Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnasta toinen kotona, toinen töissä. Kuuluuko kotona olevalle kaikki kotityöt?
Kommentit (591)
Ihan noin niin kuin reiluuden kannalta kotonaoleva tekee ainakin selvästi enemmän kotitöitä.
Oletuksena tietysti, että työssäkäyvä elättää enimmiltään.
Kun olin itse kotona pienten lasten kanssa, ehdin oikein hyvin tehdä kaikki normaalit ja vähän vaativammatkin kotityöt (kuten mattojen pesu ja pikku remppahommiakin) , eikä edes tarvinnut tinkiä lasten kanssa vietetystä ajasta.
Olisin kokenut kohtuttomana, että olisin jättänyt kotityöt työssäkävyälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Työpäivä molemmilla saman mittainen, vapaa-ajalla kumpikin tekee tasapuolisesti kotitöitä.
Etätöissä teen enemmän töitä, kun on aikaa enemmän. Kahvitauolla laitan pyykit koneeseen ja ruokatunnilla laitan kuivumaan. Töiden jälkeen alan tehdä ruokaa ja pöytä on katettu, kun toinen tulee töistä. En voisi kuvitella tilannetta, että odottaisin vain toista kotiin tekemättä yhtikästä mitään sillä välin vaikka aikaa on.
Lähtökohtaisesti se tekee enemmän kotitöitä jolla on enemmän aikaa. Eli yleensä sillä kotona olevalla. Niinä aikoina kun molemmat on kotona, molemmat tekee yhtä lailla, eli illat ja viikonloput. Ja se joka tienaa enemmän rahaa, maksaa enemmän. Molemmat siis osallistuu kykyjen mukaan. Joskus voi olla tilanne että toinen sekä maksaa että siivoaa enemmän (vaikkapa etätöitä tekevä asiantuntija ja kauempana töissä käyvä duunari), mutta terveessä parisuhteissa ei kyllä näistä lasketa vaan ajatellaan perheen etua.
Vierailija kirjoitti:
Poikani ollessa pieni tein kotitöitä kun hän leikki vieressä , välillä halusi auttaa . Oppi siinä samalla hoitamaan kotityöt kun näki ja sai osallistua .
Mitä te teette lasten kanssa kotona jos ei ole yhtään aikaa samalla hoitaa kotia ? Leikkiä ja pelata voi lapsen kanssa tietenkin välillä muttei pelkästään . Lapset ihan luontaisestikin leikkivät kotia jos ruutuaika ja älylaitteet ei vie kaikkea luovuutta ja huomiota.Nykyisen mieheni kanssa joka tekee pitkää työpäivää , jaamme kotityöt niin että minä teen ruuat , pyykit ja siivoukset , hän maksaa kaikki juoksevat kulut , sekä tekee ns miesten työt mitkä minulle vaikeita ja raskaita esim korjaukset , maalaukset , renkaiden vaihdot ym . Molemmat tyytyväisiä .
Niin. Sulla siis oli yksi lapsi?
Sitten kun sulla on niitä jo esimerkiksi kaksi, menee pitkään niin, että jompikumpi on aina hereillä. Mulla isompi oli hereillä aina kun vauva nukkui ja toisinpäin.
Aamulla aamiaisen laitto, ruokailu, ulkoilu, vauva nukkuu, kotiin, lounas, esikoinen nukkumaan, vauva hereillä, esikoinen herää, välipala, ulkoilu, vauva nukkuu.
Eli ulkoilla pitää taaperon ja leikki-ikäisen kanssa kahdesti päivässä, iltapäivällä yleensä lähdettiin jonnekin kauemmas, esimerkiksi museoon tms.
Käytännössä siis ne kotityöt mitä siinä päivän mittaan teki oli ruoanlaitto (lounas oli edellisen päivän illallisen jämät), keittiön siivous ja eväiden pakkaaminen.
Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, joku random roskapussi, kukkien kastelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan kirjoitti:
Kotona olevalla on aikaa imuroida, pestä pyykit ja hakea ruuat kaupasta ja tehdä ruokaa myös. Kyllä kotona olevan pitää 90% tehdä kotityöt.
Työssä oleva maksaa sitten 90% yhteisistä kuluista.
Tuo olisi monelle helpotus, työssäkäyvä kun joutuu usein maksamaan 100% tai enemmänkin eli myös kotiloisen kulut.
Miten on mahdollista joutua maksamaan yli 100%? Eikä Suomessa ole tuommoista tilannetta koska kotona oleva saa jotain tukia kuitenkin ja maksaa niistä edes jotain. Pois lukien ehkä kotihoidontuki ja opintotuki jotka on niin pieniä ettei niillä paljon makseta mitään, mutta kotiäiti ja opiskelija eivät ole mitään "kotiloisia" vaan se lasten hoito tai opiskelu on heidän työnsä joka vie kyllä paljon aikaa jos sen hoitaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä teen kotona töitä ja teen liki kaikki kotityöt ihan taukoliikuntana.
Montako lasta sulla on?
Meillä mies tekee talvikaudella (on kausityöläinen) suurimman osan kotitöistä, koska on kotona. Itse kyllä laitan ruuat ja teen ruokaostokset, mutta mies siivoaa ja pesee pyykit. Lapset on teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.
Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?
Minä tekisin mielelläni, jos kerta aikaa on. Sitten puolison tullessa kotiin voidaan viettää yhteistä aikaa eikä toisen tarvitse alkaa siivota työpäivän jälkeen vaan keskitytään toisiimme.
Siivoa ja kokkaa vaan jos sellaisesta tykkäät. Minä taas tykkään kun tehdään noita asioita yhdessä. Ja siitä en tykkää että ottaisin palvelijan roolin. Minulla on kyllä paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin leikkiä piikaa.
En koe olevani palvelija. Noihin kuitenkin menee niin vähän aikaa päivässä, että paljon jää aikaa muuhinkin tekemiseen. Ei kai mitään kämppää tarvitse siivota kahta tuntia päivässä vaan perussiivoukseen menee korkeitaan puoli tuntia. Ruoanlaittoon menee sitten se toinen puoli tuntia. Jos tekee uuniruokaa, niin sillä välin voi tehdä sen siivouksen. Aikaa on niin paljon, että ihan pitäisi miettiä mitä kaikkea sitä keksisi päivänsä ajankuluksi.
Aha. Olet palvelija mutta ei tunnu siltä kun töitä on niin vähän. Aika moni nainen palstalla sanoo olevansa mielellään siivooja ja kodinhoitaja, kun siitä on niin vähän vaivaa.
Mä en ymmärrä siis, että joillakin menee tuntikausia päivittäin kotitöihin? Mulla menee ehkä puoli tuntia päivässä kun ei olla sottapyttyjä. Imurointipäivänä tunti. En minäkään mikään palvelija ole, vaikka teen kotityöt kun mies on töissä. Samat hommat ja siivoukset tekisin vaikka asuisin yksin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Poikani ollessa pieni tein kotitöitä kun hän leikki vieressä , välillä halusi auttaa . Oppi siinä samalla hoitamaan kotityöt kun näki ja sai osallistua .
Mitä te teette lasten kanssa kotona jos ei ole yhtään aikaa samalla hoitaa kotia ? Leikkiä ja pelata voi lapsen kanssa tietenkin välillä muttei pelkästään . Lapset ihan luontaisestikin leikkivät kotia jos ruutuaika ja älylaitteet ei vie kaikkea luovuutta ja huomiota.Nykyisen mieheni kanssa joka tekee pitkää työpäivää , jaamme kotityöt niin että minä teen ruuat , pyykit ja siivoukset , hän maksaa kaikki juoksevat kulut , sekä tekee ns miesten työt mitkä minulle vaikeita ja raskaita esim korjaukset , maalaukset , renkaiden vaihdot ym . Molemmat tyytyväisiä .
Katsos kun joillain on enemmän kuin yksi lapsi. Jopa kerralla voi syntyä useampi kuin yksi.
Voin kertoa, että esimerkiksi kaksosten tai kolmosten imettäminen vie helposti valtaosan päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona oleva tekee kotityöt. Eihän niitä edes ole moneksi tunniksi.
Ihme nipottamista teillä on kotitöiden osalta.
Jos on työttömänä kotona,niin kaksi tuntia päivässä riittää kaikkiin kotitöihin aivan mainiosti.
Mieheni joutuu olemaan, ammattinsa vuoksi, sillointällöin työttömänä. Niina ajanjaksoina minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kotona kuin pukea ja riisua itseni.Minä en ole mikään kodinhoitaja enkä palvelija, vaikka työttömänä olenkin. Maksan puolet kuluista ja teen puolet kotitöistä.
En kerralla, kun jään hoitamaan sairasta lasta kotiin, jätän pyykit pesemättä ja siivoamatta, koska se on siis oikeuteni? Tuskinpa vaimo ilahtuu, kun sanon hänen tullessa väsyneenä kotiin, että hoida oma osuutesi nyt, koska maksan puolet menoistamme.
Onko se moraalisesti oikein, kun työnantaja maksaa sinulle palkan ja voit olla poissa työstä sairaanlapsen hoidon perusteella ja käytät sen ajan kuitenkin siivoukseen ja pyykinpesuun, kun työnantajasi olettaa sinun hoitavan sairasta lasta.
Ja nyt ei ole kysymys vaimostasi, vaan työnantajan ja veronmaksajien varojen ja työntekijän etuuksien väärinkäytöstä.
Ja jos palkallisen vapaan syy on kotitöiden tekeminen, se sama etu pitäisi olla kaikilla työntekijällä.
No siinä on se ero, että pyykit ja tiskit ym. pienet kotityöt voi yleensä helposti hoitaa hoitaen sitä lasta samalla, töitä taas ei. Ja sairaan lapsen kanssa on vaan pakko olla kotona. Ei ole mitään moraalista syytä jättää kotitöitä tekemättä tilapäisellä hoitovapaalla, jos lapsen hoidolta ehtii. Tuleehan sitä sitä paitsi merkittävästi enemmän sotkuakin jos on lapsen kanssa kotona vs että lapsi on päiväkodissa päivän.
Meillä minulta onnistuu nämä kotitöiden teot helposti lasten kanssa ollessakin (eivät ole mitään taaperoita enää), se on myös vähän ennakointia hoitaa koti kuntoon ennen kuin itse sairastuu ja sitten ei jaksa tehdä kuin välttämättömät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.
Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?
Minä tekisin mielelläni, jos kerta aikaa on. Sitten puolison tullessa kotiin voidaan viettää yhteistä aikaa eikä toisen tarvitse alkaa siivota työpäivän jälkeen vaan keskitytään toisiimme.
Siivoa ja kokkaa vaan jos sellaisesta tykkäät. Minä taas tykkään kun tehdään noita asioita yhdessä. Ja siitä en tykkää että ottaisin palvelijan roolin. Minulla on kyllä paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin leikkiä piikaa.
En koe olevani palvelija. Noihin kuitenkin menee niin vähän aikaa päivässä, että paljon jää aikaa muuhinkin tekemiseen. Ei kai mitään kämppää tarvitse siivota kahta tuntia päivässä vaan perussiivoukseen menee korkeitaan puoli tuntia. Ruoanlaittoon menee sitten se toinen puoli tuntia. Jos tekee uuniruokaa, niin sillä välin voi tehdä sen siivouksen. Aikaa on niin paljon, että ihan pitäisi miettiä mitä kaikkea sitä keksisi päivänsä ajankuluksi.
Aha. Olet palvelija mutta ei tunnu siltä kun töitä on niin vähän. Aika moni nainen palstalla sanoo olevansa mielellään siivooja ja kodinhoitaja, kun siitä on niin vähän vaivaa.
Mä en ymmärrä siis, että joillakin menee tuntikausia päivittäin kotitöihin? Mulla menee ehkä puoli tuntia päivässä kun ei olla sottapyttyjä. Imurointipäivänä tunti. En minäkään mikään palvelija ole, vaikka teen kotityöt kun mies on töissä. Samat hommat ja siivoukset tekisin vaikka asuisin yksin.
-eri
Eli siivous tarkoittaa teillä vain imurointia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mksi ajatellaan, että se kotona oleva henkilö tekee kotitöitä pakosta ja vain sen töissä olevan hyväksi. Minä teen kotitöitä, laitan ruokaa, leivon, siistin pihaa, istutan kukkia jne, myös itselleni, koska onhan tämä myös minun kotini. Se on plussaa, että puolisoa kiinnostaa myös kotityöt ja tekee mielellään, jos itse olen estynyt tai haluan laiskotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.
Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?
Minä tekisin mielelläni, jos kerta aikaa on. Sitten puolison tullessa kotiin voidaan viettää yhteistä aikaa eikä toisen tarvitse alkaa siivota työpäivän jälkeen vaan keskitytään toisiimme.
Siivoa ja kokkaa vaan jos sellaisesta tykkäät. Minä taas tykkään kun tehdään noita asioita yhdessä. Ja siitä en tykkää että ottaisin palvelijan roolin. Minulla on kyllä paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin leikkiä piikaa.
En koe olevani palvelija. Noihin kuitenkin menee niin vähän aikaa päivässä, että paljon jää aikaa muuhinkin tekemiseen. Ei kai mitään kämppää tarvitse siivota kahta tuntia päivässä vaan perussiivoukseen menee korkeitaan puoli tuntia. Ruoanlaittoon menee sitten se toinen puoli tuntia. Jos tekee uuniruokaa, niin sillä välin voi tehdä sen siivouksen. Aikaa on niin paljon, että ihan pitäisi miettiä mitä kaikkea sitä keksisi päivänsä ajankuluksi.
Aha. Olet palvelija mutta ei tunnu siltä kun töitä on niin vähän. Aika moni nainen palstalla sanoo olevansa mielellään siivooja ja kodinhoitaja, kun siitä on niin vähän vaivaa.
Mä en ymmärrä siis, että joillakin menee tuntikausia päivittäin kotitöihin? Mulla menee ehkä puoli tuntia päivässä kun ei olla sottapyttyjä. Imurointipäivänä tunti. En minäkään mikään palvelija ole, vaikka teen kotityöt kun mies on töissä. Samat hommat ja siivoukset tekisin vaikka asuisin yksin.
-eri
No lapsiperheessä menee. Useampi tunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.
Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?
Minä tekisin mielelläni, jos kerta aikaa on. Sitten puolison tullessa kotiin voidaan viettää yhteistä aikaa eikä toisen tarvitse alkaa siivota työpäivän jälkeen vaan keskitytään toisiimme.
Siivoa ja kokkaa vaan jos sellaisesta tykkäät. Minä taas tykkään kun tehdään noita asioita yhdessä. Ja siitä en tykkää että ottaisin palvelijan roolin. Minulla on kyllä paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin leikkiä piikaa.
En koe olevani palvelija. Noihin kuitenkin menee niin vähän aikaa päivässä, että paljon jää aikaa muuhinkin tekemiseen. Ei kai mitään kämppää tarvitse siivota kahta tuntia päivässä vaan perussiivoukseen menee korkeitaan puoli tuntia. Ruoanlaittoon menee sitten se toinen puoli tuntia. Jos tekee uuniruokaa, niin sillä välin voi tehdä sen siivouksen. Aikaa on niin paljon, että ihan pitäisi miettiä mitä kaikkea sitä keksisi päivänsä ajankuluksi.
Aha. Olet palvelija mutta ei tunnu siltä kun töitä on niin vähän. Aika moni nainen palstalla sanoo olevansa mielellään siivooja ja kodinhoitaja, kun siitä on niin vähän vaivaa.
Mä en ymmärrä siis, että joillakin menee tuntikausia päivittäin kotitöihin? Mulla menee ehkä puoli tuntia päivässä kun ei olla sottapyttyjä. Imurointipäivänä tunti. En minäkään mikään palvelija ole, vaikka teen kotityöt kun mies on töissä. Samat hommat ja siivoukset tekisin vaikka asuisin yksin.
-eri
Eli siivous tarkoittaa teillä vain imurointia?
Meillä on 220 m2, ja on paljon muutakin tekemistä kuin imurointi, ja jos koko talon imuroi kerralla ja huolellisesti, niin menee enemmän aikaa kuin tunti.
Meidän perheessä mies kotona ja minä (nainen) töissä. Tietysti kaikki kotityöt kuuluvat minulle, kun olen niin töihin orientoitunut.
Mielestäni asia on sopimusluontoinen juttu, jossa pariskunta yhdessä pohtii asiaa ja sitten toimitaan sen mukaan joustaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käynyt läpi kaikkia kommentteja, mutta riippuu siitä, miten kulut on jaettu. Jos kotona oleva osapuoli maksaa vähemmän (tai asuu jopa ns. ilmaiseksi), niin silloin isompi osa tai jopa kaikki kotityöt kuuluu nähdäkseni hänelle olettaen, että kyse on terveestä ihmisestä.
Jos taas työtön osapuoli hoitaa maksupuolesta 50% tai omistus/lainaosuutensa mukaisesti yhteisesti sovitusti tästä poikkeavalla jaolla kuluja, niin silloin kumpikin osapuoli tekee osansa kotitöistä.
Hämmästyttävän moni on näköjään sitä mieltä että työttömän kuuluu perustaa miehelle kotihotelli, vaikka työtön maksaisi puolet kuluista. Kun mies Käy Töissä, naisen pitäisi ottaa kaikki kotityöt itselleen. Mistä kummasta tuollainen ajattelutapa on peräisin, mikä on se logiikka? Pitääkö työtöntä rangaista työttömyydestä velvoittamalla tekemään kaikki kotityöt katumusharjoituksena?
Työttömänä aikaa on enemmän. Itse ainakin mieluummin teen kotitöitä ja sitten käytetään sitä yhteistä aikaa yhdessä oloon eikä mihinkään siivoukseen.
Riippuu miksi toinen on kotona. Etätöissä, opiskelee, sairaana, eläkkeellä, äitiysslomalla?
Kun olin hoitovapaalla, mies marmatti, kun en lastenhoidon ohella siivonnut koko taloa.
Yhtenä viikonloppuna ilmoitin, että lähden sisaren luo kylään, mies saa sillä välin hoitaa lapset ja siivota koko talon. Pyysin, että hän näyttää näin minulle esimerkkiä, miten homma hoituu. Ei hoitunut, mutta marmatus loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim. lasta kotona hoitamassa niin työtä sekin on eikä tietenkään silloin kuulu kaikki kotityöt toiselle. Jos on työttömänä kotona ja hakee silti töitä aktiivisesti, mikä sekin vie aikaa, niin silloin suurin osa kotitöistä kuuluu kotona olevalle, mutta ei kaikki.
Miksi suurin osa? Maksan puolet kuluista. Miksi minun pitäisi tehdä osa miehelleni kuuluvista töistä?
Minä tekisin mielelläni, jos kerta aikaa on. Sitten puolison tullessa kotiin voidaan viettää yhteistä aikaa eikä toisen tarvitse alkaa siivota työpäivän jälkeen vaan keskitytään toisiimme.
Siivoa ja kokkaa vaan jos sellaisesta tykkäät. Minä taas tykkään kun tehdään noita asioita yhdessä. Ja siitä en tykkää että ottaisin palvelijan roolin. Minulla on kyllä paljon kiinnostavampaa tekemistä kuin leikkiä piikaa.
En koe olevani palvelija. Noihin kuitenkin menee niin vähän aikaa päivässä, että paljon jää aikaa muuhinkin tekemiseen. Ei kai mitään kämppää tarvitse siivota kahta tuntia päivässä vaan perussiivoukseen menee korkeitaan puoli tuntia. Ruoanlaittoon menee sitten se toinen puoli tuntia. Jos tekee uuniruokaa, niin sillä välin voi tehdä sen siivouksen. Aikaa on niin paljon, että ihan pitäisi miettiä mitä kaikkea sitä keksisi päivänsä ajankuluksi.
Aha. Olet palvelija mutta ei tunnu siltä kun töitä on niin vähän. Aika moni nainen palstalla sanoo olevansa mielellään siivooja ja kodinhoitaja, kun siitä on niin vähän vaivaa.
Mä en ymmärrä siis, että joillakin menee tuntikausia päivittäin kotitöihin? Mulla menee ehkä puoli tuntia päivässä kun ei olla sottapyttyjä. Imurointipäivänä tunti. En minäkään mikään palvelija ole, vaikka teen kotityöt kun mies on töissä. Samat hommat ja siivoukset tekisin vaikka asuisin yksin.
-eri
Eli siivous tarkoittaa teillä vain imurointia?
Meillä on 220 m2, ja on paljon muutakin tekemistä kuin imurointi, ja jos koko talon imuroi kerralla ja huolellisesti, niin menee enemmän aikaa kuin tunti.
Joka päivä ei kuitenkaan tarvitse imuroida tunnin verra tai olette melkoisia sottapyttyjä?
Poikani ollessa pieni tein kotitöitä kun hän leikki vieressä , välillä halusi auttaa . Oppi siinä samalla hoitamaan kotityöt kun näki ja sai osallistua .
Mitä te teette lasten kanssa kotona jos ei ole yhtään aikaa samalla hoitaa kotia ? Leikkiä ja pelata voi lapsen kanssa tietenkin välillä muttei pelkästään . Lapset ihan luontaisestikin leikkivät kotia jos ruutuaika ja älylaitteet ei vie kaikkea luovuutta ja huomiota.
Nykyisen mieheni kanssa joka tekee pitkää työpäivää , jaamme kotityöt niin että minä teen ruuat , pyykit ja siivoukset , hän maksaa kaikki juoksevat kulut , sekä tekee ns miesten työt mitkä minulle vaikeita ja raskaita esim korjaukset , maalaukset , renkaiden vaihdot ym . Molemmat tyytyväisiä .