Pariskunnasta toinen kotona, toinen töissä. Kuuluuko kotona olevalle kaikki kotityöt?

Olemme eläkkeellä,mutta kotitöistä sen verran,että minä teen lähes kaikki kotityöt.

Puoliso on sydänvikainen. Mökillä myös,kaadan puut , hakkaan haloiksi. Mies kuljettaa nokkakärryllä saavissa ne sisälle sitten aikanaan. Tuon ne sisälle sitten kantamalla itse. Ajan ruohon, hoidan kukat, lumilingolla talvella väylät puhtaaksi,katotkin lapiolla tarvittaessa lumettomiksi. En pidä pahana,kun muuten asumme keskustassa. Tulee kuntoilua ja olen aina nauttinut ryskätöistä. Mies on ollut täysi herrasmies minua kohtaan aina ,työelämän aikana minulla oli auto valmiina rapun edessä käynnissä hänen toimestaan. Ja koti lämmitettynä ,kun asuimme silloin omakotitalossa.Olen kiitollinen hänestä ja yhteisestä elämästämme.

Kaikki kotityöt tekevä saa tietenkin puolet työssäkäyvän palkasta sekä tämän maksaman eläkkeen ja sairausvakuutuksen, eikö niin.  Ja työaika sama kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole työssäkäyvältä aikamoista hyväksikäyttöä? Toinen tekee kotona ruoat, pesee pyykit, siivoaa yms ja toinen vain elää kuin hotellissa?

Tavallaan kotona olevalla ei ole vapaa-aikaa ollenkaan, ei ole viikonloppuja.

elää kuin hotellissa, jonka päivämaksu on kymmenen tuntia töitä. Paska hotelli.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä jos toinen käy kodin ulkopuolella töissä ja toinen on kotona, eikä tee kotitöitä. Mikä siinä on vaikeinta, kotitöihin menee tunti-pari, eikä edes siihen pysty kun toinen osapuoli on kahdeksan tuntia töissä.

Mainitsiko AP onko lapsia ja omakotitalo? Niiden kanssa voisi mennä tunti, enemmänkin. Kahden aikuisen taloudessa meillä on aina siistiä. No ei joka laatikossa, mutta yleisvaikutelma on hyvin organisoitu. Menee keskimäärin (miinus ruoanlaitto) kotitöihin vartti päivässä, ehkä 20 minuuttia. Tämä kattaa pari kertaa viikossa imuroinnin, kerta viikko lattianpesun, pölyt, satunnaisen lasien puhdistuksen, astianp. koneen täytön, tyhjennyksen, WC-pesun ja pyykit. Joinaki päivinä vähemmän, joinakin enemmän jos vaikka imuroi. Mutta missään nimessä ei tunteja. Eli se oikeastaan on aika sama kumpi sen vartin järjestelee, usein kuitenkin kotona oleva. Olen sitä mieltä, että ku päivittäin tekee jotain, ei jää tarvetta esim. joulusiivoukselle sanan varsinaisessa merkityksessä, koska aina on siistiä. 

Ei kuulu.

 Kotityöt ovat yhteisiä ja ne tulee tasa-arvoisessa suhteessa jakaa kaikkien ruokakunnan osakkaiden kesken. Kuitenkin näistä voi aina sopia myös yksilöllisen tilanteen mukaan. Jos toinen tekee enemmän töitä, toinen voi ottaa enemmän kotitöitä huollettavakseen, jos siis näin haluaa ja omaa enemmän "vapaa-aikaa".  Keskiössä on sopiminen ja suostumus - yhteisymmärrys.

 Nykyaikana ei enää ole mitenkään perusteltua kuitenkaan kaataa kotitöitä jollekin (huomioden myös polyamoriset  suhteet jotka jakavat saman ruokakunnan ja kotitalouden) suhteen jäsenelle vain sukupuolen, sosioekonomisen aseman tai palkkatyöajan perusteella.

 En itse ainakaan suostuisi missään tilanteessa hoitamaan koko taloutta yksin kotitöiden osalta vaikka olisin itse ainoa työtön taloudessa. Lisäksi minusta on päivän selvää että jokainen hoitaa omat jälkensä, esimerkiksi kokkivuorolainen hoitaa ruuanlaitosta aiheutuneet tiskit, jokainen omat likapyykit pyykkikoriin ja pyykkiä pestään aina vuorotellen, jokainen toimittaa henkilökohtaiset roskat roskiin (roskien vienti yhdessä/vuorotellen), tiskit tiskiin(tiskaa jos ei konetta) jne jne. Lapsien hoitohan on molempien vanhempien tehtävä.

 Jos ei koe näin taloudenhoitoa parisuhteessa joka jakaa talouden niin sitten ei halua edes tasa-arvoista parisuhdetta vaan joko passata toista ihmistä kuin palkaton sisäkkö tai itselleen kodinhuoltajan joka palvelee. Tällainen suhdehan on heti epätasa-arvoinen kaikille osapuolille ja alisteinen ilmaista kodinhoitajaa kohtaan.

 On myös laskettu että perheessä jossa on 2 aikuista ja 4 lasta, kaiken lapsien hoitamiseen ja kodinhoidollisen työn määrä olisi lähes 4500€ kk jos sen maksaisi siihen palkattun palveluntarjoajan toimesta, eli jos kotityön arvon miettii rahassa niin monet kotivanhemmat tienaavat helposti paljon enemmän kuin heidän puolisonsa. Harmi toki että eihän tästä yleensä mitään makseta. Myöskään lapsilisiä ja vanhemmuusrahoja ei voi laskea palkaksi kotitöistä ja lastenhoidosta, ne ovat valtion kansaneläkelaitoksen myöntämiä etuuksia joilla ylläpidetään lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistään köyhyyttä, lisäksi ne ovat tarkoitettu vanhempien sekä lapsien hyvinvointiin käytettäväksi - KOKO PERHEELLE.

 Varsinkin kaikille kotivanhemmille haluan sanoa, että jos teidät laitetaan työssäkäyvän puolison toimesta tekemään kaikki kotityöt yksin:

1. vaatikaa jonkinlainen palkka siitä ajasta mitä teette kotityötä päivittäin (kodinhoitajan keskiarvo 2 854 euroa ja lastenhoitajan 2 345 euroa 40h/vko.) Jos kotityöstä kieltäytyvä puoliso ei suostu maksamaan, hänen tulee jakaa kotityöt vähintään tasan puolisonsa kanssa.

2. vaatikaa puolisoltanne parempaa esimerkkiä ja avuliaisuutta ihan jo sen takia millaiseksi lapsenne tulevat lopulta tämän maailman luomaan. He oppivat käytösmallinsa vanhemmiltaan, pienenä opitut tavat ja moraalinen maailmankuva vaikuttaa heidän elämäänsä myös aikuisena.

Tasa-arvo hyödyttää kaikkia osapuolia, parantaa yksilöiden tyytyväisyyttä elämäänsä, suhteeseensa ja perhe-elämäänsä, poistaa stressiä kaikilta ja pidentää kaikkien eliniänodotusta.

Jos ei ole samaa mieltä asiasta, sekin on ihan ok. Se vain tarkoittaa että et kannata tasa-arvoista suhdetta ja mielipiteesi perustuu täysin tunteeseen (esim konservatiiviset arvot, uskonto) eikä mihinkään tilastolliseen faktaan, todistettuun tieteeseen tai biologiaan.

Feministi kirjoitti:

Ei kuulu.

 Kotityöt ovat yhteisiä ja ne tulee tasa-arvoisessa suhteessa jakaa kaikkien ruokakunnan osakkaiden kesken. Kuitenkin näistä voi aina sopia myös yksilöllisen tilanteen mukaan. Jos toinen tekee enemmän töitä, toinen voi ottaa enemmän kotitöitä huollettavakseen, jos siis näin haluaa ja omaa enemmän "vapaa-aikaa".  Keskiössä on sopiminen ja suostumus - yhteisymmärrys.

 Nykyaikana ei enää ole mitenkään perusteltua kuitenkaan kaataa kotitöitä jollekin (huomioden myös polyamoriset  suhteet jotka jakavat saman ruokakunnan ja kotitalouden) suhteen jäsenelle vain sukupuolen, sosioekonomisen aseman tai palkkatyöajan perusteella.

 En itse ainakaan suostuisi missään tilanteessa hoitamaan koko taloutta yksin kotitöiden osalta vaikka olisin itse ainoa työtön taloudessa. Lisäksi minusta on päivän selvää että jokainen hoitaa omat jälkensä, esimerkiksi kokkivuorolainen hoitaa ruuanlaitosta aiheutuneet tiskit, jokainen omat likapyykit pyykkikoriin ja pyykkiä pestään aina vuorotellen, jokainen toimittaa henkilökohtaiset roskat roskiin (roskien vienti yhdessä/vuorotellen), tiskit tiskiin(tiskaa jos ei konetta) jne jne. Lapsien hoitohan on molempien vanhempien tehtävä.

 Jos ei koe näin taloudenhoitoa parisuhteessa joka jakaa talouden niin sitten ei halua edes tasa-arvoista parisuhdetta vaan joko passata toista ihmistä kuin palkaton sisäkkö tai itselleen kodinhuoltajan joka palvelee. Tällainen suhdehan on heti epätasa-arvoinen kaikille osapuolille ja alisteinen ilmaista kodinhoitajaa kohtaan.

 On myös laskettu että perheessä jossa on 2 aikuista ja 4 lasta, kaiken lapsien hoitamiseen ja kodinhoidollisen työn määrä olisi lähes 4500€ kk jos sen maksaisi siihen palkattun palveluntarjoajan toimesta, eli jos kotityön arvon miettii rahassa niin monet kotivanhemmat tienaavat helposti paljon enemmän kuin heidän puolisonsa. Harmi toki että eihän tästä yleensä mitään makseta. Myöskään lapsilisiä ja vanhemmuusrahoja ei voi laskea palkaksi kotitöistä ja lastenhoidosta, ne ovat valtion kansaneläkelaitoksen myöntämiä etuuksia joilla ylläpidetään lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistään köyhyyttä, lisäksi ne ovat tarkoitettu vanhempien sekä lapsien hyvinvointiin käytettäväksi - KOKO PERHEELLE.

 Varsinkin kaikille kotivanhemmille haluan sanoa, että jos teidät laitetaan työssäkäyvän puolison toimesta tekemään kaikki kotityöt yksin:

1. vaatikaa jonkinlainen palkka siitä ajasta mitä teette kotityötä päivittäin (kodinhoitajan keskiarvo 2 854 euroa ja lastenhoitajan 2 345 euroa 40h/vko.) Jos kotityöstä kieltäytyvä puoliso ei suostu maksamaan, hänen tulee jakaa kotityöt vähintään tasan puolisonsa kanssa.

2. vaatikaa puolisoltanne parempaa esimerkkiä ja avuliaisuutta ihan jo sen takia millaiseksi lapsenne tulevat lopulta tämän maailman luomaan. He oppivat käytösmallinsa vanhemmiltaan, pienenä opitut tavat ja moraalinen maailmankuva vaikuttaa heidän elämäänsä myös aikuisena.

Tasa-arvo hyödyttää kaikkia osapuolia, parantaa yksilöiden tyytyväisyyttä elämäänsä, suhteeseensa ja perhe-elämäänsä, poistaa stressiä kaikilta ja pidentää kaikkien eliniänodotusta.

Jos ei ole samaa mieltä asiasta, sekin on ihan ok. Se vain tarkoittaa että et kannata tasa-arvoista suhdetta ja mielipiteesi perustuu täysin tunteeseen (esim konservatiiviset arvot, uskonto) eikä mihinkään tilastolliseen faktaan, todistettuun tieteeseen tai biologiaan.

Anteeksi, mutta olipa raskas teksti. En tiedä onko sekopäistä vai kunnioitettavaa, että paneutuu moisella pieteetillä palstan asioihin. Joka tapauksessa oletusarvo on, että toisen osapuolen tienaamasta rahasta valuu hyvinvointia myös kotona olevalle. Eli silloin kotona oleva siivoaisi enemmän ja arkisin päävastuullisesti. Mikäli asetelma olisi niin, että toinen pitäisi palkkansa ja toinen työttömyystukensa tai vastaavan (silloin jo muitakin ongelmia suhteessa jos ollaan yksilöitä eikä yksikkö), saisi siivota molemmat yhteisesti. 

Minä pesin pyykit ja tein ruoat päivittäin ja mies maksoi siivoojan. Olen erittäin tyytyväinen tähän järjestelyyn. 

Minä ole ollut kauan kotona ja teen pääosin normaalit kotityöt. Puoliso ei laita koskaan ruokaa, eikä pese pyykkejä. Auttaa viikonloppuisin keittiön siistimisessä ja tiskeissä, kun minä laitan ruokaa. Imuroi mielellään. Hän tekee raskaimmat ulkotyöt ja sisällä pienet korjaukset ym. likaisimmat työt. Hän hoitaa myös kaikki talous- ja raha-asiat. Auton huoltaa autoliike. Suuremmat siivoukset tehdään yhdessä, kuten ikkunoiden pesu ym.

Siivous kuuluu molemmille miksei kuuluis? Ja ei ole merkitystä onko töissä vai ei eikä varsinkaan jos toinen ei käytä edes työssä olevan rahoja mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Siivous kuuluu molemmille miksei kuuluis? Ja ei ole merkitystä onko töissä vai ei eikä varsinkaan jos toinen ei käytä edes työssä olevan rahoja mihinkään.

Vain jos ei jaa rahojaan. Muuten herää kysymys, että jos ei "ylläpitoaan" korvaa siivouksella niin millä sitten? Itse olen oma-aloitteisesti siivonnut sillon kun päiväni ollut lyhyempi, työttömyyden, helpomman opiskelujakson tai vastaavan aikana. Itsestäänselvsti, eihän se nyt suuri vaiva ole jos ei kaatiksessa asu. Isommat siivoukset tosiaan yhdessä. Ja nautinhan itsekin siististä ympäristöstä, ei se ole teko vain toiselle. Sen sijaan jos molemmat käyvät töissä, joko ulkoinen siivooja tai yhdessä.  

Kotonaoleva voi tehdä päivisin kotityöt. Se toinen osapuoli voi sitten huolehtia esim ulkotöistä ja kaupassakäynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Feministi kirjoitti:

Ei kuulu.

 Kotityöt ovat yhteisiä ja ne tulee tasa-arvoisessa suhteessa jakaa kaikkien ruokakunnan osakkaiden kesken. Kuitenkin näistä voi aina sopia myös yksilöllisen tilanteen mukaan. Jos toinen tekee enemmän töitä, toinen voi ottaa enemmän kotitöitä huollettavakseen, jos siis näin haluaa ja omaa enemmän "vapaa-aikaa".  Keskiössä on sopiminen ja suostumus - yhteisymmärrys.

 Nykyaikana ei enää ole mitenkään perusteltua kuitenkaan kaataa kotitöitä jollekin (huomioden myös polyamoriset  suhteet jotka jakavat saman ruokakunnan ja kotitalouden) suhteen jäsenelle vain sukupuolen, sosioekonomisen aseman tai palkkatyöajan perusteella.

 En itse ainakaan suostuisi missään tilanteessa hoitamaan koko taloutta yksin kotitöiden osalta vaikka olisin itse ainoa työtön taloudessa. Lisäksi minusta on päivän selvää että jokainen hoitaa omat jälkensä, esimerkiksi kokkivuorolainen hoitaa ruuanlaitosta aiheutuneet tiskit, jokainen omat likapyykit pyykkikoriin ja pyykkiä pestään aina vuorotellen, jokainen toimittaa henkilökohtaiset roskat roskiin (roskien vienti yhdessä/vuorotellen), tiskit tiskiin(tiskaa jos ei konetta) jne jne. Lapsien hoitohan on molempien vanhempien tehtävä.

 Jos ei koe näin taloudenhoitoa parisuhteessa joka jakaa talouden niin sitten ei halua edes tasa-arvoista parisuhdetta vaan joko passata toista ihmistä kuin palkaton sisäkkö tai itselleen kodinhuoltajan joka palvelee. Tällainen suhdehan on heti epätasa-arvoinen kaikille osapuolille ja alisteinen ilmaista kodinhoitajaa kohtaan.

 On myös laskettu että perheessä jossa on 2 aikuista ja 4 lasta, kaiken lapsien hoitamiseen ja kodinhoidollisen työn määrä olisi lähes 4500€ kk jos sen maksaisi siihen palkattun palveluntarjoajan toimesta, eli jos kotityön arvon miettii rahassa niin monet kotivanhemmat tienaavat helposti paljon enemmän kuin heidän puolisonsa. Harmi toki että eihän tästä yleensä mitään makseta. Myöskään lapsilisiä ja vanhemmuusrahoja ei voi laskea palkaksi kotitöistä ja lastenhoidosta, ne ovat valtion kansaneläkelaitoksen myöntämiä etuuksia joilla ylläpidetään lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistään köyhyyttä, lisäksi ne ovat tarkoitettu vanhempien sekä lapsien hyvinvointiin käytettäväksi - KOKO PERHEELLE.

 Varsinkin kaikille kotivanhemmille haluan sanoa, että jos teidät laitetaan työssäkäyvän puolison toimesta tekemään kaikki kotityöt yksin:

1. vaatikaa jonkinlainen palkka siitä ajasta mitä teette kotityötä päivittäin (kodinhoitajan keskiarvo 2 854 euroa ja lastenhoitajan 2 345 euroa 40h/vko.) Jos kotityöstä kieltäytyvä puoliso ei suostu maksamaan, hänen tulee jakaa kotityöt vähintään tasan puolisonsa kanssa.

2. vaatikaa puolisoltanne parempaa esimerkkiä ja avuliaisuutta ihan jo sen takia millaiseksi lapsenne tulevat lopulta tämän maailman luomaan. He oppivat käytösmallinsa vanhemmiltaan, pienenä opitut tavat ja moraalinen maailmankuva vaikuttaa heidän elämäänsä myös aikuisena.

Tasa-arvo hyödyttää kaikkia osapuolia, parantaa yksilöiden tyytyväisyyttä elämäänsä, suhteeseensa ja perhe-elämäänsä, poistaa stressiä kaikilta ja pidentää kaikkien eliniänodotusta.

Jos ei ole samaa mieltä asiasta, sekin on ihan ok. Se vain tarkoittaa että et kannata tasa-arvoista suhdetta ja mielipiteesi perustuu täysin tunteeseen (esim konservatiiviset arvot, uskonto) eikä mihinkään tilastolliseen faktaan, todistettuun tieteeseen tai biologiaan.

Anteeksi, mutta olipa raskas teksti. En tiedä onko sekopäistä vai kunnioitettavaa, että paneutuu moisella pieteetillä palstan asioihin. Joka tapauksessa oletusarvo on, että toisen osapuolen tienaamasta rahasta valuu hyvinvointia myös kotona olevalle. Eli silloin kotona oleva siivoaisi enemmän ja arkisin päävastuullisesti. Mikäli asetelma olisi niin, että toinen pitäisi palkkansa ja toinen työttömyystukensa tai vastaavan (silloin jo muitakin ongelmia suhteessa jos ollaan yksilöitä eikä yksikkö), saisi siivota molemmat yhteisesti. 

 Anteeksi jos teksti oli raskas, kunnioitan kuitenkin sitä että käytit hetken sen lukemiseen.

 Mitä sanoit oletusarvosta että varallisuus valuisi kotona oleville, on sinällään kuitenkin myös valheellinen väite. Tämä hyvin harvoin toteutuu täysin tasa-arvoisesti missään suhteessa, vaikka tämä yleinen harhaluulo onkin. Ytimenä ehkä nimenomaan onkin suostumuksellisuus ja yhteisymmärrys. Oli se järjestely mikä tahansa, kunhan se on suostumuksellisesti ja yhteisymmärryksessä tuumattu, niin suhde toimii varmasti paremmin.

Yllättävän moni ei edes tiedosta miten paljon tekee puolisonsa hyvinvoinnin eteen, oman hyvinvointinsa kustannuksella. Tämä on yleisempää naisilla kuin miehillä. Se on toki liitettävissä selkeästi nykyään jo vanhaksi käyneisiin konservatiivisiin perhearvoihin, joissa lasten äiti on hoitanut kotia kun mies käy hankkimassa perheelle elantoa palkkatyössä. Kuitenkin nykyisin enemmän tavoitellun tasa-arvon kannalta on olennaista että myös äiti voi luoda työuraa, tinata rahaa palkkatyöstä ja näin tuoda hyvinvointia perheelle. Olennaista on myös että etenkin kotiäitiyttä arvostettaisiin enemmän. Sehän on ollut lähinnä oletus että naiset suostuvat tekemään ilmaiseksi hoiva- ja huoltotyötä kotona. Ei ole väärin haluta olla kotiäiti, ei ole väärin haluta olla uraäiti, on väärin jos puolisot eivät tue toistensa tavoitteita ja toiveita.

Ollaan aika samaa mieltä mielestäni ylipäätään asiasta.

Kulmani tähän oli tosiaan melko raskas, tasa-arvon toteutuminen. että arvostan jos tämänkin jargonin vielä jaksoit lukea.

Minä olen äitiyslomalla ja arkisin hoidan siivoukset, pyykit, ruoanlaitot ja tietysti vauvan ja taaperon hoidon... Mies hoitaa kaupassakäynnit töiden jälkeen. Mies kyllä osaa siivota töiden jälkeen tulleet omat sotkunsa, sekä lasten sotkut ja viettää aikaa lasten kanssa. Viikonloppuisin tehdään yhdessä. Ja kyllä minulla on myös rahaa ja osallistun kuluihin.

Kyllä kuuluu. Jos on kotona, pitää siellä tehdäkin jotain eikä vaan makailla ja tulittaa paskaa vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Joudun tekemään töiden jälkeen kotityöt.

Muija ja 19v tytär ei sohvalka löhöämiseltään ehdi tehdä kotitöitä.

Kyllä on pieleen mennyt ihmissuhteet ja perhe-elämä! Ei kannattasi jatkaa yhteiseloa, mahtaa olla kärsimystä jokaiselle.

Minusta on reilua, että kotonaoleva tekee viikolla kaikki kotityöt, koska ei niihin taatusti edes koko päivää mene. Viikonlopun kotityöt pitäisi jakaa tasan, mitä nyt silloin onkaan.

Huomauttaisin kuitenkin, että lapset ei ole kotityö. Niiden hoitoon pitää kummankin osallistua tasaveroisesti. Jos toinen on päivän lasten kanssa kotona, niin illalla tulevan tulisi hoitaa lapsia ainakin puoliksi ilaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on reilua, että kotonaoleva tekee viikolla kaikki kotityöt, koska ei niihin taatusti edes koko päivää mene. Viikonlopun kotityöt pitäisi jakaa tasan, mitä nyt silloin onkaan.

Huomauttaisin kuitenkin, että lapset ei ole kotityö. Niiden hoitoon pitää kummankin osallistua tasaveroisesti. Jos toinen on päivän lasten kanssa kotona, niin illalla tulevan tulisi hoitaa lapsia ainakin puoliksi ilaisin.

Minua ei ole pakotettu tekemään, vaikka olenkin kotona. Jos ei huvita tai on muuta hauskempaa tekemistä, niin silloin kotihommat voi jättää toiseen kertaan. Lapsia ei ole, eikä lemmikkejä. Puoliso hoitaa kaupassa käynnit töiden jälkeen ja joskus ennen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kotityöt tekevä saa tietenkin puolet työssäkäyvän palkasta sekä tämän maksaman eläkkeen ja sairausvakuutuksen, eikö niin.  Ja työaika sama kummallakin.

Niin jos toinen tekee töitä ihan oikeassa työpaikassa 8 t pv ja kärsii päälle työmatkat, niin helposti se vastaa tunnin kotitöitä päivässä. Jos menet oikeaan työpaikkaan tunniksi, saat palkan ihan sen tunnin mukaan. Näkis vaan että kotona oleva jaksaisi nousta aamulla klo 06 ja paiskisi kotitöitä klo 17 saakka hiki hatussa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on reilua, että kotonaoleva tekee viikolla kaikki kotityöt, koska ei niihin taatusti edes koko päivää mene. Viikonlopun kotityöt pitäisi jakaa tasan, mitä nyt silloin onkaan.

Huomauttaisin kuitenkin, että lapset ei ole kotityö. Niiden hoitoon pitää kummankin osallistua tasaveroisesti. Jos toinen on päivän lasten kanssa kotona, niin illalla tulevan tulisi hoitaa lapsia ainakin puoliksi ilaisin.

Jos vaan jaksaisi. Mä tulin töistä klo 17 ja yleensä vein ensin roskat ja sen jälkeen laitoin ruuan, syötiin ja kävin suihkussa. Lasten kanssa jaksoin arkisin olla noin klo 1930-20.30 ja sitten lapset menikin jo nukkumaan. Ja aamulla heräsin taas klo 6. Puoliso valitti väsymystä, vaikka nukkui yleensä yhdeksään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kotityöt tekevä saa tietenkin puolet työssäkäyvän palkasta sekä tämän maksaman eläkkeen ja sairausvakuutuksen, eikö niin.  Ja työaika sama kummallakin.

Niin jos toinen tekee töitä ihan oikeassa työpaikassa 8 t pv ja kärsii päälle työmatkat, niin helposti se vastaa tunnin kotitöitä päivässä. Jos menet oikeaan työpaikkaan tunniksi, saat palkan ihan sen tunnin mukaan. Näkis vaan että kotona oleva jaksaisi nousta aamulla klo 06 ja paiskisi kotitöitä klo 17 saakka hiki hatussa.

Siis todellakin herään klo 6, jotta ehtii ennen kuin lapset laitetaan kouluun. Olen ollut monta vuotta kotiäitinä ja nykyään omaishoitajana. Yöunet on olleet katkonaisia monta vuotta. Jos mies tekee pitkää päivää töissä, mulla on pitkä päivä kotona.

Tarviin mun päikkärit, että jaksan taas seuraavana yönä. Pitää myös jaksaa olla pirteä ja kärsivällinen äiti erityislapselle.

Mutta ei tarvii olla erityisen äiti, että kotona olo on raskasta. Vuosien kotona olo voi olla puuduttavaa ja yksitoikkoista. Kun lapsia tulee useita, kotona olo venyy ja jos on asuntolaina, töihin menee se, jonka palkalla lainan pystyy maksamaan. Ja joskus elämä ei mene kuten suunnitteli ja joltain menee terveys.

Vaatii keskinäistä kunnioitusta ja armollisuutta toinen toista kohtaan elämän eri vaiheissa, jotta selvitään. Ja pitäkää huolta myös kotona olevan eläkkeestä.