Kaaoksen kesyttäjät SUOMI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kartanojaksosta jäi jotenkin huono fiilis.

Mulle tulee aina paha mieli, kun näkee upeita rakennuksia huonosti pidettynä. Tuossa kartanossa olisi tuolla sijainnilla ja tiloilla aineksia vaikka mihin hotellitoimintaan, suosituksi juhlatilaksi tms, mutta nyt se oli tukittu niin täyteen kamalaa tavaraa, että pahaa teki. Eihän tuolla kukaan mitään juhlia pysty järjestämään! Ja oikein mistään ei isä pystynyt luopumaan. Tuli vahvasti vaikutelma, että tavara hallitsi ihmisiä eikä toisin päin. Hyvää kartanon hoitamista olisi se, että ymmärtää paikan historian, mutta vie sitä eteen päin ja nykypäivään, pitää paikan elossa katsomalla tulevaan. Se ei kyllä onnistu, jos koko talo ja ullakko ja piharakennuksetkin ovat täpötäynnä huonekaluröykkiöitä ja pahvilaatikoita, ja sukulaisten kanssa pitää neuvotella jokaisesta tarjoiluvadista.

Ymmärsitköhän nyt sitä, että jaksossa ei juurikaan näytetty itse kartanon puolta, joka oli jo hyvässä kunnossa ja on juuri tuollaisessa käytössä jo ollut ennestään, kuin mitä ehdotat. Kuvattiin vain siipeä, jossa perhe itse asuu ja johon vieraat ja asiakkaat eivät tule.

Kyllä ymmärsin. Ohjelman alussa kuvattiin pitkä pätkä "juhlasalista", joka oli muka "ihan kunnossa", mutta joka oli todellisuudessa niin täyteen ahdettu sekalaisia vanhoja pöytäryhmiä, ettei siellä mahtunut kunnolla juontajat liikkumaan. Jaksossa muodonmuutostakin tehtiin keittiöön, joka oli Air b&b vieraiden käytössä. Alkutilanne näytti aivan karmealta, tuollako yöpyjät ovat aamiaistaan syöneet?! Muutoksen jälkeen toki hiukan paremmalta.

Toivottavasti upea kartano saa joskus omistajakseen jonkun, joka vanhan roinan säilömisen sijaan haluaa kehittää kartanon toimintaa, eikä pidä sitä suvun varastona.

Voi kauhia kuinka voi olla noin kaaos yhden lapsen ja koiran kans vaikka olisi autistinen lapsi.

Jossain muuallakin mättää selvästi,autismista en niin tiedä,mutta tuntui että tuo Ilkka oli melko järkevä.

Jotenkin olen kuvitellut että autistinen vaatii tasaista kaaoksetonta rauhallista elämää,joka on melko samanlaista joka päivä,eli rutiineista kiinni pitämistä.

Itselläni on kehitysvammainen ei autistinen olen omaishoitaja kodin pitää olla aika järjestyksessä.

Mikä jakso?

Tästä sarjasta jäänyt huono maku kun tarkoituksella mukana politikko sekä autismiasiaa ajava äiti lapsineen. Tuleeko sateenkaariväkeä seuraavaksi?

Sarjassa tehdään tosi paljon näkyviin jääviä vaatesäilytyksiä, jotka todellisuudessa näyttää aika sotkuisille, jos kaikki vaatteet ei ole samaa väriä. Pöydille jätetään tavara-asetelmia, itse pidän pöydät mahdollisimman tyhjinä.

Asuntoihin jää aivan älytön määrä tavaraa karsimisen jälkeenkin. Meillä nelihenkisessä lapsiperheessä pärjätään paljon vähemmällä määrällä, kuin mitä niihin jää.

Oletteko saaneet käyttökelpoisia vinkkejä sarjasta?

Oudolle kyllä tuntuu että koti voi olla tuon näköinen ja syynä se että pitää ottaa huomioon lapsen tarpeet.

Jotenkin vois kuvitella että tuossa kodissa niitä ei olla kovin kummoisesti otettu huomioon.

Joka päivä pitää em keittiössä tehdä tilaa että voi ruokaa tehdä.

Jokainenhan elää omanlaistaan elämää,jotenkin jäi kyllä ajatus että tekosyy on helppo ei tarvi tehdä kodin eteen mitään kun on vammainen lapsi.

Tuntui että tämä tyttö on enemminkin kärsinyt kodista jota ei edes ole yritetty pitää kotina vaan lähinnä olopaikkana.

Autismista en minäkään tiedä mutta luulen että kukaan ei viihdy kodissa joka muistuttaa kaatopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni äiti ja autistinen tyttö jakso oli ensimmäinen, jossa tuli olo, että tästä konseptista oli aidosti hyötyä. Lopputuloksena saatiin kiva toiminnallinen koti, johon molemmat olivat tyytyväisiä. Kovimmat autisti-huutelijat eivät välttämättä tiedä, että Suomessa on aika monella autismikirjo diagnosoimatta. Lisäksi ohjelma toi kivasti esiin, että autistinen lapsi voi olla myös reipas ja toimelias( ja varmaan sen vastakohtakin) vastapainoksi monen peruskäsitykselle hiljaa heijaavasta tyypistä, joka tuijottaa tyhjyyteen.

Minäkin pidin jaksosta. Tytön fokusoitumista ja iloa tavaran vähentämisestä oli mukava katsoa. Aika ajoin, kun lapset ja vanhemmat kasvavat, on hyvä tarkastaa tilanne ja varmistaa että elinympäristö tukee elämää nykyhetkessä. Kaikkiaan kiva pieni perhe, jossa on selvästi kierretty muutakin kuin tahkoa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin vasta lätkäperheen jakson. Oli kyllä monella tavalla erikoinen poppoo! Vanhimpien lasten iästä päätellen äidin täytyy olla yli nelikymppinen, mutta puheet ja käytös olivat kuin yläkouluikäisellä.

En ihan saanut kiinni siitä lätkäasiasta. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, että nuorimman pojan, sen hiljaisen ja surullisen oloisen teinin, päätös lopettaa jääkiekon pelaaminen oli ollut äidille noin kova paikka. Äitihän kertoi, että hänellä meni "puoli vuotta ihan sumussa ja toipuessa" ja melkein kyyneleet silmissä hivelsi siellä jotain lapsensa vanhoja luistimia, jotka lopulta kehystettiin seinälle... Hyvänen aika! Se on lapsen har-ras-tus! Ymmärtäisin jotenkin, jos kyseessä olisi parikymppinen NHL-varaus, joka loukkaantuu vakavasti, saa aivovamman ja joutuu sitten lopettamaan pelaamisen, mutta tuo poikahan oli ehkä 13-vuotias, eikä ilmeisesti ollut enää vaan halunnut pelata...

Melkein toivoin, että ymmärsin jotenkin väärin tuon kuvion, vaikuttaa niin häiriöiseltä muuten.

Minulle tuli mieleen että oliko se ohjelmakonseptiin kuulunut draama joka perheen oli pakko kehittää. Se luistinten valintakohtaus ja myöhemmin seremonia oli tyypillistä tositeeveetä. Valitettavasti homma näytti olevan teinipojan rääkkäystä jossa seinälle kehystetyt luistimet olivat valitettava ylilyönti.

Vierailija kirjoitti:

Oudolle kyllä tuntuu että koti voi olla tuon näköinen ja syynä se että pitää ottaa huomioon lapsen tarpeet.

Jotenkin vois kuvitella että tuossa kodissa niitä ei olla kovin kummoisesti otettu huomioon.

Joka päivä pitää em keittiössä tehdä tilaa että voi ruokaa tehdä.

Jokainenhan elää omanlaistaan elämää,jotenkin jäi kyllä ajatus että tekosyy on helppo ei tarvi tehdä kodin eteen mitään kun on vammainen lapsi.

Tuntui että tämä tyttö on enemminkin kärsinyt kodista jota ei edes ole yritetty pitää kotina vaan lähinnä olopaikkana.

Autismista en minäkään tiedä mutta luulen että kukaan ei viihdy kodissa joka muistuttaa kaatopaikkaa.

Ohjelmassahan selitettiin, että äiti ei ole jaksanut järjestää, koska ei ole esim.saanut nukuttua kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolle kyllä tuntuu että koti voi olla tuon näköinen ja syynä se että pitää ottaa huomioon lapsen tarpeet.

Jotenkin vois kuvitella että tuossa kodissa niitä ei olla kovin kummoisesti otettu huomioon.

Joka päivä pitää em keittiössä tehdä tilaa että voi ruokaa tehdä.

Jokainenhan elää omanlaistaan elämää,jotenkin jäi kyllä ajatus että tekosyy on helppo ei tarvi tehdä kodin eteen mitään kun on vammainen lapsi.

Tuntui että tämä tyttö on enemminkin kärsinyt kodista jota ei edes ole yritetty pitää kotina vaan lähinnä olopaikkana.

Autismista en minäkään tiedä mutta luulen että kukaan ei viihdy kodissa joka muistuttaa kaatopaikkaa.

Ohjelmassahan selitettiin, että äiti ei ole jaksanut järjestää, koska ei ole esim.saanut nukuttua kunnolla.

Niin se väsymystään ei tuo karmeaa tavarapaljoutta sisään.

Vierailija kirjoitti:

Oudolle kyllä tuntuu että koti voi olla tuon näköinen ja syynä se että pitää ottaa huomioon lapsen tarpeet.

Jotenkin vois kuvitella että tuossa kodissa niitä ei olla kovin kummoisesti otettu huomioon.

Joka päivä pitää em keittiössä tehdä tilaa että voi ruokaa tehdä.

Jokainenhan elää omanlaistaan elämää,jotenkin jäi kyllä ajatus että tekosyy on helppo ei tarvi tehdä kodin eteen mitään kun on vammainen lapsi.

Tuntui että tämä tyttö on enemminkin kärsinyt kodista jota ei edes ole yritetty pitää kotina vaan lähinnä olopaikkana.

Autismista en minäkään tiedä mutta luulen että kukaan ei viihdy kodissa joka muistuttaa kaatopaikkaa.

Ohjelman tarkoitus ei onneksi näytä olevan osallistujien häpäisy eikä syyllisten nimeäminen. Se jää tämän palstan tehtäväksi. Itse olen nähnyt sen verran koteja että voin sanoa, että tuo ei ollut koti, jossa kodin eteen ei ole tehty mitään. Päivitystä ja karsimista se kaipasi. Helsingin kantakaupungissa asuvana autottomana ihmisenä tiedän, miten hankalaa tavaroiden karsiminen todellisuudessa on ihan logistisena urakkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolle kyllä tuntuu että koti voi olla tuon näköinen ja syynä se että pitää ottaa huomioon lapsen tarpeet.

Jotenkin vois kuvitella että tuossa kodissa niitä ei olla kovin kummoisesti otettu huomioon.

Joka päivä pitää em keittiössä tehdä tilaa että voi ruokaa tehdä.

Jokainenhan elää omanlaistaan elämää,jotenkin jäi kyllä ajatus että tekosyy on helppo ei tarvi tehdä kodin eteen mitään kun on vammainen lapsi.

Tuntui että tämä tyttö on enemminkin kärsinyt kodista jota ei edes ole yritetty pitää kotina vaan lähinnä olopaikkana.

Autismista en minäkään tiedä mutta luulen että kukaan ei viihdy kodissa joka muistuttaa kaatopaikkaa.

Ohjelmassahan selitettiin, että äiti ei ole jaksanut järjestää, koska ei ole esim.saanut nukuttua kunnolla.

Niin se väsymystään ei tuo karmeaa tavarapaljoutta sisään.

Kyllä se tuo. Puhut nyt selvästi oman kokemuspiirisi ulkopuolella olevasta asiasta.

Tuntuu pahalta lukea lapsen ja hänen uupuneen äitinsä haukkumista, varsinkin jos on kyse autismin kirjosta...

Se lapsi oli suloinen touhukas tyttö autismistaan huolimatta siis tosi ihana.

Minulla tulee kolme vuotta joulun aikaan, kun ainoina alusvaatteinani on ollut kaksi paria  t-paita+lyhyet alkkarit yhdistelmää. Toinen pari käytössä, toinen pesussa. Hyvin on toiminut, eikä synny tavarakaaosta niistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ne muut elämän ongelmat vievät ajan ja voimat niin tavarat voivat tuntua sivuseikalta. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että olisi aikaa ja voimia raivata tavaroita. Siinä, että vie tavarat kierrätykseen tai että alkaa myydä menee myös voimavaroja.

Se on ymmärrettävää, mutta ei niitä voimavaroja muillekaan taikaseinästä tule. Joskus on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä. Toki on ymmärrettävää, että voi tulla kausi kun ei jaksa. Mutta jos se kausi kestää vaikka puoli vuotta, siinäkö ajassa kämppä on täynnä tavaraa yhtäkkiä 20 hlö edestä? Elämänhallinta-asioita nuo on vaan.

no se kausi voi kestää jollakin vaikka useamman vuoden kun kökkö osuu tuulettimeen ja lujaa eli tulee vastoinkäymistä toisensa perään. Jos samalla keskittää vähäiset voimavarat työhönsä + arjen jokseenkin normaalina pitämiseen..voi alkaa tavarapinot elämään ja sitten kun pitäisi raivaa, projekti tuntuu mahdottomalta. 

Toki voi kestää. Harvalla sitä useamman vuoden ajan tulee jatkuvasti vastoinkäymisiä vaan niskaan, ja Suomessa kun on apuakin ja terapiaa ym. saatavilla. On myös ihmisiä jotka fyysisistä sairauksista ja masennuksesta huolimatta elävät asunnoissa jotka ei täynnä roinaa ja on siistejä. Toki ihmisillä eri kohtaloita, väittäisin silti että monilla kyse on vain laiskuudesta ja viitsimättömyydestä, koska eihän se raivaaminen ja siivoaminen kevyttä ja helppoa ole varsinaisesti. Mutta hienoa kun apua heille tarjolla, toivottavasti arvostavat sitä ettei heti tilanne ole sama kuin alussa.

Taitaisi olla parempi olla kommentoimatta asiaa, josta et selvästikään ymmärrä mitään, kun olet saanut olla terveenä. Et tiedä, miten krooninen fyysinen sairaus vie voimat. Et taida tietää sitäkään, millä tolalla esimerkiksi masennuspotilaiden hoito on viime vuodet ollut. Yksin asuvilla ei ole välttämättä ketään, jolta voisi pyytää apua, jos omat voimat eivät riitä kaikkeen. Ja muistuttaisin siitäkin, että esimerkiksi keräilypakko on ihan diagnosoitu sairaus.

Sinäkö tiedät jo sairashistorianikin? Kuten kirjoitin, kohtaloita on erilaisia. Silti uskon, että monilla (huom. EI kaikilla) kyse on vain viitsimättömyydestä. Aivan kuin siinäkin, että on vain mukavampaa ja helpompaa syödä pizzaa telkun ääressä kuin lähteä lenkille ja kokkailla terveellistä ruokaa. Kaikki ihmiset ei vaan saa itseään niskasta kiinni, osa ei välitä jne. Sitten on osa oikeasti niitä elämän murjomia joilla ei ole voimavaroja ja joilla on pahoja kipuja ym. Se on eri asia.

Muistuttaisin sinuakin, että tuolla on mm. pyörätuolissa olevia ihmisiä jotka ovat aikaansaavempia kuin moni muu, tai myös niitä joilla on ties mitä trauma/sairaustaustaa. Usein kuitenkin kovimmin valittavat on masentuneita itseensä keskittyviä, joille jostain syystä aina vain "vuosista toiseen tapahtuu jotain vastoinkäymistä". Huom. edellä mainittu tarkoittaen tiettyä ihmistyyppiä, ei suinkaan kaikkia. Harvalla vaan on niin huono tuuri että vuosikaudet sataa vaan niskaan ja että kyseessä olisi iso ihmisryhmä joilla on ainainen huono tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ne muut elämän ongelmat vievät ajan ja voimat niin tavarat voivat tuntua sivuseikalta. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että olisi aikaa ja voimia raivata tavaroita. Siinä, että vie tavarat kierrätykseen tai että alkaa myydä menee myös voimavaroja.

Se on ymmärrettävää, mutta ei niitä voimavaroja muillekaan taikaseinästä tule. Joskus on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä. Toki on ymmärrettävää, että voi tulla kausi kun ei jaksa. Mutta jos se kausi kestää vaikka puoli vuotta, siinäkö ajassa kämppä on täynnä tavaraa yhtäkkiä 20 hlö edestä? Elämänhallinta-asioita nuo on vaan.

no se kausi voi kestää jollakin vaikka useamman vuoden kun kökkö osuu tuulettimeen ja lujaa eli tulee vastoinkäymistä toisensa perään. Jos samalla keskittää vähäiset voimavarat työhönsä + arjen jokseenkin normaalina pitämiseen..voi alkaa tavarapinot elämään ja sitten kun pitäisi raivaa, projekti tuntuu mahdottomalta. 

Toki voi kestää. Harvalla sitä useamman vuoden ajan tulee jatkuvasti vastoinkäymisiä vaan niskaan, ja Suomessa kun on apuakin ja terapiaa ym. saatavilla. On myös ihmisiä jotka fyysisistä sairauksista ja masennuksesta huolimatta elävät asunnoissa jotka ei täynnä roinaa ja on siistejä. Toki ihmisillä eri kohtaloita, väittäisin silti että monilla kyse on vain laiskuudesta ja viitsimättömyydestä, koska eihän se raivaaminen ja siivoaminen kevyttä ja helppoa ole varsinaisesti. Mutta hienoa kun apua heille tarjolla, toivottavasti arvostavat sitä ettei heti tilanne ole sama kuin alussa.

Taitaisi olla parempi olla kommentoimatta asiaa, josta et selvästikään ymmärrä mitään, kun olet saanut olla terveenä. Et tiedä, miten krooninen fyysinen sairaus vie voimat. Et taida tietää sitäkään, millä tolalla esimerkiksi masennuspotilaiden hoito on viime vuodet ollut. Yksin asuvilla ei ole välttämättä ketään, jolta voisi pyytää apua, jos omat voimat eivät riitä kaikkeen. Ja muistuttaisin siitäkin, että esimerkiksi keräilypakko on ihan diagnosoitu sairaus.

Sinäkö tiedät jo sairashistorianikin? Kuten kirjoitin, kohtaloita on erilaisia. Silti uskon, että monilla (huom. EI kaikilla) kyse on vain viitsimättömyydestä. Aivan kuin siinäkin, että on vain mukavampaa ja helpompaa syödä pizzaa telkun ääressä kuin lähteä lenkille ja kokkailla terveellistä ruokaa. Kaikki ihmiset ei vaan saa itseään niskasta kiinni, osa ei välitä jne. Sitten on osa oikeasti niitä elämän murjomia joilla ei ole voimavaroja ja joilla on pahoja kipuja ym. Se on eri asia.

Muistuttaisin sinuakin, että tuolla on mm. pyörätuolissa olevia ihmisiä jotka ovat aikaansaavempia kuin moni muu, tai myös niitä joilla on ties mitä trauma/sairaustaustaa. Usein kuitenkin kovimmin valittavat on masentuneita itseensä keskittyviä, joille jostain syystä aina vain "vuosista toiseen tapahtuu jotain vastoinkäymistä". Huom. edellä mainittu tarkoittaen tiettyä ihmistyyppiä, ei suinkaan kaikkia. Harvalla vaan on niin huono tuuri että vuosikaudet sataa vaan niskaan ja että kyseessä olisi iso ihmisryhmä joilla on ainainen huono tuuri.

Kirjoittaisitko noin ihmisistä, joilla on pitkälle edennyt syöpä? Etkö ymmärrä, ettei esimerkiksi vakava masennus ole yhtään vähemmän vakava sairaus? Masennusta nimitetään näkymättömäksi tappajaksi ihan hyvästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt vasta pari jaksoa tästä, sinänsä kiva ohjelma mutta en ymmärrä tuota tavaran määrää ihmisillä. Jotenkin järkkyä jos jotkut oikeasti elävät noin, vissiin aika lailla jaksamisen puute jos koti on kuin kaatopaikka. Eihän noista löytäisi mitään, ei voi olla siistiä kun kaikki täynnä tavaraa, vaaraksi jopa jos ei kulkemaan mahdu ja prätkä olkkarissa. Pisteet näille ihmisille, minua hävettäisi esitellä telkkarissa omaa saamattomuutta ja kämppää joka on noin hirvitys. Vaikka varmaan ihan kivoja osallistujia kyllä muutoin.

Kaikkeen tottuu ja ihmisillä on erilaiset mieltymykset ja tavat tavaran määrän suhteen. Eipä tässä ohjelmassa paljon järkeä olisi, jos siinä mentäisiin jonkin minimalistin luo, jolla on yhteensä sata tavaraa. 

Totta, enpä minä pahalla mutta kielii vaan jotenkin jostain välinpitämättömyydestä kotia ja itseä kohtaan..

Päin vastoin. He nimenomaan ajattelevat tuottavansa itselleen hyvää mieltä ja kokevat sisustavansa kotia, jossa viihtyy. Ei heille tyhjä minimalistinen asunto kuvasta onnellista kotia. 

Tässä on vastakkain kaksi ihan erilaista näkökulmaa ja niin kauan kuin sinä katsot asiaa vain omasta vinkkelistäsi, et pysty ymmärtämään toista etkä toivottavasti myöskään yritä "auttaa" ketään hamstraajaa. 

Juu siis hamstraushan on sairaus. Siinäkin on ero, onko oikeasti mt-ongelmainen hamstraaja, siinä rajoilla keikkuva, vai vaan laiska tai joku fyysinen rajoite. Sääliksi käy lähinnä lapset jotka elävät likaisessa kodissa jossa ei laatikoilta ja tavararöykkiöiltä mahdu kulkemaan, ja joiden mielestä näyttää oudolle mutta kivalle kun koti on siisti. Niiden lasten takia voisi edes vähän kovemmin yrittää, jos voimia löytyy. Sitä kotia kun voisi laittaa heillekin viihtyisäksi eikä vain itselle, jos siis ei ole sairastunut pahasti hamstraajaksi.

Ja hei, jos minä menisin joskus tällaista ihmistä auttamaan raivauksessa niin en kai minä häntä menisi arvostelemaan. Muistuttaisin että tämä on keskustelupalsta. Jossa on näköjään väärin ilmaista erilaisia mielipiteitä. Joskus ihmiset vain tarviivat "potkun p er sii seen" kuten tuo ohjelma jotta heräävät vähän tilanteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ne muut elämän ongelmat vievät ajan ja voimat niin tavarat voivat tuntua sivuseikalta. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että olisi aikaa ja voimia raivata tavaroita. Siinä, että vie tavarat kierrätykseen tai että alkaa myydä menee myös voimavaroja.

Se on ymmärrettävää, mutta ei niitä voimavaroja muillekaan taikaseinästä tule. Joskus on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä. Toki on ymmärrettävää, että voi tulla kausi kun ei jaksa. Mutta jos se kausi kestää vaikka puoli vuotta, siinäkö ajassa kämppä on täynnä tavaraa yhtäkkiä 20 hlö edestä? Elämänhallinta-asioita nuo on vaan.

no se kausi voi kestää jollakin vaikka useamman vuoden kun kökkö osuu tuulettimeen ja lujaa eli tulee vastoinkäymistä toisensa perään. Jos samalla keskittää vähäiset voimavarat työhönsä + arjen jokseenkin normaalina pitämiseen..voi alkaa tavarapinot elämään ja sitten kun pitäisi raivaa, projekti tuntuu mahdottomalta. 

Toki voi kestää. Harvalla sitä useamman vuoden ajan tulee jatkuvasti vastoinkäymisiä vaan niskaan, ja Suomessa kun on apuakin ja terapiaa ym. saatavilla. On myös ihmisiä jotka fyysisistä sairauksista ja masennuksesta huolimatta elävät asunnoissa jotka ei täynnä roinaa ja on siistejä. Toki ihmisillä eri kohtaloita, väittäisin silti että monilla kyse on vain laiskuudesta ja viitsimättömyydestä, koska eihän se raivaaminen ja siivoaminen kevyttä ja helppoa ole varsinaisesti. Mutta hienoa kun apua heille tarjolla, toivottavasti arvostavat sitä ettei heti tilanne ole sama kuin alussa.

Taitaisi olla parempi olla kommentoimatta asiaa, josta et selvästikään ymmärrä mitään, kun olet saanut olla terveenä. Et tiedä, miten krooninen fyysinen sairaus vie voimat. Et taida tietää sitäkään, millä tolalla esimerkiksi masennuspotilaiden hoito on viime vuodet ollut. Yksin asuvilla ei ole välttämättä ketään, jolta voisi pyytää apua, jos omat voimat eivät riitä kaikkeen. Ja muistuttaisin siitäkin, että esimerkiksi keräilypakko on ihan diagnosoitu sairaus.

Sinäkö tiedät jo sairashistorianikin? Kuten kirjoitin, kohtaloita on erilaisia. Silti uskon, että monilla (huom. EI kaikilla) kyse on vain viitsimättömyydestä. Aivan kuin siinäkin, että on vain mukavampaa ja helpompaa syödä pizzaa telkun ääressä kuin lähteä lenkille ja kokkailla terveellistä ruokaa. Kaikki ihmiset ei vaan saa itseään niskasta kiinni, osa ei välitä jne. Sitten on osa oikeasti niitä elämän murjomia joilla ei ole voimavaroja ja joilla on pahoja kipuja ym. Se on eri asia.

Muistuttaisin sinuakin, että tuolla on mm. pyörätuolissa olevia ihmisiä jotka ovat aikaansaavempia kuin moni muu, tai myös niitä joilla on ties mitä trauma/sairaustaustaa. Usein kuitenkin kovimmin valittavat on masentuneita itseensä keskittyviä, joille jostain syystä aina vain "vuosista toiseen tapahtuu jotain vastoinkäymistä". Huom. edellä mainittu tarkoittaen tiettyä ihmistyyppiä, ei suinkaan kaikkia. Harvalla vaan on niin huono tuuri että vuosikaudet sataa vaan niskaan ja että kyseessä olisi iso ihmisryhmä joilla on ainainen huono tuuri.

Kirjoittaisitko noin ihmisistä, joilla on pitkälle edennyt syöpä? Etkö ymmärrä, ettei esimerkiksi vakava masennus ole yhtään vähemmän vakava sairaus? Masennusta nimitetään näkymättömäksi tappajaksi ihan hyvästä syystä.

Eli et ymmärtänyt pointtia jossa "erottelin" vakavasti sairaat ja sitten sairaat, mutta jotka laittavat kaiken sen piikkiin aina ja jatkuvasti. Jotkut valittavat ja syyllistävät sairauksiaan enemmän, kuin ne syöpäpotilaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt vasta pari jaksoa tästä, sinänsä kiva ohjelma mutta en ymmärrä tuota tavaran määrää ihmisillä. Jotenkin järkkyä jos jotkut oikeasti elävät noin, vissiin aika lailla jaksamisen puute jos koti on kuin kaatopaikka. Eihän noista löytäisi mitään, ei voi olla siistiä kun kaikki täynnä tavaraa, vaaraksi jopa jos ei kulkemaan mahdu ja prätkä olkkarissa. Pisteet näille ihmisille, minua hävettäisi esitellä telkkarissa omaa saamattomuutta ja kämppää joka on noin hirvitys. Vaikka varmaan ihan kivoja osallistujia kyllä muutoin.

Kaikkeen tottuu ja ihmisillä on erilaiset mieltymykset ja tavat tavaran määrän suhteen. Eipä tässä ohjelmassa paljon järkeä olisi, jos siinä mentäisiin jonkin minimalistin luo, jolla on yhteensä sata tavaraa. 

Totta, enpä minä pahalla mutta kielii vaan jotenkin jostain välinpitämättömyydestä kotia ja itseä kohtaan..

Päin vastoin. He nimenomaan ajattelevat tuottavansa itselleen hyvää mieltä ja kokevat sisustavansa kotia, jossa viihtyy. Ei heille tyhjä minimalistinen asunto kuvasta onnellista kotia. 

Tässä on vastakkain kaksi ihan erilaista näkökulmaa ja niin kauan kuin sinä katsot asiaa vain omasta vinkkelistäsi, et pysty ymmärtämään toista etkä toivottavasti myöskään yritä "auttaa" ketään hamstraajaa. 

Näissä tavarakaaosketjuissa näkyy hyvin miten oletetaan kaikkien ajattelevan ja toimivan samalla logiikalla kuin itse kommentoija toimii. Jos itsellä satunnainen sotkuisuus johtuu viitseliäisyyden puutteesta, yleistetään se koskemaan kaikkia muitakin. Tuolla on jatkuvasti sotkuinen koti -> hän on vielä laiskempi kuin minä, hänen pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni kuten minä tein.

Ei ymmärretä että jos itselle on helppo heittää tavaraa pois oli kyse rikki menneestä astiasta tai vääränkokoisesta paidasta, se ei ole kaikille muille yhtä helppoa moninaisista syistä.

Ei ole monikaan asia tässä elämässä kaikille yhtä helppoa. Mitäs noille hamstrauskodeille sitten pitäisi tehdä jos ei itse asialle tee mitään? Ei hakeudu terapiaan, ei maksa siivouksesta, ei hae apua kaaoksen kesyttämiseen... Mitä ja kuka tulee tekemään, jos ei itseä saa niskasta kiinni ollenkaan?