Rakastat aina lapsiasi enemmän kuin puolisoasi tai ketään kumppaniasi - eikö totta?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea käsittää, jos joku rakastaa puolisoa enemmän kuin lapsia.
Jep, miltä tuntuisi olla tällaisen ihmisen lapsi. Palava talo - mies vai lapsi? ... sano heippa äidille ja isille jonna-jooseppi! <3
Kyse on aivan eri asiasta. Tässä puhutaan rakkaudesta, ei siitä kuka pelastetaan palavasta talosta. D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea käsittää, jos joku rakastaa puolisoa enemmän kuin lapsia.
Jep, miltä tuntuisi olla tällaisen ihmisen lapsi. Palava talo - mies vai lapsi? ... sano heippa äidille ja isille jonna-jooseppi! <3
Kyse on aivan eri asiasta. Tässä puhutaan rakkaudesta, ei siitä kuka pelastetaan palavasta talosta. D
Mä kyllä pelastaisin sen rakkaimman jos täytyy valita. Omat lapseni ennen miestäni ja mieheni ennen sinun lapsiasi esimerkiksi.
Rakkaus lapseen ja rakkaus puolisoon on eri rakkauksia. Ne ovat normaalia tunnetta.
Eronneena ja toisen kerran naimisiin menneenä lapset menevät miehen edelle. Aina.
Olen sanonut miehelle, että älä ikinä pistä valitsemaan; hän tai lapset, koska valitsen aina lapset.
Lasteni puolesta antaisin henkeni, miehen puolesta en.
Rakastan miestäni aivan valtavasti, mutta lapsiani rakastan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mihin minä sitten kumppania tarvitsisin, jos rakastaisin lapsia enemmän? Sillä perusteellahan kumppani yleensä valitaan, että otetaan sellainen, jota rakastetaan enemmän kuin ketään muuta.
Kumppanit saattavat vaihtua, mutta lapset jäävät. Näin ainakin periaattessa.
Ei. Rakastan molempia hyvin paljon, mutta eri tavoin. Eivät he ole koskaan olleet toistensa kilpailijoita, eivät nytkään, kun lapsi on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Suojelen lapsiani aina ja nuo kaksi ovat ainoat joiden puolesta kuolisin koska tahansa. Lasteni isä on silti elämäni rakkaus ja tärkein ihmissuhde. Lapset on lainaa ja lentävät kohta pesästä. Mies jää.
Et sinä pysty suojelemaan.
Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea käsittää, jos joku rakastaa puolisoa enemmän kuin lapsia.
Jep, miltä tuntuisi olla tällaisen ihmisen lapsi. Palava talo - mies vai lapsi? ... sano heippa äidille ja isille jonna-jooseppi! <3
Kyse on aivan eri asiasta. Tässä puhutaan rakkaudesta, ei siitä kuka pelastetaan palavasta talosta. D
Mä kyllä pelastaisin sen rakkaimman jos täytyy valita. Omat lapseni ennen miestäni ja mieheni ennen sinun lapsiasi esimerkiksi.
Tutuilla paloi pieni poika. Voi kuinka pahalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin minä sitten kumppania tarvitsisin, jos rakastaisin lapsia enemmän? Sillä perusteellahan kumppani yleensä valitaan, että otetaan sellainen, jota rakastetaan enemmän kuin ketään muuta.
Kumppanit saattavat vaihtua, mutta lapset jäävät. Näin ainakin periaattessa.
Niin, kun ei arvosteta ja rakasteta sitä lasten isää. Niin usein käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin minä sitten kumppania tarvitsisin, jos rakastaisin lapsia enemmän? Sillä perusteellahan kumppani yleensä valitaan, että otetaan sellainen, jota rakastetaan enemmän kuin ketään muuta.
Kumppanit saattavat vaihtua, mutta lapset jäävät. Näin ainakin periaattessa.
Niin, kun ei arvosteta ja rakasteta sitä lasten isää. Niin usein käy.
Isä voi löytää uuden tai poistua jalat edellä.
Lapset elävät yleensä vanhempiensa jälkeen. Heitä pitääkin rakastaa enemmän, koska vanhana heiltä voi odottaa jonkinlaista huolenpitoa ja vähintään hautaan toimittamista.
Lasten rakastaminen auttaa myös lapsenlapsia selviämään, jos lapset luottavat vanhempiinsa niin että antavat omat lapsensa heille hoidettavaksi ( ja uskaltavat hankkia lapsia).
Vierailija kirjoitti:
Mihin minä sitten kumppania tarvitsisin, jos rakastaisin lapsia enemmän? Sillä perusteellahan kumppani yleensä valitaan, että otetaan sellainen, jota rakastetaan enemmän kuin ketään muuta.
Mitä luulet, kuinka monelle kumppani on se unelmien täyttymys kuitenkaan?
Olen tavannut naisen, joka rakasti koiriaan enemmän kuin lastaan.
Tuota en voinut käsittää. Hän siis kasvatti koiria. Ihmettelin ja hän sanoi, että kyllä se lapsikin mukava on , mutta koiria rakastan enemmän. Olen ne pennsuta asti kasvattanut. Menin sanattomaksi.
(Miehestä en kysynyt, miten rakastaa. Hän oli naimisissa kyllä.)
Tottakai lapsiani. Lapset on ainutlaatuisia. Avioliitto ei ole välttämättä ikuinen, äitiys sen sijaan on. Ikinä mikään ei mene lapsieni edelle.
Ei näitä voi verrata keskenään. Äidinvaisto ja rakkaus lapseen on hyvin primitiivistä, lasten vuoksi menisi vaikka tuleen tai taistelisi kuolemaan saakka jos joku heitä uhkaisi. Mies taas on valittu elämänkumppani, jonka kanssa kasvetaan ja vanhetaan yhdessä ja jonka kanssa koko elämä rakennetaan. Rakkaus on suurta mutta erilaista lasten ja puolison kohdalla.
Ei pidä paikkaansa kummankaan vanhempani kohdalla. Itseään he rakastavat jos ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä voi verrata keskenään. Äidinvaisto ja rakkaus lapseen on hyvin primitiivistä, lasten vuoksi menisi vaikka tuleen tai taistelisi kuolemaan saakka jos joku heitä uhkaisi. Mies taas on valittu elämänkumppani, jonka kanssa kasvetaan ja vanhetaan yhdessä ja jonka kanssa koko elämä rakennetaan. Rakkaus on suurta mutta erilaista lasten ja puolison kohdalla.
🤣🤣 nyt lens piimät nenästä. Mä ehkä ehdin kutoa sulle silkkisen sankariviitan jouluun mennessä. Kovin on harhainen mielikuva itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä voi verrata keskenään. Äidinvaisto ja rakkaus lapseen on hyvin primitiivistä, lasten vuoksi menisi vaikka tuleen tai taistelisi kuolemaan saakka jos joku heitä uhkaisi. Mies taas on valittu elämänkumppani, jonka kanssa kasvetaan ja vanhetaan yhdessä ja jonka kanssa koko elämä rakennetaan. Rakkaus on suurta mutta erilaista lasten ja puolison kohdalla.
🤣🤣 nyt lens piimät nenästä. Mä ehkä ehdin kutoa sulle silkkisen sankariviitan jouluun mennessä. Kovin on harhainen mielikuva itsestään.
Ikävää ettet ole vastaavaa äidinrakkautta saanut kokea.
-Eri
Niinhän sen kuuluukin olla. Sitten on niitä vinksahtaneita ihmisiä, jotka tappaa/hylkää omat lapsensa uuden kumppanin takia.
Ehkä niillä noin, joilla on olemassa 100% rakkautta, ja se sitten jakaantuu prosenttisuhteina ihmisten kesken. Monella meillä on niin että rakkautta riittää 100% esim. kolmelle lapselle, ja vielä puolisolle.
Eikö olekin jännää!
Vihaan niitä kaikkia.