjetilla eläminen ole järkevää. Kyllähän myös säästöön jäävä summa voi vaihdella eri kuukausien välillä. Jälkimmäisessä taas pitää olla tarkka sen suhteen, ettei vahingossa koko ajan kuluta enemmän kuin tienaa, eli sellaisessa tilanteessa säästötiliin kajoaminen olisi paljon suuremman harkinnan takana.
Itse olen todennut järkeväksi sen, että palkkapäivänä säästötilille menee suoraan pienehkö summa aktiiviseen säästämiseen ja samassa kohtaa käyttötililtä ne rahat, jotka ovat edelliseltä kuulta jääneet yli. Tuolloin säästöt kasvavat koko ajan, mutta yksittäisen kuukauden hieman suurempi rahanmeno ei aiheuta ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöön joka kk 300, sijoituksiin 200. Ehkä tuossa saranen liikaa tässä elämätilanteessa, myönnän.
Ap
Vähän samaa ongelmaa. Tai mulla menee niin että olen säästänyt remontteja varten ja nyt kun on maksun aika, en raaskisi käyttää säästöjäni jotka sitä varten on. Mutta harmittaa saldon väheneminen. Älytöntä, tiedän :D
Minulla ei koskaan ole ollut säästöjä, muutamaa satasta lukuunottamatta ja olen vielä ihan hyvätuloinen.
Kaikki varallisuus on ostettu pankkilainalla ja lainan maksuajan pidän lyhyenä. Ja varallisuutta olen kasvattanut pikkuhiljaa yksiöstä okt, vapaa-ajan asuntoon ja veneisiin. Aina joku projekti päällä.
Ja sen mitä tuloista voisi siirtää säästötilille, mieluimmin annan hyväntekeväisyyteen, joka on antanut enemmän iloa ja mielihyvää, mitä pankkitilin saldo.
Ja toisaalta tuloni olen turvannut, kun saan pääomatuloja, joka mahdollistaa inhimillisen elämän.
En koskaan ole ollut pankin säästötilin säästäjä.
Vierailija kirjoitti:
Jos otat satasen niin pato murtuu. Seuraavaksi lähtee 200, sitten 400 jne.
Oikeassa olet, näin tapahtui.
Tämä on muuten jännä juttu, itsellä vähän sama juttu. Onneksi sijoituksissa on suurin osa joten niihin koskemiseen ei kevein perustein tule lähdettyä. Mutta sen verran on kotikasvatuksessa tuo säästäväisyys että säästötiliin koskeminen tuntuu _pahalta_.
Olen aina ollut säästäväinen, mutta vähitellen alkanut hellittää otetta. Minulla ei ole perillisiä ja käärinliinassa ei ole taskuja. Näin ollen en viitsi elämänlaadusta tinkiä. Asunto-osake ja sijoitusvarallisuus on joka tapauksessa turvana, ja palkkatulot. Säästötilille en anna niin suurta painoarvoa, ja eläkeläisenä aion pistää myös loput varat sileäksi.