Lue keskustelun säännöt.
Työelämä on minulle liikaa
Apua
17.10.2022 |
Mielenterveys on kohtalaisen hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sen työelämässä pärjäämistä varten pitäisi olla. Mitä hittoa voin tehdä? En tule ikinä olemaan oikeutettu pidempiaikaiseen eläkkeeseen mt-syistä.
Kommentit (231)
Minulla on hieman sama juttu, olen romahdellut töissä ja työttömäksi jäämisen jälkeen olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassakin muutamaan otteeseen koska sen pitäisi ns. kuntouttaa, mutta nekin ovat aina saaneet minut romahtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.
Työskentele osa-aikaisesti, lyhennettyä työpäivää tai esim neljä päivää viikossa. Saat enemmän aikaa palautua
Työtehtävä on sen luonteinen, ettei se oikein on onnistu. Palkka tippuisi, mutta työmäärä ei. Ajatuksena se tuntuu todella kuormittavalta.
Vaihda alaa tai työpaikkaa. Joku helppo suorittava työ tai oman alan työ, jossa osa-aikaisuus onnistuu.
Palkka tippuu mutta niin se tippuu pitkällä sairaslomalla tai eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Onko yritetty selvittää, mitä toistuvan uupumisen taustalla on? Mulla esim. diagnosoimaton adhd aiheutti toistuvaa masennusta.
Tähän asti on lääkärikäynneillä puhuttu ainoastaan traumojen vaikutuksesta ja mielen reagointitavoista vaikealta tuntuvissa tilanteissa. Voi toki olla jotain muutakin taustalla, mutta tutkimuksiin vaikuttaa olevan todella vaikea päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.
Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt.
Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää?
Olen käynyt aiemmin useampaan otteeseen. Nyt en ole käynyt vähään aikaan, kun en enää kokenut saavani uusia näkökulmia keskusteluista. Niistä tuli kaikenlaista lisäpainetta. En ole hetkeen valmis kokeilemaan uusiksi.
Yleensä olen hyötynyt keskusteluista, mutta viimeksi ns. apu ei toiminut tilanteessani lainkaan. Ilmeisesti kemiat eivät vain riittävästi kohdanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.
Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt.
Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää?
Olen saanut lääkäriltä vain muutamiksi kuukausiksi kerrallaan sairaslomaa. Vaikea nähdä, että saisin järjestettyä itseni osa-aikaeläkkeelle.
Jos olet yli 60 päivää vuodessa sairaslomalla, et enää saa lopuista sairaslomista täyttä palkkaa.
Ap:n kommentit ovat täyttä trollausta.
Useamman kuukauden sairaslomat aiheuttavat jo keskustelut työterveyden ja työnantajan kanssa.
Jatkuvasti ei työnantaja voi käyttää sijaista ja odotella, että onko joku työntekijä työkuntoinen vai ei.
Ei etenkään, jos pitkät sairaslomat tai sairaslomat kaikkinensa ovat usein toistuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.
Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt.
Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää?
Olen käynyt aiemmin useampaan otteeseen. Nyt en ole käynyt vähään aikaan, kun en enää kokenut saavani uusia näkökulmia keskusteluista. Niistä tuli kaikenlaista lisäpainetta. En ole hetkeen valmis kokeilemaan uusiksi.
Yleensä olen hyötynyt keskusteluista, mutta viimeksi ns. apu ei toiminut tilanteessani lainkaan. Ilmeisesti kemiat eivät vain riittävästi kohdanneet.
Älä hölise.
Aloituksesi on pelkkä provo, ja jatkat provoiluasi keksityillä kommenteillasi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olenkin vapaaehtoisesti työtön, koska tiedän, että työpaikkoja ei riitä kaikille ja en kuitenkaan jaksaisi sitä aikuisten teatteria, joka on niin turhaa p4skaa.
Pidän työstäni ja stressaan rahattomuudesta. Tuohon vaihtoehtoon en haluaisi päätyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omavaraistalous
Ei ole sitä varten tarpeeksi kiinnostusta.
No sitten jäät sänkyyn makaamaan niin kauaksi aikaa kunnes ambulanssi, ruumisauto tai virkavalta tulee hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.
Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt.
Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää?
Olen käynyt aiemmin useampaan otteeseen. Nyt en ole käynyt vähään aikaan, kun en enää kokenut saavani uusia näkökulmia keskusteluista. Niistä tuli kaikenlaista lisäpainetta. En ole hetkeen valmis kokeilemaan uusiksi.
Yleensä olen hyötynyt keskusteluista, mutta viimeksi ns. apu ei toiminut tilanteessani lainkaan. Ilmeisesti kemiat eivät vain riittävästi kohdanneet.
Älä hölise.
Aloituksesi on pelkkä provo, ja jatkat provoiluasi keksityillä kommenteillasi.
Mikä aloituksessani noin paljon ahdistaa sinua? Kyseessä ei ole provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Kognitiivinen kapasiteetti vaan ei riitä, vaan ylikuormitun ja tuntuu kuin olisin jossain kriisipoikkeustilassa koko ajan, vaikka elän ihan normaaliarkea. Venyn ja venyn, kunnes kaikki ahdistaa ja masentaa enkä siedä edes läheisiä silmissäni. Tämä elämä on vain liian kuormittavaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.
Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt.
Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää?
Olen käynyt aiemmin useampaan otteeseen. Nyt en ole käynyt vähään aikaan, kun en enää kokenut saavani uusia näkökulmia keskusteluista. Niistä tuli kaikenlaista lisäpainetta. En ole hetkeen valmis kokeilemaan uusiksi.
Yleensä olen hyötynyt keskusteluista, mutta viimeksi ns. apu ei toiminut tilanteessani lainkaan. Ilmeisesti kemiat eivät vain riittävästi kohdanneet.
Älä hölise.
Aloituksesi on pelkkä provo, ja jatkat provoiluasi keksityillä kommenteillasi.
Minä kanssa luuken, jotta ap on se
porvoolainen Pakina Pirkko.
Joka omasta päästään keksii monenlaisia pakinoita tälle palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Kognitiivinen kapasiteetti vaan ei riitä, vaan ylikuormitun ja tuntuu kuin olisin jossain kriisipoikkeustilassa koko ajan, vaikka elän ihan normaaliarkea. Venyn ja venyn, kunnes kaikki ahdistaa ja masentaa enkä siedä edes läheisiä silmissäni. Tämä elämä on vain liian kuormittavaa minulle.
Ratkaisua ei taida olla olemassa. Kyllähän sitä kaikenlaista kikkakolmosta on tullut kokeiltua, mutta pitkällä aikavälillä ne johtavat vain syvemmälle suohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmiset tämmösiä ymmärrä.
Mutta kokeile jos saisit osatyökyvyttömyyseläkettä tms. Ansaitsisit sen verran omia rahojasi, kuin mitä pystyt.
Toisaalta, käytkö siis missään juttelemassa kun olet vielä kunnossa? Vai vasta sitten, kun ei jaksa enää?
Olen käynyt aiemmin useampaan otteeseen. Nyt en ole käynyt vähään aikaan, kun en enää kokenut saavani uusia näkökulmia keskusteluista. Niistä tuli kaikenlaista lisäpainetta. En ole hetkeen valmis kokeilemaan uusiksi.
Yleensä olen hyötynyt keskusteluista, mutta viimeksi ns. apu ei toiminut tilanteessani lainkaan. Ilmeisesti kemiat eivät vain riittävästi kohdanneet.
Älä hölise.
Aloituksesi on pelkkä provo, ja jatkat provoiluasi keksityillä kommenteillasi.Minä kanssa luuken, jotta ap on se
porvoolainen Pakina Pirkko.Joka omasta päästään keksii monenlaisia pakinoita tälle palstalle.
Sinulla taitaa olla tosi tylsää. Oletko miettinyt muita harrastuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko elintavat kunnossa, monipuolinen ruoka superfoodeineen yms? Meditaatio, liikunta?
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Kognitiivinen kapasiteetti vaan ei riitä, vaan ylikuormitun ja tuntuu kuin olisin jossain kriisipoikkeustilassa koko ajan, vaikka elän ihan normaaliarkea. Venyn ja venyn, kunnes kaikki ahdistaa ja masentaa enkä siedä edes läheisiä silmissäni. Tämä elämä on vain liian kuormittavaa minulle.
Ja sama täällä. Tähän kun yhdistää pikkulapsiarjen jatkuvine sairasteluineen niin ei paljoa tarvita korttitalo kaatumiseen
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut erilaisia työpaikkoja, mutta perusongelma ei poistu. Oma jaksaminen on noin 95 % tarvittavasta, kun sen pitäisi olla 100 %. Ongelma ei poistu omia asenteita tarkistamalla, armollisuudella itseä kohtaan yms.
No ilmeisesti se 95% on työnantajalle riittänyt kun käsittääkseni et ole potkuja saanut vaan itse lähtenyt. Eli anna se 95% äläkä haikaile siihen sitä viittä prosenttia lisää
Eikö osasairauspäiväraha ole mahdollista? Jos on mahdollista, niin se olisi varmaan hyvä vaihtoehto ennen osakuntoutustuen hakemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Kognitiivinen kapasiteetti vaan ei riitä, vaan ylikuormitun ja tuntuu kuin olisin jossain kriisipoikkeustilassa koko ajan, vaikka elän ihan normaaliarkea. Venyn ja venyn, kunnes kaikki ahdistaa ja masentaa enkä siedä edes läheisiä silmissäni. Tämä elämä on vain liian kuormittavaa minulle.
Ja sama täällä. Tähän kun yhdistää pikkulapsiarjen jatkuvine sairasteluineen niin ei paljoa tarvita korttitalo kaatumiseen
Tutulta kuulostaa. Voisinpa saada lähetettyä sinulle jostakin ylimääräistä energiaa.
Olen yrittänyt miettiä mikä voisi olla se helpompi työ, mutten keksi mitään. Joka paikassa tuntuu nykyisin olevan todella korkea vaatimustaso (palkka välttämättä ei ole).