Lue keskustelun säännöt.
HS: Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys
15.10.2022 |
"Komeroituneet nuoret vetäytyvät sosiaalisista suhteista kokonaan eivätkä poistu kotoaan. Jos heitä ei auteta kouluvuosina, oppivelvollisuuden loputtua heitä on lähes mahdotonta tavoittaa."
Surkeaa touhua. Ei ennen tuollaisia ollut.
Kommentit (579)
Miksi se on aina lähtökohtaisesti ongelma, jos joku haluaa olla yksin? Näillä komeroilla voi olla vaikka miten laajat verkostot siellä netissä. Monet haluavat olla yksin. Eivät viihdy muiden kanssa. Kaveriporukat voivat olla aika raskaita monelle. Vaikka mitään varsinaisesti pahaa ei tapahtuisikaan, niin sosiaaliset tilanteet voivat jättää joillekin ainostaan ahdistuksen ja tyhjyyden tunteen. Eivät kaikki nauti muiden ihmisten seurasta. Enkä kyllä hirveästi ihmettele sitä. Aika harvassa on niitä, joiden kanssa ihmiset todella viihtyvät ja he ovatkin ylisuosittuja ja se taas aiheuttaa kaikenlaista kaveriporukoissa. Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat aika kapeasti ajattelevia. Lähinnä itseään ajattelevat ja on vaikea asettua toisen asemaan. Töksäyttelevät mitä sattuu tai sitten eivät reagoi millään tavalla. On siis jokaisen oma asia mielestäni, päättääkö olla toisten seurassa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan silmäiltyäni tätä ketjua ymmärrän täysin komeroon jumittautuneita.
Ihmiset ovat paskoja toisilleen, miksi ihmeessä niiden kanssa kukaan haluaisi olla. Mäkin voisin hankkia oman komeron. Ehkä sitten parin vuoden päästä, kun jään eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
m58v kirjoitti:
Kyllä niitä peräkammarin poikia on aina ollut. Aikaisemmin niistä vaan ei kukaan ole kiinnostunut.
Tuo ilmaisu on inhottava. Tiedän miehiä, jotka asuivat pitkään vanhempiensa luona, mutta kyse ei ollut siitä stereotypisesta "mammanpoika" -tilanteesta. Vanhemmat, ne mammat ja papat, he vanhenevat. Heille tulee kremppaa, taloa ja maita ei pysty hoitamaan. Ei jaksa siivota, ei saa enää ajaa. Tällöin ne "mammanpojat" astuvat hommiin: he hoitavat töitä, he kuskaavat, he hakevat ruokaa.
Käytännössä "mammanpoika" saattaa olla omaishoitaja ilman palkkaa. Henkilö, joka mahdollistaa kodissa asumisen. Muualla maailmassa lapset saattavat asua pitkään kotona (esim. Italia) eikä kukaan pidä sitä outona. Meillä nauretaan mammanpojille ja -tytöille. Meillä ei arvosteta hyviä suhteita vanhempiin.
No jos yrittää oikein hyvää ajatella. Mutta monista ei tuohon ole, vaan se äiti se hakee ruoat ja passaa, sitten kun vanhemmat alkavat olla joskus kasikymppisinä sen avun tarpeessa, niin poika saattaakin ruveta miettimään lähtöä. Kyllä on kelvannut olla 60 vuotta passattavana, mutta kun pitäisi ruveta tekemään jotain vanhempiensa hyväksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ei ennen ollut? Onhan näitä peräkammarin poikia ollut maailmansivu joka kylässä ja monta.
Jo tuosta sanasta "peräkammarin poika" paljastuu tämä halventava käsitys että mies ei ole oikeasti mies jos ei ole omaa perhettä. Tarkoituksena on varmaan alunperin ollut potkia miehiä perustamaan perheitä aikana jolloin väestön määrä oli alhainen mutta nykyisinhän väkiluku on jo liian iso.
Minäkin ihmettelin joskus ennen, että mikä niissä peräkammarinpojissa oikein on vikana. Miksi jäävät niihin peräkammareihin.
Sitten sain autistisen lapsen, enkä enää ihmettele. Uskon, että moni niistä peräkammareihin jäävistä pojista on autismikirjolla.
Eivät ole komeita niin ei ole syytä lähteä itseään nolaamaan markkinoille. Helpompi istua kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu sai minut vain vihaamaan ihmisiä yhä enemmän. T: yhteiskunnasta syrjäytynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ei ennen ollut? Onhan näitä peräkammarin poikia ollut maailmansivu joka kylässä ja monta.
Jo tuosta sanasta "peräkammarin poika" paljastuu tämä halventava käsitys että mies ei ole oikeasti mies jos ei ole omaa perhettä. Tarkoituksena on varmaan alunperin ollut potkia miehiä perustamaan perheitä aikana jolloin väestön määrä oli alhainen mutta nykyisinhän väkiluku on jo liian iso.
Minäkin ihmettelin joskus ennen, että mikä niissä peräkammarinpojissa oikein on vikana. Miksi jäävät niihin peräkammareihin.
Sitten sain autistisen lapsen, enkä enää ihmettele. Uskon, että moni niistä peräkammareihin jäävistä pojista on autismikirjolla.
Eivät ole komeita niin ei ole syytä lähteä itseään nolaamaan markkinoille. Helpompi istua kotona.
Eiköhän rahattomuus ole kuitenkin isompi ongelma. Kaikenlaisilla menninkäisillä on kova kysyntä jos vaan löytyy pätäkkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komeroituminen on sitä että pelkää elämää. Niin se vain on.
Ei se ole pelkoa vaan se on sitä ettei halua osallistua yhteiskuntaan koska tämä yhteiskunta on ollut täysin surkea koko 2000 luvun ajan. Entistä useampi nuori syrjäytyy ja he ovat fiksuja nuoria koska he tajuavat sen kuinka p*ska tämä yhteiskunta on. Myös monet aikuiset on syrjäytynyt mutta eihän se ketään kiinnosta.
Saa syrjäytyä ihan rauhassa kunhan sen tekee omilla rahoillaan. Niin kauan kun kuppaa yhteiskunnan rahoja täytyy myös osallistua sen toimintaan.
Tässä pikkutarkkojen lakien ja säädösten yhteiskunnassa ei kaikilla ole oikein mahdollista elättää itseään. Pienyrittäminen ei ole kovin kannattavaa, koska aina joku iso yritys tekee halvemmalla tai tuo Kiinasta. Elintarvikealalla on tiukka kontrolli, et ihan helpolla mene myymään omia kotikeittiön tuotteita kadunkulmaan. Alkoholia et saa valmistaa myyntiin etkä pilveäkään kasvattaa. No tietysti säännöille on syynsä, kukapa haluaisi myrkytyksen pilaantuneesta elintarvikkeesta. Taksiala vapautui, mutta miten kävi? Pieleen meni!
Kaiken maan omistaa jo joku. Jokamiehenoikeus sallii marjanpoimintaa, mutta et saa mennä metsään tekemään itsellesi hirsitaloa ja ampumaan peuroja syödäksesi.
Palkkatyötä ei ole kaikille tai saattaa ehkä olla huonosti palkattuja pätkiä jolloin joutuu joka tapauksessa hakemaan tukia vähintään asumiseen.
Sekään ei kelpaa, että jättää lapset tekemättä, siitä syyllistetään ja toinen puoli taas syyllistää jos tekee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ei ennen ollut? Onhan näitä peräkammarin poikia ollut maailmansivu joka kylässä ja monta.
Jo tuosta sanasta "peräkammarin poika" paljastuu tämä halventava käsitys että mies ei ole oikeasti mies jos ei ole omaa perhettä. Tarkoituksena on varmaan alunperin ollut potkia miehiä perustamaan perheitä aikana jolloin väestön määrä oli alhainen mutta nykyisinhän väkiluku on jo liian iso.
Minäkin ihmettelin joskus ennen, että mikä niissä peräkammarinpojissa oikein on vikana. Miksi jäävät niihin peräkammareihin.
Sitten sain autistisen lapsen, enkä enää ihmettele. Uskon, että moni niistä peräkammareihin jäävistä pojista on autismikirjolla.
Osa voi olla tietysti. Mutta osa vain laiskuuttaan, osa piheyttään jne. Masennustakin voi olla.
Itse olen tapaillut kolmea, ehkä myös neljännen voi lukea näihin, vaikka pääsikin asumaan peräti äidin naapuriin.
Ja tunnen lisäksi muitakin.
Näitä on vaikea repiä pois sieltä kammarista, vaikka joku nainen yrittäisikin. Minä en ainakaan riittänyt heille. Tai sitten äiti oli vastaan, ja äidin sanaa he kuuntelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No Entäs komeroituneet eläkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä ilman Hesarin timanttitilausta. Miten hirveää.
Hesarikin on pysynyt komerossa monen asian kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanan Lento kirjoitti:
Minä olen huolissani ylisosiaalisista tyhjäpäistä.
Samoin kesärata tyypeistä, kun nurkan takana sota leviämässä. Tällaista uutta maailmaa jauhoilla emme tarvitse. Tuo ei ole maailman muuttamista paremmaksi vaan sen ja ihmisten tuhoamista.
Vierailija kirjoitti:
Netissäkö ne möllöttää? Katsovat jotakin Ukrainan sotavideoita päivät pitkät? Vai pelaako ne jotakin? Ja sekoavat siellä.
Ei tuollaista tosiaan ennen ollut.
Et ole ikinä kuullut peräkammarin pojista? Olihan niitä, sinä et vain ehkä ikinä tavannut heitä sattuneesta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kirjoitan nyt itse ketjuun. Jotenkin vaikeaa silti kirjoittaa aiheesta, kun se on tuttu minullekin. Tosin itse olen nainen. Moni voi nähdä sen erottavana asiana. Toki en tiedä koskeeko tuo lehden juttu vain miehiä, kun en pysty sitä lukemaan.
Kuitenkin jos mietitään sitä miksi olen tässä tilanteessa niin itsellä kiusaaminen on ollut yksi isoimmista tekijöistä. Olin lapsena vähän ujo, mutta kuitenkin kaikki oli ihan ok. Muuton jälkeen alakoulun lopussa alettiin vähitellen kiusaamaan. Jäin yksin ja ei ollut nuoruudessa ystäviä. Tuo pieni paikkakunta ja ihmisten verkostot suuria. Niinpä minusta tuli se, jonka kanssa kukaan ei halunnut olla. Myös vapaa-ajalla saattoi joku porukka alkaa huutelemaan. Sitten menin lukioon ja ymmärsin jo alussa, että sama jatkuu. Ihmiset tunsivat toisiaan ja näin olin taas se mitä kukaan ei halunnut paritöihin tai jonka vieressä ei haluttu istua. Samalla pilkattiin kaikesta.
Lukion sain käytyä, mutta se jätti jälkensä. Jotenkin kaikki toivo mitä lukiovuosiin laitoin valui hukkaan ja voin todella huonosti välillä. Oli synkkää aikaa jolloin jotenkin menetin toivoni ja samalla luovutin. Koin etten kelpaa muiden joukkoon. Tuo kaikki oli jo liikaa. Lukion jälkeen vuosia meni vain niin, että keräsin voimia. Päätin etten enää koskaan halua käydä missään koulussa tai töissä missä joka päivä pilkataan. Toki onhan tuo ajatuksena jo vähän utopistinen ja kiusaamista on kaikkialla.
Kuitenkin jos mietitään työelämää ja opiskelua niin itsellä on vaikeuksia enää löytää ammattia itselleni. Jokaisessa pitäisi melkein olla sosiaalinen. Itsekin olin joskus rohkeampi, mutta nyt jännitän ihmisten kanssa olemista ja väsyn niistä tilanteista. Sitten saan kuulla olevani liian ujo, vaikka kukaan ei tiedä tarinaani. Näin on monesti vaikeaa edetä elämässään. Samalla olen ollut jo niin kauan yksin etten ehkä enää "ajattele kuin tavallinen ihminen". Tarkoitan tällä sitä, että joku toiselle tavallinen ystävien kanssa kahville meno yms on jo itselle ihan vierasta.
Jos mietin asiaa on yksinäisyys on jonkinlainen turvapaikka. Ei tarvitse miettiä kelpaanko muiden seuraan tai puhuuko joku pahaa. Ei tarvitse hävetä itseään. Samalla kuitenkin kaipaan välillä seuraa. En usko silti koskaan enää tarvitsevani ihmisiä kovinkaan paljon. Monet kokemukset niin ikäviä kuten se esim viimein uskaltauduin työharjoitteluun ja tulin kokeneeksi sielläkin ikävää käytöstä. Minulle jokin etätyö olisi hyvä juttu. Tosin ymmärrän, että pitäisi ennen sitä olla edes ammatti (nyt kaikki kesken) ja samalla mietin etten ehkä koskaan saa töitä.
Jatkuu
Vierailija kirjoitti:
No ennen ei rahaa saanut sossusta nettilomakkeella, piti mennä itse paikan päälle selvittämään tilannetta. Sitten se sossu patisti työkkäriin tai opiskelemaan. Nyt saa rahaa tekemättä mitään.
Nyt et tiedä yhtään mistä puhut.
Jatkoa
Ymmärrän, että moni ajattelee asioiden koskevan miehiä, mutta on naisiakin. Tosin itse en voi oikeastaan syyttää ketään siitä, että elämäni on mennyt näin. Kiusaamisella toki on ollut suuri vaikutus. Muuten olisin silti varmasti ujompi ihminen muutenkin. Kaipaan myös rauhaa ja yksin oloa. Minulle riittäisi melko hyvin elämä täällä mökissä, vaikka jollekin se olisi varmaan painajainen. Ihmisten seuraa ei enää niin kaipaa jos monet kokemukset ikäviä. Samalla kuitenkin häpeän elämääni ja sitä miten kaikki on mennyt. En mielelläni puhu itsestäni kenellekään, kun koen olevani niin erilaisessa tilanteessa ja moni on saavuttanut jo paljon. Uskon sen, että siinä mielessä ihmisten on turha arvostella meitä, koska kyllä jokainen kamppailee itse itsensä kanssa jo näiden asioiden myötä ja saa monesti kuulla olevansa epäonnistunut muutenkin. Yhteiskunta on myös monesti paikka missä erilaisuus on huono juttu ja ihmisiä arvostellaan. Jos olet jotenkin poikkeava niin se on huono juttu.
Omakin elämä on hyvin ns pientä ja pienellä alueella. En käy kuin ulkoilemassa ja viihdyn luonnossa hyvin. Sitten kerran viikossa jossain asioilla. Tuon opiskelun kanssa pitäisi edetä, mutta kun vaihdoin toiseen niin ei ole enää helppoa saada esim etänä käydä. Se taas tarkkoittaisi muuttoa ja jollekin se helppo juttu. Itselle taas vaikeaa ja en haluaisi menettää kaikkea tuttua. En tiedä mitä viestillä haen, mutta päätin kirjoittaa. Ehkä se ajatuksena, että ymmärrän todella hyvin miksi joku tavallaan haluaa elää "piilossa" eikä halua enää olla muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on niitä, jotka eivät uskalla olla yksin. Ja näitä, jotka olisivat aina vain yksin. Ja niitä, jotka ovat yksin, mutta kärsivät siitä jokainen päivä. Ja niitä joilla on perhe ja kärsivät siitäkin. Monet näistä yksinäisistä nuorista miehistä voivat olla osallisia ryhmissä, jotka tapaavat verkossa säännöllisesti. Heillä on pelikavereita ja omat verkostot, jotka rakentuvat yhteisten intressien ympärille. Näiden nuorten omat ajatukset jäävät nyt johonkin tässä tutkimuksessa. Sitten, että minkä ikäisistä puhutaan. Taitaa nuorten elämä olla pitkälle tänä päivänä sitä, että ollaan kotona ja pelataan ja sieltä pelien kautta otetaan yhteyttä muihin. Tuntevatko he itsensä yksinäisiksi? Eivät välttämättä. Tällaiseen seurustelumuotoon, jossa kaksi kaverusta pelaa yhdessä, tarvitaan kaksi konetta, molemmille omat. Ne ovat kodeissa, ei niitä raahata kaverille mukana. Nuoruus muuttunut paljon. Ei se ole enää sitä, että mennään sinne mattotelineille syljeskelemään illat pitkät. Nuoret pelaavat. Joskus se menee yli ja silloin pitää puuttua. Joskus siitä tulee paha ongelma kuten näissä tapauksissa ja silloin he tarvitsevat apua. Mutta en näkisi sitä mitenkään vakavana, jos nuori viettää vapaa-aikaansa enimmäkseen yksin koneella, jos on muutakin kuitenkin. Sellaista se on nykyään nuoren elämä. Vanhukset viettävät kaiket päivät yksin television ääressä. Kukaan ei väitä heitä komeroituneiksi.
Mutta jei olemme maailman onnellisin kansa. Sannakin kuulemma omien sanojensa mukaan lehdessä "herää viikoittain siihen kuinka onnellinen on"!
Sellainen kuva se levisi sitten jei!!!! Jauhojengi! Nyt on aika elää, nyt mennään komeroon...! jei!!!
Mitä pitäisi tehdä niille miljoonille ihmisille tässä maassa, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta, kuin hakata facebookin tykkäysnappia psykopaattien ja narsistien facebooksivuilla? Menetettyjä sieluja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka hoette että on paskamaa ja pa..ka yhteiskunta, niin voisitteko te määritellä mitä sillä tarkoitatte. Täällä on sentäänn sananvapaus, köyhille maksetaan tukia, ketään ei raahata vankilaan jos moittii hallitusta tai maan johtoa. Uskonnon vapauskin on , ketään ei raahata väkisin sotaan (ainakaan vielä). Ihmisiä on tietenkin monenlaisia, niinkuin kaikissa muissakin maissa. Koulut maksetaan ja kaikilla on mahdollisuus opiskella, opintolainaakin kun saa nykyään edullisesti. Tuntuu että nykyään ihmisillä on enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia. Se on mennyt jo mielestäni liian pitkälle. Yhteiskunta olemme me kaikki, ja jos suurin osa siitä vaan lusmuilee, sitten tämä yhteiskunta vasta pa ..aksi muuttuukin.
Ei me haluta lisää köyhien tukia ja ilmaisia juttuja vaan elää oikeasti merkityksellistä elämää.
Kansanedustajan sopeutumiseläke ettei vaan mene fiilikset heiltä sitten...juu.
Minäkin ihmettelin joskus ennen, että mikä niissä peräkammarinpojissa oikein on vikana. Miksi jäävät niihin peräkammareihin.
Sitten sain autistisen lapsen, enkä enää ihmettele. Uskon, että moni niistä peräkammareihin jäävistä pojista on autismikirjolla.