Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?

Vierailija kirjoitti:

Kysyn sinulta, joka olet elintason tai mukavuuden vuoksi väljähtyneessä suhteessa. Miltä sinusta tuntuu, kun kumppanisi (istuessaan vaikka seurueessa vieressäsi) katsoo kaivaten, haluten toista ihmistä? Sinä näet sen ja tiedät, ettet ole tuon kaipauksen kohde. Olet vain joku johon tyydytään.

Kumppani voi halutessaan erota milloin tahansa, ei puoliso sitä estä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn sinulta, joka olet elintason tai mukavuuden vuoksi väljähtyneessä suhteessa. Miltä sinusta tuntuu, kun kumppanisi (istuessaan vaikka seurueessa vieressäsi) katsoo kaivaten, haluten toista ihmistä? Sinä näet sen ja tiedät, ettet ole tuon kaipauksen kohde. Olet vain joku johon tyydytään.

Kumppani voi halutessaan erota milloin tahansa, ei puoliso sitä estä.

Olisi helpompikin, että se kumppani haluaisi eron. Minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä ja saisin ihmisten sympatiat puolelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn sinulta, joka olet elintason tai mukavuuden vuoksi väljähtyneessä suhteessa. Miltä sinusta tuntuu, kun kumppanisi (istuessaan vaikka seurueessa vieressäsi) katsoo kaivaten, haluten toista ihmistä? Sinä näet sen ja tiedät, ettet ole tuon kaipauksen kohde. Olet vain joku johon tyydytään.

Kumppani voi halutessaan erota milloin tahansa, ei puoliso sitä estä.

Olisi helpompikin, että se kumppani haluaisi eron. Minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä ja saisin ihmisten sympatiat puolelleni.

Voi voi.

Korjatkaa suhteenne. Ok suhteesta saa helposti ihanan suhteen. Onhan ok vielä kuitenkin positiivisella puolella. Menkää suhdeterapiaan tai terapioikaa itse yhdessä suhdettanne. Turvallinen ja luotettava puoliso rinnalla on merkittävä, tärkeä asia. Sen huomaa silloin kun vastoinkäymiset alkaa, sairaudet, vanhuus tm kriisit.

Eri asia jos suhteessa olisi kunnolla jotain pielessä. Esim väkivaltaa.

Oksettaa, että millaisia naisia (ihmisiä) on parisuhteessa! Kerro välittömästi miehellesi, ettet koe intohimoa häntä kohtaan ja anna miehesi löytää uusi puoliso, joka himoitsee häntä!

Vierailija kirjoitti:

Kysyn sinulta, joka olet elintason tai mukavuuden vuoksi väljähtyneessä suhteessa. Miltä sinusta tuntuu, kun kumppanisi (istuessaan vaikka seurueessa vieressäsi) katsoo kaivaten, haluten toista ihmistä? Sinä näet sen ja tiedät, ettet ole tuon kaipauksen kohde. Olet vain joku johon tyydytään.

Tuo on ajatus, joka ei kuulu muodon-ja-tottumuksen -vuoksi parisuhteeseen. Ei se miltään tunnu.

No totta hemmetissä kannattaa lähteä! Todennäköisesti puolet elämästäsi vielä jäljellä, haluatko tosiaan viettää sen suhteessa joka on ainoastaan ok?

Mä kerron, missa tilanteessa ei missään tapauksessa kannata lähteä tuollaisesta suhteesta.

Jos ei ole omia lapsia. Tai sisaruksia joihin voi luottaa joka tilanteessa.

Tämän tietää sinkut, joilla ei noita ole.

Iän lisääntyessä myös voi seksi vähentyä. Meinasitteko että sinne 80-90-vuotiaaksi painetaan vielä kuin kaniinit? Tilalle voi tulla muuta läheisyyttä, yhdessä tekemistä ja ystävyyttä. Merkitystä voi olla suuresti ihan vaan kosketuksellakin. Seksihalut hiipuu iän myötä. Miksi vaihtaisin uuteen kumppaniin joka todennäköisesti haluaa suhteen alussa seksiä mutta jossa käy samoin myöhemmin? Ensihuuma on se joka tuo halut esiin. Normaaliin arkeen ja yhdessä elämiseen vaaditaan muutakin kuin alkuhuuma. Jättäisitkö kumppanin silloinkin jos hän sairastuu? Toivoisitko että sinutkin jätettäisiin kun sairastut vakavasti, koska et enää pysty seksiin ja suhteessa olet "vain" ihan ok?

Tutkimusten mukaan 98,7% keski-ikäisistä itkisi onnesta jos pääsisi vielä loppuelämänsä aikana suhteeseen joka on "ihan OK"

Tuossa iässä on jo haudattu Tinderissä roikkuvan pikkutytön ehdottomat vaatimukset valkoisella oriilla saapuvasta prinssistä jolla on isompi kuin ratsullaan.

Jos tämmöstä asiaa pitää tulla vauva foorumille kyselemään, niin peli on kyllä sun osaltasi jo menetetty. Itse sun on päätökset tehtävä. Lähde tai lusi väljähtyneessä suhteessa. Kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos sinut jätettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan 98,7% keski-ikäisistä itkisi onnesta jos pääsisi vielä loppuelämänsä aikana suhteeseen joka on "ihan OK"

Tuossa iässä on jo haudattu Tinderissä roikkuvan pikkutytön ehdottomat vaatimukset valkoisella oriilla saapuvasta prinssistä jolla on isompi kuin ratsullaan.

Paras keino olla saamatta just sellaista suhdetta mitä oikeasti haluaa on jäädä sellaiseen suhteeseen mitä ei halua. 

Huonosta suhteesta pitää tietysti lähteä. Jos on riitelyä, alkoholia, pahaa oloa. Mutta jos suhde on hyvä, ja siinä on ystävyyttä, kumppanutta, jakamista, miettisin kaksi kertaa lähdenkö vai panostanko enemmän nykyiseen. Intohimoisinkin seksi ja rakastumisen tunne väljähtyy ajan kanssa suhteessa kuin suhteessa.

Mieti myös, miten siedät yksinäisyyttä ja hiljaisuutta? Onko sinulla oma ystäväpiiri joka jää, sillä se teidän yhteinen ystäväpiiri katoaa helposti kuten myös puolison suku. En halua pelotella, mutta muutos voi olla kova sellaiselle joka ei ole tottunut olemaan yksin. Kestätkö muutkin muutokset, kuten muuton omakotitalosta vuokrayksiöön? Onko sinulla omia harrastuksia?

Erosin 37-vuotiaana ja elin 5 vuotta yksin. Suhde oli niin huono, että yksin eläminen oli valtavan helpottavaa siihen verrattuna. Tuossa iässä seuraakin sai halutessaan helposti.

Kun mennään viidenkympin yli, tilanne on toinen. Sitä seuraa ei enää saa noin vain. Hyviä miehiä on yhä harvemmassa ja elettyä elämää yhä enemmän jopa painolastiksi saakka. Terveys reistaa, ja miehillä halut hiipuu. Pitää olla valmis siihenkin vaihtoehtoon, että uutta hyvää miestä ei enää löydy ja pysyy yksin.

Miksi vaihtoehdot ovat tämä tai yksin? Jos haluat olla yksin niin olet. Jos haluat uuden suhteen niin hommaat sellaisen. Ei kai sitä tinderiä mihinkään tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne muutkaan miehet seksiä meidän viisikymppisten naisten kanssa halua. Itse ole ns kaveri mieheni kanssa.

Häh?

Mä olen 55 ja mies 58 ja kyllä meillä seksiä. Aktiivinen ukko. Jotenkin seksi on muuttunut lepposammaksi. Ei itsellä ole niin kynnyksiä kuin ennen.

Saa olla.

Kyllä se on aapee heitä kahdesta kiinni. Jos on ollut säpinää, niin sen kyllä löytää takaisin, jos haluatte.

Sitä vaan tulee vähän laiskaksi ja luulee, että muualta autuus.

Panosta tuohon mitä teillä on.

Toki, jos ei ole mitään kiintoa koskaan ollutkaan, niin ehkä ei?

Tai voihan sen löytää.

Pyydä kumppanilta apua ja yhteistyötä.

Kaikki mahdollisuudet kyllä on.

Jos puhutte? Se voisi auttaa.

Jos olet nainen etkä halua elää ilman parisuhdetta hautaan asti niin ei kannata lähteä. Uutta puolisoa et tule saamaan, sillä olet liian vanha kaikille miehille, jopa 70-80-v papparaisille. Yli 45-v naisella ei ole mitään arvoa työ- eikä parisuhdemarkkinoilla. Se on karua mut niin se vaan on. Itse elän yksin erottuvani, olen 57-vuotias ja vaikka en ikinä sitä omalla nimelläni myöntäisi, niin ero oli kannaltani suuri virhe. Tulen elämään vanhuuteni yksin ja yksinolo on yhtä helvettiä, se näivettää sielun ja ruumiin. Jokaisen vastoinkäymisen kannat ja kestät yksin, ilonaiheita et voi jakaa. Siihen ei pidä tuudittautua, että vaikka välisi omiin lapsiisi olisivat läheiset ja hyvät, lapset olisivat sinun tukesi ja turvasi. Yksinäisyyteen ja läheisyyden puutteeseen ei kuole ainakaan heti, mutta ne näivettävät ihmisen.

Vaimo48 kirjoitti:

Oksettaa, että millaisia naisia (ihmisiä) on parisuhteessa! Kerro välittömästi miehellesi, ettet koe intohimoa häntä kohtaan ja anna miehesi löytää uusi puoliso, joka himoitsee häntä!

Aloituksestahan ei muuten ilmene, kumpaa sukupuolta ap on, saati sitten, että keneltä sitä intohimoa ensisijaisesti puuttuu, vai molemmilta. Jännä, miten nämä vaan aina oletetaan tietyin päin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nainen etkä halua elää ilman parisuhdetta hautaan asti niin ei kannata lähteä. Uutta puolisoa et tule saamaan, sillä olet liian vanha kaikille miehille, jopa 70-80-v papparaisille. Yli 45-v naisella ei ole mitään arvoa työ- eikä parisuhdemarkkinoilla. Se on karua mut niin se vaan on. Itse elän yksin erottuvani, olen 57-vuotias ja vaikka en ikinä sitä omalla nimelläni myöntäisi, niin ero oli kannaltani suuri virhe. Tulen elämään vanhuuteni yksin ja yksinolo on yhtä helvettiä, se näivettää sielun ja ruumiin. Jokaisen vastoinkäymisen kannat ja kestät yksin, ilonaiheita et voi jakaa. Siihen ei pidä tuudittautua, että vaikka välisi omiin lapsiisi olisivat läheiset ja hyvät, lapset olisivat sinun tukesi ja turvasi. Yksinäisyyteen ja läheisyyden puutteeseen ei kuole ainakaan heti, mutta ne näivettävät ihmisen.

Ikävää, että sinä et ole löytänyt ketään, mutta se ei tarkoita että muut eivät voi löytää onnellista suhdetta vielä vanhempanakin tai että heillä ei olisi läheiset suhteet lapsiin ja lastenlapsiin. Oma mummoni löysi pappani kuoltua uuden miehen vielä reilusti yli 70-kymppisenä ja ovat olleet onnellisena yhdessä nyt yli kymmenen vuotta.

Yksin on oikein hyvä. Olemalla parisuhteessa vedät sen miehen omalle tasollesi pinnan alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nainen etkä halua elää ilman parisuhdetta hautaan asti niin ei kannata lähteä. Uutta puolisoa et tule saamaan, sillä olet liian vanha kaikille miehille, jopa 70-80-v papparaisille. Yli 45-v naisella ei ole mitään arvoa työ- eikä parisuhdemarkkinoilla. Se on karua mut niin se vaan on. Itse elän yksin erottuvani, olen 57-vuotias ja vaikka en ikinä sitä omalla nimelläni myöntäisi, niin ero oli kannaltani suuri virhe. Tulen elämään vanhuuteni yksin ja yksinolo on yhtä helvettiä, se näivettää sielun ja ruumiin. Jokaisen vastoinkäymisen kannat ja kestät yksin, ilonaiheita et voi jakaa. Siihen ei pidä tuudittautua, että vaikka välisi omiin lapsiisi olisivat läheiset ja hyvät, lapset olisivat sinun tukesi ja turvasi. Yksinäisyyteen ja läheisyyden puutteeseen ei kuole ainakaan heti, mutta ne näivettävät ihmisen.

Ikävää, että sinä et ole löytänyt ketään, mutta se ei tarkoita että muut eivät voi löytää onnellista suhdetta vielä vanhempanakin tai että heillä ei olisi läheiset suhteet lapsiin ja lastenlapsiin. Oma mummoni löysi pappani kuoltua uuden miehen vielä reilusti yli 70-kymppisenä ja ovat olleet onnellisena yhdessä nyt yli kymmenen vuotta.

Kuvottavaa. Miksi naiset eivät osaa olla yksin, ilman miestä?