Lue keskustelun säännöt.
Säästötilini vanki, olenko ainoa ?
20.10.2022 |
No vähän hassu otsikko mutta oletteko muut samanlaisia siinä että säästötililtä ei oteta rahaa kuin isoon hankintaan (auto, remontti tms ) ja käyttötilillä eletään palkkapäivästä toiseen.
Minulla viikon päästä tili ja rahaa 80 euroa. Säästöissä on yli 60 000 mutta sinne "en saa" kajota. Nyt en raaski esim mennä ulos syömään huomenna ym rajoittavaa.
Itse olen budjetoinut ja kun se menee näin tiukalle tulee syyllinen ja epäonnistunut olo. Mutta miksi miksi miksi en voi säästöistä ottaa edes satasta. Olen typerä, tiedän.
Onko mulla kohtalotoveria ja miten toimitte ? Tällä hetkellä jemmaan rahaa muuten vaan, en säästä mitään erityistä asiaa varten. Osa varoista on sijoitettu. Inflaatio ym tiedän, tiedän...
Kommentit (84)
Kohtasin kerran Instagramissa säästöaiheista profiilia pitävän ihmisen, joka keräsi säästöjä ja puskuria sillä "kätevällä" keinolla, että höyläsi luottokorttia, niin ei tarvinnut koskea säästöihin. En seurannut häntä kauaa, mulla meinasi pää räjähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä säästötiliä ole ajateltu elämiseen vaan jonkun tietyn asian hankintaan? Ja se asia voi olla vaikka mielenrauha. Jos käyttötilin rahat ei riitä (eli se palkka), niin on aika miettiä omia kulutustottumuksia tai sitten hyväksyä se, että säästöjä ei tule koskaan olemaan tarpeeksi sitä toivottua hankintaa varten.
Minulla se säästötili on nimenomaan yllättäviä elämiskustannuksia varten, ei mitään tiettyä kohdetta. Että jos tulee hammasremontti, sairastun, jään työttömäksi tai eteen tulee jokin isompi hankinta, niin en ole heti pulassa vaan porskutan hetken säästöillä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä mietitytä inflaatio, joka nakertaa säästöjänne?
Mua ei mietitytä. Mulla on vain max 6000€ pahanpäiväisen varaa tilillä/käteisenä, loput osakkeissa ja kullassa.
Mulla on (sijoitusten lisäksi) joustava säästöpuskuri, jonka kerään maksimissaan kymppitonniin ja sitten ylijäävän saa käyttää. Ja joskus voi käyttää enemmänkin, mutta jos se menee alle viiden tonnin, pitää ehdottomasti alkaa säästää sitä takaisin. Se on minusta kiva systeemi, välillä saan ostella isojakin "turhia" juttuja, mutta silti on säästöjä perusturvaksi. Tää puskuri on mulla siis erillinen varsinaisista sijoituksista, tää on jollain aikavälillä ihan käytettäväksi tarkoitettukin.
Vähän hölmöltä tuntuu, jos makuuttaa korottomalla säästötilillä 60 tonnia menettämässä arvoaan. Itsellä on sinänsä kyllä aika sama mentaliteetti, mutta kyse on arvo-osuustilistä, eli siis suomeksi osakkeista. Niitä en raaskisi lihoiksi laittaa, kun ajatus on, että ne tuottaisivat siellä.
Olen kutienkin viime vuosina alkanut tervehdyttämään ajattelua, eli kyllä sieltä on pari kertaa lähtenyt myös takaisinpäin osinkoja. Ja ylipäätään vähän pidemmän tähtäimen suunnitelma on nyt, että osingot käytetään asuntolainan ylimääräisiin lyhennyksiin. Mutta itse osakkeita en aio myydä koskaan. Ne jäävät sitten lapsien murheeksi. Osingot sen sijaan ovat käyttötavaraa nyt ja jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Joo, mä olen trapetsitaiteillut tuon ilmiön kanssa läpi elämäni. Olen aina ollut pienituloinen, mutta varakas. Isoäitini lahjoitti minulle osakkeita ja antoi reippaasti myös rahaa syntymäpäivisin ja jouluina.
Rahaa on aina ollut, mutta voiko sitä käyttää? Sitä piti aina olla myös pahan päivän varalle. Ja kun lisää ei omin avuin tule!
Ja sit just tuo: jos ottaa vähän, kohta ottaa paljon! Mihin vetää rajan? Siinäpä se!
Lisäksi hankala joskus vastata kyselyihin, että oletko varakas? Nooo, miten sen nyt ottaa. . .Täähän oli jännä'. Olen jo 43v eikä kukaan ole koskaan kysynyt, olenko varakas. Kyselläänkö tätä ihan yleisestikin?
Kysely? Se on vähän eri asia, kuin kysymys.
Ei siis *hankalaa vastata kysymykseen, oletko varakas, vaan kyselyyn*
Ystävät kysyvät, gallupeissa ym. kysellään, hei haloo.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä mietitytä inflaatio, joka nakertaa säästöjänne?
Olisiko mielestäsi parempi sitten tuhlata rahat turhuuksiin, ettei vain inflaatio ehdi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pitäs mennä leikkaukseen, mutten voi kun ei käyttötilillä rahaa hammashoitoihin jotka tehtävä ennen leikkausta. Säästössä olis, mutta en voi niitä tälläiseen tuhlata.
Minä ajattelen ihan samoin kuin ap. On tietty budjetti ja sillä mennään. Jos alkukuusta elän liian leveästi tai olen vaikka unohtanut jonkun tulossa olevan laskun, niin sitten kärvistellään loppukuu. Säästöihin en koske, sillä kuukauden budjetin pitäisi riittää normielämään. Jos ei riitä, olen itse mokannut ja kärsin seuraukset. Säästötili ei ole olemassa mitään tiettyä asiaa varten, vaan ajattelen, että se on sellainen todellisen pahan päivän vara. Jos vaikka kotona tapahtuisi joku isompi katastrofi ja tulisi vaikka kalliimpi remontti. Tai ihan loppuviimeksi se on eläkerahastoni. Eläkkeeni, jos siinä vaiheessa sellaisia vielä jaetaan, ei tule olemaan mikään iso, joten siinä vaiheessa on ehkä sitten vähän helpompaa, jos on ylimääräistä, mistä ottaa. Tosin välillä mietin, raskinko käyttää rahoja silloinkaan, vaan alanko sitten ehkä ajatella, että ne pitää jättää lapsille... Huoh, en tiedä. Mutta turvallisuudentunnetta se summa pankkitilillä kyllä tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristallikissa kirjoitti:
Joo, mä olen trapetsitaiteillut tuon ilmiön kanssa läpi elämäni. Olen aina ollut pienituloinen, mutta varakas. Isoäitini lahjoitti minulle osakkeita ja antoi reippaasti myös rahaa syntymäpäivisin ja jouluina.
Rahaa on aina ollut, mutta voiko sitä käyttää? Sitä piti aina olla myös pahan päivän varalle. Ja kun lisää ei omin avuin tule!
Ja sit just tuo: jos ottaa vähän, kohta ottaa paljon! Mihin vetää rajan? Siinäpä se!
Lisäksi hankala joskus vastata kyselyihin, että oletko varakas? Nooo, miten sen nyt ottaa. . .
Jo on sinulla ystävä- ja tuttavapiiri, joka kysyy, oletko varakas?
Ja miten siihen voi edes kukaan vastata, kun varallisuus on niin suhteellista.
Jollakin voi olla miljoonien varallisuusmassat, voi silti elää köyhyydessä, kun jotain teollisuushalleja ja kiinteistöjä eikä muuteta rahaksi hetkessä.
Olen viisikymppinen, eikä tähän mennessä ole kukaan vielä esittänyt kysymystä.
Paitsi veljeni 5v kysyi vanhemmiltani, ollaanko me nyt rikkaita, kun ostettiin uusi auto. Mutta senkin hän oli kuullut muilta, kuin kotona.
Yleensä rahasta, varallisuudesta tai palkasta ei puhuta ystävien kesken, vaan yleisellä tasolla, se kuuluu jo peruskäytöstapaihin, ettei udella.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen tuota mutta niin että säästän sijoitusasuntoja varten.
Nuukailen ja kerään tietyn summan asuntoa varten. Sitten aloitan taas alusta ja kaikkeen kivaan totean ettei ole varaa. Olen ruvennut pelkäämään että minusta tulee punalappu-ruokia keräilevä kulahtanut akka, jonka suurin yllätys elämässä on omaisuuden arvo kuilinvuoteella.
Koitan ottaa rennommin mutta vaikeaa on kun on päässyt kiinni tähän elämäntapaan.
Taidat ikävä kyllä olla sellainen jo nyt. Kohtuus kaikessa, myös nuukailussa. Varo erityisesti ettet nuukaile ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä mietitytä inflaatio, joka nakertaa säästöjänne?
Mua ei mietitytä. Mulla on vain max 6000€ pahanpäiväisen varaa tilillä/käteisenä, loput osakkeissa ja kullassa.
Kysymys toki osoitettu heille, joilla on kymppitonneja tilillä, kuten ap.llä. Siitähän tässä ketjussa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Joo, mä olen trapetsitaiteillut tuon ilmiön kanssa läpi elämäni. Olen aina ollut pienituloinen, mutta varakas. Isoäitini lahjoitti minulle osakkeita ja antoi reippaasti myös rahaa syntymäpäivisin ja jouluina.
Rahaa on aina ollut, mutta voiko sitä käyttää? Sitä piti aina olla myös pahan päivän varalle. Ja kun lisää ei omin avuin tule!
Ja sit just tuo: jos ottaa vähän, kohta ottaa paljon! Mihin vetää rajan? Siinäpä se!
Lisäksi hankala joskus vastata kyselyihin, että oletko varakas? Nooo, miten sen nyt ottaa. . .Jo on sinulla ystävä- ja tuttavapiiri, joka kysyy, oletko varakas?
Ja miten siihen voi edes kukaan vastata, kun varallisuus on niin suhteellista.
Jollakin voi olla miljoonien varallisuusmassat, voi silti elää köyhyydessä, kun jotain teollisuushalleja ja kiinteistöjä eikä muuteta rahaksi hetkessä.Olen viisikymppinen, eikä tähän mennessä ole kukaan vielä esittänyt kysymystä.
Paitsi veljeni 5v kysyi vanhemmiltani, ollaanko me nyt rikkaita, kun ostettiin uusi auto. Mutta senkin hän oli kuullut muilta, kuin kotona.Yleensä rahasta, varallisuudesta tai palkasta ei puhuta ystävien kesken, vaan yleisellä tasolla, se kuuluu jo peruskäytöstapaihin, ettei udella.
Missä sanoin, että minulla on ystävä- ja tuttavapiiri, joka kysyy, olenko varakas?
Opettele lukemaan. Kirjoitin: Lisäksi hankala joskus vastata kyselyihin, että oletko varakas
Kyselyihin? Never heard of?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä mietitytä inflaatio, joka nakertaa säästöjänne?
Olisiko mielestäsi parempi sitten tuhlata rahat turhuuksiin, ettei vain inflaatio ehdi?
Niin, en todellakaan tiedä. Mietityttääkö inflaation vaikutus säästöihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä mietitytä inflaatio, joka nakertaa säästöjänne?
Mua ei mietitytä. Mulla on vain max 6000€ pahanpäiväisen varaa tilillä/käteisenä, loput osakkeissa ja kullassa.
Kysymys toki osoitettu heille, joilla on kymppitonneja tilillä, kuten ap.llä. Siitähän tässä ketjussa on kyse.
No eihän ole. Kullasta ja osakkeista on aivan yhtä helppoa ottaa kuormasta, kuin tililtä, jos siis säilöö kultaa esim. Voima Goldin kultatilillä. 1-2 päivän viive, mutta muuten.
Ap. tulee mieleen mökkinaapuri, perheetön mies. Eli hyvin köyhyydessä ja kyläläiset paapoivat vuosia, antoivat ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista, kun eli pienellä eläkkeellä, eikä rahaa ollut.
Kunnes kuoli ja kaukaiset sukulaiset perivät, paljastui satojentuhansien säästöt ja asunto-osakkeet ja mies oli kaiken säästänyt ja eli elämänsä muiden kustantamana.
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Joo, mä olen trapetsitaiteillut tuon ilmiön kanssa läpi elämäni. Olen aina ollut pienituloinen, mutta varakas. Isoäitini lahjoitti minulle osakkeita ja antoi reippaasti myös rahaa syntymäpäivisin ja jouluina.
Rahaa on aina ollut, mutta voiko sitä käyttää? Sitä piti aina olla myös pahan päivän varalle. Ja kun lisää ei omin avuin tule!
Ja sit just tuo: jos ottaa vähän, kohta ottaa paljon! Mihin vetää rajan? Siinäpä se!
Lisäksi hankala joskus vastata kyselyihin, että oletko varakas? Nooo, miten sen nyt ottaa. . .Jo on sinulla ystävä- ja tuttavapiiri, joka kysyy, oletko varakas?
Ja miten siihen voi edes kukaan vastata, kun varallisuus on niin suhteellista.
Jollakin voi olla miljoonien varallisuusmassat, voi silti elää köyhyydessä, kun jotain teollisuushalleja ja kiinteistöjä eikä muuteta rahaksi hetkessä.Olen viisikymppinen, eikä tähän mennessä ole kukaan vielä esittänyt kysymystä.
Paitsi veljeni 5v kysyi vanhemmiltani, ollaanko me nyt rikkaita, kun ostettiin uusi auto. Mutta senkin hän oli kuullut muilta, kuin kotona.Yleensä rahasta, varallisuudesta tai palkasta ei puhuta ystävien kesken, vaan yleisellä tasolla, se kuuluu jo peruskäytöstapaihin, ettei udella.
Tässä just näkyy sun ja mun yhteiskuntaluokkaero. Mulle on itsestään selvää, että kyselyllä tarkoitetaan palstan galluppeja tai Iltiksen vertailuja. Sinä kuvittelet, että se voisi olla ihan tuttavakin. Joo, w t -piireissä ehkä, mutta ei mun maailmassani.
Hyvä, että et koske säästöihin. Itse tein sen virheen kun tulot tippuivat aikanaan ja nyt on kaikki säästöt syöty. Mulla oli parhaimmillaan noin 20 000 mutta nyt ei ole säästössä mitään.
🇺🇦🇮🇱
En nosta säästötililtä, vaan tiukassa paikassa maksan Visalla. Katson kuitenkin aina, että käyttötilillä on rahaa. Nyt käyttötilillä on 2800,laskut on maksettu ja rahaa tulee 1.11. Ruokaan menee vielä pari sataa. Huomioin nyt jo joulun läheisyyden. Lahjoja pitää ostaa 13:lle ja paljon ruokaa. Tammikuulla teen pienen matkan sukulaiseni syntymäpäiville. Siihen varaan 700 euroa, junalippuihin, hotelliin ja lahjaan. Eiköhän se jotenkin riitä.
Luepa tuo kommentti #2 (uudestaan).
Niin kävi mulle.