Lue keskustelun säännöt.
Olenko minä vastuussa mieheni tekemisistä?
15.10.2022 |
Olimme kyläilemässä kaveripariskunnan luona. He olivat ottaneet koiranpennun. Koira ei nyt enää mikään pikkupentu ole, mutta jotain pennun ja nuoren koiran välistä. Vierailu oli kutakuinkin jo pian päättymässä ja olimme jo juuri tekemässä lähtöä kun koira iltavilliintyi ja hepuloi ympäri asuntoa vauhdissa ruikkien pissaa ympäriinsä.
Mieheni puuskahti siihen, onpa siinä tyhmä koira ja naureskellen sanoi, että meille ei sitten koiraa tule. Juteltiin vielä jonkin aikaa ja sitten lähdettiin kotiin.
Sain päivällä kaveripariskunnan naispuoliskolta tekstarin, että mieheni voisi vähän miettiä mitä sanoo. Koirasta ikävästi sanominen oli tuntunut pahalta ja tajuaako mieheni, että koira on vielä pentu. Pentukoirille sattuu vahinkoja.
Ok, mutta miksi kaveripariskunnan naispuolisko valittaa minulle (naiselle) mieheni tekemisistä? Ihan yhtä tuttuja olemme hänelle molemmat. Olenko nyt hänen mielestään kouluttanut mieheni väärin ja joku on mennyt kotikasvatuksessa pieleen. Odottaako hän nyt, että kotona asiasta keskustellaan, läksytän miestä ja annan miehelle viikon kännykkäkieltoa.
Kommentit (73)
Miehesi on typerä möläyttelijä, se tässä on mielestäni nyt suurin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vastannut että Sorry, tuli väärään osoitteeseen ja liittänyt mukaan miehen puhelinnumeron.
Mitä ihmettä tähän edes käyttää miettimisaikaansa, unohtaisin saman tien noin pölhön tyypin ja naurettavan asiansa.
Jostain syystä en koskaan ole saanut tämän tapaisia viestejä kyllä.
N38
Joo, olen kohdannut samaa. En vain silloin nuorempana osannut vetää omia rajojani.
Mies oli siis ollut hieman tyly jossain kohtaamisessa tms. Ei mitään ihmeempää. Jengi ei tosiaan uskalla/kehtaa sanoa ihmiselle suoraan vaan haetaan pehmennystä trianguloimalla.
Sano sille kaveripariskunnan naiselle, että joo, lapsettomuus on kurjaa, mutta jos siitä syntyvän tuskan uudelleenohjaa koiraan ja noin verisesti loukkaantuu kaikista tosiasioista, mitä kuulee, niin kannattaa harkita psykologista apua.
Herranen aika, kyseessähän on siis miehesikin osalta vain pelkkä mielipide. Hän sanoi, että HÄN EI HALUA, että sinä ja miehesi otatte koiraa. Ihan validi mielipide, jos ei voi sietää sisälle ruikkimista. Jos koira ei edes ole enää ihan pentu, niin ehkä siinä miehellesi valkeni, että sitä kusen kanssa pelaamistahan kestää tosi kauan.
Mitä se sille kaveripariskunnan naiselle kuuluu aikooko miehesi ottaa koiran vai ei? Meni niin tunteisiin, kun hänen ihana tessunsa ei saakaan varauksetonta ihailua, vai?
Jos olisi sanonut noin ihmislapsesta, niin jotenkin ymmärtäisin pahastumisen, toki silloinkin pitäisin kyllä oman perheen sisäisenä arvostelun ja paheksunnan.
Mutta ehkä nainen itsekin tajusi jotenkin alitajuisesti tämän ajatusketjunsa kestämättömyyden, kun ei ollut pokkaa sanoa asiasta suoraan miehellesi. Oma paha olo piti kuitenkin purkaa jonnekin, joten valitsi sinut.
Koirissa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta monelle se tuntuu olevan vähän käsittämätön konsepti, että koira ei tosiaan ole ihminen.
Minulla oli joskus exän kanssa yhteinen vuokrasopimus. Me erottiin, ja irtisanoin oman osuuteni. Exä otti koko asunnon itselleen. Vuokranantaja uhkaili minua "katso sitten, että ei tule meteliä viikonloppuisin". Siis sen jälkeen, kun en enää asu siellä 😄😄 Toivotin hyvää onnea vuokralaisensa kanssa, ja en koskaan vastannut kun se jälkeenpäin soitteli minulle.
Todella moni ajattelee, että nainen on vastuussa puolisostaan niin kun lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eevana olet vastuussa Aatamin tumpeloinneista ikiaikasesti. Mitäs läksit omenaa tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vievät koiraa liian harvoin tarpeilleen jos sisään ruikkii. Koiran perustarpeista ei ole huolehdittu riittävällä tavalla.
Miehesi puhui asiaa. Sinä olet väärä kohde tuolle viestille, pistä viesti lähettäjälle että välitit viestin edelleen miehellesi.
Siis eikö omaa mielipidettään saa enää sanoa toisen ihmisen lemmikistä?
Ei ollut ihan korrektisti muotoiltu, mutta tervetuloa elämään, möläyttelijöitä tulee vastaan viikoittain. Sit vaan todetaan asia, ja jatketaan eteenpäin.
Jos joutuu enemmän olemaan möläyttelijän kans tekemisissä, sit voi harkita takaisin antamista ja muita toimenpiteitä, kuten asiallista huomauttamista. Mutta yksittäisen tilanteen pitäisi kyllä vielä antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, ja jatkaa normaalisti.
Sitten vielä ihan oma lukunsa tuo asiasta jälkikäteen kolmannelle osapuolelle nariseminen. Jotenkin etäisesti vielä ymmärtäisin, jos ottaisi joskus kahden kesken ohimennen puheeksi, mutta että tekstarilla jälkeenpäin asioikseen... Ei voi olla todellistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on typerä möläyttelijä, se tässä on mielestäni nyt suurin ongelma.
Ok, eli naisen pitää nyt valintansa takia kantaa vastuunsa ja vastata miehensäkin sanomisista ja tekemisistä?.
Vierailija kirjoitti:
On "tyhmää" sanoa koiraa tyhmäksi, se tosiaan voi loukata koiraa ja ihmisiä talossa ja pieni koira ei hallitse itseään kuten ei lapsikaan, ihminen opettaa/auttaa koiraa vielä. Tulee jotenkin ymmärtämätön kuva miehestä, vaikka mies saattoi olla turhautunut asiaan. Ällöttävää pissiminen voi olla, sotkevaa ja sinne ei pitäisi kutsua vieraita, vaan antaa koiran olla rauhassa, voi stressaantua vieraista sekä melusta. Ei sieltä kukaan muu uskalla laittaa viestiä kuin nainen ja naiselle. Miehillä se eskaloituu ilmeisesti. On tietenkin outoa että naisen oletetaan hoitavan aina asiat ja kouluttavan miestä, tuskin jokainen mies muuttuu.
Mahtaa olla haastavaa olla noin piskikeskeinen ihminen. ...voi stressaantua vieraista...
No ei siinä ehkä mitään menetä, jos tällaisiin perheisiin ei mene vierailulle. Mutta onhan se nyt aika erikoista olla vuosikausia ilman vieraita, kun meidän koira stressaantuu...
Sanoisin, että tuossa nyt ei tarvitse kenenkään muuttua kuin koiraan överikiintyneen naisen laskeutua maanpinnalle ja jatkaa elämää normaalisti toisten ihmisten mielipiteistä ylettömästi loukkaantumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus exän kanssa yhteinen vuokrasopimus. Me erottiin, ja irtisanoin oman osuuteni. Exä otti koko asunnon itselleen. Vuokranantaja uhkaili minua "katso sitten, että ei tule meteliä viikonloppuisin". Siis sen jälkeen, kun en enää asu siellä 😄😄 Toivotin hyvää onnea vuokralaisensa kanssa, ja en koskaan vastannut kun se jälkeenpäin soitteli minulle.
Todella moni ajattelee, että nainen on vastuussa puolisostaan niin kun lapsesta.
Joo, jotenkin välillä tulee sellainen tunne, että joidenkin mielestä mies on parisuhteessa se vallaton (pun intended) lapsi ja nainen on äitihahmo, jonka pitää fiksumpana huolehtia miehen käyttäytymisestä, perheen asioista ja aikatauluista, miehestä. Ja mies on vähän siinä naisen hoidokki.
Vierailija kirjoitti:
No vähän samaa sarjaa tämäkin meillä työporukassa:
Meillä on työporukka. Viisi miestä ja kaksi naista (minä ja eräs toinen nainen). Käydään usein porukalla syömässä työpaikkaruokalassa. Tämä nainen oli käymässä työterveydessä ja oli palaamassa takaisin. Kaikki vaan unohtivat asian ja lähdimme syömään.
Nainen oli palattuaan vähän loukkaantunut kun häntä ei oltu odotettu, että olisimme menneet yhdessä syömään. Mutta ainoa kenelle hän valitti asiasta olin minä ja kahden kesken kysyi, että mikä juttu, ei ollut kiva hei kun häntä ei odotettu. Kun palattiin muun porukan luokse, hän iloisesti ja normaalisti jutteli miesten kanssa eikä sanallakaan maininnut pahasta mielestään kun häntä ei odotettu syömään.
Tässä nyt yksi esimerkki, mutta minut naisena vastuutetaan ryhmän toiminnasta, ei miehiä.
Inhottavaa, kai puutuit asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin nelikymppisenä, etten ole vastuussa kaikista enkä kaikesta.
Olen vastuussa itsestäni, lapsistani ja työstäni.
Miehestäni en ole vastuussa, mutta mieheni kanssa jaan vastuun lapsista, talosta, autosta ja perheen taloudesta.
Olen ollut kiltti suorittaja koko ikäni ja mikä helpotus olikaan tajuta, etten voi kantaa ihan koko maailmaa hartioillani.
Tunnistan Ap:n kuvaileman tilanteen todella hyvin ja nykyisin ratkaisen tälläiset pelkällä olankohautuksella. Tai levittelen käsiäni oikein ranskalaiseen tyyliin, minkäs teet.
En itsekään enää vatvo jokaista kanssakäymistä, sananvaihtoa, toisten käytöstä, tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Elämä on helpottunut ihan valtavasti.
Tiedostan kuitenkin, että naisvaltaisella työpaikallani olen tipahtanut joistain kuvioista, mutta tämäkin tuntuu olevan muille suurempi ongelma kuin minulle itselleni.
Tuollainen pentukoiran puolesta loukkaantuminen ja asiasta vielä perään viestittely on lapsellista ja eikä tällä ihmisellä ole muuta puuhaa elämässään?
Älä nyt yöuniasi menetä Ap. Lisäksi näkisin, että on koiranomistajan vastuulla huolehtia siitä, että koira oppii tavoille. Pentukoirat kyllä hölmöilevät, mutta omistajan tulee hoitaa sekin tilanne. Miehesi puheisiin ja käytökseen en puuttuisi, aikuinen ihminen vastaa näistä itse.
Tämä on kai aika yleistä, että negatiivinen palaute pariskunnalle annetaan naisen kautta.
Nainen koetaan enemmän vastuulliseksi parisuhteen tunnepuolen ja "pehmeiden arvojen" hoitamisesta ja nainen ajatellaan suhteessa enemmän tunneälykkääksi, että hän lyhyelläkin viestillä saa kiinni siitä, mistä palauttaan antajan kenkä puristaa.
Ja sitten parisuhteen naisen tehtävä on ymmärtää palautteen antajan paha mieli, koska he naisena ovat samalla tasolla. Palauteen vastaanottanut nainen sitten vääntäisi sen tunteen pahasta mielestä rautalangasta tunneälyttömälle miehelle, jolle tunteiden puupökkelönä se on palaute on vaikea ymmärtää.
Miehesi kuulostaa tyhmältä. Jätä se sika.
Jos se negatiivinen palaute menisi suoraan parisuhteen miehelle, niin se ei johtaisi mihinkään. Miehet heittävät toisilleen jatkuvasti suoraa ja aika ronskiakin läppää eivätkä välitä. Mies pitäisi naista ihme loukkaantujana. Mies todennäköisesti vastaisi viestiin, että sori ei ollut tarkoitus.
Jos jankutus jatkuisi, mies sanoisi, että häntä ei kiinnosta. Ja mikäli pariskunta haluaa olla jatkossa väleissä tämän toisen pariskunnan kanssa, niin diplomatian ja damage controlin hoitaminen jää tadaa: parisuhteen naiselle.
Näin tämä meillä menisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus exän kanssa yhteinen vuokrasopimus. Me erottiin, ja irtisanoin oman osuuteni. Exä otti koko asunnon itselleen. Vuokranantaja uhkaili minua "katso sitten, että ei tule meteliä viikonloppuisin". Siis sen jälkeen, kun en enää asu siellä 😄😄 Toivotin hyvää onnea vuokralaisensa kanssa, ja en koskaan vastannut kun se jälkeenpäin soitteli minulle.
Kai käytit tilaisuuden hyväksi, ja lupasit sille vuokranantajalle: "Voitte olla täysin huoleti, lupaan olla metelöimättä siinä asunnossa enää koskaan!" :D
Ihan oikeaa kauttahan tuo valitus tulee.
Kaveripariskunnan mies ei ole ottanut lainkaan itseensä, mutta nainen on. Sen takia on luonnollista, että nainen valittaa asiasta naiselle.
Mulla on pari tällaista palautteen antaja kaveria ollut, ja kyllä siitä jäi niin paska fiilis itselleni. Vaikka asiat selvitettiin, niin ei oikein kiinnostanut yhteydenpito sen jälkeen.
En jaksa mitään ylimääräistä draamaa, enkä halua käyttää aikaani sellaisten setvimiseen. Erimielisyydet vievät valtavasti energiaa.
Usein kun nämä tilanteet ovat vielä olleet sellaisia, että tämä palautteen antaja on kokenut, ettei häntä ole huomioitu jollain erityisellä tavalla. Esim. kerran lähdettiin harrastusporukan kanssa ex-temporee harrastamaan saman päivän ilmoituksella.
Tapahtuman jälkeen sain palautteen naiselta (joka oli siis myös mukana harrastumassa) , että jatkossa ei tarvitse sitten tällaisia extemporee-lähtöjä olla, hän olisi tarvinnut enemmän aikaa valmistautua lähtöön. Hän mm. ilmoitti palautteessaan, ettei hän tiedä onko enää kiinnostunut harrastamaan enää meidän kanssamme, koska häntä ei huomioitu tässä lähdössä ja hän ei pääse lähtemään tällaisella varoitusajalla.
Ja palaute tästä tuli viestillä jälkikäteen vain minulle, koska olin harrastamaan lähteneen porukan ainoa nainen hänen lisäkseen. Mukana olleita miehiä hän ei katsonut tarpeelliseksi vaivata tällä ikävällä fiiliksellään asiasta, vaikka miehet olivat tässä extemporee-lähdössä primus motoreina olleet. Eikä hän itse harrastustilanteessakaan mitään asiasta sanonut.