Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö luovuttaa ja alunperinkin ajatella, että parisuhteet kestää max 1-2 vuotta
18.10.2022 |
Taas tilanne, jossa miehestä alkaa totuus paljastua vasta kun puoltoista vuotta seurusteltu.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on vähän huonosti suunniteltu. Rakkaushormonit saa aikaa sen alun huuman, kun ne laantuu, jäljelle jää pelkkä torso siitä suhteesta.
Jos parisuhteen tarkoitus on huuma tai pelkästään tunteet niin ehkä joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on vähän huonosti suunniteltu. Rakkaushormonit saa aikaa sen alun huuman, kun ne laantuu, jäljelle jää pelkkä torso siitä suhteesta.
Jos suhteelta haluaa rakkaushormonihuuruisen alun fiiliksiä niin toki, onhan se mahdotonta ylläpitää. Itse kuitenkin ajattelen, että vaikka se alun ihastunut rakastuminen olikin ihanaa, niin ei tämä pitkän suhteen syvä luottamus ja rauha ja vähemmän ulospäin näkyvä rakkaus mikään torso ole, vaan oikein mukavaa elämää.
Meillä kesti 15 vuotta. Mies muuttui täysin eri ihmiseksi. Päätin pysyä itsekseni.
Seurustelu on täysin vapaaehtoista toimintaa. Sinkkuja parjataan aivan suotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on vähän huonosti suunniteltu. Rakkaushormonit saa aikaa sen alun huuman, kun ne laantuu, jäljelle jää pelkkä torso siitä suhteesta.
Jos suhteelta haluaa rakkaushormonihuuruisen alun fiiliksiä niin toki, onhan se mahdotonta ylläpitää. Itse kuitenkin ajattelen, että vaikka se alun ihastunut rakastuminen olikin ihanaa, niin ei tämä pitkän suhteen syvä luottamus ja rauha ja vähemmän ulospäin näkyvä rakkaus mikään torso ole, vaan oikein mukavaa elämää.
Rakkaushormoneiden tuotantoa on mahdollista ylläpitää pidempään kuin tuon lisääntymiseen tarkoitetun max. pari vuotta. Oksitosiinia erittyy kosketuksesta ja sen vaikutus kestää 2-3 vuorokautta. Jos koskettelee puolisoa päivittäin, hyvä kemia pysyy yllä. Itsellä on tästä jo 18 vuoden kokemus, kun vihdoin löytyi kumppani joka ymmärsi hellyyden merkityksen.
Ja onhan pitkä parisuhde kiinni paljon muustakin. Tietenkin alkuvaiheessa korostetaan samanlaisuutta mutta lopulta me kaikki ollaan keskenämme erilaisia. Parisuhteessa on yleensä vielä kaksi ääripäätä, maskuliininen ja feminiininen osapuoli. Kyllä mies sanoo panon toivossa pitävänsä teatterissa käynnistä ja nainen jaksaa kuunnella selityksiä kotiteatterista tai auton laitosta. Kun löytyy se jokin yhteinen asia (arvot ja tavoitteet), on mahdollista rakentaa hyvä suhde. Itsestään sellainen tuskin tipahtaa kenenkään eteen.
Rakkaus on hellyyttä, muuten se on mennyttä. Meillä hrllyys kuoli miehen sairauteen. Kun ei enää seksi kiinnosta, niin ei sitten kiinnosta hellä koskettelu eikä seura muutenkaan. Olen yksinäinen, vaikka olen parisuhteessa, mutta jos lähden, olen petturi joka ei kestä vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on vähän huonosti suunniteltu. Rakkaushormonit saa aikaa sen alun huuman, kun ne laantuu, jäljelle jää pelkkä torso siitä suhteesta.
Jos suhteelta haluaa rakkaushormonihuuruisen alun fiiliksiä niin toki, onhan se mahdotonta ylläpitää. Itse kuitenkin ajattelen, että vaikka se alun ihastunut rakastuminen olikin ihanaa, niin ei tämä pitkän suhteen syvä luottamus ja rauha ja vähemmän ulospäin näkyvä rakkaus mikään torso ole, vaan oikein mukavaa elämää.
Rakkaushormoneiden tuotantoa on mahdollista ylläpitää pidempään kuin tuon lisääntymiseen tarkoitetun max. pari vuotta. Oksitosiinia erittyy kosketuksesta ja sen vaikutus kestää 2-3 vuorokautta. Jos koskettelee puolisoa päivittäin, hyvä kemia pysyy yllä. Itsellä on tästä jo 18 vuoden kokemus, kun vihdoin löytyi kumppani joka ymmärsi hellyyden merkityksen.
Ja onhan pitkä parisuhde kiinni paljon muustakin. Tietenkin alkuvaiheessa korostetaan samanlaisuutta mutta lopulta me kaikki ollaan keskenämme erilaisia. Parisuhteessa on yleensä vielä kaksi ääripäätä, maskuliininen ja feminiininen osapuoli. Kyllä mies sanoo panon toivossa pitävänsä teatterissa käynnistä ja nainen jaksaa kuunnella selityksiä kotiteatterista tai auton laitosta. Kun löytyy se jokin yhteinen asia (arvot ja tavoitteet), on mahdollista rakentaa hyvä suhde. Itsestään sellainen tuskin tipahtaa kenenkään eteen.
Parhain testi on suhteen alkuvaiheessa pyytää miestä teatteriin ja museoon. Puhun painosanalla SUHDE ei tapailu. Välillä voidaan pelata ihan perus trivial pursuitia. Ihan liian nopeasti annetaan arjen tulla suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Parhain testi on suhteen alkuvaiheessa pyytää miestä teatteriin ja museoon. Puhun painosanalla SUHDE ei tapailu. Välillä voidaan pelata ihan perus trivial pursuitia. Ihan liian nopeasti annetaan arjen tulla suhteeseen.
Mitä tuo nyt takaa? Ollaan käyty molemmissa monta kertaa, jopa miehen aloitteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen ja jännittävyys katoaa varsin nopeasti. Tulee ylä- ja alamäkiä, tasapaksua puurtamista. Jos ei ole valmis tähän niin turhaa ruveta koko suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja jännittävyys katoaa varsin nopeasti. Tulee ylä- ja alamäkiä, tasapaksua puurtamista. Jos ei ole valmis tähän niin turhaa ruveta koko suhteeseen.
Miksi? Uutta putkeen vaan ja aina on jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kesti 15 vuotta. Mies muuttui täysin eri ihmiseksi. Päätin pysyä itsekseni.
Seurustelu on täysin vapaaehtoista toimintaa. Sinkkuja parjataan aivan suotta.
Enpä muista koskaan tällä palstalla lukeneeni, että nainen olisi kirjoittanut eron syyn olleen hänessä itsessään tai että hän olisi jotenkin muuttunut huonompaan suuntaan tai mokannut. Aina on ollut vika miehessä.
Minulla on myös väärä asenne tähän aikaan. Jos olen ollut rakastunut naiseen niin koen aina suhteen päättymisen epäonnistumiseksi. Koen myös, että olen yleensä se osapuoli joka näin kokee ja yritän kovasti nähdä oman roolini erossa, etten toistaisi virheitäni enää tulevaisuudessa. On melko raskas rooli ja vähän vaikea tässä ajassa uida yksin vastavirtaan, kun moni näkee suhteet määräaikaisina. Silloin ei tarvitse tehdä töitä itsensä tai suhteensa kanssa, koska on jo etukäteen päätetty, että ensimmäisessä ylämäessä luovutetaan, siirrytään uuteen ja eletään sitä niin kauan kuin se täyttää omat hedonistiset tarpeet. No ehkä mun pitäis kehittää itseäni tuohon suuntaan myös. Ajatella jotenkin toisella tavalla asiat.
M45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Särkyneitä sydämiä 💔
Tapasin mieheni 2000, 2001 mentiin avioon ja edelleen ollaan yhdessä ja haluan olla kunnes kuolema meidät erottaa.
Ei mulla ainakaan sydän mitenkään särkynyt ole, vaikka olen ollut 4 pitkässä parisuhteessa elämäni aikana. Joo, olen toki hetken surrut eroa, mutta äkkiä siitä yli pääsee ja elämä jatkuu. Ja se mikä ei tapa, vahvistaa.
Tuskin sulla on oikeasti yhtäkään pitkää parisuhdetta takana... pitkä parisuhde on joku 15+ vuotta.
Alle 10v parisuhde ei ole pitkä parisuhde. Toki jos olet 70+ niin voi olla mahdollista, jos olet aina aloittanut uuden heti toisen perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin - kenestä se totuus lopulta paljastuu? Kuka on se ainut ihminen, joka on ollut jokaisessa parisuhteessasi?
Suhteen alussa ollaan kuin paita ja peppu. Tehdään kaikki yhdessä, seksiä joka päivä. Tehdään mun mielestä kivoja asioita yhdessä. Sitten jossain kohtaa selviää, ettei mies oikeasti haluakaan pitemmän päälle samaa. Liukenee omiin juttuihinsa yhä useammin, seksi vähenee kertaan viikossa ja laatu muuttuu onnettomaksi. Miksi piti alussa feikata niin paljon? Minä olen alusta asti sitä mitä olen. Ja tosiaan alussa jutellaan, mitä suhteelta toivoo ja aina miehet toivoo samaa kuin minäkin.
Suurin osa ihmisistä ei haluaisi eikä jaksaisi tuollaista jatkuvasti. kuin paita ja peppu, seksiä päivittäin touhua kauaa. He haluavat sitä suhteen alkuhuumassa, koska ovat rakkaushormonien takia "sekaisin". Sitten kun pahin hormonipölly menee ohi, palataan tavalliseksi itsekseen.
Juttu on että useimmat me joilla on pitkä suhde ollaan tyytyväisiä sellaiseen tavis elämään jossa molemmat saa liueta omiin juttuihinsa välillä, seksiä ei aina ole kovin usein, jututkin on jo juteltu joten aika arkista pääosin on juttelu. Silti on mukava ja kiva että se toinen on siinä.
Minä en edes halunnut muuttaa tulevan vaimoni kanssa yhteen suhteen ensimmäisten 1-2 vuoden aikana juuri siksi, kun en halunnut seksiä joka päivä. Hän ei tätä tiedä, itse kerroin tuolloin vain, että en ole vielä "valmis".
Tietysti silloin olin vielä myös nuori mies, ja parisuhteen lisäksi myös muut asiat olivat tärkeitä. Kuten vaikkapa illanvietot kämppisten kanssa.
Sitten kun hänelläkin seksihalut pikku hiljaa tasaantuivat tuohon suunnilleen kertaan viikossa, olin valmis muuttamaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut, että se "kuherruskuukausi" tai ihastuminen kestää about 3kk-24kk. Sen jälkeen se tunne muuttuu joko pysyväksi rakastamiseksi tai kuihtuu pois.
Eli jos suhde ei kestä tuon 24kk jälkeen, niin se johtuu vain siitä, etteivät ne ihastumisen tunteet muuttuneet rakkaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kesti 15 vuotta. Mies muuttui täysin eri ihmiseksi. Päätin pysyä itsekseni.
Seurustelu on täysin vapaaehtoista toimintaa. Sinkkuja parjataan aivan suotta.Enpä muista koskaan tällä palstalla lukeneeni, että nainen olisi kirjoittanut eron syyn olleen hänessä itsessään tai että hän olisi jotenkin muuttunut huonompaan suuntaan tai mokannut. Aina on ollut vika miehessä.
No tässä ensimmäinen sinulle sitten. Muutuin huonompaan suuntaan, mokasin. Syy oli ainoastaan minussa. Viisi vuotta myöhemmin harmittaa edelleen. Olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kesti 15 vuotta. Mies muuttui täysin eri ihmiseksi. Päätin pysyä itsekseni.
Seurustelu on täysin vapaaehtoista toimintaa. Sinkkuja parjataan aivan suotta.Enpä muista koskaan tällä palstalla lukeneeni, että nainen olisi kirjoittanut eron syyn olleen hänessä itsessään tai että hän olisi jotenkin muuttunut huonompaan suuntaan tai mokannut. Aina on ollut vika miehessä.
Mies alkoi kokeilemaan porno mooveja sängyssä. Ei kysyny ennakkoon haluanko. Muutenkin toimii enemmän oman päänsä mukaan. Koen etten tunne tätä ihmistä. 15 vuoden jälkeen tajusin haluavani pysyä yksin. En jaksa opetella uusia tapoja, palvella, keskustella pitkän päivän päätteeksi syvällisiä. Viihdyn aikalailla yksin.
Nuorena päädyin tähän suhteeseen tavan vuoksi. Iän myötä miellyttämisen halu hälvenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin - kenestä se totuus lopulta paljastuu? Kuka on se ainut ihminen, joka on ollut jokaisessa parisuhteessasi?
Suhteen alussa ollaan kuin paita ja peppu. Tehdään kaikki yhdessä, seksiä joka päivä. Tehdään mun mielestä kivoja asioita yhdessä. Sitten jossain kohtaa selviää, ettei mies oikeasti haluakaan pitemmän päälle samaa. Liukenee omiin juttuihinsa yhä useammin, seksi vähenee kertaan viikossa ja laatu muuttuu onnettomaksi. Miksi piti alussa feikata niin paljon? Minä olen alusta asti sitä mitä olen. Ja tosiaan alussa jutellaan, mitä suhteelta toivoo ja aina miehet toivoo samaa kuin minäkin.
Suurin osa ihmisistä ei haluaisi eikä jaksaisi tuollaista jatkuvasti. kuin paita ja peppu, seksiä päivittäin touhua kauaa. He haluavat sitä suhteen alkuhuumassa, koska ovat rakkaushormonien takia "sekaisin". Sitten kun pahin hormonipölly menee ohi, palataan tavalliseksi itsekseen.
Juttu on että useimmat me joilla on pitkä suhde ollaan tyytyväisiä sellaiseen tavis elämään jossa molemmat saa liueta omiin juttuihinsa välillä, seksiä ei aina ole kovin usein, jututkin on jo juteltu joten aika arkista pääosin on juttelu. Silti on mukava ja kiva että se toinen on siinä.
Minä en edes halunnut muuttaa tulevan vaimoni kanssa yhteen suhteen ensimmäisten 1-2 vuoden aikana juuri siksi, kun en halunnut seksiä joka päivä. Hän ei tätä tiedä, itse kerroin tuolloin vain, että en ole vielä "valmis".
Tietysti silloin olin vielä myös nuori mies, ja parisuhteen lisäksi myös muut asiat olivat tärkeitä. Kuten vaikkapa illanvietot kämppisten kanssa.
Sitten kun hänelläkin seksihalut pikku hiljaa tasaantuivat tuohon suunnilleen kertaan viikossa, olin valmis muuttamaan yhteen.
Kuulostaa laskelmoivalta
26 vuotta kohta kohellettu äijän kanssa yhdessä. Loppua ei ole näköpiirissä.
Se onkin hyvä pohja suhteelle kun heti miettii eroa
Suurin osa ihmisistä ei haluaisi eikä jaksaisi tuollaista jatkuvasti. kuin paita ja peppu, seksiä päivittäin touhua kauaa. He haluavat sitä suhteen alkuhuumassa, koska ovat rakkaushormonien takia "sekaisin". Sitten kun pahin hormonipölly menee ohi, palataan tavalliseksi itsekseen.
Juttu on että useimmat me joilla on pitkä suhde ollaan tyytyväisiä sellaiseen tavis elämään jossa molemmat saa liueta omiin juttuihinsa välillä, seksiä ei aina ole kovin usein, jututkin on jo juteltu joten aika arkista pääosin on juttelu. Silti on mukava ja kiva että se toinen on siinä.