Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi ei usko ennen kuin hänelle suuttuu?
16.10.2022 |
Olen rauhallinen ja tasainen luonne, joka inhoaa suuttumisia. Sanon lapselleni aina jämäkästi mutta rauhallisesti pyynnöt ja kiellot. Lapsi ei kuitenkaan usko mitään ennen kuin hermostun ja suutun. Sitten tottelee kyllä heti. Mutta minua harmittaa kun aina pitää suuttua. Olen tehnyt niin, että jos rauhallisesti sanotusta kiellosta ei usko, niin tulee joku seuraus kun ei totellut. Tämä ei ole yhtään auttanut tottelemaan. Ainoa joka tehoaa on suuttuminen. Mutta miksi? Inhoan todella paljon sitä kun joudun sanomaan vihaisesti.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä mitään ratkaisuja tilanteeseen, mutta kiinnostaa nämä kasvatusasiat. Millainen vanhempi noin muuten olet? Jos lapsi toimii ainoasaan silloin kun on äärimmäinen pakko, niin mistä se mahtaa johtua? Onko kyseessä vaikka sellainen tilanne, että kaikki tehdään lapsen puolesta, jolloin odottaa aina vaan seuraavaa käskyä mitä milloinkin tehdään eikä itse pohdiskele mitään ja sitten ottaa tilaa itselleen tuolla tavalla? Vai onko asia täysin päin vastoin? Onko lapsella liikaa vastuuta itsestään?
Tai sitten joku ihan muu syy. Ehkä se vaan kuuluu lapsuuteen ja kasvamiseen ylipäätään. Rajojahan siinä kokeillaan.
Millainen vanhempi olen muuten? Mielestäni johdonmukainen ja jämäkkä ja suora, mutta rauhallinen ja mukava. Vietän paljon aikaa lapsen kanssa. Huono puoleni on se, että olen vähän väsynyt. Mielestäni lapsella ei ole liikaa vastuuta itsestään, vaan olen aika huolehtivainen, kuitenkin kannustan paljon tekemään itsekin. Ap
Kuinka isosta ongelmasta tässä ylipäätään on kyse? Onko se luokkaa täytyy viedä lapsi psykologin vastaanotolle vai onko se sellaista arjen vaikeutta, jota ei jaksaisi. Haluaisit asioiden sujuvan mutkitta ja nopeasti, mutta niin ei tapahdu?
En minä sitä luule, että asioiden pitäisi tapahtua nopeasti ja mutkitta. Ongelma on se, että en itse kestä suuttumisia ja vihaisuutta. Ja inhoan itseäni paljon joka kerta kun joudun suuttumaan ja sanomaan vihaisesti. Väsyn siitä joka kerta valtavasti. Ap
Niin niin, eli tässä on enemmän kyse sun omasta tilasta ja tunteidenkäsittelystä? Onko teillä lapsuudessa kielletty kaikki ikävät tunteet tai jotain? Vai oletko perheestä, jossa olet jatkuvasti altistunut katselemaan vierestä riitelyä?
Tokihan se varmaan turhauttaa jos on tottunut toimimaan asiallisesti ja saamaan asiat sillä selviksi. Nyt sitten se ei toimikkaan.
Mietitkö esimerkiksi sellaisia asioita että millainen ihminen oikeasti olet tai että käsityksesi itsestäsi on muuttunut kun päädytkin huutamaan lapsille? Vai mitä mielessä pyörii?
Olen perheestä, jossa olen vierestä joutunut kuulemaan ja kuuntelemaan paljon huutoa ja suuttumista. Siinä osuit oikeaan. En siksi kestä huutamista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Jos lapsi ei pysy siellä missä pitää niin laitat oven hakaan tai lapsen valjailla kiinni. Ja jos lapsi huutaa sängyssä niin raijaat lapsen arestipaikkaan ja sanot että ei pääse takaisin sänkyyn ennen kuin on hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritän usein antaa lapselle omaa tilaa, mutta mitä enemmän niin teen sitä enemmän hän roikkuu minussa ja kärttää ohjaamista ja säätelyä. Ap
Älä juksaa, sinä haluat olla rauhassa!
Leiki mieluummin aktiivisesti hänen kanssaan se tunti ja sitten ohjaat tekemään jotain yksin.
Saattaa helpottaa.
Leikin hänen kanssaan jo joka päivä, usein monta tuntia. Ap
Jos joku muu käskee, totteleeko vai pitääkö suuttua. Onko kyse tottelemisesta vai sinun vastustamisestasi? Onko eroa siinä, onko käsky komennus vai pyyntö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Jos lapsi ei pysy siellä missä pitää niin laitat oven hakaan tai lapsen valjailla kiinni. Ja jos lapsi huutaa sängyssä niin raijaat lapsen arestipaikkaan ja sanot että ei pääse takaisin sänkyyn ennen kuin on hiljaa.
Meillä on pienehkö kerrostaloasunto. Huusi lalllaalllaa missä kohtaa asuntoa vain, se estää muiden nukkumisen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku muu käskee, totteleeko vai pitääkö suuttua. Onko kyse tottelemisesta vai sinun vastustamisestasi? Onko eroa siinä, onko käsky komennus vai pyyntö?
Vieraita aikuisia tottelee, koska on ujo ja vieraskorea. Isäänsä vielä huonommin kuin minua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Varmaan lopettaisin ruuan laittamisen ja oltaisiin nälässä kunnes lapsi ihmettelee, milloin ja mitä syödään. Toki oma lapseni olisi jo alunperin varmaan mukana keittiötouhuissa. Kattamassa pöytää yms. No ei kai sitä itse voi mennä ennen lasta nukkumaan. Ei kun palauttaa sänkyyn mitään sanomatta. Ovi kiinni. Huutakoon. Ei kai se iäti jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi 2 vai 8?
5.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Jos lapsi ei pysy siellä missä pitää niin laitat oven hakaan tai lapsen valjailla kiinni. Ja jos lapsi huutaa sängyssä niin raijaat lapsen arestipaikkaan ja sanot että ei pääse takaisin sänkyyn ennen kuin on hiljaa.
Meillä on pienehkö kerrostaloasunto. Huusi lalllaalllaa missä kohtaa asuntoa vain, se estää muiden nukkumisen. Ap
Tuskin se jaksaa loputtomasti huutaa, jos huutamisesta seuraa hänelle välitöntä ja runsasta epämukavuutta. Sitäkin voi kokeilla, että vie tahallaan huutavan lapsen ulos seisomaan paikallaan eikä anna lapsen leikkiä. Sitä kokemusta lapsi tuskin haluaa kovin montaa kertaa kokea, eli jatkossa on todennäköisesti paljon vähemmän ongelmia huutamisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Varmaan lopettaisin ruuan laittamisen ja oltaisiin nälässä kunnes lapsi ihmettelee, milloin ja mitä syödään. Toki oma lapseni olisi jo alunperin varmaan mukana keittiötouhuissa. Kattamassa pöytää yms. No ei kai sitä itse voi mennä ennen lasta nukkumaan. Ei kun palauttaa sänkyyn mitään sanomatta. Ovi kiinni. Huutakoon. Ei kai se iäti jaksa.
Toki lapseni saisi olla mukana niissä keittiötouhuissa, mutta kun ei suostu olemaan vaan haluaa roikkua jalassani. Jos ohjaan vaikka kattamaan pöytää ei kata vaan tulee roikkumaan jalassani. Ymmärräthän.
Ja joo, ennen lasta ei voi mennä nukkumaan itse, mutta jos itse tarvisi nukahtaa jo klo 22:30 ja lapsi lallattaa klo 23 täysiä sängyssään, niin tajuat kai että se on ongelma. Kun hänelle suuttui, niin sitten tottelee kyllä. Mutta itse en saa enää moneen tuntiin unta, koska jouduin suuttumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samanlainen viisivuotias. Itse olen ajatellut, että hän tarvitsisi enemmän huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Jos lapsi ei pysy siellä missä pitää niin laitat oven hakaan tai lapsen valjailla kiinni. Ja jos lapsi huutaa sängyssä niin raijaat lapsen arestipaikkaan ja sanot että ei pääse takaisin sänkyyn ennen kuin on hiljaa.
Meillä on pienehkö kerrostaloasunto. Huusi lalllaalllaa missä kohtaa asuntoa vain, se estää muiden nukkumisen. Ap
Tuskin se jaksaa loputtomasti huutaa, jos huutamisesta seuraa hänelle välitöntä ja runsasta epämukavuutta. Sitäkin voi kokeilla, että vie tahallaan huutavan lapsen ulos seisomaan paikallaan eikä anna lapsen leikkiä. Sitä kokemusta lapsi tuskin haluaa kovin montaa kertaa kokea, eli jatkossa on todennäköisesti paljon vähemmän ongelmia huutamisen kanssa.
Naapurit soittaa poliisit, jos klo 23 kannan yöpukuisen lapsen huutavana kolmannesta kerroksesta taloyhtiön pihalle huutamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Varmaan lopettaisin ruuan laittamisen ja oltaisiin nälässä kunnes lapsi ihmettelee, milloin ja mitä syödään. Toki oma lapseni olisi jo alunperin varmaan mukana keittiötouhuissa. Kattamassa pöytää yms. No ei kai sitä itse voi mennä ennen lasta nukkumaan. Ei kun palauttaa sänkyyn mitään sanomatta. Ovi kiinni. Huutakoon. Ei kai se iäti jaksa.
Toki lapseni saisi olla mukana niissä keittiötouhuissa, mutta kun ei suostu olemaan vaan haluaa roikkua jalassani. Jos ohjaan vaikka kattamaan pöytää ei kata vaan tulee roikkumaan jalassani. Ymmärräthän.
Ja joo, ennen lasta ei voi mennä nukkumaan itse, mutta jos itse tarvisi nukahtaa jo klo 22:30 ja lapsi lallattaa klo 23 täysiä sängyssään, niin tajuat kai että se on ongelma. Kun hänelle suuttui, niin sitten tottelee kyllä. Mutta itse en saa enää moneen tuntiin unta, koska jouduin suuttumaan.
Ap
No kuten sanottu sitten ei tehdä ruokaa. Katso kerran, miten lapsi siihen suhtautuu. Miten valvoo noin myöhään? Kannattaa varmaan aikaistaa herätystä, ja laittaa tuossa 20 maissa nukkumaan. Tuskin 3 h jaksaa huutaa, ainakaan monta kertaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että haluaa sinulta tuon tunnereaktion. Itse en suostuisi suuttumaan. Huumorilla tai empatialla yrittäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Jos lapsi ei pysy siellä missä pitää niin laitat oven hakaan tai lapsen valjailla kiinni. Ja jos lapsi huutaa sängyssä niin raijaat lapsen arestipaikkaan ja sanot että ei pääse takaisin sänkyyn ennen kuin on hiljaa.
Meillä on pienehkö kerrostaloasunto. Huusi lalllaalllaa missä kohtaa asuntoa vain, se estää muiden nukkumisen. Ap
Tuskin se jaksaa loputtomasti huutaa, jos huutamisesta seuraa hänelle välitöntä ja runsasta epämukavuutta. Sitäkin voi kokeilla, että vie tahallaan huutavan lapsen ulos seisomaan paikallaan eikä anna lapsen leikkiä. Sitä kokemusta lapsi tuskin haluaa kovin montaa kertaa kokea, eli jatkossa on todennäköisesti paljon vähemmän ongelmia huutamisen kanssa.
Naapurit soittaa poliisit, jos klo 23 kannan yöpukuisen lapsen huutavana kolmannesta kerroksesta taloyhtiön pihalle huutamaan. Ap
No sitten soittaa. Ei se ole laitonta kantaa huutavaa lasta yöllä ulos. Suomessa kaikki mitä ei ole erikseen kielletty on sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Varmaan lopettaisin ruuan laittamisen ja oltaisiin nälässä kunnes lapsi ihmettelee, milloin ja mitä syödään. Toki oma lapseni olisi jo alunperin varmaan mukana keittiötouhuissa. Kattamassa pöytää yms. No ei kai sitä itse voi mennä ennen lasta nukkumaan. Ei kun palauttaa sänkyyn mitään sanomatta. Ovi kiinni. Huutakoon. Ei kai se iäti jaksa.
Toki lapseni saisi olla mukana niissä keittiötouhuissa, mutta kun ei suostu olemaan vaan haluaa roikkua jalassani. Jos ohjaan vaikka kattamaan pöytää ei kata vaan tulee roikkumaan jalassani. Ymmärräthän.
Ja joo, ennen lasta ei voi mennä nukkumaan itse, mutta jos itse tarvisi nukahtaa jo klo 22:30 ja lapsi lallattaa klo 23 täysiä sängyssään, niin tajuat kai että se on ongelma. Kun hänelle suuttui, niin sitten tottelee kyllä. Mutta itse en saa enää moneen tuntiin unta, koska jouduin suuttumaan.
Ap
No kuten sanottu sitten ei tehdä ruokaa. Katso kerran, miten lapsi siihen suhtautuu. Miten valvoo noin myöhään? Kannattaa varmaan aikaistaa herätystä, ja laittaa tuossa 20 maissa nukkumaan. Tuskin 3 h jaksaa huutaa, ainakaan monta kertaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että haluaa sinulta tuon tunnereaktion. Itse en suostuisi suuttumaan. Huumorilla tai empatialla yrittäisin.
Ollut koko elämänsä vähäuninen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä välttää kieltämistä. On järkevämpää sanoa: Kävele! kuin pitkästi selittää: Kulta pieni täällä ei saa nyt juosta, kun on paljon ihmisiä ja voit kaatua ja ja. Muutenkin aina lyhyet selkeät ohjeet. Jos ei onnistu, ohjaat oikean toiminnan kädestä pitäen. Kiitä heti, kun jokin onnistuu!
Noin teenkin. Mutta ei usko ennen kuin suutun. Ap
Ei tuo sisältänyt suuttumista. Ohjaat tyynen rauhallisesti. Ei tarvitse edes sanoa mitään.
Asiat ei tapahdu ohjaamalla. Vasta suuttumalla. Ap
Tarkoitin, että jos ei pue, sinä puet. Jos ei kävele, sinä kannat. Jos juoksee, otat kädestä kiinni. Jne. Hän tietää, mitä on pyydetty, mutta jos ei tee, sinä teet. Ei sen kummempaa. Enkä tarkoita, että raivopäänä kiskot vaatteita. Asenne enemmän ihmettelevä: no mikä on kun et jaksa pukea, minä autan...
Nuo on aika ilmeisiä ja helppoja tilanteita. Kyllähän tuollaiset hoituu. Mutta entäs se kun teen ruokaa ja lapsi tulee koko ajan roikkumaan jalassani niin että meinaan kaatua? Mikään pois vieminen, muuhun tekemiseen ohjaaminen, selkeä kielto tms ei toimi. Palaa aina sekunnissa takaisin. Tai entäs se kun lapsi huutaa sängyssä lallalllaallaa täysiä kun muut yrittää nukkua? Milläs teen hänen puolesta sen hiljaa olemisen? Ap
Jos lapsi ei pysy siellä missä pitää niin laitat oven hakaan tai lapsen valjailla kiinni. Ja jos lapsi huutaa sängyssä niin raijaat lapsen arestipaikkaan ja sanot että ei pääse takaisin sänkyyn ennen kuin on hiljaa.
Meillä on pienehkö kerrostaloasunto. Huusi lalllaalllaa missä kohtaa asuntoa vain, se estää muiden nukkumisen. Ap
Tuskin se jaksaa loputtomasti huutaa, jos huutamisesta seuraa hänelle välitöntä ja runsasta epämukavuutta. Sitäkin voi kokeilla, että vie tahallaan huutavan lapsen ulos seisomaan paikallaan eikä anna lapsen leikkiä. Sitä kokemusta lapsi tuskin haluaa kovin montaa kertaa kokea, eli jatkossa on todennäköisesti paljon vähemmän ongelmia huutamisen kanssa.
Naapurit soittaa poliisit, jos klo 23 kannan yöpukuisen lapsen huutavana kolmannesta kerroksesta taloyhtiön pihalle huutamaan. Ap
No sitten soittaa. Ei se ole laitonta kantaa huutavaa lasta yöllä ulos. Suomessa kaikki mitä ei ole erikseen kielletty on sallittu.
Miksi ihmeessä se lapsi pitäisi ulos viedä? Huutakoon yksin siellä sängyssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä mitään ratkaisuja tilanteeseen, mutta kiinnostaa nämä kasvatusasiat. Millainen vanhempi noin muuten olet? Jos lapsi toimii ainoasaan silloin kun on äärimmäinen pakko, niin mistä se mahtaa johtua? Onko kyseessä vaikka sellainen tilanne, että kaikki tehdään lapsen puolesta, jolloin odottaa aina vaan seuraavaa käskyä mitä milloinkin tehdään eikä itse pohdiskele mitään ja sitten ottaa tilaa itselleen tuolla tavalla? Vai onko asia täysin päin vastoin? Onko lapsella liikaa vastuuta itsestään?
Tai sitten joku ihan muu syy. Ehkä se vaan kuuluu lapsuuteen ja kasvamiseen ylipäätään. Rajojahan siinä kokeillaan.
Millainen vanhempi olen muuten? Mielestäni johdonmukainen ja jämäkkä ja suora, mutta rauhallinen ja mukava. Vietän paljon aikaa lapsen kanssa. Huono puoleni on se, että olen vähän väsynyt. Mielestäni lapsella ei ole liikaa vastuuta itsestään, vaan olen aika huolehtivainen, kuitenkin kannustan paljon tekemään itsekin. Ap
Kuinka isosta ongelmasta tässä ylipäätään on kyse? Onko se luokkaa täytyy viedä lapsi psykologin vastaanotolle vai onko se sellaista arjen vaikeutta, jota ei jaksaisi. Haluaisit asioiden sujuvan mutkitta ja nopeasti, mutta niin ei tapahdu?
En minä sitä luule, että asioiden pitäisi tapahtua nopeasti ja mutkitta. Ongelma on se, että en itse kestä suuttumisia ja vihaisuutta. Ja inhoan itseäni paljon joka kerta kun joudun suuttumaan ja sanomaan vihaisesti. Väsyn siitä joka kerta valtavasti. Ap
Niin niin, eli tässä on enemmän kyse sun omasta tilasta ja tunteidenkäsittelystä? Onko teillä lapsuudessa kielletty kaikki ikävät tunteet tai jotain? Vai oletko perheestä, jossa olet jatkuvasti altistunut katselemaan vierestä riitelyä?
Tokihan se varmaan turhauttaa jos on tottunut toimimaan asiallisesti ja saamaan asiat sillä selviksi. Nyt sitten se ei toimikkaan.
Mietitkö esimerkiksi sellaisia asioita että millainen ihminen oikeasti olet tai että käsityksesi itsestäsi on muuttunut kun päädytkin huutamaan lapsille? Vai mitä mielessä pyörii?
Olen perheestä, jossa olen vierestä joutunut kuulemaan ja kuuntelemaan paljon huutoa ja suuttumista. Siinä osuit oikeaan. En siksi kestä huutamista.
Ap
Liittyykö sulla tähän jotain pelkoja koskien joko lastasi tai itseäsi? Mitä se aiheuttaa jos huudat lapselle?
Yritän usein antaa lapselle omaa tilaa, mutta mitä enemmän niin teen sitä enemmän hän roikkuu minussa ja kärttää ohjaamista ja säätelyä. Ap[/quote]
Älä juksaa, sinä haluat olla rauhassa!
Leiki mieluummin aktiivisesti hänen kanssaan se tunti ja sitten ohjaat tekemään jotain yksin.
Saattaa helpottaa.