Lue keskustelun säännöt.
Miten tuo Sipilöitten avioero tuli yllätyksenä naiselle?
19.10.2022 |
Naisen versio:
"Tuoreessa Anna-lehden haastattelussa näyttelijä sanoo eron tulleen yllätyksenä. Alkujärkytyksestä seurasi jopa fyysisiä oireita.
Ero tuli minulle sokkina. Alussa mieli oli niin sekaisin, että kehokin oli kouristuksenomaisessa krampissa.
Elämäntilanteen suuri muutos näkyy myös Sipilän ulkomuodossa. Lehden mukaan häneltä on pudonnut kiloja.
Hän oli vain viikkoa ennen eroa julkaissut Facebookiin päivityksen, jossa hän hehkutti täysi-ikäistä liittoaan (18 vuotta naimisissa).
Koin eläneeni hyvässä liitossa, toinen ei koskaan sanonut, että asiat olisivat huonosti. Puhuimme aina paljon. Luotin, että sellainen olisi tullut esille."
Miehen versio:
" Avioliitto Anskin kanssa tuli tiensä päähän, kasvoimme eri suuntiin ja eroamme. Minulle prosessi on ollut pitkä. Ensimmäinen vakava erokeskustelu käytiin pari vuotta sitten."
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille tulee yllätyksenä etteivät omista miehiään.
Ja se, ettei se kymmenien kilojen ylipaino naisella koskaan sytytä miehiä. Naiset taantuvat vielä kilojensa myötä jonnekin lapsen tai vammaisen tasolle, eikä heillä ole mitään kontrollia syömisille, joka johtaa vain uusiin kiloihin. Silti he ovat kuitenkin niin voimaantuneita, että jos yrität vihjata jotain ylipainosta, niin joko kuolet tai saat turpaan oikein kunnolla.
Ja naisetkin syttyy miesten ylipainosta?
Jos kommentoit tätä ex-pariskuntaa, niin ootko nähnyt miesosapuolen kuvia?!?
Mies ollut myös julkisuudessa, työnsä puolesta. Ja nyt omassa instassaan puhuu kertoo tästä eristelin. Ei halunnut eroa ruotia lehtien palstoilla mutta exä päätti toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiskahtaa siltä että Juhalla uusi kiikarissa.
Muuten samaa mieltä, mutta Johanneksella, ei Juhalla:D
Hups lol!
T. Juhasta kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna-Leena Sipilä on saattanut elää hyvässä liitossa. Harmi, että Johannes Lahtela ei ole selvästikään elänyt siinä samassa liitossa. Ihminen kuulee sitä, mitä haluaa kuulla.
Tähänhän on miehellä liittynyt myös pohdinta siitä onko valmis jättämään (kutsumus)ammattinsa erotakseen. Eli en usko, että aivan hetken mielijohteesta on lähtenyt vaikka ohi heilahtavan helman perään, kyllä tätä päätöstä on varmasti hartaasti pohdittu. Vaimo itsekin kirjoittanut vielä viikkoa aiemmin pitkän tarinan 18-vuotisesta liitosta jossa on ollut "vääntöä ja kääntöä ja ongelmia kuten varmaan kaikilla.." Tässä on nyt taidettu elää kahta todellisuutta, jossa toinen kestää ongelmista huolimatta ja toinen tahtoo erota niistä johtuen.
On voinut olla myös miehen kokonaisvaltaista identiteettikriisiä, jossa laitetaan kerralla monet palikat uusiksi. Silloin usein otetaan myös ero, vaikka juurisyyt olisivat muualla kuin pitkässä liitossa.
Usein olen ihmetellyt tätä identiteetti (tai ikä)-kriisi selitystä. Mitä se kriisi sitten muuta on kuin piste, jossa ihminen arvioi itseään ja elämäänsä, onko se oman näköinen. Jos kriisissä kokee, että kaipaa elämään hengellisyyttä, muuttoa maalle omavaraistalouteen tai uutta työuraa tai vaikka oivaltaa kaipaavansa samansukupuolista kumppania, niin onko se arvio silloin väistämättä väärä? Vai vain osoitus, että on elämän kulussa antanut itsensä ajautua itselleen vieraaseen elämään joka aiheuttaa pahoinvointia?
Henkilökohtaiset kriisit on iso selittävä tekijä eroille, varsinkin niille yllättäville. Silloin kyse ei välttämättä ole itse parisuhteesta, se vaan menee siinä ns. pesuveden mukana. Ihmisille on myös tyypillistä projisoida omia tunteitaan siihen kaikista lähimpään eli puolisoon. Jos itsellä on paha olla, niin herkästi sen projisoi puolison tai parisuhteen syyksi. Parisuhdetta vaihtamalla ei kuitenkaan välttämättä korjata juurisyytä, omaa kriisiä. Joskus se antaa sille kyllä ns. lisäpotkun.
Läheisille toisen identiteettikriisi voi olla todella kipeä ja perusturvallisuudentunnetta rikkova kokemus.
Ei ole myöskään kerta tai toinen, kun lehdistä on saanut lukea julkkisten tarinoita. Kuinka kriisissä meni ensimmäinen liitto ja perhe rikki, mutta uusi nainen "pelasti" kriisin keskeltä. Minusta näissä toimijuus omasta elämästä on täysin ulkoistettu niille naisille. Ensin projisoitu oma kriisi ensimmäisen vaimon harteille, sitten otettu uusi nainen pelastamaan.
Keitä on Sipilät? En ole kuullut puhuttavan muista kuin ex-pääministeristä. Toinen Sipilä asui 70- luvulla samassa talossa, oli Keskolla kuskina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna-Leena Sipilä on saattanut elää hyvässä liitossa. Harmi, että Johannes Lahtela ei ole selvästikään elänyt siinä samassa liitossa. Ihminen kuulee sitä, mitä haluaa kuulla.
Tähänhän on miehellä liittynyt myös pohdinta siitä onko valmis jättämään (kutsumus)ammattinsa erotakseen. Eli en usko, että aivan hetken mielijohteesta on lähtenyt vaikka ohi heilahtavan helman perään, kyllä tätä päätöstä on varmasti hartaasti pohdittu. Vaimo itsekin kirjoittanut vielä viikkoa aiemmin pitkän tarinan 18-vuotisesta liitosta jossa on ollut "vääntöä ja kääntöä ja ongelmia kuten varmaan kaikilla.." Tässä on nyt taidettu elää kahta todellisuutta, jossa toinen kestää ongelmista huolimatta ja toinen tahtoo erota niistä johtuen.
On voinut olla myös miehen kokonaisvaltaista identiteettikriisiä, jossa laitetaan kerralla monet palikat uusiksi. Silloin usein otetaan myös ero, vaikka juurisyyt olisivat muualla kuin pitkässä liitossa.
Usein olen ihmetellyt tätä identiteetti (tai ikä)-kriisi selitystä. Mitä se kriisi sitten muuta on kuin piste, jossa ihminen arvioi itseään ja elämäänsä, onko se oman näköinen. Jos kriisissä kokee, että kaipaa elämään hengellisyyttä, muuttoa maalle omavaraistalouteen tai uutta työuraa tai vaikka oivaltaa kaipaavansa samansukupuolista kumppania, niin onko se arvio silloin väistämättä väärä? Vai vain osoitus, että on elämän kulussa antanut itsensä ajautua itselleen vieraaseen elämään joka aiheuttaa pahoinvointia?
Henkilökohtaiset kriisit on iso selittävä tekijä eroille, varsinkin niille yllättäville. Silloin kyse ei välttämättä ole itse parisuhteesta, se vaan menee siinä ns. pesuveden mukana. Ihmisille on myös tyypillistä projisoida omia tunteitaan siihen kaikista lähimpään eli puolisoon. Jos itsellä on paha olla, niin herkästi sen projisoi puolison tai parisuhteen syyksi. Parisuhdetta vaihtamalla ei kuitenkaan välttämättä korjata juurisyytä, omaa kriisiä. Joskus se antaa sille kyllä ns. lisäpotkun.
Läheisille toisen identiteettikriisi voi olla todella kipeä ja perusturvallisuudentunnetta rikkova kokemus.
Ei ole myöskään kerta tai toinen, kun lehdistä on saanut lukea julkkisten tarinoita. Kuinka kriisissä meni ensimmäinen liitto ja perhe rikki, mutta uusi nainen "pelasti" kriisin keskeltä. Minusta näissä toimijuus omasta elämästä on täysin ulkoistettu niille naisille. Ensin projisoitu oma kriisi ensimmäisen vaimon harteille, sitten otettu uusi nainen pelastamaan.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko että kukaan eroaa ns hyvästä suhteesta. Siinä on varmasti ollut pitkään tyytymättömyyttä ja asioita jäänyt puhumatta. Varmasti monessa tapauksessa, ellei jopa valtaosassa, terapia ja molemmin puoleinen halu korjata suhde, voisi auttaa. Mutta usein sitä halua ei enää ole kun on vuosia rämmitty epätyydyttävässä suhteessa. Harvoin tästä puhutaan, vaikka julkisuudessa erosta puhuttaisiinkin.
Taiteilijoiden erot eivät nyt yleisesti ottaen ihmetytä. Ovat tyypillisesti niin isolla egolla varustettuja ihmisiä että ei ole varmastikaan helppoa tällaisessa suhteessa sillä toisella osapuolella. Saatika jos toinenkin on kuuluisa. Jos olen oikein tämän pariskunnan yleistä julkisuustilannetta ymmärtänyt niin käsittääkseni vaimo on ollut tunnetumpi julkkis (näyttelijä) jo vuosikymmeniä ja mies on ollut vain vähän julkisuudessa. Mies on tullut enemmän julkisuuteen vasta viimeisimpien vuosien aikana onnistuneiden kirjaprojektien myötä. Ei olisi ensimmäinen kerta kun enemmän julkisuudessa oleva henkilö ottaisi herneet nenään kun kumppanista tulee yhtäkkiä kuuluisa myös eikä voikaan olla enää yksin kukkona tai kanssa tunkiolla se maailman tärkein henkilö ko. suhteessa. Tällaisessa tilanteessa ristiriidat parisuhteen sisällä eskaloituvat hyvinkin paljon kun se suhteen tärkeämpi ihminen koittaa pitää kynsin hampain omasta tärkeydestään kiinni. Toinen, aiemmin sen kuuluisamman henkilön tossun alla parisuhteessa ollut, saa vihdoin tarpeekseen ja lähtee.
Mutta tiedä häntä. On aina ikävää jos pariskunnan toinen osapuoli kokee tarpeelliseksi avata avioeroaan julkisuudessa varsinkin jos toinen ei ole muuta tehnyt kuin toiminut korrektisti julkisuudessa ja kiittänyt julkisesti kauniilla sanoin vaimoaan hyvästä vuosikausien parisuhteesta. Tilanne on varmasti ikävä lapsille jos heitä on.
Nyt ihan tähän suhteeseen liittyen en millään jaksa uskoa että mies olisi tuosta vaan tehnyt päätöksen erota, sillä hän on eron myötä menettänyt paljon muutakin kuin vain parisuhteensa (ortodoksipappi ei saa jatkaa toimessaan avioeron jälkeen) ja hän on tiennyt sen kyllä varmasti jo ennen päätöstään. Moni elää parisuhteessa jossa todellisuudet ovat kovin erilaisia eri puolisoilla. Itse puhuin nykyiselle exälleni, silloiselle miehelleni, 3 vuotta kuinka voin huonosti avioliitossamme ja ehdotin vaikka mitä tilanteen parantamiseksi. Erilaisia parisuhdeterapioita yms. Mikään ei käynyt. Kun sitten vihdoin lähdin avioliitosta mies toitotti kaikille kuinka asia tuli hänelle kuin salama kirkkaalta taivaalta ja teki minusta pahiksen. Joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
On voinut olla myös miehen kokonaisvaltaista identiteettikriisiä, jossa laitetaan kerralla monet palikat uusiksi. Silloin usein otetaan myös ero, vaikka juurisyyt olisivat muualla kuin pitkässä liitossa.[/quote]
Henkilökohtaiset kriisit on iso selittävä tekijä eroille, varsinkin niille yllättäville. Silloin kyse ei välttämättä ole itse parisuhteesta, se vaan menee siinä ns. pesuveden mukana. Ihmisille on myös tyypillistä projisoida omia tunteitaan siihen kaikista lähimpään eli puolisoon. Jos itsellä on paha olla, niin herkästi sen projisoi puolison tai parisuhteen syyksi.
Läheisille toisen identiteettikriisi voi olla todella kipeä ja perusturvallisuudentunnetta rikkova kokemus.
Kuinka kriisissä meni ensimmäinen liitto ja perhe rikki, mutta uusi nainen "pelasti" kriisin keskeltä. Minusta näissä toimijuus omasta elämästä on täysin ulkoistettu niille naisille. Ensin projisoitu oma kriisi ensimmäisen vaimon harteille, sitten otettu uusi nainen pelastamaan.[/quote]
Sukupuoli ON! Tämä ulkoistaja on aina mies. Miksi kukaan nainen ei toimi näin? Miksi tämä liitosta toiseen luistelija on aina mies?
Naisen mielestä asiat oli niin hyvin, seksiäkään ei tarvinnut harrastaa kuin muutama kerta vuodessa enään LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Aivan tavattoman harvinaista, että mies haluaa eron, koska on tyytymätön parisuhteeseensa. Eikä kummallakaan ole sivusuhdetta, eikä päihde-tai mt-ongelmaa, jotka toki voivat olla syy eroon itsessään.
Ootteko tällaisesta aiemmin kuullut: mies haluaa erota vain ja ainoastaan, koska ei ole tyytyväinen/onnellinen parisuhteessaan? Onko oikeasti tällaisia miehiä?
No ainakin minä olin sellainen mies, joka erosi koska parisuhde ei toiminut ja en ollut onnellinen. Ei minulla siinä ketään toista ollut. Täällä on todella paljon typeriä stereotypioita miehistä, täytyy sanoa. Ihan samalla tavalla se nainen voi suhteessa olla väkivaltainen, narsistinen tai vaikkapa alkoholisti. Ja ihan samalla tavalla se mies saattaa joutua olemaan se suhteen aikuinen ja sietää sitä pitkään kunnes mitta tulee täyteen. Tai sitten suhde voi olla sinänsä tasainen, mutta arvomaailmat ja näkemykset elämästä voi erota vaan liian paljon.
Mitä olen lukenut naisen päivityksiä, niin en ole tulkinnut niitä miehen haukkumisena tai yksityisasioiden levittelynä. Miksi jätetty ei saisi sanoa, että on paha olla. Eihän se ole toisen haukkumista. Itsellä outo tunne tuosta miehestä. Luin Samulista kertovan kirjan ja itselle tuli niin inhottava tunne. Mielestäni tuo kirjan kirjoittaja on itse aivan jumissa oman pahan olonsa kanssa. Kirjassa ei ollut oikein mitää onnellisuuteen viittaavaa vaikka Samuli päässyt monista ongelmista eteenpäin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että kirjoittaja tuo esille ennemminkin omaa pahaa oloa kuin Samulin pahaa oloa. Jotenki huonot vibat tuosta miehestä, on jotain muuta mitä esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna- Leena ei selvästikään ole kuunnellut puolisoaan. Näistä on paljon juttuja , yleensä se on mies jolle ero tulee puskista.
Kenestä on kyse? Ei jaksa googlettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko laittaa etunimet, eikä tehdä tällaisia klikkiketjuja? Ehdin jo innostua, että Juha Sipilä olisi vihdoinkin sinkku, mutta vasta jutun avaamalla selvisi, että kyse oli jostain täysin tuntemattomista ihmisistä.
Ehkä siksi tämä on iltapulun luetuimpia uutisia, hekin otsikoivat vain Sipilä, joten kaikki luulevat, että onko Juha Sipilä eronnut :D
Kyllä ne otsikoinnin osaa.
Muuta eivät sitten osaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen lukenut naisen päivityksiä, niin en ole tulkinnut niitä miehen haukkumisena tai yksityisasioiden levittelynä. Miksi jätetty ei saisi sanoa, että on paha olla. Eihän se ole toisen haukkumista. Itsellä outo tunne tuosta miehestä. Luin Samulista kertovan kirjan ja itselle tuli niin inhottava tunne. Mielestäni tuo kirjan kirjoittaja on itse aivan jumissa oman pahan olonsa kanssa. Kirjassa ei ollut oikein mitää onnellisuuteen viittaavaa vaikka Samuli päässyt monista ongelmista eteenpäin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että kirjoittaja tuo esille ennemminkin omaa pahaa oloa kuin Samulin pahaa oloa. Jotenki huonot vibat tuosta miehestä, on jotain muuta mitä esittää.
Lahtela haukkui myös Redraman julkisesti ikävään sävyyn retkahduksen tultua ilmi.
Keissi on aika kliseinen. Tosi monet suhteet kaatuu siihen, että toinen on huomionkipeämpi kuin toinen. Homma toimii jotenkuten siihen saakka, kunnes huomionkipeä saakin huomiota suhteen ulkopuolelta. Aina ei tarvita edes sivusuhdetta, vaan riittää että joku tulee ja kohtaa oikealla tavalla. Se sitten laukaisee katkeruuden ja tyytymättömyyden omaa parisuhdetta kohtaan ja lähtölaukaus eroon on valmis. Suhde voi pelastua, jos huomionkipeän kumppani ei ota kumppaniaan itsestäänselvyytenä, vaan pysähtyy tilanteen äärelle ja taipuu muuttumaan myös itse. Liian usein kumppani kuitenkin vastaa torjuen ja vähätellen, jolloin huomionkipeä ei tule tarpeineen kohdatuksi. Suhde ajautuu eroon. En tunne Sipilöitä, joten en tiedä menikö heillä noin, mutta sanoisin että 90%:lla keski-iässä eroavilla menee just noin.
Samuli Edelman kirja jätti hämmentyneeksi. Juututtu alkoholiin ja siitä toipumiseen. Ja stoori jätti kylmäksi. Samulin lämpö, läsnäolo ja rakkaus - se kaikkein olennaisin hänessä, kirjasta puuttui.
Nyt ymmärrän taustan. Johannes Lahtelasta löytyy km-kaupalla haastatteluja. On raitistunut alkoholisti, jo varhaisessa teini-iässä aloitti, myös isänsä oli alkoholisti ja teki suicidin poikansa ollessa alaikäinen.
Olisi Samulin kirjaan pitänyt valita toinen kirjailija/toimittaja. Ei entistä alkoholistia. Olisi tullut objektiivisempi ja moniulotteisempi kuva hänestä. Nyt aihe kirjoittajalle liian omakohtainen. Sama kokemusasiantuntija Redraman suhteen - ei hyvä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Anna- Leena ei selvästikään ole kuunnellut puolisoaan. Näistä on paljon juttuja , yleensä se on mies jolle ero tulee puskista.
Luepa ketjua niin huimaat, että joskus mies ei vihjaa mitään. Ei minullekaan. Yllätyksenä se toinen nainen tuli. Kun kysyin, mikä minussa on vikana, niin ei osannut vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna-Leena Sipilä on saattanut elää hyvässä liitossa. Harmi, että Johannes Lahtela ei ole selvästikään elänyt siinä samassa liitossa. Ihminen kuulee sitä, mitä haluaa kuulla.
Tähänhän on miehellä liittynyt myös pohdinta siitä onko valmis jättämään (kutsumus)ammattinsa erotakseen. Eli en usko, että aivan hetken mielijohteesta on lähtenyt vaikka ohi heilahtavan helman perään, kyllä tätä päätöstä on varmasti hartaasti pohdittu. Vaimo itsekin kirjoittanut vielä viikkoa aiemmin pitkän tarinan 18-vuotisesta liitosta jossa on ollut "vääntöä ja kääntöä ja ongelmia kuten varmaan kaikilla.." Tässä on nyt taidettu elää kahta todellisuutta, jossa toinen kestää ongelmista huolimatta ja toinen tahtoo erota niistä johtuen.
On voinut olla myös miehen kokonaisvaltaista identiteettikriisiä, jossa laitetaan kerralla monet palikat uusiksi. Silloin usein otetaan myös ero, vaikka juurisyyt olisivat muualla kuin pitkässä liitossa.
Usein olen ihmetellyt tätä identiteetti (tai ikä)-kriisi selitystä. Mitä se kriisi sitten muuta on kuin piste, jossa ihminen arvioi itseään ja elämäänsä, onko se oman näköinen. Jos kriisissä kokee, että kaipaa elämään hengellisyyttä, muuttoa maalle omavaraistalouteen tai uutta työuraa tai vaikka oivaltaa kaipaavansa samansukupuolista kumppania, niin onko se arvio silloin väistämättä väärä? Vai vain osoitus, että on elämän kulussa antanut itsensä ajautua itselleen vieraaseen elämään joka aiheuttaa pahoinvointia?
Henkilökohtaiset kriisit on iso selittävä tekijä eroille, varsinkin niille yllättäville. Silloin kyse ei välttämättä ole itse parisuhteesta, se vaan menee siinä ns. pesuveden mukana. Ihmisille on myös tyypillistä projisoida omia tunteitaan siihen kaikista lähimpään eli puolisoon. Jos itsellä on paha olla, niin herkästi sen projisoi puolison tai parisuhteen syyksi. Parisuhdetta vaihtamalla ei kuitenkaan välttämättä korjata juurisyytä, omaa kriisiä. Joskus se antaa sille kyllä ns. lisäpotkun.
Läheisille toisen identiteettikriisi voi olla todella kipeä ja perusturvallisuudentunnetta rikkova kokemus.
Ei ole myöskään kerta tai toinen, kun lehdistä on saanut lukea julkkisten tarinoita. Kuinka kriisissä meni ensimmäinen liitto ja perhe rikki, mutta uusi nainen "pelasti" kriisin keskeltä. Minusta näissä toimijuus omasta elämästä on täysin ulkoistettu niille naisille. Ensin projisoitu oma kriisi ensimmäisen vaimon harteille, sitten otettu uusi nainen pelastamaan.
No en minä tiedä. Kyllä mulla erossa meni elämänarvot monelta osin, ei välttämättä uusiksi, vaan palasin enemmän juurilleni. Ehkä olin jonkinlaisessa kriisissä kun lopulta toteutin eron, jota olin miettinyt jo kauan. Mutta koen, että se kriisi oli nimenomaan seurausta siitä, että yhteinen elämämme oli rakentunut ympärilleni sellaiseksi, että se ahdisti minua. En syytä entistä kumppania, tietenkään, mutta kyllä hänestä luopuminen auttoi myös jättämään taakse sellaisia asioita elämässä, jotka tekivät minut stressaantuneeksi ja onnettomaksi ja aiheuttivat itseinhoa.
En ollut onnellinen yhdessä, joten lähdin mukaan siihen projektielämään, jossa tavoitellaan koko ajan enemmän ja kalliimpaa ja viikonloppuna sitten renotudutaan sen kaiken keskellä läträämällä alkoholilla ja "nautiskelemalla" dekadenssista. Se ei ole minua, tarvitsen hiljaisuutta, rauhaa, yhteyttä luontoon, aikaa keskusteluille ja rakkaiden ihmisten "ihojen mittaamiselle".
Ja naisetkin syttyy miesten ylipainosta?
Jos kommentoit tätä ex-pariskuntaa, niin ootko nähnyt miesosapuolen kuvia?!?