Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako enää keski-ikäisenä lähteä suhteesta, joka on vain "ihan ok"?
Siis ei isompaa ongelmaa mutta ei mitään intohimoakaan. Tinderin lihamyllyyn ei kiinnosta näillä kilometreillä enää lähteä. Vaihtoehdot siis joko tämä tai yksin.
Kommentit (714)
Vierailija kirjoitti:
Päivääkään ei kannata huonossa suhteessa olla. Erosin pari v sitten. Olin tuolloin 38v. Miehen puolelta seksi loppui vuosia aiemmin. Harmittaa että erosin liian myöhään
Eihän ap:lla huono suhde ole. Sanoo aloituksessa, että suhde on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä olis niin kiva kokea joku kiimmainen kolli. Olisi loppuelämä niin ihanaa kun päivät yöt fiilais ja höyläis.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä. Olen 54 v, seksiä kyllä on, mutta ei se mitenkään intohimoista ole.
Miksi ihmeessä lähtisin? Mitä siitä voittaisin? Menettäisin vain kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, matkustella, ja jonka vieressä voi kyhjöttää. Saisin vastineeksi yksinäisyyden. Ystävät eivät korvaa läheisyyttä eikä arkea.
Aitä paitsi kaveria ei jätetä.
Minä olen vasta 42v, mutta samaa mieltä. Tosin ymmärrän jos on nuoresta asti oltu yhdessä eikä oikein koskaan ole koettu intohimoa. Itse kun pariuduin vasta 10v sitten mieheni kanssa, ja tiedän että olen jo tarpeeksi juossut juoksuja, ja ettei siellä ole minulle mitään parempaa kuin tämä nykyinen mieheni on.
Tai sitten ihmiset haluavat että muistakin tulisi yksinäisiä kuten heistä on tullut, ja siksi kannustavat huonoon ratkaisuun. Jos meille ero tulee tai mies kuolee ennen minua, niin se on sitten yksin loppuelämä. En jaksa enää uutta tutustumista vaan olen mieluummin yksin.
Osta dildo ja lue jotain pornonovelleja netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä olis niin kiva kokea joku kiimmainen kolli. Olisi loppuelämä niin ihanaa kun päivät yöt fiilais ja höyläis.
Jos aloittaja on puolisoni, niin löytäisimpä sinut 😘
Eroaisin, jos olisi isoja ongelmia. Jos kaikki on periaatteessa hyvin, mutta liitto vain laimea niin keskittyisin parantamaan suhdetta ja tekemään muutenkin omasta elämästä mielekkäämpää. Mierin samoja usean vuoden tossa aiemmin pitäisikö erota kun oli erimielisyyttä ja suhde tosi kylmä. Mutta onneksi valitsin jäädä, nyt välit on lähentyneet. En vaatinut mieheltä muutoksia, aloin tarkastella omaa toimintaani ja se sai aikaan hyvän kierteen myös toisessa. Asiat muuttuu ja ovat osin muutettavissa. Mutta itse tiedät tilanteesi parhaiten, ei koko elämää tarvi huonossakaan suhteessa kärsiä. Kevyesti en eroaisi, elämää voi parantaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse taistelusi. Sekä suhteen suhteen että suhteen sisällä. Mitä asioita voit itse tehdä suhteen hyväksi? Nykyisen tai uuden?
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin, jos olisi isoja ongelmia. Jos kaikki on periaatteessa hyvin, mutta liitto vain laimea niin keskittyisin parantamaan suhdetta ja tekemään muutenkin omasta elämästä mielekkäämpää. Mierin samoja usean vuoden tossa aiemmin pitäisikö erota kun oli erimielisyyttä ja suhde tosi kylmä. Mutta onneksi valitsin jäädä, nyt välit on lähentyneet. En vaatinut mieheltä muutoksia, aloin tarkastella omaa toimintaani ja se sai aikaan hyvän kierteen myös toisessa. Asiat muuttuu ja ovat osin muutettavissa. Mutta itse tiedät tilanteesi parhaiten, ei koko elämää tarvi huonossakaan suhteessa kärsiä. Kevyesti en eroaisi, elämää voi parantaa muutenkin.
Pitkä suhde on lähentymistä ja etääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olivat ne tekijät, jotka saivat teidät valitsemaan toisenne? Onko niitä elementtejä olemassa?
Meilläkin on intohimo vähentynyt suhteessa kummankin sairauksien myötä (oheistuotteena väsymys), mutta noin muuten suhde on vain syventynyt. Jo se, että olemme tukeneet toinen toisiamme huonoina hetkinä, kannatelleet, kantaneet vuoroin isompaa vastuuta perheestä ja arjesta. Ihastuin aikanaan hänen muun olinteensa muassa hänen arvoihinsa, tapaansa kohdella muita ihmisiä, huumoriinsa. Ei voisi olla ketään hänen kaltaistaan. Elän sen pelon kanssa, että voin menettää hänet aiemmin kuin olen valmis. Se saa silittämään hänen ohimoaan ja haistamaan hänen tuoksuaan päivittäin.
Mä myös valitsin mieheni sillä perusteella että hän on rinnalla ja kestää myös vaikeat ajat. Eli arvojen perusteella. Joten itse kestän kyllä myös ne vaikeammat ajat. Parisuhteen tärkein ominaisuus on se että voi luottaa siihen että toinen on siinä. Jos tätä ei ole, ei ole suhdettakaan, vaan jotain taskulämmintä jalkaovenvälissä-leikkiä.
En lähtisi, yksinolo ja kiertävät miehet sukupuolitauteineen ei houkuttele ja olen tottunut tiettyyn elintasoon, joka yksineläjänä romahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin sitä samaa. Mitähän muut sanoo tähän, ne kokeneemmat.
Moniko teistä fiilistelee sille vapaa ja villi mielikuvalle? Heheh tota itsepeeetosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivääkään ei kannata huonossa suhteessa olla. Erosin pari v sitten. Olin tuolloin 38v. Miehen puolelta seksi loppui vuosia aiemmin. Harmittaa että erosin liian myöhään
Eihän ap:lla huono suhde ole. Sanoo aloituksessa, että suhde on ok.
Ja naiset kertovat aina totuuden ja kylmän totuuden ja raamattu kädessä vähän värittävät totuutta. N-tyypin röhönaurua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi, yksinolo ja kiertävät miehet sukupuolitauteineen ei houkuttele ja olen tottunut tiettyyn elintasoon, joka yksineläjänä romahtaisi.
Toi elintason romahdus on varmaan se suurin asia, joka pitää avioliittoja koossa. Omaisuus menisi jakoon j käyttöraha vähintään puolittuu. Itsellenikin se on ollut suurin muutos.
Itse erosin 30 -vuotiaana ja nyt elänyt ilman puolisoa toiset 30 vuotta, lapset on muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten.
Olen 30 vuotta venyttänyt penniä ja senttiä. Hankkinut kyllä omaisuutta mutta sisareni (naimisissa) sanoo ettei voisi ikinä elää niin kädestä suuhun kuin minä teen. Siitä on vaan tullut tapa, joka jäi eron jälkeen päälle.
Nyt minulla on mieskaveri, olemme etäsuhteessa eikä kyllä mitään mielenkiintoa muuttaa enää yhteen vaikka se toisi huiman taloudellisen muutoksen kun eläkepäivät alkaa olla horisontissa. Kivaa on se, että on kaveri kun haluaa matkoille tai mökille, ei tarvi yksin olla kun kaikki naisystäväni ovat parisuhteessa, heistä ei saa seuraa.
ehdottomasti pois suhteesta, elämää on vielä paljon jäljellä ja on ihanaa kokea ihastumisia, intohimoa, rakastumista yli 50 vuotiaanakin
tulee vain katkeraksi jos ei anna elämän viedä uusiin seikkailuihin
meillä on vain tämä yksi elämä
Antoiko hän sinulle koskaan mitään? Turha tyhjä kuori koko mies. Heitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vielä olis niin kiva kokea joku kiimmainen kolli. Olisi loppuelämä niin ihanaa kun päivät yöt fiilais ja höyläis.
Kunhan muistat, että sen saman kollin jaksaa antaa fiilata ja höylätä max. 5 v kunnes siitä katoaa hohto.
Se on tosirakkautta, kun taloudellisen vakauden vuoksi pysyy suhteessa. Varmaan on tullut itse tehtyä prososiaalisia tekoja suhteen laadun eteen.
Tahdon kuolla haarus punoittavan turpeana. Vain siten elämäni on ollut mielekäs.
Alue: Aihe vapaa
Mitä olivat ne tekijät, jotka saivat teidät valitsemaan toisenne? Onko niitä elementtejä olemassa?
Meilläkin on intohimo vähentynyt suhteessa kummankin sairauksien myötä (oheistuotteena väsymys), mutta noin muuten suhde on vain syventynyt. Jo se, että olemme tukeneet toinen toisiamme huonoina hetkinä, kannatelleet, kantaneet vuoroin isompaa vastuuta perheestä ja arjesta. Ihastuin aikanaan hänen muun olinteensa muassa hänen arvoihinsa, tapaansa kohdella muita ihmisiä, huumoriinsa. Ei voisi olla ketään hänen kaltaistaan. Elän sen pelon kanssa, että voin menettää hänet aiemmin kuin olen valmis. Se saa silittämään hänen ohimoaan ja haistamaan hänen tuoksuaan päivittäin.