Miksi lapsi ei usko ennen kuin hänelle suuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!

Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap

Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.

Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap

Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...

Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap

Varmaan lopettaisin ruuan laittamisen ja oltaisiin nälässä kunnes lapsi ihmettelee, milloin ja mitä syödään. Toki oma lapseni olisi jo alunperin varmaan mukana keittiötouhuissa. Kattamassa pöytää yms. No ei kai sitä itse voi mennä ennen lasta nukkumaan. Ei kun palauttaa sänkyyn mitään sanomatta. Ovi kiinni. Huutakoon. Ei kai se iäti jaksa.

Toki lapseni saisi olla mukana niissä keittiötouhuissa, mutta kun ei suostu olemaan vaan haluaa roikkua jalassani. Jos ohjaan vaikka kattamaan pöytää ei kata vaan tulee roikkumaan jalassani. Ymmärräthän.

Ja joo, ennen lasta ei voi mennä nukkumaan itse, mutta jos itse tarvisi nukahtaa jo klo 22:30 ja lapsi lallattaa klo 23 täysiä sängyssään, niin tajuat kai että se on ongelma. Kun hänelle suuttui, niin sitten tottelee kyllä. Mutta itse en saa enää moneen tuntiin unta, koska jouduin suuttumaan.

Ap

Kuulostaa siltä, että olet lapselle turvallinen vanhempi ja hänellä on turvallinen koti muutenkin.

Selvästikään suuttumisesi ei ole lapselle ongelma.

Luulisin, että sinun on helpompi tarkastella ja muuttaa omaa reaktiotasi omiin aggression tunteisiisi kuin muuttaa lasta.

Lyhytterapia tai ihan vain luotettavan ystävän kanssa jutustelu voisi ehkä auttaa? On ihan ok suuttua, etkä vaaranna lasta tai luo hänelle vihamielistä kasvuympäristöä, vaikka laittaisit välillä rajoja kipakastikin.

Keskushermoston rauhoittamiseen on myös helppoja keinoja, kuten kasvojen ja hiusrajan sively jääpalalla tai upottaminen kylmään veteen, perhoshalaus ja uloshengitykseen keskittyminen. Näistä voi olla sinulle apua suuttumistilannetta purkaessasi.

Tsemppiä!

Kiitos ystävällisestä viestistäsi! Oli mukava lukea tsemppaava kommentti. 

En minäkään usko, että suuttumiseni vaarantaa lapseni. Mutta suuttumiseni vaarantaa minut itseni, oman hyvinvointini siis. Koska olen aivan valtaisin uupunut sen jälkeen kun olen suuttunut tai ollut vihainen. Se kertakaikkiaan vie kaikki voimani. Noin muuten olen ihan iloinen, rento ja energinen hyvinvoiva ihminen. Olen yrittänyt saada ympärilleni ihmissuhteita, joissa ei suututtaisi vaan asiat hoidettaisiin keskustelemalla. Ja nyt minulla on lapsi, joka jostain syystä ei usko ennen kuin suutun. Saatan olla suuttumisen jälkeen tunnin aivan voimaton, vaikka mitä rentoutumistekniikoita yrittäisin. Ap

Minun on helppo uskoa tämä, tulen itsekin kodista, jossa on huudettu paljon ajoittain. Omalla kohdallani jouduin käsittelemään uupumisen ja voimattomuuden tunteita aikuisena suhteessa äitiini. Oli aika, jolloin menin aivan romuksi, jos panin hänelle vastaan, ja yhtä romuksi, jos myötäilin häntä. Eri tavoin harjoittelemalla tunteet helpottivat, hitaasti, ja minun on muutenkin helpompi tunnistaa ja purkaa turvallisesti oma aggressioni. Olen sama ihminen edelleen, mutta uupuminen on harvinaisempaa ja menee nopeammin ohi. Useampi vuosi tässä on jo mennyt.

Sinun kohdallasi kaikki on varmasti intensiivisempää, kun haastajasi on oma pieni lapsesi, jonka seurassa olet valtaosan ajasta. Siksi toivotan sinulle uudelleen tsemppiä!

Joka tapauksessa aggression tunteminen ei ole vaarallista, ja sen voi myös purkaa ja ilmaista toisia satuttamatta, niin kuin taidat jo tehdäkin. Toivottavasti ajan mittaan myös omat stressi/traumareaktiosi hellittävät <3

Voimattomuutta ja tunne-eläytymistä. Sitä on nykyvanhemmuus. Kaukana ovat ne ajat, jolloin vanhempien oletettiin laittavan lapsensa kuriin.

Ap:n lapsi kuulostaa ihan normaalin pöllöilevältä viisivuotiaalta. Kaikki eivät toki temppuile samoin, lapsissa on eroja.

Laita sinä kuriin ketä ja mitä haluat, kunhan muistat, että fyysinen kuritus on aina lainvastaista.

Sinun ajatusmaailmassasi pöllöily pitää siis vain sallia?

En sano että AP on tällainen, mutta monet äidit käskee lapsiaan käskemisen ilosta. Älä kävele siinä, älä koske siihen, älä tee noin, älä istu lattialla, älä muussaa perunoita jne. Sellaisia turhia juttuja, mitä väliä sillä esimerkiksi kävelyreissulla on että lapsi poimii vaahteranlehden mukaansa tai haluaa kävellä vesilätäkön läpi?

Kun lasta koko ajan kielletään ja komennetaan ihan turhasta, niin ei ole ihme jos ei sitten jaksa enää totella.

Vierailija kirjoitti:

En sano että AP on tällainen, mutta monet äidit käskee lapsiaan käskemisen ilosta. Älä kävele siinä, älä koske siihen, älä tee noin, älä istu lattialla, älä muussaa perunoita jne. Sellaisia turhia juttuja, mitä väliä sillä esimerkiksi kävelyreissulla on että lapsi poimii vaahteranlehden mukaansa tai haluaa kävellä vesilätäkön läpi?

Kun lasta koko ajan kielletään ja komennetaan ihan turhasta, niin ei ole ihme jos ei sitten jaksa enää totella.

No ei kai kukaan käskemisen ilosta käske. Vaan on ajautunut tuollaiseen huomattuaan että asiat ei muuten ota sujuakseen. Vaan lasta on pakko ohjata, jotta edes jotain järkevää tapahtuu.

T. Tuollainen äiti

Siinähän se vastaus tuli 1:ssä lauseessa: "inhoaa suuttumisia". Ohjaamisen sijaan keskittymistä itseen ja siihen, kuinka välttää suuttuminen. Ei tällaista tyyppiä voi ottaa tosissaan, joka pyörii vain oman napansa ympärillä ja odottaa, että muiden pitäisi pyöriä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän se vastaus tuli 1:ssä lauseessa: "inhoaa suuttumisia". Ohjaamisen sijaan keskittymistä itseen ja siihen, kuinka välttää suuttuminen. Ei tällaista tyyppiä voi ottaa tosissaan, joka pyörii vain oman napansa ympärillä ja odottaa, että muiden pitäisi pyöriä mukana.

Täh?!

Ajattelen, että lapset on täällä kasvattamassa meitä. Sulla on nyt näköjään sellainen tehtävä, että pitää oppia hyväksymään omia vihan tunteita, ehkä pääsemään niistä yli.

Lapsi hakee ja hakee sulta nyt rajoja. On varmaan juuri niin, että hänestä on hauskaa kun suutut, kuten joku tuossa sanoikin. Saahan lapsi siitä ainakin vallan tunnetta, kun tavallaan pompit hänen pillin mukaan.

Mulla oli ainakin sellainen ongelma, että yritin viimeiseen asti pidätellä hermojani, koska en myöskään halunnut suuttua. Niinhän siinä kävi, että räjähdin kuin höyrykattila kun alkoi se pilli viheltämään. Olen vähän opetellut siihen, etten ole noin kiltti ja ymmärtäväinen, vaan puutun todella tiukasti heti jos lasten touhut alkaa näyttää levottomalta. Vaikutan varmaan ulospäin aika tiukka mutsilta, mutta tämä on itseasiassa meillä toiminut tosi hyvin. Lapset on levollisempia kun tietävät kuka talossa on pomo. Eivät he.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että lapset on täällä kasvattamassa meitä. Sulla on nyt näköjään sellainen tehtävä, että pitää oppia hyväksymään omia vihan tunteita, ehkä pääsemään niistä yli.

Lapsi hakee ja hakee sulta nyt rajoja. On varmaan juuri niin, että hänestä on hauskaa kun suutut, kuten joku tuossa sanoikin. Saahan lapsi siitä ainakin vallan tunnetta, kun tavallaan pompit hänen pillin mukaan.

Mulla oli ainakin sellainen ongelma, että yritin viimeiseen asti pidätellä hermojani, koska en myöskään halunnut suuttua. Niinhän siinä kävi, että räjähdin kuin höyrykattila kun alkoi se pilli viheltämään. Olen vähän opetellut siihen, etten ole noin kiltti ja ymmärtäväinen, vaan puutun todella tiukasti heti jos lasten touhut alkaa näyttää levottomalta. Vaikutan varmaan ulospäin aika tiukka mutsilta, mutta tämä on itseasiassa meillä toiminut tosi hyvin. Lapset on levollisempia kun tietävät kuka talossa on pomo. Eivät he.

Noin se pitää ollakin.

Tehoaisikohan tuo mieheenkin? Tai siis, suuttuminen ei tehoa, mutta jos esim. nyt kun hän esti minut, niin estäisin viikoksi. Jos hän taas ignooraa, estäisin kahdeksi, jne.

Tajuaisiko aikuinen mies, että teoilla on seurauksensa, ja jos haluaa kanssani olla, niin muuttaa käytöstään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi.

Mitähän tämäkin käytännössä tarkoittaa?

Ap

Ihan kaikkeen lapsen pelleilyyn, jne ei kannata lähteä mukaan. Vähemmän älä, ei, jne. Ja sitä omaa tilaa ja aikaa lapselle ettet ole koko ajan ohjaamassa ja säätelemässä.

Yritän usein antaa lapselle omaa tilaa, mutta mitä enemmän niin teen sitä enemmän hän roikkuu minussa ja kärttää ohjaamista ja säätelyä. Ap

Olisiko niin, että olette sellaisessa tilanteessa, että lapselle kelpaa kaikki huomio, kun ei saa mieleistään huomiota? Tyhmä kysymys, mutta leikitkö lapsen kanssa lapsen ehdoilla? Leikkiminen on helppo tapa antaa huomiota ja saada yhteys lapseen. Itse olen todella haluton leikkimään ja vaikea rentoutua siinä, mutta leikki toimii meillä niin koirien kuin lasten kanssa. Koitan vain muistaa antaa sen pienemmän osapuolen hoitaa leikkimisen ja pakotan itseni mukaan. Joskus saatan jotain itsekin ehdottaa, mutta lähinnä menen mukana ja olen läsnä + esitän kiinnostunutta.

Jotkut lapset suututtavat vanhempia tahallaan. Lapsi tuntee itsensä kaikkivoipaksi,kun saa paineltua äidin nappuloita ja reaktion aikaiseksi. Et suutu, vaikka se tekisi mitä niin suututtaminen loppuu.