Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Minä myös ajattelen niin, että olisi toisaalta väärin jos oma sisarukseni joutuisi laitokseen vaan sen takia, että kotona on rauhallista ilman häntä. Siinä voisi samalla mennä hänen elämänsä alamäkeen lopullisesti. Näin mietin. Tietysti tilanteet ovat erilaisia ja tämä nyt vaan omaa miettimistä aiheeseen liittyen. On myös tietysti hyvin helppo kirjoittaa sivusta tähän. Mietin myös sijaisperhettä. Tosin ei varmaan nuorelle ole helppoa mitään sijaisperhettä saada. Uskon myös itsekin sen kuinka tuossa on nyt jotain traumaa tai muuta mukana. Voi liittyä isän kuolemaan tai sisaruksiin. Jotain siellä taustalla varmaan on. Mietin myös sitä ettei esim kiusata koulussa tai onko ihmisuhteet kuten ystävien kanssa kaikki pielessä. Toki varmaan on jos huonoa seuraa löytyy. Silti vaikeaa kirjoittaa mitään. Itselläkin oli vaikea nuoruus tietyllä tapaa. Kiusattiin ja voin huonosti. Itsellä se vain kääntyy sisään päin.
Samoin joku kirjoitti, että maaseutu on "turvallinen" paikka. Minusta se voi olla toisinkin. Täällä missä asun liikkuu huumeita paljon. Tiedän muutamia perheitä joissa pojat ovat narkomaaneja nyt aikuisena. Ryöstöjä ja vankilatuomioita. Myös väkivaltaa on muuten paljon täällä sekä nuoret juovat ja ajavat lujaa autoilla yms. Täällä myös vähän tekemistä mikä lisää näiden ikävien juttujen pariin hakeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas, ap ymmärrän tuskasi. Minun nuoreni aikoinaan oli sijoitettuna puoli vuotta koska kotona asuminen oli mahdotonta. Hän oli nokkela nuori, esitti vanhemmat kauheassa valossa sosiaaliviranomaisille, oltiin jätetty ilman ruokaa eikä koskaan ostettu vaatteita.
Tosiasia oli että lapsi esim varasti setänsä pankkikortin ja pisti haisemaan yli 600 euroa, en aloita edes kuinka paljon summia sai nettipeleihin meidän korteilta. Se summa oli yhteensä nelinumeroinen. Hän suuttuessaan pisti palasiksi astiat, television, alakerran ikkunan ja keittiön pöydän. Lisäksi repi kylpyhuoneen suihkuverhot alas ja kaatoi hyllyt. Hän suuttuessaan päästi koirat lähiöalueella ulos, kävi nuoremman lapsen kimppuun ja löi häntä, sekä uhkaili meitä mm puukolla ja pesäpallomailalla. Se valehtelun määrä oli aivan uskomaton, lopulta sossunkin silmät aukenivat kun lapsi oli huostaanotossa.
Oli varastamista kaupoista, auton varastus, meidän auton luvaton käyttöönotto, koulusta kannettiin ulos ja oli välillä kadoksissa niin että poliisit etsivät. Joten kyllä jotkut lapset osaavat, uskon sua täysin.
Turha täällä on avautua, koska ei nää usko eikä ymmärrä. Syyllistää vaan.
Ei ole samanlaista kokemusta.Ja ap. lapsi tarvii hoitoa. Kuten joku täällä jo sanoi, että jos fyysisiä sairauksia voidaan hoitaa muualla kun kotona syyllistämättä vanhempia, niin pitäis onnistua myös psyykkiset ilman syylistämistä ja vanhempia haulkumatta lapsen hylkäämisestä. Hävetkää.
Toi tilanne on ihan kauhea
Ei se välttämättä ole syyllistämistä, jos yrittää miettiä syitä pojan käytökselle. Eikö psykiatria ole tällä hetkellä ihan tukossa? Lääkityksiä on jo ilmeisesti kokeiltu, eikä terapiakaan ratkaise mitään jos terapeutin kanssa ei synny luottamusta ja oikeanlaista yhteyttä. Sijoitus kodin ulkopuolelle usein vain pahentaa niitä jo olemassaolevia ongelmia ja todennäköisesti myös synnyttää ihan uudenlaisiakin haasteita.
Lisään vielä, että mielenterveysongelmia ei täysin voi verrata fyysisiin sairauksiin kun syyt taustalla on näissä ihan erilaiset. Hoitoon pääsy ja hoidon vaikuttavuuskaan eivät ole ihan verrattavissa. Jos asiaa miettii yhtään syvemmin niin ymmärtää kyllä asian. Minusta monissa kommenteissa on enemmänkin jonkinlaista vanhemman vastuun vähättelyä kuin vanhemman syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmanuoren sisarena olleena, todellakin oli hurja helpotus kun veli lähti nuorisokotiin. Loppui se jatkuva väkivallan pelko ja huutoriitely. Siitä jäi traumoja myös minulle. Kun lapsesi on muualla, muista keskustella myös sisarusten kanssa asiat halki, kunnolla.
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että lapsi täytyy saada pois uuden onnen tieltä. Tuollaisia tilanteita näkyy aika paljon lastensuojelussa. Vaikka puhuttaisiin lapsen edusta niin todennäköisesti asiaan liittyy vahvasti sekin, että vanhempi itse haluaa elää ns. normaalia elämää perheensä kanssa, eikä oireileva teini sovi siihen kuvioon. Äidin voi olla vaikea ymmärtää pojan osaa, kun itsellään on mies tukena ja muitakin lapsia huolehdittavana. Pojalla taas ei ole kuin äitinsä, jonka joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa. Ja pian ei ole oikein sitä äitiäkään enää, jos todella sijoitetaan johonkin laitokseen.
Minä myös ajattelen niin, että olisi toisaalta väärin jos oma sisarukseni joutuisi laitokseen vaan sen takia, että kotona on rauhallista ilman häntä. Siinä voisi samalla mennä hänen elämänsä alamäkeen lopullisesti. Näin mietin. Tietysti tilanteet ovat erilaisia ja tämä nyt vaan omaa miettimistä aiheeseen liittyen. On myös tietysti hyvin helppo kirjoittaa sivusta tähän. Mietin myös sijaisperhettä. Tosin ei varmaan nuorelle ole helppoa mitään sijaisperhettä saada. Uskon myös itsekin sen kuinka tuossa on nyt jotain traumaa tai muuta mukana. Voi liittyä isän kuolemaan tai sisaruksiin. Jotain siellä taustalla varmaan on. Mietin myös sitä ettei esim kiusata koulussa tai onko ihmisuhteet kuten ystävien kanssa kaikki pielessä. Toki varmaan on jos huonoa seuraa löytyy. Silti vaikeaa kirjoittaa mitään. Itselläkin oli vaikea nuoruus tietyllä tapaa. Kiusattiin ja voin huonosti. Itsellä se vain kääntyy sisään päin.
Samoin joku kirjoitti, että maaseutu on "turvallinen" paikka. Minusta se voi olla toisinkin. Täällä missä asun liikkuu huumeita paljon. Tiedän muutamia perheitä joissa pojat ovat narkomaaneja nyt aikuisena. Ryöstöjä ja vankilatuomioita. Myös väkivaltaa on muuten paljon täällä sekä nuoret juovat ja ajavat lujaa autoilla yms. Täällä myös vähän tekemistä mikä lisää näiden ikävien juttujen pariin hakeutumista.
Valitettavasti jotkut päihde- ja/tai mielenterveysongelmaiset ovat oikeasti vaaraksi läheisilleen. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, että halutaan vain rauhallinen tunnelma kotiin. Vaan halutaan muille perheenjäsenille perusturvallisuus.
Oma sisarukseni on mm. tukehduttanut minut melkein tajuttomaksi ja riehunut sisällä pesäpallomailan kanssa. Meillä ikäeroa viitisen vuotta, minä siis vielä alakoululainen tuossa vaiheessa. Onneksi sain viettää melkein kaikki iltapäivät kavereiden nurkissa. Kotiin uskalsin yleensä tulla sitten, kun omat vanhemmatkin olivat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttää siis adhd-lääkityksen lisäksi mielialalääkitystä? Jos ymmärsin jostain viestistä oikein. Pitäisikö sitä tarkistaa? Lisäksi tutkia kunnolla mikä mt-ongelma hänellä voisi olla. Se, että isänsä on tehnyt itsemurhan ja sinun sisarus yrittänyt myös, kertoo teidän suvuissa esiintyvistä psyykkisistä sairauksista.
Tsemppiä ap! Yrität varmasti äitinä kaikkesi ja mikä ikinä ratkaisu onkaan, niin se on sillä hetkellä paras ratkaisu. Tulevasta ei koskaan tiedä.
Hälle on kokeiltu erilaisia lääkkeitä, aina on ollut jokin, miksi ne eivät ole auttaneet. Eräänkin lääkkeen kohdalla, opettaja joutui soittamaan mulle kesken koulupäivän, että tää poika on haettava kotiin, kun oli mennyt aivan tokkuraan. Ei olisi pystynyt edes pyöräilemään kotiin, kun oli niin sekava ja tokkurassa.
Nyt hän ei halua syödä mitään mielialalääkettä, vaikka lasussa kehottivat uudestaan aloittamaan viimeisimmän lääkityksen mikä hälle oli annettu.
Vähän luovutin silloin, kun hän veti alkoholin kanssa ne loput naamaansa, mitä meillä oli.Toisaalta en haluaisi meille yhtään lääkettä, koska joudun huolehtimaan niistä kaikista, että hän ei saa niitä käsiinsä ja käytä väärin. On koko ajan pidettävä mielessä, missä on lääkkeet ja etten ole unohtanut mitään hänen saatavilleen. ap
Lapsesi kohdalla psykiatria ja lääkkeet ei välttämättä auta. On jonkinlaista pahaa oloa eikä ole ollut kykyä surun, vihan, huolten yms. selvittelyyn. Uskon kyllä, että sinä vanhempana olet yrittänyt kaikkesi.
Kuulostaa siltä, että ap:n lapsi tarvitsisi terapiaa, jossa näitä tunteita ja traumoja saisi selviteltyä. Pelkät lääkkeet ei auta. Mutta kyllä psykiatri on ihan oikea osoite, tarvitsee diagnoosin mt-ongelmista ja sen mukaisen hoidon terapioineen kaikkineen.
Ainakaan meidän kaupungissa psykiatrian poli tai nuorten mielenterveysyksiköt eivät ota vastaan, jos käyttää päihteitä. Katsovat, että ongelmat ovat seurausta niiden käytöstä. Eli ihan ensiksi pitää niiden käyttö saada loppumaan niin on mahiksia hoitaa mielenterveyttäkin. Valitettavasti näin.
Hyvä huomio. Tämä on selkeä epäkohta meidän järjestelmässä. Jos ap:lla on varaa, niin ehkä kannattaa viedä lapsi yksityiselle psykiatrille ja omakustanteiseen terapiaan? Läheskään kaikilla ei tällaiseen tietenkään ole varaa, ja surkeaa on, että avun saavuminen voi olla lompakon paksuudesta kiinni. Mutta silti, jos varaa on, niin yrittäkää saada nuorelle terapiaa yksityisen kautta jo sille ajanjaksolle, kun nuori yrittää lopettaa päihteiden käytön.
Soita poliisit. Ne laittaa nulikan kuriin. Hyvällä lykyllä pääsee pehmustettuun huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä yllättänyt että äiti hylkää poikansa kun ei saanut nalkuttamalla ja valittamalla tahtoaan toteutumaan. Näin niitä naisia vihaavia miehiä kasvatetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa vähän törkeältä tai kylmältäkin, mutta:
Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin harkitkaa vakavasti, aiotteko lisääntyä.
Mulla on adhd ja en voi laittaa tällaista kirousta toisen ihmisen päälle. Tämän kanssa eläminen on hirveää. Sitä ei voi käsittää. En aio tämän takia lisääntyä.
Adhd-ihmisillä on moninkertainen itsemurhariski.
Itse luulen että perin äidiltäni sen, vaikka hän näyttääkin sen kanssa pärjäävän.
Pojan isän itsemurhakin voi liittyä adhd:hen.
Voimia ja jaksamista.
Kyllä, pojan isällä oli adhd. Kun hän jätti kirjeen, yksi niistä lauseista oli, että "tähän tautiin ei ole olemassa apua", tai jotakin tuon tyylistä...
Kun tässä juttelin lapseni kanssa, hän sanoi ettei tiedå onko hänen ahdistuksensa fyysistä vai henkistä, mutta luulen että se on kumpaakin. Hän on ahdistunut, eikä hän osaa sanoa mistä se johtuisi.
Mutta kuulema se alkaa, kun lääkkeen vaikutus loppuu. Ehkä hänelle pitäisi olla sitten vielä se lyhytvaikutteisempi adhd lääke, mikä annetaan lisäksi iltaisin? Ehkä joku täällä tietää paremmin...ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"
The study found that listening to relaxing music of the patient's choice resulted in "significant pain relief and increased mobility." Researchers believe that music relieves pain because listening to music activates opioids, the body's natural painkillers. Music itself is a medicine.
--------------------------------
RESTORATION OF THE NERVOUS SYSTEM 🌿 Gentle music calms the nervous system and pleases the soul
🌿 Music for relaxation, meditation, study, reading, massage, spa or sleep. This music is ideal for dealing with anxiety, stress or insomnia as it promotes relaxation and helps eliminate bad vibes. They can also use this music as a background for meditation or relaxing in their sleep.
"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojeluun yhteys, annat luvan väliaikaiseen huostaanottoon. Sieltä nuori pääsee terapiaan ja saa tukihenkilön. Jos karkailee ja yrittää kotiin niin kylmästi vaan kielto. Sitten kun on ollut muutaman kk laitoksessa neuvottelette asioista että haluaako tulla kotiin niillä säännöillä mitkä siellä on käytössä. Näin tiedän erään perheen toimineen ja lopputulos oli hyvä. Nyt nuori asuu omillaan, opiskeli ammatin ja on nyt töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa vähän törkeältä tai kylmältäkin, mutta:
Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin harkitkaa vakavasti, aiotteko lisääntyä.
Mulla on adhd ja en voi laittaa tällaista kirousta toisen ihmisen päälle. Tämän kanssa eläminen on hirveää. Sitä ei voi käsittää. En aio tämän takia lisääntyä.
Adhd-ihmisillä on moninkertainen itsemurhariski.
Itse luulen että perin äidiltäni sen, vaikka hän näyttääkin sen kanssa pärjäävän.
Pojan isän itsemurhakin voi liittyä adhd:hen.
Voimia ja jaksamista.
Kyllä, pojan isällä oli adhd. Kun hän jätti kirjeen, yksi niistä lauseista oli, että "tähän tautiin ei ole olemassa apua", tai jotakin tuon tyylistä...
Kun tässä juttelin lapseni kanssa, hän sanoi ettei tiedå onko hänen ahdistuksensa fyysistä vai henkistä, mutta luulen että se on kumpaakin. Hän on ahdistunut, eikä hän osaa sanoa mistä se johtuisi.
Mutta kuulema se alkaa, kun lääkkeen vaikutus loppuu. Ehkä hänelle pitäisi olla sitten vielä se lyhytvaikutteisempi adhd lääke, mikä annetaan lisäksi iltaisin? Ehkä joku täällä tietää paremmin...ap
Tätä kannattaa kysyä lääkäriltä!
Huomenna kerrotte rehellisesti kaiken, kun lasu tulee käymään. Painota sitä, että tarvitsette lapselle apua itsetuhoisuuteen ja ahdistukseen HETI. Sano suoraan, että ette pärjää. Ole sinnikäs ja vaadi. Mutta älä hylkää lasta antamalla ymmärtää, että haluat lähettää hänet pois, jotta itselläsi olisi helpompaa. Vaan tee selväksi, että haluat lapselle apua, haluat että hän voi hyvin ja koet, että nyt hyvinvointia ei voi taata kotona. Kysy eri vaihtoehdoista ja tukimuodoista, ja anna lapsenkin sanoa oma mielipiteensä eri vaihtoehdoista. Kysy myös, miten nopeasti lapsen voi saada takaisin kotiin, millainen tilanne lapsella pitää olla olla että kotiutuminen on mahdollista. Pidä tiiviisti yhteyttä lapseen, vieraile hänen luonaan mahdollisimman usein jne.
Jos hän on vaaraksi muulle perheelle, tietenkin sijoitukseen, myös näillä muilla lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin. Vaikka tämä aloitus on ehkä provo, mutta Suomen nuorsipsykiatrian osastot ja sijaiskodit ovat aivan täynnä näitä ahdistuneita nuoria.. Kyllä joku muukin mättää kuin hoidon saatavuus. Täyskäännös nyt kasvatukseen ja kouluun, rutiinit , rajat ja myös kuri tilalla.
Ei sillä ollut kun päihdeongelma. Huutonaurua sille, että jokaisella joku diagnoosi
Mitä nuori itse toivoi?
Onhan niitä asuntoloitakin.
Turvallista pitäisi olla.
En jaksa kahlata kaikkia vastauksia. Kerron oman kokemukseni. Meillä adhd- nuori, joka yläkouluikäisenä oli hyvin samankaltainen kuin aloittajan kuvailema nuori. Saimme hänet väliaikaiseen sijoitukseen (3kk). Koko perhe sai muutaman rauhallisen kuukauden. Nuori sai ympärilleen jaksavia aikuisia, jotka jaksoivat viedä hänen asioitaan eteenpäin ja nuori pääsi nuorisopsykiatriseen hoitoon.
Ei perheiden tarvitse jaksaa ja venyä loputtomiin. Jos lapsesi tarvitsisi fyysisen sairauden vuoksi pitkää jaksoa sairaalassa, et epäröisi tai miettisi. Psyykkiset sairaudet nähdään edelleen toisin. Hae apua. Kerro, ettet uskalla ja jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse kun nuorena huusin ja paiskoin tavaroita, niin se tuli yksinkertaisesti siitä, että oli niin paha olla kotona eikä minulle koskaan opetettu miten tuoda tunteita terveellisesti ulos. Se huutaminen ja tavaroiden paiskominen opittiin niiltä vanhemmilta. Ja siihen päälle kun on vanhemmat, jotka huutaa sitten vaan takaisin ja syyttää minua pahasta olosta (minkä tosin he aiheuttivat) niin soppa on valmis.
Voi olla hyvin tässäkin syynä. On paha olla, mutta sitä ei osata kommunikoida.
Tämä kommentti laittoi vanhempana miettimään. Onhan näin kaksi psyk.ammattilaista (kaksi eri terapeuttia) meillekin sanonut, että paha olo räjähtää ulos.
Lapsella on paha olo jo pohjalla, siihen en nyt tässä kommentoi enempää, mutta se kulminoituu kun (niin, me vanhemmat aiheutamme) että hän ei saa makeaa juuri ennen ruokaa ottaa, tai joutuu lopettamaan pelin, tai sisarus uhkaa kannella jostain vanhemmille jne.
Kyllä, on paha olo kun laitetaan rajoja mutta kun ei voi kaikessa tämän yhden pillin mukaan joka asia mennä. Se pitäisi vaan oppia jotenkin sietämään muutoin kuin heittämällä tavaraa. Tämä lapsi osaa erinomaisesti sanoittaa tunteensa ja se on yksi asia jota on käyty läpi pienestä asti, "nyt sinua harmittaa", ja kun tuntee että suuttumus tulee, niin anna olla, lähde tilanteesta pois, jne jne jne, mutta silloin kun räiskähtää ei kykene hillitsemään itseään. Ei ehdi tekemään mitään.
Ja kyllä minäkin olen huutanut, esim kun painava esine lentää seinään ja juuri juuri kissan ohi. Tai kun minua huidotaan ja osuukin vielä.
Olisipa mielenkiintoista kuulla tuostakin vanhempien näkökulma, mitä siinä kokonaisuudessa tapahtuu. Voisin kuvitella että tämä meidänkin muksu kertoo juuri näin. Vanhemmat aiheuttaa, vanhemmat huutaa takaisin.
Tämä voi kuulostaa vähän törkeältä tai kylmältäkin, mutta:
Jos teillä tai puolisolla on adhd, niin harkitkaa vakavasti, aiotteko lisääntyä.
Mulla on adhd ja en voi laittaa tällaista kirousta toisen ihmisen päälle. Tämän kanssa eläminen on hirveää. Sitä ei voi käsittää. En aio tämän takia lisääntyä.
Adhd-ihmisillä on moninkertainen itsemurhariski.
Itse luulen että perin äidiltäni sen, vaikka hän näyttääkin sen kanssa pärjäävän.
Pojan isän itsemurhakin voi liittyä adhd:hen.
Voimia ja jaksamista.