Miten tuo Sipilöitten avioero tuli yllätyksenä naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Anna-Leena Sipilä on saattanut elää hyvässä liitossa. Harmi, että Johannes Lahtela ei ole selvästikään elänyt siinä samassa liitossa. Ihminen kuulee sitä, mitä haluaa kuulla.

Okei. Keitä nämä henkilöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Keissi on aika kliseinen. Tosi monet suhteet kaatuu siihen, että toinen on huomionkipeämpi kuin toinen. Homma toimii jotenkuten siihen saakka, kunnes huomionkipeä saakin huomiota suhteen ulkopuolelta. Aina ei tarvita edes sivusuhdetta, vaan riittää että joku tulee ja kohtaa oikealla tavalla. Se sitten laukaisee katkeruuden ja tyytymättömyyden omaa parisuhdetta kohtaan ja lähtölaukaus eroon on valmis. Suhde voi pelastua, jos huomionkipeän kumppani ei ota kumppaniaan itsestäänselvyytenä, vaan pysähtyy tilanteen äärelle ja taipuu muuttumaan myös itse. Liian usein kumppani kuitenkin vastaa torjuen ja vähätellen, jolloin huomionkipeä ei tule tarpeineen kohdatuksi. Suhde ajautuu eroon. En tunne Sipilöitä, joten en tiedä menikö heillä noin, mutta sanoisin että 90%:lla keski-iässä eroavilla menee just noin. 

Todella hyvin sanottu ja kirjoitettu! Huomasin että tämähän on juuri meidän tilanne. Minulla ei ole sivusuhdetta mutta saan kaipaamani huomiota työpaikalla, eräältä mieheltä. Ja olen hyvin pettynyt suhteeni tilaan. Haluaisin jatkaa mieheni kanssa mutta huomaan kaipaavani muutosta, läheisyyttä, yhteistä aikaa ja tekemistä. Olen tästä puhunut tai koittanut puhua mieheni kanssa. Ei halua erota mutta ei myöskään koe tarvetta tehdä asialle mitään.

Naiset suomessa kuvittelevat olevansa ainoita ketkä saa päättää asioita eikä suostu kuuntelemaan miehen mielipidettä tai yleensäkään miestä. Yllättävää siinä tekee se että nainen kuvittelee että kaikki on ihanaa ja kumppani tykkää kun ihan kaikki on semmoista mitä nainen vaatii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usenhan se on niin, että toinen on jo pitkän aikaa puhunut erosta, mutta toinen taas on ollut ihan tyytyväinen suhteeseen, joten eropuheet on menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä niitä ole sisäistetty millään tavalla. Sitten se toisen lähtö tuleekin ihan yllätyksenä

Tämä on jotenkin persoonakysymys minusta. Toisille on mahdotonta ottaa vastaan tietoa joka tuntuu liian vaikealta käsitellä. Tietoisuus ikään kuin blokkaa epämieluisat merkit ja korostaa lupaavia merkkejä.

Tiedän esim eron, jossa jätetty kysyi kuinka henkilö voi haluta eroa kun vasta viikko sitten kertoi rakastavansa. Näin oli tosiaan tapahtunut, henkilö oli sanonut erosta keskustellessa, että "tulet aina olemaan minulle rakas, mutta ystävänä".

Se johtuu puhtaasti itsekkyydestä. Jos toinen puhuu erosta kun ei ole hyvä olla ja toinen miettii vain että minun mielestä on kaikki hyvin kun on itse määritellyt kaiken niin eihän sitä suostuta uskomaan tai kuuntelemaan ja ero tulee yllätyksenä

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt poikkeus siinä ikiaikaisessa säännössä, että miehen eron järjestää aina nainen ja ettei mies ikinä vain oman itsensä takia eroa eli aina joko:

a) vaimo heittää miehen pihalle tai

b) uusi nainen, jonka vuoksi mies eroaa ja tämä uusi nainen eron miehelle järjestää.

Tässä ei kai kyseessä ole kumpikaan. Tämä on aivan järisyttävää. Oon yli 50 v ja ympärilläni liki 100 avioeroa on tullut ja aina on ollut tilanne joko a tai b. Mutta nyt kuulen tällaisesta poikkeuksesta.

Oletko noissa liki 100 erossa kuunnellut pelkästään toista osapuolta ja et ole tietoinen toisen mielipiteestä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen lukenut naisen päivityksiä, niin en ole tulkinnut niitä miehen haukkumisena tai yksityisasioiden levittelynä. Miksi jätetty ei saisi sanoa, että on paha olla. Eihän se ole toisen haukkumista. Itsellä outo tunne tuosta miehestä. Luin Samulista kertovan kirjan ja itselle tuli niin inhottava tunne. Mielestäni tuo kirjan kirjoittaja on itse aivan jumissa oman pahan olonsa kanssa. Kirjassa ei ollut oikein mitää onnellisuuteen viittaavaa vaikka Samuli päässyt monista ongelmista eteenpäin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että kirjoittaja tuo esille ennemminkin omaa pahaa oloa kuin Samulin pahaa oloa. Jotenki huonot vibat tuosta miehestä, on jotain muuta mitä esittää.

Mun ajatukset just esitit! Luin sitäpaitsi tuon Annan jutun, eikä.siinäkään haukuttu eksää. Omista tunteista saa kyllä puhua. Oishan se tietysti jättäjän kannalta kivaa, jos jättäjä vain vaikenisi ja nielisi surunsa. Mutta eiköhän jätetyllä ole suruunsa oikeus.

Äh, tietysti piti olla

...jos jätetty vain...

Vierailija kirjoitti:

Naisille tulee yllätyksenä etteivät omista miehiään.

Useammin tuntuu tulevan yllätyksenä miehille. Ex oikein itkua väänsi, kun lähdin. Ensin oli ollut maailman paskin mies ja oho, nainen lähti.

Juha on keskustalainen ja lesta eikö se ole syntiä niin kuin pesukonekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen lukenut naisen päivityksiä, niin en ole tulkinnut niitä miehen haukkumisena tai yksityisasioiden levittelynä. Miksi jätetty ei saisi sanoa, että on paha olla. Eihän se ole toisen haukkumista. Itsellä outo tunne tuosta miehestä. Luin Samulista kertovan kirjan ja itselle tuli niin inhottava tunne. Mielestäni tuo kirjan kirjoittaja on itse aivan jumissa oman pahan olonsa kanssa. Kirjassa ei ollut oikein mitää onnellisuuteen viittaavaa vaikka Samuli päässyt monista ongelmista eteenpäin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että kirjoittaja tuo esille ennemminkin omaa pahaa oloa kuin Samulin pahaa oloa. Jotenki huonot vibat tuosta miehestä, on jotain muuta mitä esittää.

Mun ajatukset just esitit! Luin sitäpaitsi tuon Annan jutun, eikä.siinäkään haukuttu eksää. Omista tunteista saa kyllä puhua. Oishan se tietysti jättäjän kannalta kivaa, jos jättäjä vain vaikenisi ja nielisi surunsa. Mutta eiköhän jätetyllä ole suruunsa oikeus.

No saa tietenkin kertoa, että on murheellinen. Mutta eikö ole vähän tarpeetonta väittää, että ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta jos siitä on jo pari vuotta puhuttu ja suhde on jätetynkin mukaan ollut "vääntöä ja kääntöä"? Minusta siinä vaan koitetaan snadisti syyllistää jättäjää 'turhasta erosta'

Vierailija kirjoitti:

Monesti se ero tulee sille toiselle osapuolelle yllätyksenä. Ei siinä tarvitse olla mitään pettämistä tai vastaavaa taustalla, riittää että toinen ei vaan kuuntele toista ja ei näe sitä että toinen kituu ja kärsii. Sitten se on "yllätys". Omassa parisuhteessa kävi näin. Yritin puhua asioista parikin vuotta, mutta ei. Toinen ei kuunnellut ja oli omaehtoinen. Kaikki piti tehdä hänen tavallaan, kaikessa piti noudattaa hänen unelmiaan. Sitten kun sanoin että nyt erotaan, niin tyyppi oli täysin yllättynyt.

Parisuhteissa puhutaan monenlaista vuosien saatossa. Välillä riidellään rajustikin. Eroaminen on silti ihan omaa luokkaansa, siitä pitää puhua suoraan eikä rivien välissä.

Kaikille eroaminen ei ole helppo vaihtoehto muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti se ero tulee sille toiselle osapuolelle yllätyksenä. Ei siinä tarvitse olla mitään pettämistä tai vastaavaa taustalla, riittää että toinen ei vaan kuuntele toista ja ei näe sitä että toinen kituu ja kärsii. Sitten se on "yllätys". Omassa parisuhteessa kävi näin. Yritin puhua asioista parikin vuotta, mutta ei. Toinen ei kuunnellut ja oli omaehtoinen. Kaikki piti tehdä hänen tavallaan, kaikessa piti noudattaa hänen unelmiaan. Sitten kun sanoin että nyt erotaan, niin tyyppi oli täysin yllättynyt.

Parisuhteissa puhutaan monenlaista vuosien saatossa. Välillä riidellään rajustikin. Eroaminen on silti ihan omaa luokkaansa, siitä pitää puhua suoraan eikä rivien välissä.

Kaikille eroaminen ei ole helppo vaihtoehto muiden joukossa.

häh. Kirjoittaja kertoo, että hän on puhunut jo kauan olevansa onneton suhteessa. Sitten hän ottaa esille eron ja kumppani on yllättynyt. En nyt ihan hoksaa, että millä lailla se ero pitäisi ottaa esille suoraan puhuen, eikä "rivien välistä" ja ainakin niin, ettei toinen ylläty? Siis miten ihan käytännössä ottaa ero pöydälle huonossa suhteessa niin, ettei yllätä toista osapuolta jos on kuitenkin ilmaissut jo useammi suhteen olevan mielestään huono?

Minullekin ero tuli yllätyksenä. Tietenkin tiesin, että meillä ei kovin hyvin mene. Silti ajattelin, että se on jokin ohimenevä vaihe ja että pystymme korjaamaan liittomme. Mies ei koskaan oikein suostunut puhumaan mistään ongelmista eikä puhettakaan, että olisi tullut johonkin pariterapiaan. Siinä sitten meni pari vuotta kiireisessä pikkulapsiarjessa ja yks kaks mies ilmoitti, että se oli nyt tässä, No, eipä paljon keskusteltu silloinkaan ja myöhemmin selvisi, että toinen nainen oli ollut kuvioissa jo jonkin aikaa. Mies muutti saman tien pois ja olin kyllä minäkin järkyttynut, elämä muuttui kertaheitolla.

Miksi näistä ihmisistä puhutaan ei niitä kukaan tunne

Vierailija kirjoitti:

Joo. Aivan tavattoman harvinaista, että mies haluaa eron, koska on tyytymätön parisuhteeseensa. Eikä kummallakaan ole sivusuhdetta, eikä päihde-tai mt-ongelmaa, jotka toki voivat olla syy eroon itsessään.

Ootteko tällaisesta aiemmin kuullut: mies haluaa erota vain ja ainoastaan, koska ei ole tyytyväinen/onnellinen parisuhteessaan? Onko oikeasti tällaisia miehiä?

Lyhyesti: ei ole.

Aina on joku Mirkku valmiiksi katsottuna. Tyhjän päälle ei lähde yksikään mies pitkästä liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt poikkeus siinä ikiaikaisessa säännössä, että miehen eron järjestää aina nainen ja ettei mies ikinä vain oman itsensä takia eroa eli aina joko:

a) vaimo heittää miehen pihalle tai

b) uusi nainen, jonka vuoksi mies eroaa ja tämä uusi nainen eron miehelle järjestää.

Tässä ei kai kyseessä ole kumpikaan. Tämä on aivan järisyttävää. Oon yli 50 v ja ympärilläni liki 100 avioeroa on tullut ja aina on ollut tilanne joko a tai b. Mutta nyt kuulen tällaisesta poikkeuksesta.

Muuten eipä ollutkaan poikkeus ikiaikaisessa säännössä.

Tässä tapauksessa tulee kyseeseen vaihtoehto B, eli äijällä oli jo valmiina uus muija

Ilmeni toisesta ketjusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko laittaa etunimet, eikä tehdä tällaisia klikkiketjuja? Ehdin jo innostua, että Juha Sipilä olisi vihdoinkin sinkku, mutta vasta jutun avaamalla selvisi, että kyse oli jostain täysin tuntemattomista ihmisistä.

Siinäpä odotat maailmantappiin asti, että lestadiolaiset eroaisivat pyhästä liitostaan. Ei tule tapahtumaan.

Lestadiolaisten ero tapahtuu niin, että muutetaan omiin asuntoihin eikä olla missään tekemisissä toisen kanssa mutta virallinen liitto jatkuu kuolemaan asti.

Pitkään liittoon mahtuu monenlaista vaihetta. Vaikka toinen eli tyytymätön puoliso olisi joskus riitatilanteessa tiuskaissut, että en jaksa enää/ mennään terapiaan jne. Niin eihän siitä jää sellainen olo, että puoliso todella kaipaa sitä, jos asiasta ei sen koommin puhuta. Riidoissa voi sanoa kaikenlaista.

Kyllähän se reiluin tapa olisi istuttaa kumppani alas ja puhua ihan avoimesti ajatuksistaan. En ainakaan itse ollut ymmärtänyt puolison tyytymättömyyttä ennen kuin hän halusi erota. Avoin keskustelu kantaa pitkälle. Sittenhän asialle ei voi mitään, jos toinen ei siitä huolimatta halua muutosta asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että mies halusi eron ja nainen ei halunnut.

Ja että mies jätti naisen.

Kaunis ja persoonallisrn näköinen nainen.

Ihmettelen vaan missä on silloin ollut kun tuo miehen mainitsema vakava erokeskustelu pari vuotta sitten käytiin.

Mitä ihmettä? Ei nyt sentään tarvitse valehdella.

Nainen näytti vanhalta ja mies paljon nuoremmalta. Ehkä mies haluaa vielä kokeilla suhdetta nuoremman naisen kanssa. On vielä julkkis joten onnistuu varmasti. Myös taustalla on miehien kanssa pelehtimistä, jospa paneekin miehiä jatkossa.