Kaaoksen kesyttäjät SUOMI

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Muuten ymmärrän, mutta miten vaatteiden pesuun ei mene aikaa kun vaatteitakin on oletettavasti hyvin vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Muuten ymmärrän, mutta miten vaatteiden pesuun ei mene aikaa kun vaatteitakin on oletettavasti hyvin vähän?

ei varmaan vaadi paljon lajittelua ennen ja jälkeen pyykin. Jos vähäinen määrä vaatekertoja, kierto on nopea eli malliin illalla pesuun ja kuivuriin, aamulla päälle. Itsekin välillä haaveillut toteuttavani jonkun super monochrome vaatekaapin arkeen malliin 5 harmaata t-paitaa, parit farkut, parit verkkarit/sisähousut. Pari neuletta, 10 alkkarit, 10 sukat. Siinä ei tarvitse sitten kun kerran pari viikossa iskee kaikki samaan koneeseen. Joku juhlavaate voi olla sitten erikseen. Arjessa kun ei kauheasti jaksa enää pohtia mikä vaatekappale on päällä, kunhan tuntuu hyvältä päällä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Muuten ymmärrän, mutta miten vaatteiden pesuun ei mene aikaa kun vaatteitakin on oletettavasti hyvin vähän?

ei varmaan vaadi paljon lajittelua ennen ja jälkeen pyykin. Jos vähäinen määrä vaatekertoja, kierto on nopea eli malliin illalla pesuun ja kuivuriin, aamulla päälle. Itsekin välillä haaveillut toteuttavani jonkun super monochrome vaatekaapin arkeen malliin 5 harmaata t-paitaa, parit farkut, parit verkkarit/sisähousut. Pari neuletta, 10 alkkarit, 10 sukat. Siinä ei tarvitse sitten kun kerran pari viikossa iskee kaikki samaan koneeseen. Joku juhlavaate voi olla sitten erikseen. Arjessa kun ei kauheasti jaksa enää pohtia mikä vaatekappale on päällä, kunhan tuntuu hyvältä päällä :)

ja tähän liittyy siis vahvasti lisääntyneet etätyöt. Kotitoimistolla on kaikki jossakin t-paidassa ja hupparissa statuksesta huolimatta. Toimistokäynteihin muutaman kerran kuussa voi valita jonkun siistimmän kokonaisuuden.

Tekijät kun vaihtaisi, niin voisi tulla parempi ohjelma. Tiimi ei minusta sovi lainkaan yhteen, eikä kukaan ole mitenkään kiinnostava persoonana. Uskonkin, ettei ohjelma ole mikään menestys tällä kokoonpanolla, vaan ihmiset vaihdetaan. Tai sitten koko ohjelma jää lyhytaikaiseksi.

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto olisi varmasti kiinnostavampi ollut ja joku kansan tuntema suosikki remppaajana jne.

Kotiäitinä harrastin kirppisostoja.

Kesällä, ennen sulkemisaikaa, ostin haalareita parilla eurolla. Huolsin ne, laitoin sivuun ja kun lumi tuli, myin 20-30 x hinnalla.

Samoin ostin muutakin, haalareista sain parhaan katteen.

Olin kotona 5 v ja tää muovipussirumba oli jatkuva. Tein hyviä löytöjä ja lapsilla oli vaatteet ihan kouluikään asti ostettuna vuosia ennen.

Mutta kun menin takas töihin, loppui energia ja aika.

Lapset haluavat oman makuisia vaatteita ja se ei mahdu päälle, kuin vuoden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ne muut elämän ongelmat vievät ajan ja voimat niin tavarat voivat tuntua sivuseikalta. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että olisi aikaa ja voimia raivata tavaroita. Siinä, että vie tavarat kierrätykseen tai että alkaa myydä menee myös voimavaroja.

Se on ymmärrettävää, mutta ei niitä voimavaroja muillekaan taikaseinästä tule. Joskus on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä. Toki on ymmärrettävää, että voi tulla kausi kun ei jaksa. Mutta jos se kausi kestää vaikka puoli vuotta, siinäkö ajassa kämppä on täynnä tavaraa yhtäkkiä 20 hlö edestä? Elämänhallinta-asioita nuo on vaan.

no se kausi voi kestää jollakin vaikka useamman vuoden kun kökkö osuu tuulettimeen ja lujaa eli tulee vastoinkäymistä toisensa perään. Jos samalla keskittää vähäiset voimavarat työhönsä + arjen jokseenkin normaalina pitämiseen..voi alkaa tavarapinot elämään ja sitten kun pitäisi raivaa, projekti tuntuu mahdottomalta. 

Toki voi kestää. Harvalla sitä useamman vuoden ajan tulee jatkuvasti vastoinkäymisiä vaan niskaan, ja Suomessa kun on apuakin ja terapiaa ym. saatavilla. On myös ihmisiä jotka fyysisistä sairauksista ja masennuksesta huolimatta elävät asunnoissa jotka ei täynnä roinaa ja on siistejä. Toki ihmisillä eri kohtaloita, väittäisin silti että monilla kyse on vain laiskuudesta ja viitsimättömyydestä, koska eihän se raivaaminen ja siivoaminen kevyttä ja helppoa ole varsinaisesti. Mutta hienoa kun apua heille tarjolla, toivottavasti arvostavat sitä ettei heti tilanne ole sama kuin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ne muut elämän ongelmat vievät ajan ja voimat niin tavarat voivat tuntua sivuseikalta. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että olisi aikaa ja voimia raivata tavaroita. Siinä, että vie tavarat kierrätykseen tai että alkaa myydä menee myös voimavaroja.

Se on ymmärrettävää, mutta ei niitä voimavaroja muillekaan taikaseinästä tule. Joskus on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä. Toki on ymmärrettävää, että voi tulla kausi kun ei jaksa. Mutta jos se kausi kestää vaikka puoli vuotta, siinäkö ajassa kämppä on täynnä tavaraa yhtäkkiä 20 hlö edestä? Elämänhallinta-asioita nuo on vaan.

no se kausi voi kestää jollakin vaikka useamman vuoden kun kökkö osuu tuulettimeen ja lujaa eli tulee vastoinkäymistä toisensa perään. Jos samalla keskittää vähäiset voimavarat työhönsä + arjen jokseenkin normaalina pitämiseen..voi alkaa tavarapinot elämään ja sitten kun pitäisi raivaa, projekti tuntuu mahdottomalta. 

Toki voi kestää. Harvalla sitä useamman vuoden ajan tulee jatkuvasti vastoinkäymisiä vaan niskaan, ja Suomessa kun on apuakin ja terapiaa ym. saatavilla. On myös ihmisiä jotka fyysisistä sairauksista ja masennuksesta huolimatta elävät asunnoissa jotka ei täynnä roinaa ja on siistejä. Toki ihmisillä eri kohtaloita, väittäisin silti että monilla kyse on vain laiskuudesta ja viitsimättömyydestä, koska eihän se raivaaminen ja siivoaminen kevyttä ja helppoa ole varsinaisesti. Mutta hienoa kun apua heille tarjolla, toivottavasti arvostavat sitä ettei heti tilanne ole sama kuin alussa.

Taitaisi olla parempi olla kommentoimatta asiaa, josta et selvästikään ymmärrä mitään, kun olet saanut olla terveenä. Et tiedä, miten krooninen fyysinen sairaus vie voimat. Et taida tietää sitäkään, millä tolalla esimerkiksi masennuspotilaiden hoito on viime vuodet ollut. Yksin asuvilla ei ole välttämättä ketään, jolta voisi pyytää apua, jos omat voimat eivät riitä kaikkeen. Ja muistuttaisin siitäkin, että esimerkiksi keräilypakko on ihan diagnosoitu sairaus.

Se on hyvä että juontaja ja ammattijärjestäjä kuuntelevat ja auttavat luopumisessa tukemalla, mut kyl nolottaa katsoa vieraiden avautumisia. Tulee stalkkariolo. Mitä se meille kuuluu miksi tilanne on se mikä on?

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Mielenkiintoinen näkökulma. Minä taas oletan (omaa kotianikin esimerkkiä käyttäen), että sotkuisessa kodissa tehdään huomattavasti vähemmän kotitöitä kuin siisteissä ja minimalistisissa kodeissa. Sen takiahan ne ovat sekaisia, kun ei kuluteta aikaa kotitöihin. Sotkuisen kodin omistajat voivat myös ihan hyvin käyttää runsaasti aikaa harrastuksiin ja pitää kodeissaan itselleen tärkeitä asioita. Usein tavaroita ei heitetä pois, koska ne nimenomaan ovat mieluisia. 

Puhut pelkkiä fraaseja ilman sisältöä tai ajatusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ne muut elämän ongelmat vievät ajan ja voimat niin tavarat voivat tuntua sivuseikalta. Koskaan ei tule sitä hetkeä, että olisi aikaa ja voimia raivata tavaroita. Siinä, että vie tavarat kierrätykseen tai että alkaa myydä menee myös voimavaroja.

Se on ymmärrettävää, mutta ei niitä voimavaroja muillekaan taikaseinästä tule. Joskus on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja tehtävä. Toki on ymmärrettävää, että voi tulla kausi kun ei jaksa. Mutta jos se kausi kestää vaikka puoli vuotta, siinäkö ajassa kämppä on täynnä tavaraa yhtäkkiä 20 hlö edestä? Elämänhallinta-asioita nuo on vaan.

no se kausi voi kestää jollakin vaikka useamman vuoden kun kökkö osuu tuulettimeen ja lujaa eli tulee vastoinkäymistä toisensa perään. Jos samalla keskittää vähäiset voimavarat työhönsä + arjen jokseenkin normaalina pitämiseen..voi alkaa tavarapinot elämään ja sitten kun pitäisi raivaa, projekti tuntuu mahdottomalta. 

Toki voi kestää. Harvalla sitä useamman vuoden ajan tulee jatkuvasti vastoinkäymisiä vaan niskaan, ja Suomessa kun on apuakin ja terapiaa ym. saatavilla. On myös ihmisiä jotka fyysisistä sairauksista ja masennuksesta huolimatta elävät asunnoissa jotka ei täynnä roinaa ja on siistejä. Toki ihmisillä eri kohtaloita, väittäisin silti että monilla kyse on vain laiskuudesta ja viitsimättömyydestä, koska eihän se raivaaminen ja siivoaminen kevyttä ja helppoa ole varsinaisesti. Mutta hienoa kun apua heille tarjolla, toivottavasti arvostavat sitä ettei heti tilanne ole sama kuin alussa.

Kyse voi olla ihan laiskuudesta. Erään ihmisen koti oli, kuin kaatopaikka. Eipä ollut mitään vastoinkäymisiä ja hänellä oli paljon harrastuksiakin. Kävi ihan normaalisti myös töissä. Oli vaan niin laiska ettei viitsinyt juuri siivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt vasta pari jaksoa tästä, sinänsä kiva ohjelma mutta en ymmärrä tuota tavaran määrää ihmisillä. Jotenkin järkkyä jos jotkut oikeasti elävät noin, vissiin aika lailla jaksamisen puute jos koti on kuin kaatopaikka. Eihän noista löytäisi mitään, ei voi olla siistiä kun kaikki täynnä tavaraa, vaaraksi jopa jos ei kulkemaan mahdu ja prätkä olkkarissa. Pisteet näille ihmisille, minua hävettäisi esitellä telkkarissa omaa saamattomuutta ja kämppää joka on noin hirvitys. Vaikka varmaan ihan kivoja osallistujia kyllä muutoin.

Kaikkeen tottuu ja ihmisillä on erilaiset mieltymykset ja tavat tavaran määrän suhteen. Eipä tässä ohjelmassa paljon järkeä olisi, jos siinä mentäisiin jonkin minimalistin luo, jolla on yhteensä sata tavaraa. 

Totta, enpä minä pahalla mutta kielii vaan jotenkin jostain välinpitämättömyydestä kotia ja itseä kohtaan..

Päin vastoin. He nimenomaan ajattelevat tuottavansa itselleen hyvää mieltä ja kokevat sisustavansa kotia, jossa viihtyy. Ei heille tyhjä minimalistinen asunto kuvasta onnellista kotia. 

Tässä on vastakkain kaksi ihan erilaista näkökulmaa ja niin kauan kuin sinä katsot asiaa vain omasta vinkkelistäsi, et pysty ymmärtämään toista etkä toivottavasti myöskään yritä "auttaa" ketään hamstraajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisen silmään näytti siltä, että se hansikaskätinen kälättävä tyttö oli oikein huolella kasvatettu olemaan autisti. Ei se nyt niin erikoinen ollut, etteikö siitä olisi voinut kasvaa normaalia.

Hienot naiset käyttivät kesäisinkin Suomessa valkeita kangashanskoja 1950-luvulla.

Ymmärrän hanskat vaimentimen ominaisuudessa siksi, että käsissä ja sormissa on paljon hermopäätteitä. Hanskojen käyttö on siis liiallisilta ärsykkeitä suojelua.

Tulisipa hanskamuoti takaisin. En voi sietää sitä, että joudun rasvaamaan kesäisin koko ajan käsiäni aurinkorasvalla. Minulta on poistettu liiasta paahteesta johtuvia luomia viisi kertaa ja tämä viimeisin on pahin, jota tutkitaan vieläkin kuukausi leikkauksen jälkeen.

Et kai muiden pidä pukeutua samalla tavalla, että sinä käyttäisit itsellesi järkeviä vaatteita? Oikeastiko jonkin pitää olla muodissa, ettet hanki itsellesi syöpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt vasta pari jaksoa tästä, sinänsä kiva ohjelma mutta en ymmärrä tuota tavaran määrää ihmisillä. Jotenkin järkkyä jos jotkut oikeasti elävät noin, vissiin aika lailla jaksamisen puute jos koti on kuin kaatopaikka. Eihän noista löytäisi mitään, ei voi olla siistiä kun kaikki täynnä tavaraa, vaaraksi jopa jos ei kulkemaan mahdu ja prätkä olkkarissa. Pisteet näille ihmisille, minua hävettäisi esitellä telkkarissa omaa saamattomuutta ja kämppää joka on noin hirvitys. Vaikka varmaan ihan kivoja osallistujia kyllä muutoin.

Kaikkeen tottuu ja ihmisillä on erilaiset mieltymykset ja tavat tavaran määrän suhteen. Eipä tässä ohjelmassa paljon järkeä olisi, jos siinä mentäisiin jonkin minimalistin luo, jolla on yhteensä sata tavaraa. 

Totta, enpä minä pahalla mutta kielii vaan jotenkin jostain välinpitämättömyydestä kotia ja itseä kohtaan..

Päin vastoin. He nimenomaan ajattelevat tuottavansa itselleen hyvää mieltä ja kokevat sisustavansa kotia, jossa viihtyy. Ei heille tyhjä minimalistinen asunto kuvasta onnellista kotia. 

Tässä on vastakkain kaksi ihan erilaista näkökulmaa ja niin kauan kuin sinä katsot asiaa vain omasta vinkkelistäsi, et pysty ymmärtämään toista etkä toivottavasti myöskään yritä "auttaa" ketään hamstraajaa. 

Näissä tavarakaaosketjuissa näkyy hyvin miten oletetaan kaikkien ajattelevan ja toimivan samalla logiikalla kuin itse kommentoija toimii. Jos itsellä satunnainen sotkuisuus johtuu viitseliäisyyden puutteesta, yleistetään se koskemaan kaikkia muitakin. Tuolla on jatkuvasti sotkuinen koti -> hän on vielä laiskempi kuin minä, hänen pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni kuten minä tein.

Ei ymmärretä että jos itselle on helppo heittää tavaraa pois oli kyse rikki menneestä astiasta tai vääränkokoisesta paidasta, se ei ole kaikille muille yhtä helppoa moninaisista syistä.

On paljon perheitä joissa myös autistisia kehitysvammaisia ,itekkin vammaisen omainen mutta on asunnut jo hoitokodissa.Mua häiritsi ohjelmassa että tehtiin tyttärestä syypää kaaokseen ,Jos äiti 36kertaa muuttanut niin miksi ,varmaan tytär on innoissaan kun koti siisti varmaan sekin aiheuttanut levottomuutta  ,Miksi äiti ole kodin ulkopuolella töissä tytär käyy koulua joten omaishoitajan ei tarvi linnoittautua kotiin.Vammaisille on monenlaista toimintaa kerhoja ,ynm joskus mun siskolla harrastuksia paljon  jotta kysyin etkö sä väsy koskaan nauraa kikatti.Tulipalonkin varalta varmaan paljon sellaista ettei sieltä helpolla selviäis ulos.Hyvä ohjelma mutta ei saa yleistää jotta vammaisuus antaa aihetta kodin unohtamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Mielenkiintoinen näkökulma. Minä taas oletan (omaa kotianikin esimerkkiä käyttäen), että sotkuisessa kodissa tehdään huomattavasti vähemmän kotitöitä kuin siisteissä ja minimalistisissa kodeissa. Sen takiahan ne ovat sekaisia, kun ei kuluteta aikaa kotitöihin. Sotkuisen kodin omistajat voivat myös ihan hyvin käyttää runsaasti aikaa harrastuksiin ja pitää kodeissaan itselleen tärkeitä asioita. Usein tavaroita ei heitetä pois, koska ne nimenomaan ovat mieluisia. 

Puhut pelkkiä fraaseja ilman sisältöä tai ajatusta. 

Jos kodissa ei ole ylimääräistä tavaraa, ei siisteyden eteen tarvitse nähdä vaivaa ja laittaa siihen aikaan. Tavarat heti käytön jälkeen omalle paikalleen, roskat heti roskiin. Mitään ei jää pyörimään ympäriinsä, kun kaikella on paikkansa. Keittiön tasot voi pyyhkäistä puhtaaksi vaikka ruokaa laittaessa tms., ei tarvitse ruveta erikseen siivoamaan. Ehtii hyvin harrastaakin, kun kotitöihin ei mene aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Muuten ymmärrän, mutta miten vaatteiden pesuun ei mene aikaa kun vaatteitakin on oletettavasti hyvin vähän?

Kahden ihmisen taloudessa pesemme pyykkiä noin kaksi kertaa viikossa, ehkä kolme jos on jotain lakanapyykkiä tms. lisäksi. Eihän yhteen koneelliseen mene kauaa aikaa, parissa minuutissa pyykit sisään ja pesun jälkeen viidessä minuutissa narulle kuivumaan? Vaikka pesisi useammin niin eihän siinä paljoa aikaa mene, konehan se pesemisen hoitaa. En tiedä vaikuttaako vaatteiden määrä käytettävään aikaan mitenkään, joka tapauksessa kone kerätään täyteen ja laitetaan pyörimään. Vähillä vaatemäärällä vaan pysyy kaapit väljempinä ja löytyy helpommin kivaa päällepantavaa, kun kaapissa on vain oikeasti itseä miellyttäviä ja mukavia vaatteita.

Kartanojaksosta jäi jotenkin huono fiilis.

Mulle tulee aina paha mieli, kun näkee upeita rakennuksia huonosti pidettynä. Tuossa kartanossa olisi tuolla sijainnilla ja tiloilla aineksia vaikka mihin hotellitoimintaan, suosituksi juhlatilaksi tms, mutta nyt se oli tukittu niin täyteen kamalaa tavaraa, että pahaa teki. Eihän tuolla kukaan mitään juhlia pysty järjestämään! Ja oikein mistään ei isä pystynyt luopumaan. Tuli vahvasti vaikutelma, että tavara hallitsi ihmisiä eikä toisin päin. Hyvää kartanon hoitamista olisi se, että ymmärtää paikan historian, mutta vie sitä eteen päin ja nykypäivään, pitää paikan elossa katsomalla tulevaan. Se ei kyllä onnistu, jos koko talo ja ullakko ja piharakennuksetkin ovat täpötäynnä huonekaluröykkiöitä ja pahvilaatikoita, ja sukulaisten kanssa pitää neuvotella jokaisesta tarjoiluvadista.

Vierailija kirjoitti:

Kartanojaksosta jäi jotenkin huono fiilis.

Mulle tulee aina paha mieli, kun näkee upeita rakennuksia huonosti pidettynä. Tuossa kartanossa olisi tuolla sijainnilla ja tiloilla aineksia vaikka mihin hotellitoimintaan, suosituksi juhlatilaksi tms, mutta nyt se oli tukittu niin täyteen kamalaa tavaraa, että pahaa teki. Eihän tuolla kukaan mitään juhlia pysty järjestämään! Ja oikein mistään ei isä pystynyt luopumaan. Tuli vahvasti vaikutelma, että tavara hallitsi ihmisiä eikä toisin päin. Hyvää kartanon hoitamista olisi se, että ymmärtää paikan historian, mutta vie sitä eteen päin ja nykypäivään, pitää paikan elossa katsomalla tulevaan. Se ei kyllä onnistu, jos koko talo ja ullakko ja piharakennuksetkin ovat täpötäynnä huonekaluröykkiöitä ja pahvilaatikoita, ja sukulaisten kanssa pitää neuvotella jokaisesta tarjoiluvadista.

Ymmärsitköhän nyt sitä, että jaksossa ei juurikaan näytetty itse kartanon puolta, joka oli jo hyvässä kunnossa ja on juuri tuollaisessa käytössä jo ollut ennestään, kuin mitä ehdotat. Kuvattiin vain siipeä, jossa perhe itse asuu ja johon vieraat ja asiakkaat eivät tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Mielenkiintoinen näkökulma. Minä taas oletan (omaa kotianikin esimerkkiä käyttäen), että sotkuisessa kodissa tehdään huomattavasti vähemmän kotitöitä kuin siisteissä ja minimalistisissa kodeissa. Sen takiahan ne ovat sekaisia, kun ei kuluteta aikaa kotitöihin. Sotkuisen kodin omistajat voivat myös ihan hyvin käyttää runsaasti aikaa harrastuksiin ja pitää kodeissaan itselleen tärkeitä asioita. Usein tavaroita ei heitetä pois, koska ne nimenomaan ovat mieluisia. 

Puhut pelkkiä fraaseja ilman sisältöä tai ajatusta. 

Jos kodissa ei ole ylimääräistä tavaraa, ei siisteyden eteen tarvitse nähdä vaivaa ja laittaa siihen aikaan. Tavarat heti käytön jälkeen omalle paikalleen, roskat heti roskiin. Mitään ei jää pyörimään ympäriinsä, kun kaikella on paikkansa. Keittiön tasot voi pyyhkäistä puhtaaksi vaikka ruokaa laittaessa tms., ei tarvitse ruveta erikseen siivoamaan. Ehtii hyvin harrastaakin, kun kotitöihin ei mene aikaa.

Onko tämä joku robotti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen, kun oon minimalisti ja kämpässä vain mulle tärkeitä ja kauniita tavaroita. Kotitöihin menee minimiaika, vaatteiden pesuun ei paljon mitään, ehditään lasten kanssa tehdä kaikkea paljon mukavampaa. Onneksi ovat omaksuneet saman asenteen, kun on vähän, voidaan hankkia viimesen päälle kamat ja just se, mitä halutaan.

Mielenkiintoinen näkökulma. Minä taas oletan (omaa kotianikin esimerkkiä käyttäen), että sotkuisessa kodissa tehdään huomattavasti vähemmän kotitöitä kuin siisteissä ja minimalistisissa kodeissa. Sen takiahan ne ovat sekaisia, kun ei kuluteta aikaa kotitöihin. Sotkuisen kodin omistajat voivat myös ihan hyvin käyttää runsaasti aikaa harrastuksiin ja pitää kodeissaan itselleen tärkeitä asioita. Usein tavaroita ei heitetä pois, koska ne nimenomaan ovat mieluisia. 

Puhut pelkkiä fraaseja ilman sisältöä tai ajatusta. 

Jos kodissa ei ole ylimääräistä tavaraa, ei siisteyden eteen tarvitse nähdä vaivaa ja laittaa siihen aikaan. Tavarat heti käytön jälkeen omalle paikalleen, roskat heti roskiin. Mitään ei jää pyörimään ympäriinsä, kun kaikella on paikkansa. Keittiön tasot voi pyyhkäistä puhtaaksi vaikka ruokaa laittaessa tms., ei tarvitse ruveta erikseen siivoamaan. Ehtii hyvin harrastaakin, kun kotitöihin ei mene aikaa.

Onko tämä joku robotti?

: D  : D  : D