Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
221/371
|
19.10.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
https://yle.fi/uutiset/3-11009351
Suosittelen vielä miettimään asiaa. Moni nuorisokoti on todella huono paikka. Muut nuoret sekaisin ja väkivaltaisia tai käyttävät huumeita sekä henkilökunnassa voi olla mitä sattuu. Samoin eristystä tai muuta ikävää paljon. Julkisuudessakin näitä on paljon ollut. Uskon, että monen nuoren elämä on lopullisesti pilalla jos noihin "laitoksiin" joutuu. Tulee monella vankilatausta tai kovat huumeet eteen tuon jälkeen. Toki voi tulla muutenkin, mutta tuo lisää riskiä paljon. En lukenut ketjua kovin paljon ja jäin miettimään ap:n tapauksessa pojan ikää. Silläkin on merkitystä. Tietysti ymmärrän kuinka vaikeaa varmaan on. Toisaalta jos joutuu laitokseen niin sitten sillä voi olla haittaa elämään myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Valitettavasti tuokaan ei aina auta. Vaikka annat positiivista huomiota, autat, ymmärrät, tuet, annat vapauksia tehdä asioita toisin. Niin siinäpä voi käydä niin, että tämmönen nuori voi myös alkaa käyttää sitä hyväkseen.
Ja loppupelissä kävellä kaikkien vanhempien asettamien rajojen yli.
Eikä siihen auta mikään.
Eli voi olla tilanne, että teet niin tai näin, nin aina teet väärin.
Ei tämmöseen asiaan oo yhtä ainoaa ratkaisua.
Laatikon ulkopuolelle kehotan katsomaan myös sinua, jos luulet neuvos tepsivän jokaiseen adhd /add nuoreen.Siellähän se tuli lopussa: kaikkien VANHEMPIEN asettamien rajojen yli. Kun ADHD:hen kuuluu hyvin voimakkaana omaehtoisuus ja uhmakkuus, niin silloin kannattaa välttää kaikkea, mikä aiheuttaa valtataistelua ja vastakkainasettelua. Kun lopulta pohjimmiltaan ne ADHD-lapset on ihan samanlaisia kuin muutkin: haluavat tulla rakastetuiksi, ja haluavat tehdä hyviä asioita. Mutta se omaehtoisuus vaan saa niin helposti tekemään typerää ja itsetuhoistakin vastarintaa.
Tähän on oikeastaan kaksi hyvää apukeinoa. Aloittaa jo hyvin pienestä pitäen lapsen kanssa sopimaan yhdessä asioista. Ei siis niin, että vanhempi sanelee ylhäältä päin mitä pitää tehdä, vaan yhdessä sovitaan. Tämä ei edes vaadi aikuiselta kovin kummoista pelisilmää, että lopulta saa asiat sovittua niin, että se lopputulos on juuri se, mitä olisi yrittänyt sanella. Mutta näille lapsille se on ihan älyttömän merkittävää, että käskyt eivät tule ylhäältäpäin. Ja tiedän, nyt moni vallan riemastuu, kun ihan liian monen käsitys on se, että ADHD-lasta nimenomaan pitää pitää kurissa ja herran nuhteessa, muuten kaikki leviää. No, itsekin olen ADHD, ja juuri kurilla kasvatettu, enkä sietänyt vanhempiani, ja siihen päälle tein kaiken mahdollisen tyhmän. Muistan sen komentamisen tuntuneen fyysisena kipuna päässä, tuntuu että aivot repeää, kun sitä ei vaan kestä.
Ja sitten oli niitä ihmisiä, jotka eivät pakottaneet, ja kas, heidän kanssaan olin maailman kiltein ja huomaavaisin.
Sitten toinen asia, mitä kannattaa alkaa opettamaan joustamattomalle, itsekeskeiselle lapselle jo pienestä pitäen: että hyvää itselle saa vain tekemällä hyvää toiselle, ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Että aina kun haluaa jotain itselleen, sen voi saada tekemällä ensin palveluksen toiselle. Ja tässä pitää olla tosi johdonmukainen. Täälläkin on merkittävä määrä kuvailuja siitä, kuinka lapsi vaan ottaa ja vaatii vaatimasta päästyään, no siihen on olemassa ratkaisu. Mutta sekin pitää aloittaa tarpeeksi ajoissa, teinin kanssa ollaan jo myöhässä.
Jeppistä jee ja sillee.
Kas, kun nämä ongelmat alkoi huolella vasta yläasteella. Oon nyt moneen kertaan yrittänyt täällä sanoa, että kaikkiin lapsiin ei toimi samat keinot.Olen kysynyt lapselta itseltään, että miten saan hänet tajuamaan asioita. Mikä on se keino?
Vai onko pakko aina iskeä sitä omaa päätään seinään vai olisko joskus vaan helpompi kuunnella.
Että en minä pahuuytsni nevo ja ohjaa. Vssn just siks, ettei tarvis joka kerta olla siinä samassa pisteessä, että joku asia menee sieltä missä se, aita on matalin tai jos menee ollenkaan.
Olen todella kyllästynyt jo tähän jankkaamiseen.
Kestänyt kohta sen neljä vuotta ja mikään ei muutu. Pitäis kohta jo pärjätä omillaan mut ei tolla tyylillä.
Hän ei siis käytä päihteitä. Mutta ei hoida asioita, koulua ym.Adhd alkoi yläasteella, mielenkiintoista 🤔
Mä oon luullu et vaan esim koirat voi palauttaa kasvattajalle jos sitä ei jakseta enää hoitaa tai se käy hankalaks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta siltä, että puhuisit omasta lapsestasi? Tämä poika, nuori.
Etunimelläkö häntä pitäisi kutsua? Yritän kirjottaa niin, että ei tarvis jälkeenpäin selventää kenestä puhun, eli rakkaasta pojastani.
Poikani? Tuo kuulostaa kuin puhuisit jostain aivan ulkopuolisesta.
😂 okei, no jospa kuitenkin ymmärtäisit, ketä tarkoitan :) ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Valitettavasti tuokaan ei aina auta. Vaikka annat positiivista huomiota, autat, ymmärrät, tuet, annat vapauksia tehdä asioita toisin. Niin siinäpä voi käydä niin, että tämmönen nuori voi myös alkaa käyttää sitä hyväkseen.
Ja loppupelissä kävellä kaikkien vanhempien asettamien rajojen yli.
Eikä siihen auta mikään.
Eli voi olla tilanne, että teet niin tai näin, nin aina teet väärin.
Ei tämmöseen asiaan oo yhtä ainoaa ratkaisua.
Laatikon ulkopuolelle kehotan katsomaan myös sinua, jos luulet neuvos tepsivän jokaiseen adhd /add nuoreen.Siellähän se tuli lopussa: kaikkien VANHEMPIEN asettamien rajojen yli. Kun ADHD:hen kuuluu hyvin voimakkaana omaehtoisuus ja uhmakkuus, niin silloin kannattaa välttää kaikkea, mikä aiheuttaa valtataistelua ja vastakkainasettelua. Kun lopulta pohjimmiltaan ne ADHD-lapset on ihan samanlaisia kuin muutkin: haluavat tulla rakastetuiksi, ja haluavat tehdä hyviä asioita. Mutta se omaehtoisuus vaan saa niin helposti tekemään typerää ja itsetuhoistakin vastarintaa.
Tähän on oikeastaan kaksi hyvää apukeinoa. Aloittaa jo hyvin pienestä pitäen lapsen kanssa sopimaan yhdessä asioista. Ei siis niin, että vanhempi sanelee ylhäältä päin mitä pitää tehdä, vaan yhdessä sovitaan. Tämä ei edes vaadi aikuiselta kovin kummoista pelisilmää, että lopulta saa asiat sovittua niin, että se lopputulos on juuri se, mitä olisi yrittänyt sanella. Mutta näille lapsille se on ihan älyttömän merkittävää, että käskyt eivät tule ylhäältäpäin. Ja tiedän, nyt moni vallan riemastuu, kun ihan liian monen käsitys on se, että ADHD-lasta nimenomaan pitää pitää kurissa ja herran nuhteessa, muuten kaikki leviää. No, itsekin olen ADHD, ja juuri kurilla kasvatettu, enkä sietänyt vanhempiani, ja siihen päälle tein kaiken mahdollisen tyhmän. Muistan sen komentamisen tuntuneen fyysisena kipuna päässä, tuntuu että aivot repeää, kun sitä ei vaan kestä.
Ja sitten oli niitä ihmisiä, jotka eivät pakottaneet, ja kas, heidän kanssaan olin maailman kiltein ja huomaavaisin.
Sitten toinen asia, mitä kannattaa alkaa opettamaan joustamattomalle, itsekeskeiselle lapselle jo pienestä pitäen: että hyvää itselle saa vain tekemällä hyvää toiselle, ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Että aina kun haluaa jotain itselleen, sen voi saada tekemällä ensin palveluksen toiselle. Ja tässä pitää olla tosi johdonmukainen. Täälläkin on merkittävä määrä kuvailuja siitä, kuinka lapsi vaan ottaa ja vaatii vaatimasta päästyään, no siihen on olemassa ratkaisu. Mutta sekin pitää aloittaa tarpeeksi ajoissa, teinin kanssa ollaan jo myöhässä.
Jeppistä jee ja sillee.
Kas, kun nämä ongelmat alkoi huolella vasta yläasteella. Oon nyt moneen kertaan yrittänyt täällä sanoa, että kaikkiin lapsiin ei toimi samat keinot.Olen kysynyt lapselta itseltään, että miten saan hänet tajuamaan asioita. Mikä on se keino?
Vai onko pakko aina iskeä sitä omaa päätään seinään vai olisko joskus vaan helpompi kuunnella.
Että en minä pahuuytsni nevo ja ohjaa. Vssn just siks, ettei tarvis joka kerta olla siinä samassa pisteessä, että joku asia menee sieltä missä se, aita on matalin tai jos menee ollenkaan.
Olen todella kyllästynyt jo tähän jankkaamiseen.
Kestänyt kohta sen neljä vuotta ja mikään ei muutu. Pitäis kohta jo pärjätä omillaan mut ei tolla tyylillä.
Hän ei siis käytä päihteitä. Mutta ei hoida asioita, koulua ym.Adhd alkoi yläasteella, mielenkiintoista 🤔
Ei alkanut yläasteella ja on ADD.
Kaikenlaista oli jo ennen sitä, mutta eipä sitä tutkittu vasta kun yläastella.Siitä johtuen ei esim suostu syömään lääkkeitä, koska kaikki siihen liittyvä apu on tullut liian myöhään.
Oireita oli jo pienenä mutta ei ketään kiinnostanut missään. Ku ei ollu ylivilkas seinille hyppiä vaan oli muita add liittyviä oireita mut ne kuitattiin tyyliin olankohautiksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on päihteitä käyttävä nuori nyt laitoksessa. Ei sinne ihan ekalla sossutapaamisella joudu, vaan monta mahdollisuutta kyllä annetaan muuttaa elämän suuntaa. Meillä ainakin seulat oli se millä päihteiden käyttöä seurattiin ja kun kuukausikaupalla ne olivat aina vaan likaiset, niin ei sitä kotona enää oikein voi asua ja koulutkin edellyttävät päihteettömyyttä. Lisäksi sisaruksille pitää turvata koti missä kukaan ei käytä huumeita - koti missä on turvallinen tunnelma. Käykö poikasi seuloissa? Hyvä, että teille on lastensuojelu tulossa käymään. Heille kannattaa rehellisesti kertoa kaikki mitä täälläkin kerroit pojan käytöksestä ja omasta jaksamisestasi. Voimia <3 Kyllä asiat järjestyvät.
Onko kaveripiirissä päihteiden käyttöä? Laitoksessa voivat asuttaa johonkin ihan muualle Suomeen, niin piirit vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku sukulainen tai tuttava johon lapsi luottaa ja voisi asua siellä vaikka pari pv?
Kuulostaa että tilanne on kriisiytynyt, ja ette pysty keskustelemaan.
Vähän sama kun pentukoirat. Välillä ne on helvetin hankalia, mutta yritä muistaa että se on LAPSI.
Sukulaiset asuu satojen kilometrien päässä. On olemassa isomummo, joka rakasti yli kaiken tämän pojan isää, eli tyttärensä poikaa, hän teki itsemurhan ja se oli hirveä paikka tälle mummolle.
Hän ottaisi varmaan jopa asumaan luokseen, mutta en halua hänelle tätä taakkaa kannettavakseen. On jo niin vanhakin..Välillä tässä on ollut kivoja päiviä, mutta sitten tulee taas tätä...
Yritin lukea iltasatua nuorimmalle lapselle itkemättä, mutta vaikeaa teki, en halua, että meidän kaikkien elämä on tälläistä...varpaillaan oloa ja pahaa mieltä.
Ehkäpä se olet sinä jonka pitää mennä terapiaan eikä hylätä poikaa. menkääs yhdessä, asiat selvii puhumalla. Pohajn isä tehnyt itsarin ja on ADHD niin ei kukaan ihminen hylkää lastaan noin? Ymmärrän että olette väsyneitä mutta nyt apua hakemaan. Pois kärrääminen ei ratkaise mitään vaan rikkoo pojan lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätä
Älä yleistä. Suurin osa ADHD-lapsista ja aikuisistakin on lähinnä hajamielisen oloisia säheltäjiä. On totta että ADHD lisää todennäköisyyttä päihdeongelmiin, mutta se ei tarkoita että kaikilla meillä olisi ongelmia. Itsekin olen absolutisti, ja tuntemistani ADHD-ihmisistä vain yhdellä on ollut oikeita ongelmia päihteiden käytön kanssa. Ap:n tapauksessa lapsella on muitakin ongelmia kuin keskittyminen, toiminnanohjaus ja tarkkaavaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidanpa avata kaljan.
On niitä jääkaapissa ihan riittävästi
Kaveri tulee kylään.
Meille tulee kiva ilta.
Hauskaa iltaa teille myös!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätä
Minä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.
Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.
Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.
Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.
Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.
Semmoset fantasiat sieltä. D :
Tämä ei ollut fantasia, vaan totta.
Ihan kule oman tenavan suusta kuultua.Revi siitä fantasiaa
Sä et pärjää lapselles verbaalisesti huutamatta? : DDD
Ei vaan jos perseillään, niin menee hermo. Sillo ei piipittäminen tehoo. Ja kun on huudon aika, niin sillo huudan.
Pistäkää korvatulpat, jos ette jaksa kuunnella. Pitää ne omatkin höyryt päästää jotenkin ulos. Jos sana ei muuten tehoa.
Mä pärjään verbaalisesti ihan kelle tahansa. Mut mikään teinari ei kiristä minua sillä, että soittaa sossuun tai vaikka possuun, kun suutun. Soittakoon, voi antaa sille numeron.
Pärjäät huutamatta, mutta et pärjää kuitenkaan huutamatta? Ihan voi sanoa, että tämä keskustelu on hyödytön, jatketaan, kun oikeasti haluat keskustella. Siihen asti voi olla ilman nettiä, ilman kavereita ja omassa huoneessaan.
Pitääkö ratkiskosta vääntää, että kaikkiin lapsiin tuo ei tehoa? Vaikka kuinka laittais nettiä kiinni, olis antamatta rahaa ym. Ja omaan huoneeseen sulkeminen on myös itseasiassa laitonta. Ei saa estää ihmisiä liikkumasta.
Ja millä se siellä pysyis, kun huonetta ei varsinkaan saa lukita? Nämä neuvot on nyt semmosia yksinkertaisia ja lisäksi vähätteleviä, jos kuvittelet, että kaikkia keinoja ole kokeiltu?
Että, tässä nyt ollaan niin tyhmiä, ettei tollasia ensin tajuta käyttää? Nää on just sitä samaa , mitä kuulee joltain opettajalta, psykologilta, koulukuraattorilta ym
Kun meidän Penaan nämä tehoaa meininki. Joo, varmasti moneen tehoaa , mutta ei kaikkiin.
Sehän se ongelma tässä juuri onkin. KUN MIKÄÄN EI TEHOA.
Samaa paskaahan sieltä suusta tulee ulos, volyymin muutos ei muuta sitä, miten se menee jakeluun. Ainoastaan jos lapsi ymmärtää, että saatat käydä siihen käsiksi suuttuessasi, niin huuto toimii lähtölaskentana turpaan saannille.
Mistä lähtien huutaminen on yhtä kuin käsiksi käyminen? Ei oo tapana lyödä ihmisiä.
Nyt en ymmärrä. Eli jos sä huudat, ni käyt sitte myös käsiks vai?Mielestäni nää on kaks eri asiaa.
Tuossa vaiheessa kasvatuksessa on jo mennyt monta asiaa pieleen, ihan riippumatta siitä onko pelkkää huutoa vai myös käsiksi käymistä.
T: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMinä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Tömähän provo.
Varsinainen satu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Täällä toinen adhd-äiti, jolla adhd-lapsi. Olen samoilla linjoilla. Suomessa adhd:sta puhutaan aina sellaisella "vammaiskielellä", joka on vastenmielistä. Puhujina usein tietenkin henkilöt, joilla ei adhd:ta ole. Minäkin kasvatin (kaikki) lapseni samaan tapaan, eli ympäristössä, jossa pystyivät käyttämään luovuuttaan ja elämään mahdollisimman vapaasti omina itsenään. He ovat (kaikki) älykkäitä ja luovia ja yritteliäitä. Tiedän myös adhd-lapsia (ja neurotyypillisiä lapsia), jotka on kasvatettu eri tavalla ja tulos ei ole mairitteleva. Tällä en tarkoita, että ap olisi syypää lapsensa pahaan oloon. Uskon, että isän menettämisen trauma on hänen lapsellaan aika vahvasti vaikuttava asia.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu?
Onko psykalle hoitokontaktia, onko lääkäri ehdottanut mielialalääkettä? Esim Risperdal. Puolet adhd-lapsista tarvitsee tällaisen tasaavan lääkkeen, kun impulssikontrollia ei vaan ole. Se ei ole mikään peikko vaan tavallista apua.
Meillä on tehty oppikirjan mukaan kaikki, kirjaimellisesti, olen lukenut ihmeelliset vuodet ja kiukkukirjat ja aggression portaat jne. Säännöt on aina perusteltu. Aina. Kodin säännöissä ei montaa ehdotonta ole. Silti niitä on mahdoton lapsen noudattaa. (ehdottomia on mm ettei saa lyödä)
Me muutettiin jo varhaisessa vaiheessa maalle, kauas kaupungin valoista, kun oli nähtävissä että lapsi lähtee kartsalle ja ongelmiin heti kun ikää riittää. Täältä ei noin vain lähdetä.
Tämä. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että jos lasten kanssa tulee ongelmia, esim. koulukiusaamista tai vakavampaa, niin otan välittömästi pois koulusta ja opetan itse. Olin valmiudessa lähteä vaikka pohjoisnavalle, jos olisi ilmennyt jotain ainehörhöilyjä tai muuta. En käsitä, miksi vanhemmat ovat niin uhriutuneita ja valmiita laittamaan lapsensa laitokseen. Ap:lläkin on mies, joka voisi vaikka asua pojan kanssa siellä toisella paikkakunnalla vähän aikaa, tai vaikka pysyvästi. Vanhat narkkikaverit jäisi pois kuvioista ja tulisi jotain uutta. Ap:n poika saisi vähän miehen mallia. Tietenkin, jos eivät tule toimeen, niin sittenhän se ei käy. Mutta sittenkin on vielä se isomummo siellä maalla, jossa poikakin käyttäytyy hyvin ja tykkää olla. Sinne vaan heti seuraavalla junalla ja koulukirjat mukaan! Pienempi paha se on, että jää vähän koulutehtävissä jälkeen, kuin se, että laitostuu ja masentuu entistä enemmän.
No nyt se pirin jako lapsille kostautuu. Olen omalta yläasteajalta lähtien miettinyt että koska adhd- ja mielialalääkkeiden ongelmat alkavat näkyä ja nyt alamme pikkuhiljaa olla siinä pisteessä. Meillä on aivan jäätävä määrä nuoria joiden aivokemia on totaalisen soseena, kiitos pikkulapsesta asti annetut päätä sekoittavat napit. Tsemppiä ap, ei se tuosta parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäMinä olin adhd-lapsi, rauhallinen, ujo ja kiltti, murrosiässä piti alkaa kokeilemaan rajoja (ja kaikenlaista muutakin), minulla oli kuitenkin pääasiassa älykkäitä ja järkeviä kavereita, joten ihan äärilaitaan ei päästy. Minulla itselläni on yksi adhd-lapsi, kiltti ja mukava, aika ehtivä tosin ja murrosiässä oli hänelläkin kaikenlaista kepposta menossa. Lapsen isä on kuitenkin lehmänhermoinen auktoriteetti, joten ihan äärilaitaan ei hänkään koskaan mennyt. Nuo Ap:n lapsen raivokohtaukset tuntuvat ihan täysin vierailta, samoin kuin tavaroiden heittelyt. Veikkaankin, että Ap:n lapsella on nyt isompia ongelmia.
Tömähän provo.
Varsinainen satu.
Millä perusteella? Et taida juurikaan tuntea oikean elämän adhd-aikuisia tai lapsia. Eivät kaikki ole mitään rikollisia. Monilla meistä on yliopistokoulutus ja ihan normaalit (noh, lähes normaalit) perheet ja elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu?
Onko psykalle hoitokontaktia, onko lääkäri ehdottanut mielialalääkettä? Esim Risperdal. Puolet adhd-lapsista tarvitsee tällaisen tasaavan lääkkeen, kun impulssikontrollia ei vaan ole. Se ei ole mikään peikko vaan tavallista apua.
Meillä on tehty oppikirjan mukaan kaikki, kirjaimellisesti, olen lukenut ihmeelliset vuodet ja kiukkukirjat ja aggression portaat jne. Säännöt on aina perusteltu. Aina. Kodin säännöissä ei montaa ehdotonta ole. Silti niitä on mahdoton lapsen noudattaa. (ehdottomia on mm ettei saa lyödä)
Me muutettiin jo varhaisessa vaiheessa maalle, kauas kaupungin valoista, kun oli nähtävissä että lapsi lähtee kartsalle ja ongelmiin heti kun ikää riittää. Täältä ei noin vain lähdetä.
Tämä. Päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että jos lasten kanssa tulee ongelmia, esim. koulukiusaamista tai vakavampaa, niin otan välittömästi pois koulusta ja opetan itse. Olin valmiudessa lähteä vaikka pohjoisnavalle, jos olisi ilmennyt jotain ainehörhöilyjä tai muuta. En käsitä, miksi vanhemmat ovat niin uhriutuneita ja valmiita laittamaan lapsensa laitokseen. Ap:lläkin on mies, joka voisi vaikka asua pojan kanssa siellä toisella paikkakunnalla vähän aikaa, tai vaikka pysyvästi. Vanhat narkkikaverit jäisi pois kuvioista ja tulisi jotain uutta. Ap:n poika saisi vähän miehen mallia. Tietenkin, jos eivät tule toimeen, niin sittenhän se ei käy. Mutta sittenkin on vielä se isomummo siellä maalla, jossa poikakin käyttäytyy hyvin ja tykkää olla. Sinne vaan heti seuraavalla junalla ja koulukirjat mukaan! Pienempi paha se on, että jää vähän koulutehtävissä jälkeen, kuin se, että laitostuu ja masentuu entistä enemmän.
Aivan. Eli pojalla olisi siis elämässään aikuinen, joka voisi ottaa luokseen. Ja jonka luona poikakin viihtyisi? Eikö poika voisi mennä vaikka hetkeksi lomalle sen isomummon luo? Muutama viikko? Tulisi tuumaustauko kaikille. Jotainhan siellä isomummolassa on, joka poikaa rauhoittaa. Miksei tätä vaihtoehtoa käytetä?
-eri