En jaksa nähdä ystävääni
Olemme nähneet viimeeksi 4 vuotta sitten ja hän tuli paikkakunnalleni ja ehdotti näkemistä nyt viikolla. Mä olen muutenkin todella väsynyt ja vetäytyvä syksyisin, lähinnä välttelen ihmisiä. Olen huonoa seuraa ja väsytän itseni totaalisesti jos rupean järjestelemään kahvittelua arkipäivänä. Mitä itse tekisitte tilanteessani? Voisitteko hyvällä omallatunnolla kieltäytyä esim. kiireeseen vedoten vai olisiko mielestänne velvollisuus nähdä kun viime kerrasta on jo aikaa?
Kommentit (25)
Muussa tapauksessa sanoisin, että lepää vain, mutta... neljä vuotta on kyllä tosi pitkä aika. En itsekään oikein jaksaisi syksyisin mitään, mutta tällaisessa tilanteessa ehkä yrittäisin venyä.
Kyllä minä tulisin pois sieltä omalta mukavuusalueeltani ja tapaisin ystävän.
Jos hän on ystäväsi, mun mielestä voit suoraan sanoa, että olet tosi väsynyt ja vetäytyvä nyt syksyllä. En vetoaisi olemattomiin kiireisiin ts valehtelisi ystävälleni. Jos kyseessä olisi ystävä, joka asuu maapallon toisella puolella ja on monen vuoden tauon jälkeen tulossa käymään Suomessa, yrittäisin jaksaa sen verran, että tapaisin hänet.
No hän ei ole selkeästi ystävä, kun ette ole olleet tekemisissä vuosiin. Jos kahvilaan meno on liikaa, kannattaa sanoa suoraan ja unohtaa koko kaveruus. Ystävyyden pysymiseksi pitää vähän vaivaa nähdä.
No onhan tuo suomalaiselle liian usein, jos neljän vuoden välein pitää ystäviä tavata. Very finnish problem. Vakavasti puhuen, ymmärrän tuskasi, mutta ystävät ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
No hän ei ole selkeästi ystävä, kun ette ole olleet tekemisissä vuosiin. Jos kahvilaan meno on liikaa, kannattaa sanoa suoraan ja unohtaa koko kaveruus. Ystävyyden pysymiseksi pitää vähän vaivaa nähdä.
Tekemisissä voi olla muutenkin kuin näkemällä. Ap ei sanonut, että eivät ole pitäneet neljään vuoteen mitään yhteyttä. Ei tosin sanonut sitäkään, että olisivat pitäneet.
Jos "ystävä" ei haluaisi ilman erittäin hyvää syytä (esim sairastuminen) nähdä minua kun kerran neljään vuoteen olisin kaupungissa, olisi se ystävyys entinen.
Vierailija kirjoitti:
No hän ei ole selkeästi ystävä, kun ette ole olleet tekemisissä vuosiin. Jos kahvilaan meno on liikaa, kannattaa sanoa suoraan ja unohtaa koko kaveruus. Ystävyyden pysymiseksi pitää vähän vaivaa nähdä.
Minä en määrittele ystävyyttä näkemisten määrän perusteella. Kummallakin on omat kiireet ja asutaan kaukana toisistamme. Silti jaamme paljon toisillemme.
Ei tarvitse järjestää kotonaan mitään kahvittelua. Menkää kahvilaan tai baariin tunniksi tai pariksi. Tai ehdota näkemistä viikonloppuna. Jos perut tapaamisen ilman että ehdotat toista päivää niin se kyllä välittää ystävälle että sen seura ei sulle kelpaa.
Eikö voi whatsappissa laittaa kameraa päälle jos on niin rankkaa?
Siis oikein ystävä? Ei kaveri? Jos itseäni ajattelen niin väsymyksestäni ja erakkomaisuudestani huolimatta haluaisin nähdä ystäväni jos on tärkeä ihminen mulle. Jotenkin tuntuu että tämä ihminen ei ole sulle kovin merkityksellinen jos et neljän vuoden tauon jälkeen jaksa/halua tavata.
Sano suoraan että olet väsyksissä etkä halua tavata ketään. Pelkkä velvollisuus uuvuttaa joten ei se tuolle toisellekaan mukavaa olisi olla pelkkä velvollisuuden kohde.
No eihän se nyt ole kohtuuton uhraus, jos kerran neljään vuoteen yrittäisit jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikein ystävä? Ei kaveri? Jos itseäni ajattelen niin väsymyksestäni ja erakkomaisuudestani huolimatta haluaisin nähdä ystäväni jos on tärkeä ihminen mulle. Jotenkin tuntuu että tämä ihminen ei ole sulle kovin merkityksellinen jos et neljän vuoden tauon jälkeen jaksa/halua tavata.
Sano suoraan että olet väsyksissä etkä halua tavata ketään. Pelkkä velvollisuus uuvuttaa joten ei se tuolle toisellekaan mukavaa olisi olla pelkkä velvollisuuden kohde.
Tänä oli hyvä huomio. En minäkään haluaisi että joku näkisi minua velvollisuudesta tai suorastaan tulisi huonolle tuulelle järjestäessään minulle aikaa.
Ja noh.. ystävä ja ystävä. On minulla läheisempiäkin ystäviä elämässäni. Kun mietin niin pari, jotka näkisin vaikka mikä olisi, ihan vaan, jotta saisin jatkossakin pidettyä heidät elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on ystäväsi, mun mielestä voit suoraan sanoa, että olet tosi väsynyt ja vetäytyvä nyt syksyllä. En vetoaisi olemattomiin kiireisiin ts valehtelisi ystävälleni. Jos kyseessä olisi ystävä, joka asuu maapallon toisella puolella ja on monen vuoden tauon jälkeen tulossa käymään Suomessa, yrittäisin jaksaa sen verran, että tapaisin hänet.
Jos olisin tuo ystävä, ja tapaaminen ei nyt järjestyisi, niin vetäisin siitä kyllä sen johtopäätöksen ettei ap halua minua tavata ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on ystäväsi, mun mielestä voit suoraan sanoa, että olet tosi väsynyt ja vetäytyvä nyt syksyllä. En vetoaisi olemattomiin kiireisiin ts valehtelisi ystävälleni. Jos kyseessä olisi ystävä, joka asuu maapallon toisella puolella ja on monen vuoden tauon jälkeen tulossa käymään Suomessa, yrittäisin jaksaa sen verran, että tapaisin hänet.
Jos olisin tuo ystävä, ja tapaaminen ei nyt järjestyisi, niin vetäisin siitä kyllä sen johtopäätöksen ettei ap halua minua tavata ylipäätään.
Mä olen yllättynyt kuinka henkilökohtaisesti ihmiset ottavat nämä. Jollain voisi ihan oikeasti olla esim. masennuksesta johtuva väsymys, jolloin ei kertakaikkiaan jaksaisi nähdä KETÄÄN, vaikka olisi kuinka tärkeä ihminen kyseessä.
ei vaikuta kovin tiiviiltä tuttavuudelta, ystävyydeksi en tuota luokittelis.
jos ei nappaa tavata, älä näe. yksinkertaista.
Miksi valehdella. Kerro syy samoin kuin kerroit tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on ystäväsi, mun mielestä voit suoraan sanoa, että olet tosi väsynyt ja vetäytyvä nyt syksyllä. En vetoaisi olemattomiin kiireisiin ts valehtelisi ystävälleni. Jos kyseessä olisi ystävä, joka asuu maapallon toisella puolella ja on monen vuoden tauon jälkeen tulossa käymään Suomessa, yrittäisin jaksaa sen verran, että tapaisin hänet.
Jos olisin tuo ystävä, ja tapaaminen ei nyt järjestyisi, niin vetäisin siitä kyllä sen johtopäätöksen ettei ap halua minua tavata ylipäätään.
No se olisi sun johtopäätöksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on ystäväsi, mun mielestä voit suoraan sanoa, että olet tosi väsynyt ja vetäytyvä nyt syksyllä. En vetoaisi olemattomiin kiireisiin ts valehtelisi ystävälleni. Jos kyseessä olisi ystävä, joka asuu maapallon toisella puolella ja on monen vuoden tauon jälkeen tulossa käymään Suomessa, yrittäisin jaksaa sen verran, että tapaisin hänet.
Jos olisin tuo ystävä, ja tapaaminen ei nyt järjestyisi, niin vetäisin siitä kyllä sen johtopäätöksen ettei ap halua minua tavata ylipäätään.
Mä olen yllättynyt kuinka henkilökohtaisesti ihmiset ottavat nämä. Jollain voisi ihan oikeasti olla esim. masennuksesta johtuva väsymys, jolloin ei kertakaikkiaan jaksaisi nähdä KETÄÄN, vaikka olisi kuinka tärkeä ihminen kyseessä.
Jotkut nyt vaan ovat omasta mielestään niin tärkeitä ihmisiä, että kun he kerran neljävvä vuodessa päättävät saapua paikkakunnalle X, toisen on aivan pakko tavata juuri silloin tai muuten menee välit poikki lopullisesti.
Olisi todella mielenkiintoista saada tähän näkökulmia. Ihan vain siksi, että näkisin miten ihmiset ajattelevat asian - onko oikeus levätä ilman seuraa vai velvollisuus nähdä ystävä nyt kun hän viimein on täällä.